Onko sinulla mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

Jos on käynyt todella vaikeita asioita läpi, ei niistä kyllä kehuskele. Vaan toteaa ne. Ikävä jos joku kokee toteamisen kehuskeluna. En aio heittää omia vastoinkäymisiäni tänne kaluttavaksi, tiedän kertomattakin, että olen käynyt paljon vaikeita asioita läpi, ja selvinnyt. Se on auttanut kyllä siten, etten automaattisesti oleta kenestäkään, että tämän elämä olisi ollut helppoa. Pyrin suhtautumaan ihmisiin myötätuntoisesti ja kuuntelemaan ennemmin kuin pätemään ja neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

Ne, jotka on kokeneet kovia elämässään, niin niiden resilienssihän on huono. Hyvä resilienssihän kasvaa on kun on saanut viettää tasapainoisen lapsuuden ja elämän. Silloin on myös henkisesti parhaimmassa kunnossa,

Ei resilienssi ole yhtä kuin elämänkokemukset. Resilienssi voi olla hyvä tai huono oli kokenut kovia tai ei. Jotkut selviävät ihan kauheasta lapsuudesta hyvään elämään, toiset syrjäytyvät. Myös synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat resilienssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssiini on tottakai vaikuttanut just se hyvä ja turvallinen lapsuus sekä muut perusasiat. Minua on kannustettu uskomaan itseeni ja elämään sekä tulevaisuuteen, kannustettu tekemään asioita mistä olen ollut kiinnostunut, tarvittaessa autettu. Minulla on ollut tärkeitä läheisiä ihmisiä tukena, pn ollut mahdollisuus olla lähellä, halata ja olla oma itseni. Olen voinut puhua mietityttävistä asioista ja ongelmista ja minua on kannustettu siihen, olen saanut apua, turvaa ja läheisyyttä eikä asioitani ole vähätelty. Esimerkiksi nämä on olleet hyvin oleellisia.

Kertokaa nyt niitä rankkoja kokemuksia, jonka takia katsotte, että teillä on hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Ei siinä ole mitään hienoa. Erikoisesti ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssiini on tottakai vaikuttanut just se hyvä ja turvallinen lapsuus sekä muut perusasiat. Minua on kannustettu uskomaan itseeni ja elämään sekä tulevaisuuteen, kannustettu tekemään asioita mistä olen ollut kiinnostunut, tarvittaessa autettu. Minulla on ollut tärkeitä läheisiä ihmisiä tukena, pn ollut mahdollisuus olla lähellä, halata ja olla oma itseni

Nimenomaan. Tämä on sitä, mistä hyvä resilienssi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Tämä ei tarkoita hyvää resilienssiä. Sinänsä hienoa, että elämäsi on ollut hyvää.

Edellä kuvattu on juuri sitä, mikä rakentaa ihmiselle hyvää resilienssiä. Hyvä  ja turvallinen lapsuus, onnistumisia ja hyväksyntää, hyviä ihmisiä ympärillä.

Voi rakentaa, mutta ei ole yhtä kuin. Se, että on hyvä ja turvallinen lapsuus, ei todellakaan ole tae hyvälle resilienssille. Kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä on taas hienoa, kun on kokenut jotain niin kovia juttuja, ettei muilla ole käsitystäkään miten kovia. Kärsimys jalostaa ja luulevat olevansa parempia ja aidompia ihmisiä huoh.

Ei siinä ole mitään hienoa. Erikoisesti ajattelet.

Kyllä se kehuskelulta tuntuu, jos vähätellään toisen kokemuksia, ettei toinen ole kokenut tarpeeksi kovia tietääksesi, onko hyvä resilienssi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te kehuskelette miten rankkaa teillä on ollut, niin mitkä nyt on sellasia tosi rankkoja elämänkokemuksia mitä olette kokeneet?

Tietää vähän millä tasolla liikutaan.

Jos on käynyt todella vaikeita asioita läpi, ei niistä kyllä kehuskele. Vaan toteaa ne. Ikävä jos joku kokee toteamisen kehuskeluna. En aio heittää omia vastoinkäymisiäni tänne kaluttavaksi, tiedän kertomattakin, että olen käynyt paljon vaikeita asioita läpi, ja selvinnyt. Se on auttanut kyllä siten, etten automaattisesti oleta kenestäkään, että tämän elämä olisi ollut helppoa. Pyrin suhtautumaan ihmisiin myötätuntoisesti ja kuuntelemaan ennemmin kuin pätemään ja neuvomaan.

No eipä sullakaan sitten kovin kovaa ole ollut.

Resilienssi kehittyy myös kun elää elämää.

Hyvä turvallinen perusta on aina on hyvä mutta on täysin myös yksilöllistä sekin miten haluaa sietää asioita.

Jotkut haluavat tietoisesti kehittää sitä jotta pärjäävät elämässä vieläkin paremmin ja jotkut oikeasti ihan joutuvatkin töihin. Joskus se elämä pakottaa kehittymään halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssiini on tottakai vaikuttanut just se hyvä ja turvallinen lapsuus sekä muut perusasiat. Minua on kannustettu uskomaan itseeni ja elämään sekä tulevaisuuteen, kannustettu tekemään asioita mistä olen ollut kiinnostunut, tarvittaessa autettu. Minulla on ollut tärkeitä läheisiä ihmisiä tukena, pn ollut mahdollisuus olla lähellä, halata ja olla oma itseni

Voisin vielä lisätä, että tietty myös eri yhteyksistä elämään tulleet ystävät ja kaverit, harrastukset ja muut mieltä ja hyvinvointia tukevat asiat, riittävä taloudellinen toimeentulo sekä kotoa ja kasvatuksesta myötävaikutetut elämänasenteet ja arvot on olleet tärkeitä tässä.

