Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen sanoo, että "mikä ei tapa, vahvistaa", niin on todennäköistä, että ihminen on stoalainen perusluonteeltaan, joka omaa hyvä resilienssin.

Miten kolmen perheenjäsenen menettäminen lapsuudessani on vahvistanut minua? Tai isääni?

En ole varma. Aiemmin oli, koska selvisin vaikka ja mistä ja silti porskutin eteenpäin. Sitten tuli romahdus ja meni mielenterveys, eikä voimia enää ole. Kuitenkin olen ajan saatossa kyennyt hyväksymään tilanteen ja nyt nautin elämästäni sellaisena kuin se on. Eli onhan tämäkin tietynlaista resilienssiä, ettei katkeroidu, vaikka ulkoista menestystä ei olekaan enää mahdollista saavuttaa?

Luulin ennen että on, mutta sitten kun tuli vastoinkäymisiä niin huomasin että ei kyllä olekaan. Kyllä niistä vastoinkäymisistä selviää, mutta en osaa ajatella mitään myönteistä silloin. Kun kaikki on hyvin, olen positiivinen optimisti, jos jokin on huonosti, olen negatiivinen pessimisti. 

Eihän kukaan ulkopuolinen voi tietää toisten saikkujen syytä. Sairasloman syynä voi olla, ja yleensä onkin erilaiset mieleen ja sitä kautta työkyvyttömyyteen liittyvät asiat, mutta käytännössä tämä voi johtua esimerkiksi läheisen ihmisen kuolemasta tai muusta lähipiirissä olevasta kriisistä.

Vierailija kirjoitti:

"Juu resilienssi ei ole yhtä kuin vastoinkäymiset, vaan resilienssi on yhtäkuin se miten selviydyt vastoinkäymisistä.. 

Eli miten on, onko sitä resilienssiä ylipäätään koeteltu?"

Itseasiassa olet väärässä. Resilienssin muodostavat ne asiat, mitkä tukevat psyykkistä hyvinvointia ja selviytymistä elämässä. Resilienssi ei siis ole mikään synonyymi sille miten joku selviytyy vastoinkäymisistä.

Eiköhän jokainen ihminen ole kohdannut elämässä jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä,  turhaa niitä on alkaa vertailla.

Tietysti se on synonyymi nimenomaan sille, ja tietysti ihmisillä on aivan eri tavalla ja eri tasoisia vastoinkäymisiä ja kriisejä elämässään, eli toisilla ei todellakaan paljoa mitään ja toisilla sitten enemmänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssi ei ole sama kuin vastoinkäymiset. Resilienssi koostuu nimenomaan niistä suojaavista tekijöistä mitkä auttavat selviytymään. Esimerkiksi hyvän lapsuuden kokeneilla ihmisillä on usein parempi resilienssi.

Ei, mutta resilienssi ei myöskään ole onnellisuutta ja onnistumisia. Resilienssi on kykyä selvitä vastoinkäymisistä, joten vasta kunnon vastoinkäymisissä selviää, millainen resilienssi ihmisellä on.

On varmaan ihan ok.

Itse itseäni kannattelin, kun olin melko vaikeasti masentunut. En puhunut ajatuksistani kenellekään, enkä hakenut apua. Päivät tuntuivat tyhjiltä ja motivaatiota ei ollut. Pakolliset hommat kyllä tein ja hoidin vastuuni töissä, mutta kotona sitten ei ollutkaan energiaa mihinkään. Masensi, tuntui jatkuvasti todella pahalta, ja olo aina paheni illansuussa. Ajattelin joka päivä itseni tappamista, mutta aina sain vakuuteltua itselleni, että en tekisi niin. Olin todella epätoivoinen ja uskoin, että tällaista se tulee olemaan sitten koko loppuelämäni ajan.

No, ei lähtökohta ole dramaattisesti muuttunut. Ei minulla ole edelleenkään ystäviä. Koulusta kuitenkin valmistuin, ja nyt minulla on työpaikka, joka oikeasti vaikuttaa jopa kivalta. En olisi koskaan voinut uskoa, että työntekeminen voi olla näinkin hauskaa.

Oloni on kuitenkin parantunut huomattavasti, ja olen itse asiassa unohtanut jo nuo synkät ajat (Vaikka niistäkin vain vuosi/pari aikaa... Tuntuu, että niitä aikoja ei olisi koskaan edes käynyt). Nykyään ei enää onneksi tule itsetuhoisia ajatuksia. Olen myös enemmän sujut itseni kanssa kuin ennen. Toki vielä on paljon parantamisen varaa, mutta onhan se ihan ok olla elossa. Suhtautumiseni elossa olemiseen ei ainakaan enää ole niin välinpitämätöntä kuin ennen.

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Ei vaan kun puhutaan resilienssistä, niin puhutaan siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

Ne, jotka on kokeneet kovia elämässään, niin niiden resilienssihän on huono. Hyvä resilienssihän kasvaa on kun on saanut viettää tasapainoisen lapsuuden ja elämän. Silloin on myös henkisesti parhaimmassa kunnossa,

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Minä haluan olla vahva, jotta muilla olisi helpompi olla. <3

Muistan jo nuorena tyttönä että olin todella hyvä pasianssissa. Pasi jopa sanoi minulle, että jos tällaista ratsastusta kestät, niin tule vaimokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Mitä pitäisi olla koeteltuna, että tietää, että on koeteltu?

Laitahan muutama esimerkki.mikä on tarpeeksi rankkaa.

Kaikki ihmiset kokevat elämässään resilienssia koetteleva asioita.

Jotkut haluavat tästäkin kilpailun.

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tämä ei tarkoita hyvää resilienssiä. Sinänsä hienoa, että elämäsi on ollut hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

Ne, jotka on kokeneet kovia elämässään, niin niiden resilienssihän on huono. Hyvä resilienssihän kasvaa on kun on saanut viettää tasapainoisen lapsuuden ja elämän. Silloin on myös henkisesti parhaimmassa kunnossa,

Mustakin vähän tuntuu, että ihmiset, jotka eivät ole omasta mielestään kokeneet kovin kovia, heillä on on paras resilienssi. Asioita tapahtuu ja ne kuuluvat elämään.

Huonon resienssin tyypit valittavat kovaa elämäänsä eivätkä meinaa kestää arkipäivääkään.

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tämä ei tarkoita hyvää resilienssiä. Sinänsä hienoa, että elämäsi on ollut hyvää.

Edellä kuvattu on juuri sitä, mikä rakentaa ihmiselle hyvää resilienssiä. Hyvä  ja turvallinen lapsuus, onnistumisia ja hyväksyntää, hyviä ihmisiä ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

No mä en ole täällä kehuskellut, mutta mulla oli esim sellainen lapsuus, että yksi sukulainen käytti seksuaalisesti hyväkseen, mutta vanhemmat ei uskoneet vaan pakotti käymään sen luona ja sitten toinen vanhemmista lisäksi huusi ja hakkasi yllättäen monta kertaa viikossa ja toinen oli henkisesti saavuttamattomissa. Sisarus alkoi myös pahoinpidellä esiteini-iässä, mutta mustelmiin ei koulussa kasarilla puututtu. Koulussa lisäksi kiusattiin. Jokaikinen päivä ahdistusta ja selviytymistä. Kusin sänkyyn joka yö teiniksi asti, sain paniikkikohtauksia ja näin painajaisia myös joka yö.

Pyrin hammasta, valmistuin loistavin arvosanoin, menestyin uralla, mutta sitten pää lopulta levisi, vaikka kuinka yritin. Ei ollu tarpeeks resilienssii :D