Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Monet vanhemmat tarvitsevat todella apua sairauden tai iän vuoksi. Tällaisissa asioissa pitäisi oppia joustamaan, eikä kehittää lapsellista mustasukkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aivan tavallista, että terve aikuistuminen puuttuu monelta. Siihen kulluu itsenäistyminen. Osana itsenäistymistä on etääntyminen vanhemmista. On mennyt myös vanhempien kasvatustyö pieleen, jos ei tue aikuistuvan lapsensa itsenäistymistä. Esimerkkinä epäterveestä suhteesta on esimerkiksi liiallinen roikkuminen vanhemmissa. Kuulee myös puhuttelutavassa ja osassa tämänkin ketjun viestejä, viitataan "perheellä" aikuisiin sisaruksiin ja teidän vanhempiin. Jos sinulla on puoliso ja varsinkin jos teillä on lapsia, niin he ovat sinun perhe. Sisaruksesi ja vanhempasi ovat sukuasi, eivät perhettäsi. Huomiosi ja ajankäyttösi tulee priorisoida niin, että perhe tulee ensin. Suku, ystävät ja harrastukset saavat olla tärkeitä. Mutta jos ne ovat niin tärkeitä, että niiden vuoksi laiminlyöt perhettäsi, niin sinulla ei ole mitään asiaa olla perheellinen. Aikuistu ja laita prioriteetti kuntoon.

-Familyguy

Kyllä vanhemmat ja sisarukset ovat minulle edelleen perhettä vaikka minulla onkin kaksi aikuista lasta. Aika kapea katsantokanta sinulla itsenäistymisestä ja aikuistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt naisen, joka soitti jokaisesta mahdollisesta asiasta isälleen ja vietti lapsuudenkodissaan minusta ihan liikaa aikaa. Esimerkiksi usein meni suoraan töistä sinne syömään, katteli telkkaa ja söi iltapalaa. Minusta nämä on asioita, joita tehdään parisuhteessa omassa, ei vanhempien kodissa. Hänen mielestä vanhempien kanssa on normaalia viettää aikaa.

Tämä ärsytti, mutta eniten ärsytti se, että jos tuli pienikin ongelma, auto vaikka ei käynnistynyt, hän soitti heti isälleen, joka riensi paikalle. Kameli katkesi siihen, kun tulin töistä kotiin ja meillä oli isä korjaamassa minun talossani jotain tiputtavaa hanaa. Kiitos vaan, korjaan kyllä itse. 

 

Juuri näin. Ja naisten tapauksessa tuollainen mammanpoika on soittelemassa äidilleen vauvan ja lasten kanssa vinkkejä, sen sijaan että kunnioittaisi oman vaimonsa äitiyttä. Tuo mitä parisuhteen aikana tapahtuu on vielä pientä siihen helvettiin verrattuna, kun anoppi äiteilee lapsiasi ja mies kohtelee anoppia niiden äitinä. Eli juoskaa naiset kun voitte

Minä varmaan olisin kiristellyt hampaita ja ollut nihkeä mummo, jos olisin tullu mummoksi samaan aikaan kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Meille tuossa tulee lähes kymmenen vuoden väli, joten ollaan miehen kanssa saatu olla ihan mukavasti taas kahdestaan. Mielelläni siis hoidan vauvaa, jos on tarvis.

Jokaisen olisi hyvä elää itsenäistä elämää eikä ruveta heti tekemään lapsia kun on muuttanut pois vanhempien luona. Ihan samoin vanhemmille tekee hyvää elää taas kaksin ennen kuin alkaa edes osittainen lapsenhoito isovanhemmuuden myötä. Lasten poismuuttaminen on aina jonkinlainen kriisi ja siinä pitää olla aikaa selvittää miten oma parisuhde voi. Surkeaa, jos se on kasassa vain lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Näitä hullaantuneita, kuumasti rakastuvia ihmisiä on sekin laji jossa kuuma seksintäytein suhde kestää 2 vuotta.   Sitten se on eletty ja uutta kuumaa suhdetta etsimään. Mitä näitä ihmisiä tunnen heillä ei tosiaan ole muuta harrastusta kuin vastakkainen sukupuoli. Ei häiritse sunnuntaiaamun sählyvuoro tai posliinin maalaus-kurssi tai yhtään mikään kuumaa suhdetta.

