Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Vierailija kirjoitti:

Siis voi hyvänen aika sentään miten naurettavia juttuja täältä saa lukea. Nykyään suhteen alussa pitää siis jättää ystävänsä ja perheensä, koska pitää sekstailla 24/7. Siinä muka samalla tutustut kumppaniin. Et muuten tutustu siihen ihmiseen, tutustut vaan petikumppaniin. Ihmiseen tutustut vasta kun näet hänet muussa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Voi tulla monikin asia aika lailla yllätyksenä, kun aletaan oikeasti elämään yhdessä ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta.

Voi hyvänen aika sentään miten lukutaidottomia ihmisiä täällä onkaan. Ei sanottu, että pitää jättää ystävänsä ja perheensä vaan sanottiin, että siinä suhteen alkuvaiheessa aika moni priorisoi täysrakastuneena ja huumaantuneena kumppanin seuraa verrattuna äitiin, isään tai ystävään. 

Aika moni äiti, isä, ystävä myös ymmärtää tämän. Kyllä mä täysin tajuan, että juuri suhteen alkuvaihe

Lukutaidottomia? Jos neljä tuntia viikossa omia menoja on liikaa, niin silloinhan se tarkoittaa käytännössä sitä, että muu elämä hylätään. 

Toki tämä on naisten tapa kiertää kontrolloinnin käsite. Eihän me mitään kielletä, mutta sun pitää olla 24/7 kotona kokkaamassa, siivoamassa, hellimässä jne., olin minä siellä tai en. 

Tai onko tosiaan joku sitä mieltä, että parisuhde ei saa vaikuttaa ajankäyttöön, vaan ystäville on löydyttävä yhtä paljon aikaa kuin ennen parisuhdetta?

Onhan näitä. Ystäväni loukkaantui suuresti, kun sanoin haluavani viettää viikonlopun kumppanin kanssa. Miten voi olla, mehän on aina suunniteltu kaikkea kivaa viikonloppuisin yhdessä. 

Lopetin tänään parisuhteen, koska tyttöystävä alkoi vaatimalla vaatia jokaista viikonloppuiltaa vapaaksi muusta toiminnasta. Jopa vanhempien luona olevan lauantaisaunan...

Vierailija kirjoitti:

Tai onko tosiaan joku sitä mieltä, että parisuhde ei saa vaikuttaa ajankäyttöön, vaan ystäville on löydyttävä yhtä paljon aikaa kuin ennen parisuhdetta?

Onhan näitä. Ystäväni loukkaantui suuresti, kun sanoin haluavani viettää viikonlopun kumppanin kanssa. Miten voi olla, mehän on aina suunniteltu kaikkea kivaa viikonloppuisin yhdessä. 

Et sinä siis mikään ystävä ollutkaan. Ehdotitko edes muuta tekemistä viikolle tai seuraavaksi viikonlopuksi?

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti onko täällä joku vanhempi, joka on sitä mieltä, että normaalia että juuri uuden suhteen aloittanut lapsi pyörii lapsuudenkodissa yhtä paljon kuin sinkkuna??

Tai onko tosiaan joku sitä mieltä, että parisuhde ei saa vaikuttaa ajankäyttöön, vaan ystäville on löydyttävä yhtä paljon aikaa kuin ennen parisuhdetta?

Tämähän riippuu tasan siitä, miten paljon sieläl pyöritään. Jos uudessa suhteessa ensimminen steppit on kieltää sen, ettei muille ihmisille saa olla 2 tuntia vuorokaudessa ja omille harrastuksille toista 2 tuntia, niin häipyisin suhteesta sen enempää taakseni katsomatta. 

Ei enää ikinä kontrolloivaa kumppania. 

Lukutaidottomia? Jos neljä tuntia viikossa omia menoja on liikaa, niin silloinhan se tarkoittaa käytännössä sitä, että muu elämä hylätään. 

