Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?

Mulla on loistava vastustuskyky. En ole koskaan kipeänä. Mun sisko on taas aika usein kipeänä, joten hänellä on huono vastustuskyky. Olen lapseton erakko ilman mitään ihmiskontakteja, ja siskoni suurperheen äiti kaupungista, mutta se ei liity mitenkään tähän. 

Tuolta kuulostaa joidenkin kommentit tässä ketjussa, jos saa analogian esittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on, kun oikeasti on vaikea tilanne, niin pystyn pitämään itseni tyynen rauhallisena ja toimimaan todella  hallitusti ja panikoimatta.

Mikäs tässä meni väärin?

Ehkä tämä on tulkittu lyhytkestoiseksi tilanteeksi ja siinä toimimiseksi. Se ei ehkä sinällään kerro resilienssistä. 

Jotkut tilanteet on lyhytkestoisia ja toiset pitkäkestoisia, jotkut ei poistu elämästä koskaan, niiden mukana vaan pitää itse muuttua. 

Ilmeisesti joo. Oikeastaan oma lapsuuteni on ollut aika samanlainen kuin mitä muillakin täällä, kaikin tavoin hyvä ja onnellinen. Minulla on ollut hyvät vanhemmat, isovanhemmat ja muita läheisiä, kavereita, koulu on sujunut hyvin ja olen saanut harrastaa varmaan kaikkea sitä mitä olen halunnut ja se on mahdollistettu minulle. Olen saanut tukea ja kannustusta, minut on hyväksytty sellaisena kuin olen, minulla on ollut hyviä kavereita ja ystäviä. Tietty toisinaan oli myös erimielisyyksiä, draamaa kaverien kesken, läheisten menetyksiä, pelottavia asioita, menetyksiä, vaikeita tunteita, mutta kokonaisuudessaan lapsuudessa ja nuoruudessa asiat oli hyvin. Tämä kaikki antoi lapsuudesta asti sellaisen perushyvän itsetunnon sekä luottamuksen siihen että elämä kantaa aina kuitenkin, vaikka mitä tapahtuisi.

Tämän tunteen elämän kantamisesta ja jatkumisesta olen tiedostanut, vaikka en oikeastaan ole ajatellut resilienssiä itsessään. Silloinkin, kun menetin äitipuoleni ja pikkusisarukseni onnettomuudessa kun olin nuori. Onneksi meillä oli tukena läheisiä, puhuttiin paljon. Minulle oli myös todella tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, mihin minua onneksi kannustettiinkin. Esimerkiksi menin takaisin kouluun samaan aikaan kuin muutkin, kävin kirjastossa, harrastuksissa ja olin kaverien kanssa, silloin koin oikeastaan aika usein hyviä hetkiä. Muistan oikein hyvin sen tunteen kun istuin liikuntatunnin jälkeen salin lattialla, kävin vaihtamassa vaatteet ja kotimatkalla katselin kirkasta tähtitaivasta ja ajattelin että tämä tuntuu hyvältä. Tuntui että elämä jatkuu kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä viestissä ei kerrota hyvästä resilienssistä, vaan hyvästä elämästä. Olisi voinut olla huono ja turvaton lapsuus, henkilö ei olisi päässyt tekemään asioita mitä olisi halunnut tai jos olisi, olisi epäonnistunut niissä.

Ainoa hyvään sietokykyyn vaikuttava asia on optimismi, joka voi olla kenellä tahansa em. mainituista asioista riippumatta. Jos em. mainitut asiat eivät olisi onnistuneet alkuperäisessä viestissä kuvatulla tavalla, voitaisiin puhua hyvästä resilienssistä.

Myöhemmissä viesteissä täsmennettiin että on ollut myös menetyksiä, pettymyksiä ja vaikeita asioita.

Kaikilla on niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tässä viestissä ei kerrota hyvästä resilienssistä, vaan hyvästä elämästä. Olisi voinut olla huono ja turvaton lapsuus, henkilö ei olisi päässyt tekemään asioita mitä olisi halunnut tai jos olisi, olisi epäonnistunut niissä.

Ainoa hyvään sietokykyyn vaikuttava asia on optimismi, joka voi olla kenellä tahansa em. mainituista asioista riippumatta. Jos em. mainitut asiat eivät olisi onnistuneet alkuperäisessä viestissä kuvatulla tavalla, voitaisiin puhua hyvästä resilienssistä.

Myöhemmissä viesteissä täsmennettiin että on ollut myös menetyksi

Kaikilla on niitä.

Tietysti, mutta kaikki kokemukset ovat yksilöllisiä.

Miksi täällä yritetään vähätellä toisten vastoinkäymisiä tai mitätöidä toisten kokemuksia ja sanoa että sulla on vaan ollut helppo elämä?