Niin on. Mutta kun näistä nyt ei juuri puhuttu, vaan heistä, joilla suhde on kestänyt pitkään. Jostain syystä vain tämä onkin äärimmäisen ärsyttävää ja häiritsevää joidenkin mielestä, että näinKIN voi käydä. Saada siis sen alkuajan kuuman hullaantuneen suhteen sekä tasaisen hyvän perhearjen. Mutta sanoisin, että valintoja se vaatiikin. Etenkään äippä siihen ei mahdu kolmanneksi suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti tää ketju on parempaa viihdettä kuin jokin tosi-tv -sarja. Miten monilla ihmisillä nykyään voi ollakin pää sekaisin. Onnea vaan tiukkapipoiseen perhe-elämäänne. Mahtaa lapsillanne olla onnellinen elämä luvassa.

Ap, jos nainen ei ymmärrä läheisiä välejä perheeseesi, hän ei ole arvoisesi. Mutta muista sopia asioista hänen kanssaan, jotta hän tietää prioriteettisi. Ota hänet mukaan vanhempiesi luokse, kysy haluaako hän lähteä. Vastavuoroisesti mene mukaan hänelle tärkeisiin asioihin. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!

Jippii. Nyt on taas vaihteeksi täysipäinen kommentti. Näin eletään hyvää elämää.

Lapsi voi olla jopa kiitollinen, jos ei joudu katselemaan haisevia mummoja ja syömään heidän pula-aikaisia pöperöitään, vaan saa elää vanhempiensa ja ikätovereidensa seurassa. Itse en ole ainakaan koskaan kaivannut isovanhempia, niitä on vaan sietänyt samalla tavalla kuin perheen koiraakin. Jos niitä ei ole, niiden puuttumisen edut hahmottaa kirkkaammin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aivan tavallista, että terve aikuistuminen puuttuu monelta. Siihen kulluu itsenäistyminen. Osana itsenäistymistä on etääntyminen vanhemmista. On mennyt myös vanhempien kasvatustyö pieleen, jos ei tue aikuistuvan lapsensa itsenäistymistä. Esimerkkinä epäterveestä suhteesta on esimerkiksi liiallinen roikkuminen vanhemmissa. Kuulee myös puhuttelutavassa ja osassa tämänkin ketjun viestejä, viitataan "perheellä" aikuisiin sisaruksiin ja teidän vanhempiin. Jos sinulla on puoliso ja varsinkin jos teillä on lapsia, niin he ovat sinun perhe. Sisaruksesi ja vanhempasi ovat sukuasi, eivät perhettäsi. Huomiosi ja ajankäyttösi tulee priorisoida niin, että perhe tulee ensin. Suku, ystävät ja harrastukset saavat olla tärkeitä. Mutta jos ne ovat niin tärkeitä, että niiden vuoksi laiminlyöt perhettäsi, niin sinulla ei ole mitään asiaa olla perheellinen. Aikuistu ja laita prioriteetti kuntoon.

Perhe on ydinperhe, ja ulkomailla tunnetaan käsite "laajennettu perhe", joka kattaa myös lapsuudenperheen, serkut, mummot ja joskus naapuritkin. Molemmissa on puolensa, itse en mihinkään "sukuun" haluaisi liittyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka  olette olleet kauan naimisissa, sekö teidät on pitänyt yhdessä että olette kumpikin skipannut omat sukunne pois,  ei harrastuksia? Lapset tuntuu monelle tässä keskustelussa olevan haitta, äkkiä skipattu nekin kotoa pos ja senjälkeen älkööt tulko iltoja ja sunnuntaiseksiä häiritsemään.

