Adoptoitu löysi vanhempansa. Voisi kuvitella olevan raskasta suomi-vanhemmmalle.. linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hylätyksi tuleminen on epäilemättä lapselle kamala kokemus - se jättää jälkensä, vaikkei sitä varsinaisesti muistaisikaan. Ymmärrän että biologisten juurien etsiminen on myös tärkeää.

Mutta minusta tällaiset tarinat ovat usein jotenkin surullisia niiden adoptiovanhempienkin kannalta. Joskus näistä jutuista välittyy, ettei heidän vanhemmuudellaan sitten ollutkaan niin paljon väliä. Tässäkin jutussa on tosi outoa, että nainen vaihtoi nimekseen lastenkodin henkilökunnan antaman nimen - ikäänkuin se olisi enemmän merkityksellistä, kuin niiden vanhempien antama nimi, jotka ovat hänet kasvatteneet.

Muistan myös muutaman vuoden takaa muistaakseni irlantilaisen lehtiartikkelin, jossa nuori nainen kertoi siitä, että hänen biologinen isänsä oli afrikkalainen mies, jonka ka

Sä olet sairas ihminen. Ja tunnistan tyylin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampi ystävä lastenkodista jotka pääsivät sijaiskoteihin. Onko todellakin näin ettei suomalaisia lapsia voi adoptoida?? Jos näin on, miksi? 

 

Voi, mutta hyvin harvoin. Lähinnä vain jos lapsi on täysorpo. 

Kotimaan adoptioon annetaan vuosittain noin 3050 lasta ns. vieraslapsiadoptioon (=muut kuin perheen sisäiset adoptiot). Nykyisen adoptiolain myötä myös kotimaan adoptiossa pitää käydä läpi sosiaaliviranomaisen antama adoptioneuvonta ja hakea Valviralta adoptiolupaa, jotta voidaan harkita adoptiovanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen adoptoiminen on yhtä alhaista touhua kuin koiran vieminen emoltaan ja ostaminen. Jos haluaa auttaa, voi tukea vähävaraisia vanhempia. Lapsen vieminen ratkaisuna perheen haasteisiin on vain todella rottamaista.

Sanottiinko tässä jutussa että tyttö vain vietiin pois. Eiköhän vanhemmat antaneet vapaaehtoisesti pois.

Orpokodissahan hän oli. Hylätty, ei viety keneltäkään.

Juuri siksi olikin typerää tuossa edellä väittää, että adoptoiminen on alhaista ja että muiden (esim. suomalaisten lasta toivovien parien) olisi pitänyt rahallisesti tukea perheitä, jotka hylkäävät lapsensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampi ystävä lastenkodista jotka pääsivät sijaiskoteihin. Onko todellakin näin ettei suomalaisia lapsia voi adoptoida?? Jos näin on, miksi? 

 

Voi, mutta hyvin harvoin. Lähinnä vain jos lapsi on täysorpo. 

 

Kotimaan adoptioon annetaan vuosittain noin 3050 lasta ns. vieraslapsiadoptioon (=muut kuin perheen sisäiset adoptiot). Nykyisen adoptiolain myötä myös kotimaan adoptiossa pitää käydä läpi sosiaaliviranomaisen antama adoptioneuvonta ja hakea Valviralta adoptiolupaa, jotta voidaan harkita adoptiovanhemmaksi.

3050 lasta?? Vai pitikö tuon olla 30-50 lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hylätyksi tuleminen on epäilemättä lapselle kamala kokemus - se jättää jälkensä, vaikkei sitä varsinaisesti muistaisikaan. Ymmärrän että biologisten juurien etsiminen on myös tärkeää.

Mutta minusta tällaiset tarinat ovat usein jotenkin surullisia niiden adoptiovanhempienkin kannalta. Joskus näistä jutuista välittyy, ettei heidän vanhemmuudellaan sitten ollutkaan niin paljon väliä. Tässäkin jutussa on tosi outoa, että nainen vaihtoi nimekseen lastenkodin henkilökunnan antaman nimen - ikäänkuin se olisi enemmän merkityksellistä, kuin niiden vanhempien antama nimi, jotka ovat hänet kasvatteneet.