Kuten sanottua, ap ei taida kertoa kaikkea. Itselleni tuo neljä tuntia oli seurustellessa liikaa, kun se osui miten sattui ja käytännössä tarkoitti, että odottelin miestä aina sieltä vanhemmilta kotiin. Hän tosin käytti enemmän kuin 4 tuntia viikossa. 

Oli vaikeaa sopia aikoja jne kun aina hänellä oli se kotona käynti. Kun yritin kysyä, onko todella kotona käytävä aikuisen miehen joka viikko - siis JOKA VIIKKO - hän aivan järkyttyi. Totta kai on! Uskokaa, että muut aikuiset kykenevät elämään näkemättä terveitä, työikäisiä vanhemoiaan VIIKON.

Kun pyysin, että mentäisiin katsomaan joku leffa vaikka tiistaina, niin katsotaan. Tiistaina sitten että mennään torstaina ja torstaina sitten että ensi viikolla. Kun pitää käydä kotona. Mikään ei mennyt sen yli, että on käytävä kotona.

Ok, pysyköön siellä sitten, kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai onko tosiaan joku sitä mieltä, että parisuhde ei saa vaikuttaa ajankäyttöön, vaan ystäville on löydyttävä yhtä paljon aikaa kuin ennen parisuhdetta?

Onhan näitä. Ystäväni loukkaantui suuresti, kun sanoin haluavani viettää viikonlopun kumppanin kanssa. Miten voi olla, mehän on aina suunniteltu kaikkea kivaa viikonloppuisin yhdessä. 

Et sinä siis mikään ystävä ollutkaan. Ehdotitko edes muuta tekemistä viikolle tai seuraavaksi viikonlopuksi?

Viikolle kyllä, seuraavaksi viikonlopuksi en. Voin kyllä sopia viikonlopputekemistäkin, mutta en tuolla tavalla, että hei ens viikonloppuna mennään sit yhdessä festareille ja loukkaannutaan, kun en lähde. Ystävyyttä on muuten myös kunnioittaa ystävän parisuhdetta, jos parisuhde on hyvä ja ystävä siinä onnellinen. Vai oletko sinä niitä ystäviä, jotka haluavat ystäviltään parisuhteen ja onnen pois, kun itsellä ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Lukutaidottomia? Jos neljä tuntia viikossa omia menoja on liikaa, niin silloinhan se tarkoittaa käytännössä sitä, että muu elämä hylätään. 

Kuten sanottua, ap ei taida kertoa kaikkea. Itselleni tuo neljä tuntia oli seurustellessa liikaa, kun se osui miten sattui ja käytännössä tarkoitti, että odottelin miestä aina sieltä vanhemmilta kotiin. Hän tosin käytti enemmän kuin 4 tuntia viikossa. 

Oli vaikeaa sopia aikoja jne kun aina hänellä oli se kotona käynti. Kun yritin kysyä, onko todella kotona käytävä aikuisen miehen joka viikko - siis JOKA VIIKKO - hän aivan järkyttyi. Totta kai on! Uskokaa, että muut aikuiset kykenevät elämään näkemättä terveitä, työikäisiä vanhemoiaan VIIKON.

Kun pyysin, että mentäisiin katsomaan joku leffa vaikka tiistaina, niin katsotaan. Tiistaina sitten että mennään torstaina ja torstaina sitten että ensi viikolla. Kun pitää käydä kotona. Mikään ei mennyt

Oikeastaan minua ei kiinnosta tippakaan mitä ap kertoo tai jättää kertomatta. Te kontrolloijat olette polttaneet hihanne juuri siihen juttuun, minkä hän kertoo. Vaikka ap olisi trolli, ajatus neljä tuntia viikossa itselleen varaavasta miestä on saanut raivon pintaan, äidin ja pojan suhde on patologioistu, äidin terveys kyseenalaistettu jne. - ja nämä ovat saaneet kymmeniä tykkäyksiä. 

