Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä esimerkissä on resilienssiä vahvistavia tekijöitä, mutta ne eivät suoraan kerro henkilön resilienssistä. Sen sijaan tuo optimistisuus kertoo jo enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Joo, näitä Minulla on hyvä resilienssi koska minulla on ollut onnellinen lapsuus eikä mitään vaikeuksia elämässä! -tyyppejä tulee tänne aina pätemään.

Ei kai täällä kukaan niin ole sanonut. Tuo on joku sinun aivan oma virhepäätelmäsi.

On sanonut.

No ainakin viestissä nro 7. Voi olla muitakin, en jaksa lukea koko ketjua.

Eihän siinä noin kirjoitettu mitä väitit. Miksi muuntelet totuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ja ei. Kun kohtaan jonkun ison shokin, kuten läheisen kuoleman tai muun ison vastoinkäymisen, kuten potkut töistä, menen aluksi jonkinlaiseen shokkiin ja toimintakyky meinaa laskea. Mutta tämä shokki ei ole pitkäaikainen ja sitten pystyn toimimaan tehokkaasti, itseäni säälimättä ja tavoitteellisesti. Tässä on jotenkin se ero muihin; monilla tuo shokki tai masennusvaihe kestää pidempään ja osalla jää päälle. Itselleni ei jää kovin pitkäksi aikaa, vaan tulee sellainen "nyt on pakko selvitä tästä, tee tuo, tee tämä, toimi"-mode päälle. On ollut lapsesta saakka, jolloin sain ensimmäisen kerran kokea täysin yllättävän ikävän tapahtuman joka vaikutti koko elämääni.

Se on kuitenkin sanottava, että sitten kun tämä tekemisvaihe on ohi ja hiljaisuus laskeutuu, mietiskelen noita asioita paljon. En vaan kerro sitä kellekään. Kunkin järkytyksen jälkeen kuolee mielessä aina jotakin,

Toisaalta ainakin minusta tuo hiljaisuus ja mietiskely tekemisvaiheen jälkeen kuuluu siihen asiaan. Vaikka olisikin hyvä resilienssi niin ei se tarkoita, että ihminen olisi aina ilosta ja onnesta hyppivä ihmeolio ilman mitään muita tunteita.

Aika normaaleilta kriisin vaiheilta kuulostavat.

Eihän siinä noin kirjoitettu mitä väitit. Miksi muuntelet totuutta?

 

Aika tarkkaan oli niin kuin kirjoitin. Mikä mielestäsi ei ollut niin?

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä noin kirjoitettu mitä väitit. Miksi muuntelet totuutta?

 

Aika tarkkaan oli niin kuin kirjoitin. Mikä mielestäsi ei ollut niin?

Ei kyllä ollut. Siinä ei missään vaiheessa sanottu ettei elämässä olisi ollut mitään vaikeuksia tai vastoinkäymisiä.

Resilient tullee sanasta resist, eli vastustaa. Eli lähtökohtaisesti resilienssissä on kyse vastustuskyvystä. Ja jos ei ole mitään mitä vastaan joutuu vastustautumaan, niin ei silloin ei vielä puhuta resilienssistä, vaan helposta elämästä. 

Kaikille kuitenkin tulee niitä vaikeuksia vastaan, viimeistään kun omat vanhemmat kuolee tai vaikka itse sairastuu vakavasti tai jää pitkäaikaisesti työttömäksi. Sitten se oma resilienssi selviää. 

Siinäkin on eroa, että jos ne vastoinkäymiset tulee kaikki kerralla vs että ripotellen. Saattaa kahdella yksilöllä olla yhtä hyvä vastustuskyky, mutta jos toiselle kaikki iskut tulee peräkkäin, niin siitä ei niin helposti välttämättä selviäkään, kun sellaisesta, että ehtii aina välissä toipua. -Eka kommentti tähän ketjuun

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä viestissä ei kerrota hyvästä resilienssistä, vaan hyvästä elämästä. Olisi voinut olla huono ja turvaton lapsuus, henkilö ei olisi päässyt tekemään asioita mitä olisi halunnut tai jos olisi, olisi epäonnistunut niissä.