Muistan myös muutaman vuoden takaa muistaakseni irlantilaisen lehtiartikkelin, jossa nuori nainen kertoi siitä, että hänen biologinen isänsä oli afrikkalainen mies, jonka kanssa äidillä oli ollut yhden illan juttu. Äidin aviomies ei välittänyt tästä, vaan kasvatti tytö

 

Hänen juurensa ovat Kiinassa, ehkä siksi otti kiinalaisen nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hylätyksi tuleminen on epäilemättä lapselle kamala kokemus - se jättää jälkensä, vaikkei sitä varsinaisesti muistaisikaan. Ymmärrän että biologisten juurien etsiminen on myös tärkeää.

Mutta minusta tällaiset tarinat ovat usein jotenkin surullisia niiden adoptiovanhempienkin kannalta. Joskus näistä jutuista välittyy, ettei heidän vanhemmuudellaan sitten ollutkaan niin paljon väliä. Tässäkin jutussa on tosi outoa, että nainen vaihtoi nimekseen lastenkodin henkilökunnan antaman nimen - ikäänkuin se olisi enemmän merkityksellistä, kuin niiden vanhempien antama nimi, jotka ovat hänet kasvatteneet.

Muistan myös muutaman vuoden takaa muistaakseni irlantilaisen lehtiartikkelin, jossa nuori nainen kertoi siitä, että hänen biologinen isänsä oli afrikkalainen mies, jonka kanssa äidillä oli ollut yhden illan juttu. Äidin a

Ilkeää adoptiovanhempiaan kohtaan silti. Mä olisin loukkaantunut.

Ei se ole rankkaa. Adoptiovanhemmat valmennetaan hyvin. Itsellä on toiveena, että oma lapsi löytäisi biovanhempansa, mutta heitä ei ole vielä löydetty. Minun äitiyteeni tieto biovanhemmista ei vaikuta. Lapsi on elänyt ja kasvanut meidän perheessä. Minun lapsi. Joka ihan oikeutetusti on kiinnostunut biologisesta taustastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli ikävää, että hän luopui adoptiovanhempien antamasta nimestä. Se on minusta kiittämätöntä. Hehän kuitenkin pelastivat hänet ties kuinka huonolta kohtalolta.

Tuttavani muutti koko vanhempiensa kasteessa antaman nimen koska ei pitänyt siitä, vanhemmat eivät ilahtuneet asiasta.

Adoptiolapsella on kiinalaiset juuret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen adoptoiminen on yhtä alhaista touhua kuin koiran vieminen emoltaan ja ostaminen. Jos haluaa auttaa, voi tukea vähävaraisia vanhempia. Lapsen vieminen ratkaisuna perheen haasteisiin on vain todella rottamaista.

Sanottiinko tässä jutussa että tyttö vain vietiin pois. Eiköhän vanhemmat antaneet vapaaehtoisesti pois.

Nuo kiinalaiset tyttölapset on annettu pois politiikan eli pakon vuoksi, joka sekin on täysin yhtä epäinhimillistä. Onneksi jutussa sanotaan, että tuo adoptiopelleily on vähenemään päin. Vielä lasut ym. lapsenryöstökoneistot alas niin ollaan kohta jo eläinten tasolla inhimillisyydessä, siitä on hyvä lähteä kulkemaan kohti aitoa ihmisyyttä sitten.

Käsittämätöntä, että jonkun mielestä parempi paikka tytölle olisi ollut kiinalainen orpokoti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampi ystävä lastenkodista jotka pääsivät sijaiskoteihin. Onko todellakin näin ettei suomalaisia lapsia voi adoptoida?? Jos näin on, miksi? 

 

Voi, mutta hyvin harvoin. Lähinnä vain jos lapsi on täysorpo. 

 

Kotimaan adoptioon annetaan vuosittain noin 3050 lasta ns. vieraslapsiadoptioon (=muut kuin perheen sisäiset adoptiot). Nykyisen adoptiolain myötä myös kotimaan adoptiossa pitää käydä läpi sosiaaliviranomaisen antama adoptioneuvonta ja hakea Valviralta adoptiolupaa, jotta voidaan harkita adoptiovanhemmaksi.

siis 30 - 50 lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampi ystävä lastenkodista jotka pääsivät sijaiskoteihin. Onko todellakin näin ettei suomalaisia lapsia voi adoptoida?? Jos näin on, miksi? 