Jos sinua taas ärsyttää puolison päättämättömyys tai kyvyttömyys päättää, niin silloin sinä varmaan sanoisit niin? Voin kertoa sinulle, ette kotona sohvalla makaavan ja kaikesta nalkuttavan puolisonkaan kanssa voi sopia mitään. Kun kaikkeen vastataan "ehkä" tai "katsotaan" ja sitten kun pitäisi mennä, niin jostain tulee riita ja homma perutaan.

Mutta jos lähdet yksin, niin et ole sitoutunut parisuhteeseen. Ehkä sinunkin kannattaisi pohtia, mikä milloinkin on ongelma, vasta silloin voit ehkä käsitellä ne. 

Vierailija kirjoitti:

Lopetin tänään parisuhteen, koska tyttöystävä alkoi vaatimalla vaatia jokaista viikonloppuiltaa vapaaksi muusta toiminnasta. Jopa vanhempien luona olevan lauantaisaunan...

Tuo taisi olla vitsi, mutta huono sellainen. Mutta nythän sinä voit käydä vanhempiesi luona vaikka joka ilta saunomassa.

Parisuhteesi ei ole hyvä, etkä ole siinä onnellinen, jos olet tuolla tavalla tossun alla

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti onko täällä joku vanhempi, joka on sitä mieltä, että normaalia että juuri uuden suhteen aloittanut lapsi pyörii lapsuudenkodissa yhtä paljon kuin sinkkuna??

Tai onko tosiaan joku sitä mieltä, että parisuhde ei saa vaikuttaa ajankäyttöön, vaan ystäville on löydyttävä yhtä paljon aikaa kuin ennen parisuhdetta?

Selvästi tuntuu olevan. Eivätkö vanhemmillaan "ramppaavat" tai ystäviensä kanssa suurimman osan vapaa-ajastaan viettävät voisi etsiä samanlaisia puolisoita kuin itse ovat? Ja eivätkö merkittävää kahdenkeskistä aikaa arvostavat tai nimenomaan omaan perheeseensä (ei lapsuuden perheeseen) keskittyvät voisi tehdä samoin?

Ei tule mitään jos näihin aivan eri prioriteetteihin keskittyvät yrittävät elää yhdessä. Eli jos olet ihminen, joka haluaa käydä vanhempiensa luona monta kertaa viikossa nyt ja "aina", etsi toinen samanlainen. Vastaavasti esimerkiksi perhekeskeisen (oma perhe, ei lapsuuden perhe) kannattaa etsiä toinen perhekeskeinen. Ja jos joku harrastaa puolet ajastaan ja/tai on kavereidensa kanssa ja haluaa tämän jatkuvan, on erittäin hyvä idea etsiä ihminen, jonka elämä on samanlaista koska kukaan muu tuota tuskin kauaa katselee.

Yhteensopivuus tarkoittaa myös prioriteettien, ajankäytön ja toiveiden yhteensopivuutta. Ei ole mielestäni yhtään yllättävää jos kaksi arvoiltaan täysin erilaista ihmistä ei pärjää yhdessä. Etsikää sopivaa jos/kun joissakin asioissa ette jousta.

Ap siis etsiköön naisen, joka "ravaa" vastaavalla tavalla vanhemmillaan (tai muilla sukulaisilla). Silloin löytynee riittävästi keskinäistä ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin tänään parisuhteen, koska tyttöystävä alkoi vaatimalla vaatia jokaista viikonloppuiltaa vapaaksi muusta toiminnasta. Jopa vanhempien luona olevan lauantaisaunan...

Tuo taisi olla vitsi, mutta huono sellainen. Mutta nythän sinä voit käydä vanhempiesi luona vaikka joka ilta saunomassa.