On. Resilienssi ei synny vastoinkäymisistä vaan psykologista joustavuutta ja selviytymiskykyä luovista ja tukevista tekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti joo. Oikeastaan oma lapsuuteni on ollut aika samanlainen kuin mitä muillakin täällä, kaikin tavoin hyvä ja onnellinen. Minulla on ollut hyvät vanhemmat, isovanhemmat ja muita läheisiä, kavereita, koulu on sujunut hyvin ja olen saanut harrastaa varmaan kaikkea sitä mitä olen halunnut ja se on mahdollistettu minulle. Olen saanut tukea ja kannustusta, minut on hyväksytty sellaisena kuin olen, minulla on ollut hyviä kavereita ja ystäviä. Tietty toisinaan oli myös erimielisyyksiä, draamaa kaverien kesken, läheisten menetyksiä, pelottavia asioita, menetyksiä, vaikeita tunteita, mutta kokonaisuudessaan lapsuudessa ja nuoruudessa asiat oli hyvin. Tämä kaikki antoi lapsuudesta asti sellaisen perushyvän itsetunnon sekä luottamuksen siihen että elämä kantaa aina kuitenkin, vaikka mitä tapahtuisi.

Tämän tunteen elämän kantamisesta ja jatkumisesta olen tiedostanut, vaikka en oikeastaan ole ajatellut resilienssiä itsessään. Silloinkin, kun me

Niin sulla ei edes ole ollut mitään oikeita vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

No oletpa huono ammattilainen. Kyllähän se on niin että jos elämä on vastoinkäymisiä toisensa jälkeen niin resilienssiä ei voi edes olla. Jos elämä on ollut pääasiassa helppoa, voi olla enemmän voimia kestää yksittäisiä isojakin vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yritetään vähätellä toisten vastoinkäymisiä tai mitätöidä toisten kokemuksia ja sanoa että sulla on vaan ollut helppo elämä?

Esimerkki: Henkilö A on menettänyt muutaman vuoden sisällä molemmat vanhempansa, lemmikkinsä ja puolisokin jätti. Hän on murheen murtama ja yksinäinen, sillä hänellä ei ole läheisiä ystäviä. Henkilö B:llä on kaikki läheisimmät ihmiset elossa, useita ystäviä eikä ole koskaan tullut jätetyksi. Hänen suurin menetyksensä on 92-vuotiaana kuollut isoäiti.

Kumman resilienssiä on koeteltu enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti joo. Oikeastaan oma lapsuuteni on ollut aika samanlainen kuin mitä muillakin täällä, kaikin tavoin hyvä ja onnellinen. Minulla on ollut hyvät vanhemmat, isovanhemmat ja muita läheisiä, kavereita, koulu on sujunut hyvin ja olen saanut harrastaa varmaan kaikkea sitä mitä olen halunnut ja se on mahdollistettu minulle. Olen saanut tukea ja kannustusta, minut on hyväksytty sellaisena kuin olen, minulla on ollut hyviä kavereita ja ystäviä. Tietty toisinaan oli myös erimielisyyksiä, draamaa kaverien kesken, läheisten menetyksiä, pelottavia asioita, menetyksiä, vaikeita tunteita, mutta kokonaisuudessaan lapsuudessa ja nuoruudessa asiat oli hyvin. Tämä kaikki antoi lapsuudesta asti sellaisen perushyvän itsetunnon sekä luottamuksen siihen että elämä kantaa aina kuitenkin, vaikka mitä tapahtuisi.

Tämän tunteen elämän kantamisesta ja jatkumisesta olen tiedostanut, vaikka en oikeastaan ole aja

Niin sulla ei edes ole ollut mitään oikeita vaikeuksia.

Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yritetään vähätellä toisten vastoinkäymisiä tai mitätöidä toisten kokemuksia ja sanoa että sulla on vaan ollut helppo elämä?

Esimerkki: Henkilö A on menettänyt muutaman vuoden sisällä molemmat vanhempansa, lemmikkinsä ja puolisokin jätti. Hän on murheen murtama ja yksinäinen, sillä hänellä ei ole läheisiä ystäviä. Henkilö B:llä on kaikki läheisimmät ihmiset elossa, useita ystäviä eikä ole koskaan tullut jätetyksi. Hänen suurin menetyksensä on 92-vuotiaana kuollut isoäiti.

Kumman resilienssiä on koeteltu enemmän?

Eihän sitä voi tietää ellei ole tiedossa millainen kummankin resilienssi yleensä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yritetään vähätellä toisten vastoinkäymisiä tai mitätöidä toisten kokemuksia ja sanoa että sulla on vaan ollut helppo elämä?

Esimerkki: Henkilö A on menettänyt muutaman vuoden sisällä molemmat vanhempansa, lemmikkinsä ja puolisokin jätti. Hän on murheen murtama ja yksinäinen, sillä hänellä ei ole läheisiä ystäviä. Henkilö B:llä on kaikki läheisimmät ihmiset elossa, useita ystäviä eikä ole koskaan tullut jätetyksi. Hänen suurin menetyksensä on 92-vuotiaana kuollut isoäiti.

Kumman resilienssiä on koeteltu enemmän?