 

Voi, mutta hyvin harvoin. Lähinnä vain jos lapsi on täysorpo. 

 

Kotimaan adoptioon annetaan vuosittain noin 3050 lasta ns. vieraslapsiadoptioon (=muut kuin perheen sisäiset adoptiot). Nykyisen adoptiolain myötä myös kotimaan adoptiossa pitää käydä läpi sosiaaliviranomaisen antama adoptioneuvonta ja hakea Valviralta adoptiolupaa, jotta voidaan harkita adoptiovanhemmaksi.

3050 lasta?? Vai pitikö tuon olla 30-50 lasta?

Juu, kopsattu teksti niin jää näemmä viiva pois.

Ilkeää adoptiovanhempiaan kohtaan silti. Mä olisin loukkaantunut.

 

adoptioprosessiin ja elämään adoptioperheessä kuuluu lapsen syntymämaalleen kulttuurin ja juurten vaaliminen, joten turhaan surette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hylätyksi tuleminen on epäilemättä lapselle kamala kokemus - se jättää jälkensä, vaikkei sitä varsinaisesti muistaisikaan. Ymmärrän että biologisten juurien etsiminen on myös tärkeää.

Mutta minusta tällaiset tarinat ovat usein jotenkin surullisia niiden adoptiovanhempienkin kannalta. Joskus näistä jutuista välittyy, ettei heidän vanhemmuudellaan sitten ollutkaan niin paljon väliä. Tässäkin jutussa on tosi outoa, että nainen vaihtoi nimekseen lastenkodin henkilökunnan antaman nimen - ikäänkuin se olisi enemmän merkityksellistä, kuin niiden vanhempien antama nimi, jotka ovat hänet kasvatteneet.

Muistan myös muutaman vuoden takaa muistaakseni irlantilaisen lehtiartikkelin, jossa nuori nainen kertoi siitä, että hänen biologinen isänsä oli afrikkalainen mies, jonka ka

Lue 68.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen adoptoiminen on yhtä alhaista touhua kuin koiran vieminen emoltaan ja ostaminen. Jos haluaa auttaa, voi tukea vähävaraisia vanhempia. Lapsen vieminen ratkaisuna perheen haasteisiin on vain todella rottamaista.

Sanottiinko tässä jutussa että tyttö vain vietiin pois. Eiköhän vanhemmat antaneet vapaaehtoisesti pois.

Nuo kiinalaiset tyttölapset on annettu pois politiikan eli pakon vuoksi, joka sekin on täysin yhtä epäinhimillistä. Onneksi jutussa sanotaan, että tuo adoptiopelleily on vähenemään päin. Vielä lasut ym. lapsenryöstökoneistot alas niin ollaan kohta jo eläinten tasolla inhimillisyydessä, siitä on hyvä lähteä kulkemaan kohti aitoa ihmisyyttä sitten.

Käsittämätöntä, että jonkun miele

Kukaanhan ei sanonut noin. Äidistä ja lapsesta tulee pitää huolta yksikkönä, hyvin mätäpohjainen ajatuskin kuvitella että äiti vapaaetoisesti luopuisi lapsestaan. Siihen liittyy aina sosiaalista painetta, uhkaa, pelkoa, jne. Joka tarvitsee tukea. Sillä rahalla millä nuo lapset ryöstetään ja laitostetaan voitaisiin ihan hyvin rakastaa äitiäkin. Mutta naisviha ja lapsihimo ovat joissakin niin syvässä, ettei tällainen ajatus tule edes mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hylätyksi tuleminen on epäilemättä lapselle kamala kokemus - se jättää jälkensä, vaikkei sitä varsinaisesti muistaisikaan. Ymmärrän että biologisten juurien etsiminen on myös tärkeää.

