Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?

Joo on, kun oikeasti on vaikea tilanne, niin pystyn pitämään itseni tyynen rauhallisena ja toimimaan todella  hallitusti ja panikoimatta.

Inhoan koko sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssiini on tottakai vaikuttanut just se hyvä ja turvallinen lapsuus sekä muut perusasiat. Minua on kannustettu uskomaan itseeni ja elämään sekä tulevaisuuteen, kannustettu tekemään asioita mistä olen ollut

Eli sulle ei ole koskaan sattunut mitään oikeasti vaikeaa 

Ihan mielenkiinnosta, mikä on "oikeasti vaikeaa"?

On. Hyvä, että olen selvinnyt itse! Ilman sosiaalitanttoja tai näennäiskuuntelijoita(terapeutteja). Rahani olen sijoittanut tulevaisuuteen, en kenenkään ventovieraan horinoiden rahoitukseen. Kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

On. Hyvä, että olen selvinnyt itse! Ilman sosiaalitanttoja tai näennäiskuuntelijoita(terapeutteja). Rahani olen sijoittanut tulevaisuuteen, en kenenkään ventovieraan horinoiden rahoitukseen. Kukin tavallaan.

Toisaalta resilientti ihminen voisi pyytää ja ottaa vastaan apua muilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssi ei ole sama kuin vastoinkäymiset. Resilienssi koostuu nimenomaan niistä suojaavista tekijöistä mitkä auttavat selviytymään. Esimerkiksi hyvän lapsuuden kokeneilla ihmisillä on usein parempi resilienssi.

Ei noin voi sanoa. Olet kopionut lauseesi jostakin keittiöpsykologiakirjasta. Hyvä lapsuus, mitä se edes on?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Täällä monelle resilienssi = resilienssiin vaikuttavat tekijät. Siksi on vähän vaikea keskustella aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssi ei ole sama kuin vastoinkäymiset. Resilienssi koostuu nimenomaan niistä suojaavista tekijöistä mitkä auttavat selviytymään. Esimerkiksi hyvän lapsuuden kokeneilla ihmisillä on usein parempi resilienssi.

Ei noin voi sanoa. Olet kopionut lauseesi jostakin keittiöpsykologiakirjast

Mietipä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Joo, näitä Minulla on hyvä resilienssi koska minulla on ollut onnellinen lapsuus eikä mitään vaikeuksia elämässä! -tyyppejä tulee tänne aina pätemään.

On ja ei. Kun kohtaan jonkun ison shokin, kuten läheisen kuoleman tai muun ison vastoinkäymisen, kuten potkut töistä, menen aluksi jonkinlaiseen shokkiin ja toimintakyky meinaa laskea. Mutta tämä shokki ei ole pitkäaikainen ja sitten pystyn toimimaan tehokkaasti, itseäni säälimättä ja tavoitteellisesti. Tässä on jotenkin se ero muihin; monilla tuo shokki tai masennusvaihe kestää pidempään ja osalla jää päälle. Itselleni ei jää kovin pitkäksi aikaa, vaan tulee sellainen "nyt on pakko selvitä tästä, tee tuo, tee tämä, toimi"-mode päälle. On ollut lapsesta saakka, jolloin sain ensimmäisen kerran kokea täysin yllättävän ikävän tapahtuman joka vaikutti koko elämääni.

Se on kuitenkin sanottava, että sitten kun tämä tekemisvaihe on ohi ja hiljaisuus laskeutuu, mietiskelen noita asioita paljon. En vaan kerro sitä kellekään. Kunkin järkytyksen jälkeen kuolee mielessä aina jotakin, eikä ilo tule niin helposti mieleen. Mutta ei se vielä ole kokonaan sieltä hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Joo, näitä Minulla on hyvä resilienssi koska minulla on ollut onnellinen lapsuus eikä mitään vaikeuksia elämässä! -tyyppejä tulee tänne aina pätemään.