Ihan varmaan on yhdessä viihtyminen tärkeää mutta monissa liitoissa siihen sopii muutakin elämää, ystäviä jne kuin kaksin olemista.

Se on juuri näin. Ihan kummallisia vaatimuksia ja oletuksia tähän ketjuun kirjoittaneilla (naisilla). Ihmisillä on muutakin elämää kuin 24/7 parisuhde ja silti parisuhteet voivat ihan hyvin, ja väittäisin, että jopa paremmin, jos on elämää myös omien seinien ulkopuolella. Kontrollifriikki ja mustasukkainen puoliso on sellainen, josta kannattaa pysyä kaukana. Pätee sekä miehiin että naisiin.

Aloittajan parisuhde on tuore, joten ihan syystäkin naisystävä ihmettelee, miksi miehen pitää istua illat vanhempien luona. Hän käy vanhempiensa luona muutaman kerran viikossa eikä vanhemmat taida asua naapurissa, joten matkoihinkin menee aikaa. Tuohon kun laittaa 20 vuotta lisää, niin nainen voi jopa toivoa, että mies muuttaisi vanhempiensa luo kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat tarvitsevat todella apua sairauden tai iän vuoksi. Tällaisissa asioissa pitäisi oppia joustamaan, eikä kehittää lapsellista mustasukkaisuutta.

Joo. Ja joustaminen on todella helppoa, kun on nuorena aikuisena ja alkukeski-iässä saanut elää omaa elämäänsä, eli vanhemmat pärjäävät omillaan, kun ovat samalla lailla työikäisiä terveitä ja täyspäisiä ihmisiä kuin lapsensakin. Tapaillaan, ei roikuta, ei soitella turhia apuja, ei vaadita läsnäoloja, vaan kaikki menee omien aikataulujen ja mieltymyksien mukaan.

Nyt, kun vanhempi sitten kaipaa apua, on mukava auttaa. Ei tunnu pakolta, vaan etuoikeudelta. On hyvä, jos joskus suoraan pyytää jotain, tietää olevansa avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

Miten vanhempien rakastaminen liittyy siihen kuinka usein lapsi käy heidän luonaan? Viittaan nyt siis siihen kun aloittaja sanoi että mies käy monta kertaa viikossa vanhemmillaan. Eikö sitä välittämistä voi osoittaa muulla yhteydenpidolla?

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat tarvitsevat todella apua sairauden tai iän vuoksi. Tällaisissa asioissa pitäisi oppia joustamaan, eikä kehittää lapsellista mustasukkaisuutta.

Aloittaja on kertonut, että hänen vanhempansa ovat 60-vuotiaita ja terveitä. En keksi mitä apua työikäiset ihmiset tarvitsevat, kun heillä ei ole tarveyden kanssa haasteita.

Vierailija kirjoitti:

No, mites jos appiukolla on vanhemmat vielä elossa, katoaako appi sinne harva se ilta iltapalalle ja viikonlopuiksi? Mitäköhän anoppi siitä tykkäisi?

Ja sitten kaikki painelis omien vanhempien luokse ja kaikki olisi sen jälkeen yksin, kuten ne alaikäisetkin ihmettelisi mitä v.ttua...

Ja oikeastaan tämä on kyllä vain saman ongelman yksi ilmentymä: kun se napanuora ei ole katkennut niin ei ymmärretä, että ei ole vanhempien asia hoitaa omia lapsia. Ensin siis roikutaan vanhemmilla ilman lapsia äiskän ja iskän kanssa iltapaloja syömässä useana iltana viikossa ja tämän jatkumona tuodaan lapset äiskälle ja iskälle kun huvittaa.

Näinpä. Tätä olen sisarelleni sanonut, kun nyt keksii kaikenlaisia kissanristiäisiä mihin aikuisten lastensa pitäisi osallistua, kun ovat kotoa muuttaneet. Että varaudu siihen, että jos aikuiset lapset pitävät edelleen kotinaan lapsuudenkotiaan, eivät he ala sitä muuttamaan siinäkään vaiheessa, kun omia lapsia tulee. He tuovat lapset sinne itsensä jatkeeksi.