Mutta minusta tällaiset tarinat ovat usein jotenkin surullisia niiden adoptiovanhempienkin kannalta. Joskus näistä jutuista välittyy, ettei heidän vanhemmuudellaan sitten ollutkaan niin paljon väliä. Tässäkin jutussa on tosi outoa, että nainen vaihtoi nimekseen lastenkodin henkilökunnan antaman nimen - ikäänkuin se olisi enemmän merkityksellistä, kuin niiden vanhempien antama nimi, jotka ovat hänet kasvatteneet.

Muistan myös muutaman vuoden takaa muistaakseni irlantilaisen lehtiartikkelin, jossa nuori nainen kertoi siitä, että hänen biologinen isänsä oli afrikkalainen mies, jonka kanssa äidillä oli ollut yhden illan juttu. Äidin a

"Hänen juurensa ovat Kiinassa, ehkä siksi otti kiinalaisen nimen."

No älä, mikä ylläri.

Pointti kuitenkin oli, että nimi oli lastenkodin viranomaisten keksimä, ei mikään sellainen, jolla olisi erityistä merkitystä juuri hänelle. Nimi ei ollut esimerkiksi biovanhempien antama. Kiinalainen nimi voisi olla vaikka ajatuksella valittu "versio" suomalaisesta nimestä: kiinalaiset itse valitsevat usein itselleen englantilaisen nimen, jota käyttävät kansainvälisesti.

Mutta okei, ihan sama, ihmiset vaihtavat nimiään vaikka minkälaisiin, vaikka eivät olekaan adoptoituja. Joni haluaa olla Susihukka ja Milla haluaa olla Kukka-Taivas, koska Joni ja Milla ovat liian tavallisia ja tylsiä. Omituista kuitenkin on, että viranomaisten keksimä sukunimikin piti ottaa käyttöön. Ei biovanhempien sukunimi, vaan sukunimi, joka on lastenkodissa annettu koska lapsella pitää nyt vaan olla jokin sukunimi virallisissa tiedoissa.

Naisen juuret ovat Kiinassa, mutta koko hänen elämänsä ja kulttuurinen kontekstinsa on Suomessa. Käsittääkseni hän ei ole muuttamassa Kiinaan. Siksi minusta tuntuu omituiselta, että adoptioperhe on käytännössä vedetty kokonaan yli hänen identiteetistään, ja tilalle on otettu lastenkodin viranomaisten keksimä identiteetti.

Täällä ei moni tajua adoptiosta mitään.  Itse väitän tajuavani

Adoptointihan on periaatteessa lapsivarkaus.

Vierailija kirjoitti:

Adoptointihan on periaatteessa lapsivarkaus.

Onko perusteluja tälle aivopierulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen adoptoiminen on yhtä alhaista touhua kuin koiran vieminen emoltaan ja ostaminen. Jos haluaa auttaa, voi tukea vähävaraisia vanhempia. Lapsen vieminen ratkaisuna perheen haasteisiin on vain todella rottamaista.

Sanottiinko tässä jutussa että tyttö vain vietiin pois. Eiköhän vanhemmat antaneet vapaaehtoisesti pois.

Nuo kiinalaiset tyttölapset on annettu pois politiikan eli pakon vuoksi, joka sekin on täysin yhtä epäinhimillistä. Onneksi jutussa sanotaan, että tuo adoptiopelleily on vähenemään päin. Vielä lasut ym. lapsenryöstökoneistot alas niin ollaan kohta jo eläinten tasolla inhimillisyydessä, siitä on hyvä lähteä kulkemaan kohti aitoa ihmisyyttä sitten.

Sinulla on vielä paljon opittavaa eläinten maailmasta. Vai pitäisikö ihmisten tappaa toisen lapset ja jättää omansa tilalle? Myös lastenryöstöä tapahtuu eläinten keskuudessa ja siinä ei kysellä emon mielipidettä tai suostumusta kuten adoptoinnissa.

Tässä taas oiva esimerkki siitä, miten ei kannata ikinä kellekään yrittää tuputtaa adoptiota vaihtoehtona lapsettomuuteen. Se on kyllä ihan harkitsemisen arvoinen temppu, mutta adoptiolapsi on aina adoptiolapsi ja oma on oma. Siitä ei pääse mihinkään.

Olen ymmärtänyt että suuri tai jopa suurin osa adoptiolapsista etsii biologisia juuriaan jossain vaiheessa elämäänsä.