Sauna lämpiää vain lauantaisin. Omaa ei ole. Sairasta yrittää pakottaa suomalainen saunattomaksi

Jos sinua taas ärsyttää puolison päättämättömyys tai kyvyttömyys päättää, niin silloin sinä varmaan sanoisit niin? Voin kertoa sinulle, ette kotona sohvalla makaavan ja kaikesta nalkuttavan puolisonkaan kanssa voi sopia mitään. Kun kaikkeen vastataan "ehkä" tai "katsotaan" ja sitten kun pitäisi mennä, niin jostain tulee riita ja homma perutaan.

Mutta jos lähdet yksin, niin et ole sitoutunut parisuhteeseen. Ehkä sinunkin kannattaisi pohtia, mikä milloinkin on ongelma, vasta silloin voit ehkä käsitellä ne. 

Mitähän sössötät? Tämä seurustelukumppani siis on jätetty aikaa sitten, onneksi niin lyhyen suhteen jälkeen, että hänestä ei oikeastaan voi käyttää edes sanaa ex. 

Hän siis oli niin kiinni lapsuudenkodissaan, että sinne ramppaaminen meni kaiken muun ohi. Myös kiinnostuksen minuun tai tekemiseen minun kanssani. En tarkkaan tiedä, mikä oli mekanismi, jolla päätös sinne kotiin menemisestä tehtiin, mutta minulle riitti, että syy, miksi emme voi tehdä mitään tai häntä piti odotella, oli joka kerta "piti / pitää käydä kotona",

Yritin siitä kyllä kysellä, kuten myös sitä, että onko todellakin niin, että joka ikinen viikko ja useamman kerran viikossa on pakollista "käydä kotona" sen sijaan, että me voisimme vain normisti sopia jotain. Hän ihan pöyristyi.

Mies oli siis apn ikiä, 31 v, hänellä oli työ ja oma asunto, joten aika oudolta ylipäätään tietysti tuntui, että hän sieltä lähti käymään kotona. En jäänyt katselemaan jatkoja. 

Aplle kuitenkin tiedoksi, että yksi nainen on jo tehnyt saman päätöksen kuin minä ja toinenkin ilmeisesti harkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ketään joka suuttuisi siitä, että kumppani vierailee vanhempiensa luona. En osaa kuvitella jonkun naisen olevan vihainen siitä, että yksinkertaisesti vierailet äitisi luona ja siksi minusta tuntuukin, että tähän liittyy nyt hieman muutakin kuten liian läheinen äiti-poika suhde aikuisiällä, äiti puuttumassa aikuisen poikansa parisuhteisiin(arvostelemassa, jakamassa neuvoja jne.) ja poika ei puolusta kumppaniaan äidiltään, poika/mies ei ole aikuistunut ja äiti kantaa asioista vastuuta tmv.

Tämä. En usko, että vanhempien luona vierailu on ainoa syy, joka johtaa vihaan ja jopa eroon aiemmasta naisystävästä. Tässä on jotakin muutakin taustalla. 🤷

En usko hetkeäkään, että pelkkä vanhempien luona vierailu aiheuttaa kenessäkään niin voimakasta reaktiota.. saati kahdessa eri naisessa, joten tässä on ehdottomasti jotakin muutakin, jota AP ei kerro tai näe itse.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesi ei ole hyvä, etkä ole siinä onnellinen, jos olet tuolla tavalla tossun alla

Millä tavalla? Koska en ystävän käskystä lähde sinne, minne hän haluaa kanssani lähteä, vaan vietän vapaa-aikani itse valitsemallani tavalla, kumppanin kanssa?

Tässä on kyllä hauska totuus: juuri näin nämä kontrolloivat ystävät ja vanhemmat haluaisivat tilanteen nähdä, muut ovat onnettomia, elleivät toimi heidän suunnittelemallaan ja haluamallaan tavalla, MINUN KANSSA. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua taas ärsyttää puolison päättämättömyys tai kyvyttömyys päättää, niin silloin sinä varmaan sanoisit niin? Voin kertoa sinulle, ette kotona sohvalla makaavan ja kaikesta nalkuttavan puolisonkaan kanssa voi sopia mitään. Kun kaikkeen vastataan "ehkä" tai "katsotaan" ja sitten kun pitäisi mennä, niin jostain tulee riita ja homma perutaan.