Ainoa hyvään sietokykyyn vaikuttava asia on optimismi, joka voi olla kenellä tahansa em. mainituista asioista riippumatta. Jos em. mainitut asiat eivät olisi onnistuneet alkuperäisessä viestissä kuvatulla tavalla, voitaisiin puhua hyvästä resilienssistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Ei siinä ole mitään hienoa. Erikoisesti ajattelet.

Kyllä se kehuskelulta tuntuu, jos vähätellään toisen kokemuksia, ettei toinen ole kokenut tarpeeksi kovia tietääksesi, onko hyvä resilienssi vai ei.

Resilienssi käsitteenä on syntynyt siitä havainnosta, että toiset selviävät aivan kauheistakin asioista ja toiset murtuvat. Resilienssiä voi vahvistaa ja ylläpitää, hyvät elämänkokemukset myös tukevat sitä, mutta siinä on myös synnynnäinen komponentti.  Minusta kehuskelua, ja naiiviutta, on väittää, että oma resilienssi on hyvä, vaikkei elämässä olisi edes ollut todellisia koettelemuksia. Vähän kuin kehuisi selviävänsä mistä vaan haastavasta työtehtävästä ilman kokemusta siitä mitä se vaatii. Voi olla että selviää hienosti, voi olla että vaatimukset ovatkin liikaa.

Itse en kauheasti edes pidä resilienssin käsitteestä. Sitä on niin helppo väärinkäyttää, ja sen avulla voi viedä inhimillisen kärsimyksen yksilön puutteeksi. Siihen liittyy toksisen positiivisuuden vaara. Murtuminen on inhimillistä, ja elämä voi jatkua myös murtumisen jälkeen, vaikkei enää palaisi ennalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä viestissä ei kerrota hyvästä resilienssistä, vaan hyvästä elämästä. Olisi voinut olla huono ja turvaton lapsuus, henkilö ei olisi päässyt tekemään asioita mitä olisi halunnut tai jos olisi, olisi epäonnistunut niissä.

Ainoa hyvään sietokykyyn vaikuttava asia on optimismi, joka voi olla kenellä tahansa em. mainituista asioista riippumatta. Jos em. mainitut asiat eivät olisi onnistuneet alkuperäisessä viestissä kuvatulla tavalla, voitaisiin puhua hyvästä resilienssistä.

Myöhemmissä viesteissä täsmennettiin että on ollut myös menetyksiä, pettymyksiä ja vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt niitä rankkoja kokemuksia, jonka takia katsotte, että teillä on hyvä resilienssi?

Ei kannata. Tällä palstalla vähätellään tai suorastaan kielletään rankat kokemukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Ei siinä ole mitään hienoa. Erikoisesti ajattelet.

Kyllä se kehuskelulta tuntuu, jos vähätellään toisen kokemuksia, ettei toinen ole kokenut tarpeeksi kovia tietääksesi, onko hyvä resilienssi vai ei.

 

Resilienssi käsitteenä on syntynyt siitä havainnosta, että toiset selviävät aivan kauheistakin asioista ja toiset murtuvat. Resilienssiä voi vahvistaa ja ylläpitää, hyvät elämänkokemukset myös tukevat sitä, mutta siinä on myös synnynnäinen komponentti.  Minusta kehuskelua, ja naiiviutta, on väittää, että oma re

Mitä nämä todelliset koettelemukset sitten ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä viestissä ei kerrota hyvästä resilienssistä, vaan hyvästä elämästä. Olisi voinut olla huono ja turvaton lapsuus, henkilö ei olisi päässyt tekemään asioita mitä olisi halunnut tai jos olisi, olisi epäonnistunut niissä.

Ainoa hyvään sietokykyyn vaikuttava asia on optimismi, joka voi olla kenellä tahansa em. mainituista asioista riippumatta. Jos em. mainitut asiat eivät olisi onnistuneet alkuperäisessä viestissä kuvatulla tavalla, voitaisiin puhua hyvästä resilienssistä.

Myöhemmissä viesteissä täsmennettiin että on ollut myös menetyksiä, pettymyksiä ja vaikeita asioita.

Näitä on kaikilla. Kyse on siitä, millaisia menetyksiä ja pettymyksiä ja kuinka "vaikeita asioita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Ei siinä ole mitään hienoa. Erikoisesti ajattelet.