Voihan olla, että henkilö A on saanut elää vanhempiensa kanssa tasapaksun onnellista elämää yli 50 vuoden ajan, hänellä on myös ollut hyviä aikoja puolisonsa kanssa.

Vastaavasti voi myös olla, että henkilö B on menettänyt jo lapsuudessa yhden läheisimmistä ihmisistään, tai elänyt pelottavan ja epävarman lapsuuden, tai kokenut muita sellaisia menetyksiä mistä hänen ystävänsäkään eivät tiedä.

Vierailija kirjoitti:

On. Resilienssi ei synny vastoinkäymisistä vaan psykologista joustavuutta ja selviytymiskykyä luovista ja tukevista tekijöistä.

Niin. Itse koen, että kun liikaa on tullut yhtä soittoa pahoja vastoinkäymisiä, se on heikentänyt mun resilienssiä. Olen kai kaikista kokemuksista huolimatta selvinnyt hyvin, kun olen korkeastikoulutettu ja töissä. 

Mutta olen muuttunut pessimistiksi. Sellainen luottamus ja ilo elämään on kadonnut. Tavallaan pusken hammasta purren elämässä eteenpäin. 

Hohoijaa pska ketju🥱

Varmaankin on. Ensin reagoin kyllä, mutta ymmärrän sitetn tosiasiat. Kaikenlaistas sitä joutuu sietämään. Ja sitten kuolee lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yritetään vähätellä toisten vastoinkäymisiä tai mitätöidä toisten kokemuksia ja sanoa että sulla on vaan ollut helppo elämä?

Esimerkki: Henkilö A on menettänyt muutaman vuoden sisällä molemmat vanhempansa, lemmikkinsä ja puolisokin jätti. Hän on murheen murtama ja yksinäinen, sillä hänellä ei ole läheisiä ystäviä. Henkilö B:llä on kaikki läheisimmät ihmiset elossa, useita ystäviä eikä ole koskaan tullut jätetyksi. Hänen suurin menetyksensä on 92-vuotiaana kuollut isoäiti.

Kumman resilienssiä on koeteltu enemmän?

Voihan olla, että henkilö A on saanut elää vanhempiensa kanssa tasapaksun onnellista elämää yli 50 vuoden ajan, hänellä on myös ollut hyviä aikoja puolisonsa kanssa.

Vastaavasti voi myös olla, että henkilö B on menettänyt jo lapsuude

Mä hiffasin sen jälkeen, kun tulin avioliitossani petetyksi, ettei tilanteita voi vertailla keskenään. On niin erilaisia tilanteita, kuvioita ja ihmisiä.

Mun mies valehteli niin paljon, etten oikeastaan vieläkään tiedä totuutta, enkä sitä tule koskaan saamaankaan varmuudella. Valehteluun ja peittelyyn osallistui myös miehen perhe ja tietysti tämä minulle lapsuudestakin tuttu kakkosnainen. Silti terapeutti tokaisi minulle, että "on sitä parisuhteita pahemmastakin pelastettu,  kuten alkoholiongelmasta." 

Joku tekee syrjähypyn ja tunnustaa, toinen valehtelee suut ja silmät täyteen niin, ettei tiedä enää itsekään, mikä on totta. Kun tähän osallistuu vielä useampi ihminen ympäriltä, niin luottamus ihmisiin on totaalisesti kuollut.

Pointti oli siis, että on petettyjä ja petettyjä. Jokaisen taustat, tapahtuman laatu ja ihmiset ympärillä muodostavat aina ainutkertaisen ja yksilöllisen kokemuksen. Sama läheisensä menettäneiden kanssa. Ei ole aivan sama, miten ja missä tilanteessa menetys tulee vastaan.

Olen rakentanut elämänpiirini vakaaksi ja turvalliseksi, haluan kaiken olevan ennakoitavaa ja kulkevan samalla turvallisella kaavalla. Menen helposti tolaltani muutoksista; jos vaikkapa kaupassa ei ole juuri tiettyä leipää, minun on usein helpompaa olla syömättä kuin ostaa jotakin toista.

Sosiaalista turvaverkkoa minulla ei ole, joten minun on luotettava että rahalla saa apua, jos tapahtuu jotakin mitä en yksin saa hoidettua. Tämä johtuu siitä, etten luota muihin ihmisiin ja oloni on turvaton, jos olen jossakin pienessäkin asiassa toisten varassa.

Nyt kun kirjoitan tätä, niin arvelen että resilienssini on todella heikko. Vaikka otsikon nähdessäni olin kyllä tulossa toteamaan päinvastaista, kaipa koska olen hyvin onnistunut pitämään elämäni turvallisena ja tapahtumaköyhänä. 

Resilienssiä ei oikeastaan voi arvioida kukaan muu kuin henkilö itse, koska kukaan muu ei tunne tämän elämän kokonaisuutta samalla tavalla. Vaikka jonkun elämä vaikuttaisi ulospäin helpolta, ei se välttämättä ole sitä.