Nauratti, kun kuuntelin, miten siskontyttö jakoi jo kesämökillä nukkumapaikkoja. Vanhemmat kuulemma voisi laittaa vaikka latoon petipaikat. Syrjään vaan nuoremman sukupolven tieltä itse rakennetulla mökillä!

Että on tässä tämäkin puoli, nämä roikkujalapset todellakin hyötyvät siitä, että eivät laske vanhemmistaan irti.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ketään joka suuttuisi siitä, että kumppani vierailee vanhempiensa luona. En osaa kuvitella jonkun naisen olevan vihainen siitä, että yksinkertaisesti vierailet äitisi luona ja siksi minusta tuntuukin, että tähän liittyy nyt hieman muutakin kuten liian läheinen äiti-poika suhde aikuisiällä, äiti puuttumassa aikuisen poikansa parisuhteisiin(arvostelemassa, jakamassa neuvoja jne.) ja poika ei puolusta kumppaniaan äidiltään, poika/mies ei ole aikuistunut ja äiti kantaa asioista vastuuta tmv.

Tämä. En usko, että vanhempien luona vierailu on ainoa syy, joka johtaa vihaan ja jopa eroon aiemmasta naisystävästä. Tässä on jotakin muutakin taustalla. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä hullaantuneita, kuumasti rakastuvia ihmisiä on sekin laji jossa kuuma seksintäytein suhde kestää 2 vuotta.   Sitten se on eletty ja uutta kuumaa suhdetta etsimään. Mitä näitä ihmisiä tunnen heillä ei tosiaan ole muuta harrastusta kuin vastakkainen sukupuoli. Ei häiritse sunnuntaiaamun sählyvuoro tai posliinin maalaus-kurssi tai yhtään mikään kuumaa suhdetta.

Niin on. Mutta kun näistä nyt ei juuri puhuttu, vaan heistä, joilla suhde on kestänyt pitkään. Jostain syystä vain tämä onkin äärimmäisen ärsyttävää ja häiritsevää joidenkin mielestä, että näinKIN voi käydä. Saada siis sen alkuajan kuuman hullaantuneen suhteen sekä tasaisen hyvän perhearjen. Mutta sanoisin, että valintoja se vaatiikin. Etenkään äippä siihen ei mahdu kolmanneksi suhteeseen.

 

Siis voi hyvänen aika sentään miten naurettavia juttuja täältä saa lukea. Nykyään suhteen alussa pitää siis jättää ystävänsä ja perheensä, koska pitää sekstailla 24/7. Siinä muka samalla tutustut kumppaniin. Et muuten tutustu siihen ihmiseen, tutustut vaan petikumppaniin. Ihmiseen tutustut vasta kun näet hänet muussa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Voi tulla monikin asia aika lailla yllätyksenä, kun aletaan oikeasti elämään yhdessä ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

 

Miten vanhempien rakastaminen liittyy siihen kuinka usein lapsi käy heidän luonaan? Viittaan nyt siis siihen kun aloittaja sanoi että mies käy monta kertaa viikossa vanhemmillaan. Eikö sitä välittämistä voi osoittaa muulla yhteydenpidolla?

Miksi muunlainen yhteydenpito on parempi kuin kyläily? Ap teki kyllä aika selväksi aiemmin, että niihin käynteihin ei kulu kovin paljon aikaa viikossa, mutta se ei tunnu ketään kiinnostavan. Joku on saanut päähänsä, että on mammanpoika, kun tekee noin. Ehkä pitäisi tietää vähän enemmän ennen kuin voi sellaisia johtopäätöksiä vetää. Mutta turhahan täällä on yrittä väittää vastaan tai puolustella ap:ta, koska tämä tuntuu olevan yleinen miestenhaukkumisketju. Onneksi oma parisuhde on paljon terveemmällä pohjalla kuin tänne kirjoittelevilla kontrollifriikeillä.