Kyllä se kehuskelulta tuntuu, jos vähätellään toisen kokemuksia, ettei toinen ole kokenut tarpeeksi kovia tietääksesi, onko hyvä resilienssi vai ei.

 

Resilienssi käsitteenä on syntynyt siitä havainnosta, että toiset selviävät aivan kauheistakin asioista ja toiset murtuvat. Resilienssiä voi vahvistaa ja ylläpitää, hyvät elämänkokemukset myös tukevat sitä, mutta siinä on myös synnynnäinen komponentti.  Minusta ke

No mä kerroin jo mun lapsuuden säännöllisistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä, mutta sain vain alapeukkua, shrug. 

Vierailija kirjoitti:

Resilient tullee sanasta resist, eli vastustaa. Eli lähtökohtaisesti resilienssissä on kyse vastustuskyvystä. Ja jos ei ole mitään mitä vastaan joutuu vastustautumaan, niin ei silloin ei vielä puhuta resilienssistä, vaan helposta elämästä. 

Kaikille kuitenkin tulee niitä vaikeuksia vastaan, viimeistään kun omat vanhemmat kuolee tai vaikka itse sairastuu vakavasti tai jää pitkäaikaisesti työttömäksi. Sitten se oma resilienssi selviää. 

Siinäkin on eroa, että jos ne vastoinkäymiset tulee kaikki kerralla vs että ripotellen. Saattaa kahdella yksilöllä olla yhtä hyvä vastustuskyky, mutta jos toiselle kaikki iskut tulee peräkkäin, niin siitä ei niin helposti välttämättä selviäkään, kun sellaisesta, että ehtii aina välissä toipua. -Eka kommentti tähän ketjuun

Ei elämän helppous tai vaikeus ole noin yksinkertaista, koska kaikki kokemukset ovat subjektiivisia. Esimerkiksi jollekin hyvän vanhemman kuolema saattaa olla hyvin rankka kokemus mistä toipuminen kestää kauan. Toisella taas ei alunperinkään ole ollut sellaista vanhempaa, ehkä vanhempaa ei ole oikeastaan voinut edes kutsua vanhemmaksi ja tämän kuolema saattaa olla jopa helpotus.

Sama juttu esimerkiksi erotilanteissa, toisille ero on pitkään jatkuva suru ja stressi, toisille suorastaan helpotus koko elämään ja vapaudentunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä viestissä ei kerrota hyvästä resilienssistä, vaan hyvästä elämästä. Olisi voinut olla huono ja turvaton lapsuus, henkilö ei olisi päässyt tekemään asioita mitä olisi halunnut tai jos olisi, olisi epäonnistunut niissä.

Ainoa hyvään sietokykyyn vaikuttava asia on optimismi, joka voi olla kenellä tahansa em. mainituista asioista riippumatta. Jos em. mainitut asiat eivät olisi onnistuneet alkuperäisessä viestissä kuvatulla tavalla, voitaisiin puhua hyvästä resilienssistä.

Myöhemmissä viesteissä täsmennettiin että on ollut myös menetyksi

Näitä on kaikilla. Kyse on siitä, millaisia menetyksiä ja pettymyksiä ja kuinka "vaikeita asioita".

Eihän itä voi määritellä, varsinkaan muiden puolesta. Menetykset ja pettymykset on aina myös subjektiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Joo on, kun oikeasti on vaikea tilanne, niin pystyn pitämään itseni tyynen rauhallisena ja toimimaan todella  hallitusti ja panikoimatta.

Mikäs tässä meni väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on, kun oikeasti on vaikea tilanne, niin pystyn pitämään itseni tyynen rauhallisena ja toimimaan todella  hallitusti ja panikoimatta.

Mikäs tässä meni väärin?

Ehkä tämä on tulkittu lyhytkestoiseksi tilanteeksi ja siinä toimimiseksi. Se ei ehkä sinällään kerro resilienssistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilient tullee sanasta resist, eli vastustaa. Eli lähtökohtaisesti resilienssissä on kyse vastustuskyvystä. Ja jos ei ole mitään mitä vastaan joutuu vastustautumaan, niin ei silloin ei vielä puhuta resilienssistä, vaan helposta elämästä. 

