Adoptoitu löysi vanhempansa. Voisi kuvitella olevan raskasta suomi-vanhemmmalle.. linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihan sivullisena pidän kummallisena ja loukkaavana sitä, että koko nimi (sukunimineen päivineen) muutettiin lastenkodin viranomaisten aikoinaan keksimään nimeen. Kyseessä ei myöskään ole mikään lapsi enää, vaan 25-vuotias aikuinen.

Sitä en tietenkään pidä mitenkään outona tai loukkaavana, että adoptoitu haluaa tutustua biologiseen sukuunsa ja taustaansa. Käsittääkseni nuo adoptiovanhemmat ovat jo tytön lapsuudessakin puhuneet aktiivisesti kiinalaisesta taustasta."

Se on vielä typerämpää, että joku sivullinen (kuten sinä) loukkaantuu toisen ihmisen puolesta. 

 

🙄 On täysin eri asia "pitää jotain asiaa loukkaavana" kuin "loukkaantua toisen puolesta". Tässä keskustellaan ihan yleisellä tasolla, minua ei kiinnosta nämä täysin tuntemattomat ihmiset itsessään

Eli jos täysin teoreettisella tasolla pidän loukkaavana vaikka sitä, että joku jossain toisessa ketjussa kertoo heittäneensä anopilta saadun joululahjan ikkunasta ulos ja huutaneensa että se oli väärän värinen, se tarkoittaa, että olen tässä nyt ihan hirvittävän pöyristynyt ja henkilökohtaisesti loukkaantunut ja itkuinen tuon todennäköisesti fiktiivisen anopin puolesta? Ok.

Sinun perheesi saa tehdä mitä haluaa! Muuttakaa nimiänne vaikka joka päivä, ei se minulle kuulu. Tämä palsta on mielipiteitä täynnä, eikä se muuta mitään. Näkeehän sen nyt jo "tilinumero hääkutsussa" - ja "voiko hautajaisiin pukeutua neonpunaiseen bilemekkoon" -ketjuista, miten erilaisia ihmiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. En taida koskaan adoptoida, olen kai niin itsekäs mutta haluaisin että lapsi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin minä lasta. Ja on kai se normaalia olla kiinnostunut juuristaan.

Tämä menee ehkä hieman aiheen vierestä, mutta lapsi ei koskaan rakasta äitiään yhtä paljon kuin äiti lastaan. Ihan pienenä tietenkin äiti on lapsen koko maailma. Lapselle äiti on silti jonkinlainen "itsestäänselvyys" jonka rooli on lopulta aika epäkiitollinen ja yksipuolinen. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja saa omia lapsia, hän rakastaa omia lapsiaan enemmän kuin äitiään. Niin se vaan menee. Äidinrakkaus kurottaa aina eteenpäin, ja äidin osaksi jää kaipaus.