Tässä ketjussa varmasti naiset ovat sitä mieltä, että Erika Vikmanin Ich komme on niiiiiiin voimaannuttava biisi, tuollaisia estottomia voimanaisia mekin halutaan olla!

Siis voi hyvänen aika sentään miten naurettavia juttuja täältä saa lukea. Nykyään suhteen alussa pitää siis jättää ystävänsä ja perheensä, koska pitää sekstailla 24/7. Siinä muka samalla tutustut kumppaniin. Et muuten tutustu siihen ihmiseen, tutustut vaan petikumppaniin. Ihmiseen tutustut vasta kun näet hänet muussa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Voi tulla monikin asia aika lailla yllätyksenä, kun aletaan oikeasti elämään yhdessä ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta.

Voi hyvänen aika sentään miten lukutaidottomia ihmisiä täällä onkaan. Ei sanottu, että pitää jättää ystävänsä ja perheensä vaan sanottiin, että siinä suhteen alkuvaiheessa aika moni priorisoi täysrakastuneena ja huumaantuneena kumppanin seuraa verrattuna äitiin, isään tai ystävään. 

Aika moni äiti, isä, ystävä myös ymmärtää tämän. Kyllä mä täysin tajuan, että juuri suhteen alkuvaiheessa oleva ystäväni ei vietä mun kanssa yhtä paljon aikaa kuin ennen, koska haluaa viettää sen uuden kumppanin kanssa.

Yhtä hyvin ymmärrän, että nyt 24 v poikani menee mieluummin töistä kotiin ja syö iltapaa avovaimonsa kuin minun kanssani.

En koe, että ystäväni tai poikani on jättänyt minut, vaan että heillä on nyt tällainen elämänvaihe. Kun voin hymy huulilla muistella omaa suhteeni alkuvaihetta, olen heidän puolestaan tosi onnellinen. Kyllä se siitä laantuu. SItten on taas aikaa muullekin - enkä minä ole täältä minnekaan kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeastaan tämä on kyllä vain saman ongelman yksi ilmentymä: kun se napanuora ei ole katkennut niin ei ymmärretä, että ei ole vanhempien asia hoitaa omia lapsia. Ensin siis roikutaan vanhemmilla ilman lapsia äiskän ja iskän kanssa iltapaloja syömässä useana iltana viikossa ja tämän jatkumona tuodaan lapset äiskälle ja iskälle kun huvittaa.

Näinpä. Tätä olen sisarelleni sanonut, kun nyt keksii kaikenlaisia kissanristiäisiä mihin aikuisten lastensa pitäisi osallistua, kun ovat kotoa muuttaneet. Että varaudu siihen, että jos aikuiset lapset pitävät edelleen kotinaan lapsuudenkotiaan, eivät he ala sitä muuttamaan siinäkään vaiheessa, kun omia lapsia tulee. He tuovat lapset sinne itsensä jatkeeksi.

Nauratti, kun kuuntelin, miten siskontyttö jakoi jo kesämökillä nukkumapaikkoja. Vanhemmat kuulemma voisi laittaa vaikka latoon petipaikat. Syrjään vaan nuoremman sukupolven tieltä itse rakennetulla mökillä!

 

Kyllä on hulluksi mennyt kun perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa katsotaan sillä silmällä, että nuo tänne tuppautuvat ja hyötyvät meistä! 

Siis oikeasti onko täällä joku vanhempi, joka on sitä mieltä, että normaalia että juuri uuden suhteen aloittanut lapsi pyörii lapsuudenkodissa yhtä paljon kuin sinkkuna??

Tai onko tosiaan joku sitä mieltä, että parisuhde ei saa vaikuttaa ajankäyttöön, vaan ystäville on löydyttävä yhtä paljon aikaa kuin ennen parisuhdetta?