Kaikille kuitenkin tulee niitä vaikeuksia vastaan, viimeistään kun omat vanhemmat kuolee tai vaikka itse sairastuu vakavasti tai jää pitkäaikaisesti työttömäksi. Sitten se oma resilienssi selviää. 

Siinäkin on eroa, että jos ne vastoinkäymiset tulee kaikki kerralla vs että ripotellen. Saattaa kahdella yksilöllä olla yhtä hyvä vastustuskyky, mutta jos toiselle kaikki iskut tulee peräkkäin, niin siitä ei niin helposti välttämättä selviäkään, kun sellaisesta, että ehtii aina välissä toipua. -Eka kommentti tähän ketjuun

Ei elämän helppous tai vaikeus ole noin yksinkertaista, koska kaikki kokemukset ovat subjektiivisia. Esimerkiksi jollekin hyvän vanhemman kuolema saattaa olla hyvin rankka kokemus mistä toipuminen kestää kauan. Toisella taas ei alunperinkään ole ollut sellaista vanhempaa, ehkä vanhempaa ei ole oikeastaan voinut edes kutsua vanhemmaksi ja tämän kuolema saattaa olla jopa helpotus.

Sama juttu esimerkiksi erotilanteissa, toisille ero on pitkään jatkuva suru ja stressi, toisille suorastaan helpotus koko elämään ja vapaudentunne.

Miten tämä liittyy mihinkään.

Tämähän on täysin itsestään selvää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilient tullee sanasta resist, eli vastustaa. Eli lähtökohtaisesti resilienssissä on kyse vastustuskyvystä. Ja jos ei ole mitään mitä vastaan joutuu vastustautumaan, niin ei silloin ei vielä puhuta resilienssistä, vaan helposta elämästä. 

Kaikille kuitenkin tulee niitä vaikeuksia vastaan, viimeistään kun omat vanhemmat kuolee tai vaikka itse sairastuu vakavasti tai jää pitkäaikaisesti työttömäksi. Sitten se oma resilienssi selviää. 

Siinäkin on eroa, että jos ne vastoinkäymiset tulee kaikki kerralla vs että ripotellen. Saattaa kahdella yksilöllä olla yhtä hyvä vastustuskyky, mutta jos toiselle kaikki iskut tulee peräkkäin, niin siitä ei niin helposti välttämättä selviäkään, kun sellaisesta, että ehtii aina välissä toipua. -Eka kommentti tähän ketjuun

Ei elämän helppous tai vaikeus ole noin yksinkertaista, koska kaikki kokemukset

Tottakai, en niin väittänytkään. Nuo olivat vain esimerkkejä sellaisista jotka on yleensä isoja juttuja, ei aina tietenkään. On myös eri asia menettää vanhempansa vaikka 10 vuotiaana kuin kuusikymppisenä, siis yleensä, tässäkin varmasti voi keksiä poikkeuksia jolloin 60 kymppisenä se onkin vaikeampaa, mutta yleisesti ottaen lapsena isompi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, todella hyvä.

Tiedän sen itsekin ja viimeksi näin sanoi myös psykologi, jonka luona kävin muutaman kerran terapiassa hankalia työelämään liittyviä asioita ratkomassa. Vahva ihminen, hän totesi.

Ongelmallista tässä on se, että helposti vaadin sitä vahvuutta ja hyvää resilienssiä muiltakin. Minua ärsyttää enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka ahdistuvat mitättömiltä tuntuvista asioista tai eivät pääse millään yli esimerkiksi jostakin isosta muutoksesta, vaikka erosta tai työpaikalla tapahtuneesta konfliktista.

Ei tuo ole resilienssiä että "vaadit" sitä hyvää resilienssiä ja vahvuutta muilta ihmisiltä. Sinä et voi tietää mitä kaikkea muuta he ovat kokeneet, esimerkiksi ero saattaa olla vain piste i:n päälle.

Tai hyvin paljon pienempi asia voi olla se viimeinen pisara.  Eräs yrittäjä nauroi katketakseen kun posteljooni juuttui autolla lumihankeen ja pillahti itkuun. Nauroi että onpa herkkä ja heikko ihminen. Päinvastoin, ollut liian vahva liian kauan ja tuo oli se viimeinen pisara. Mitäpä miehet ymmärtää mistään.