Ei kai täällä kukaan niin ole sanonut. Tuo on joku sinun aivan oma virhepäätelmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Joo, näitä Minulla on hyvä resilienssi koska minulla on ollut onnellinen lapsuus eikä mitään vaikeuksia elämässä! -tyyppejä tulee tänne aina pätemään.

Ei kai täällä kukaan niin ole sanonut. Tuo on joku sinun aivan oma virhepäätelmäsi.

On sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Joo, näitä Minulla on hyvä resilienssi koska minulla on ollut onnellinen lapsuus eikä mitään vaikeuksia elämässä! -tyyppejä tulee tänne aina pätemään.

Ei kai täällä kukaan niin ole sanonut. Tuo on joku sinun aivan oma virhepäätelmäsi.

On sanonut.

Missä viestissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan koko sanaa.

Sama täällä.

Ja täällä. Typerä muotisana jota toistellaan joka paikassa.

Ja varsinkin kun se ymmärretään usein väärin. 

Joo, näitä Minulla on hyvä resilienssi koska minulla on ollut onnellinen lapsuus eikä mitään vaikeuksia elämässä! -tyyppejä tulee tänne aina pätemään.

Ei kai täällä kukaan niin ole sanonut. Tuo on joku sinun aivan oma virhepäätelmäsi.

On sanonut.

Missä viestissä?

No ainakin viestissä nro 7. Voi olla muitakin, en jaksa lukea koko ketjua.

Ehkä muuten on mutta ei ole silloin kun iho-ongelmat iskevät, usein talvella. Ei onneksi näy päällepäin kun vaatteet päällä mutta kutina on sietämätön

Vierailija kirjoitti:

On ja ei. Kun kohtaan jonkun ison shokin, kuten läheisen kuoleman tai muun ison vastoinkäymisen, kuten potkut töistä, menen aluksi jonkinlaiseen shokkiin ja toimintakyky meinaa laskea. Mutta tämä shokki ei ole pitkäaikainen ja sitten pystyn toimimaan tehokkaasti, itseäni säälimättä ja tavoitteellisesti. Tässä on jotenkin se ero muihin; monilla tuo shokki tai masennusvaihe kestää pidempään ja osalla jää päälle. Itselleni ei jää kovin pitkäksi aikaa, vaan tulee sellainen "nyt on pakko selvitä tästä, tee tuo, tee tämä, toimi"-mode päälle. On ollut lapsesta saakka, jolloin sain ensimmäisen kerran kokea täysin yllättävän ikävän tapahtuman joka vaikutti koko elämääni.

Se on kuitenkin sanottava, että sitten kun tämä tekemisvaihe on ohi ja hiljaisuus laskeutuu, mietiskelen noita asioita paljon. En vaan kerro sitä kellekään. Kunkin järkytyksen jälkeen kuolee mielessä aina jotakin, eikä ilo tule niin helposti mieleen. Mutta ei se v

Toisaalta ainakin minusta tuo hiljaisuus ja mietiskely tekemisvaiheen jälkeen kuuluu siihen asiaan. Vaikka olisikin hyvä resilienssi niin ei se tarkoita, että ihminen olisi aina ilosta ja onnesta hyppivä ihmeolio ilman mitään muita tunteita.

Luulin ennen, että on. Oli sellainen klassinen vahva ja itsenäinen nainen. Minusta sanottiin, että putoan aina jaloilleen. Vasta n. 4-kymppisenä havahduin siihen, että selviytymismekanismini olivat epäterveitä: tunteiden ja tarpeiden kieltämistä ja pakenemista. Olin toksisella tavalla vahvuuteen sairastunut. Kun kohtasin kaiken käsittelemättömän tuskan, romahdin melkolailla täydellisesti terapiasta huolimatta. Kesti monta vuotta selvitä masennuksesta enkä vieläkään ole täysin toipunut. Suren ja ruminoin myös suhteettoman kauan pieniäkin vastoinkäymisiä ja särjen sydämeni helposti. Tämän takia olen nykyään sinkku enkä uskalla deittailla.