Resilienssin määriteltä, lähde Mieli ry:

"Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista, ja se vaihtelee eri elämäntilanteissa. Se ilmenee arjessa kohtuullisena pärjäävyytenä, haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Elämässäni on kaikki hyvin tai ainakin, minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, olen tehnyt asioita mitä olen halunnut ja onnistunut. Olen yrittänyt myös olla optimistinen elämän suhteen.

Jäi epäselväksi onko sitä sinun resilienssiäsi edes koeteltu eli tiedätkö edes, onko se hyvä vai ei? Nimittäin jos elämässäsi on tähän mennessä ollut lähinnä asioita mitä olet halunnut ja missä olet onnistunut, niin et voi sitä tietää. 

Resilienssiini on tottakai vaikuttanut just se hyvä ja turvallinen lapsuus sekä muut perusasiat. Minua on kannustettu uskomaan itseeni ja elämään sekä tulevaisuuteen, kannustettu tekemään asioita mistä olen ollut kiinnostunut, tarvittaessa autettu. Minulla on ollut tärkeitä läheisiä ihmisiä tukena, pn ollut mahdollisuus olla lähellä, halata ja olla oma itseni

Minuakin jäi kiinnostamaan, että millä tavalla se resilienssi on kokeiltu käytännössä? Jos siis elämä on mennyt päällisin puolin kivasti ja helposti (kaikilla on aina vastoinkäymisiä, en tarkoita sitä) niin mistä voi tietää, että resilienssi on hyvä?

"Voisin vielä lisätä, että tietty myös eri yhteyksistä elämään tulleet ystävät ja kaverit, harrastukset ja muut mieltä ja hyvinvointia tukevat asiat, riittävä taloudellinen toimeentulo sekä kotoa ja kasvatuksesta myötävaikutetut elämänasenteet ja arvot on olleet tärkeitä tässä."

Taidat olla tavallista taitavampi provoamaan. Hyvä kirjoittamaan joka tapauksessa. Ehkä sosiologi ja tutkit miten palstailijat reagoivat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Mikä ihmeen hyvä ja suojattu elämä?

Tietysti hyvä elämä yleensä vahvistaa resilienssiä. Resilienssi ei ole yhtä kuin vastoinkäymisistä selviytymistä vaan niitä asioita, mitkä auttavat selviytymään vastoinkäymisistä. Tämä ero on hyvin oleellista ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssin määriteltä, lähde Mieli ry:

"Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista, ja se vaihtelee eri elämäntilanteissa. Se ilmenee arjessa kohtuullisena pärjäävyytenä, haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä."

Jokaisen aikuisen tulee pärjätä täysi-ikäisenä jo kohtuullisesti, tämä on oletus lähtökohdassa.

Psyykkinen ja fyysinen kärsimys heikentää yleiskuntoa eli kokonaisvaltaista hyvinvointia eikä tätä voida soveltaa henkilön normaaliin resilienssiin mutta kaikki kipu, tuska ja kärsimyskin kehittävät entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Tässä yksi. Joskus taas uppoaminen johonkin mielenkiintoiseen voikin auttaa, riippuu täysin ihmisestä ja hänen tilanteestansa. 

Muutoin olen samaa mieltä, harvemmassa ovat ne jotka tekevät oikeasti kaiken työn ja pyrkivät eteenpäin tekemättä haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas hämärää logiikkaa palstalla: resilienssi on yhtä kuin hyvä ja suojattu elämä. Oikeasti resilienssi on juurikin sitä, miten selviytyy vastoinkäymisistä. Ja voin alan ammattilaisena sanoa, että harvassa on oikeasti resilientit ihmiset jotka vielä käsittelisivät vaikeat tunteet eivätkä pakenisi päihteisiin, työhön tai koko tunne-elämän kieltämiseen.

Mikä ihmeen hyvä ja suojattu elämä?

Tietysti hyvä elämä yleensä vahvistaa resilienssiä. Resilienssi ei ole yhtä kuin vastoinkäymisistä selviytymistä vaan niitä asioita, mitkä auttavat selviytymään vastoinkäymisistä. Tämä ero on hyvin oleellista ymmärtää.

Olet väärässä, kuten tiedät. Kunhan kiusaat ja provosoit. Uusi edistyneempi palstaprovo. 

Haluatte tietää asioita ja sitten kun niitä kertoo niin alanuolitatte.

Kannattaa pohtia kuinka resilienttejä ovat suomalaiset ihan ammattilaisia myöten.

Saa kivittää. 🖤

Ketjun aloittaja on tämä sama, joka kuvailee hyvää ja onnellista elämää resilienssiksi. Ei kannata enää vastata, hän haluaa vain provosoida kertomaan ikävistä kokemuksistaan. Haarukoi ehkä tiettyä ihmistä. Ei ihan tervettä, jotain sadismin sukuista.

Mikään ei enää yllätä tällä palstalla.