Mutta jos lähdet yksin, niin et ole sitoutunut parisuhteeseen. Ehkä sinunkin kannattaisi pohtia, mikä milloinkin on ongelma, vasta silloin voit ehkä käsitellä ne. 

Mitähän sössötät? Tämä seurustelukumppani siis on jätetty aikaa sitten, onneksi niin lyhyen suhteen jälkeen, että hänestä ei oikeastaan voi käyttää edes sanaa ex. 

Hän siis oli niin kiinni lapsuudenkodissaan, että sinne ramppaaminen meni kaiken muun ohi. Myös kiinnostuksen minuun tai tekemiseen minun kanssani. En tarkkaan tiedä, mikä oli mekanismi, jolla päätös sinne kotiin men

Mitähän itse sössötät. Sinä puhut kuitenkin eri asiasta kuin suurin osa ketjusta. Ymmärrän toki, ettei kommunikaatio ole sinun vahvimpia puoliasi. Voimia kuitenkin toipumiseen suhteestastasi, joka ei edes ollut suhde. 

Itse etsin aina parisuhteeseen helposti eristettäviä ja manipuloitavia, mielellään mt-kuntoutujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua taas ärsyttää puolison päättämättömyys tai kyvyttömyys päättää, niin silloin sinä varmaan sanoisit niin? Voin kertoa sinulle, ette kotona sohvalla makaavan ja kaikesta nalkuttavan puolisonkaan kanssa voi sopia mitään. Kun kaikkeen vastataan "ehkä" tai "katsotaan" ja sitten kun pitäisi mennä, niin jostain tulee riita ja homma perutaan.

Mutta jos lähdet yksin, niin et ole sitoutunut parisuhteeseen. Ehkä sinunkin kannattaisi pohtia, mikä milloinkin on ongelma, vasta silloin voit ehkä käsitellä ne. 

Mitähän sössötät? Tämä seurustelukumppani siis on jätetty aikaa sitten, onneksi niin lyhyen suhteen jälkeen, että hänestä ei oikeastaan voi käyttää edes sanaa ex. 

Hän siis oli niin kiinni lapsuudenkodissaan, että sinne ramppaaminen meni kaiken muun ohi. Myös kiinnostuksen minuun tai tekemiseen minun kanssani. En tarkkaan tiedä, m

Olen eri, mutta ei kyllä puhu. Itse aloit sotkea asiaan jotain sohvalla makaamista, joka ilmeisesti on oman parisuhteesi ongelma. Apn kannattaisi lukea nämä kommentit niin voisi ehkä ymmärtää,mikä naisia siinä kotona käymisessä ärsyttää.

No jos nyt ystävyydestä puhutaan ja ystävien jättämisestä perheen takia, niin kyllä voin sanoa olevani katkera, kun ystäväni hukkui täysin lapsiperhe-elämään emmekä nykyään tapaa kuin kerran-kaksi vuodessa. Asia ei ole minusta kiinni. Viettäisin mieluusti aikaa myös hänen lapsiensa kanssa. Meitä ei voida kutsua kylään koska koti on aina pommi ja ollaan jatkuvasti kipeitä.  Minnekään ei voi yhdessä lähteä koska ei ole varaa. Meillekään ei voi tulla kun ei vaan voi tulla kun lapsilla on harrastuksia ja menoja. Kaksin ei tietenkään mihinkään voi mennä kun ei ole ketään lapsenvahtia.

Ehkä näemme sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä. Siihen menee vielä vähintään 11 vuotta. 

Ymmärrän lapsiperheen haasteet, mutta ystävyydelläkin on paikkansa tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesi ei ole hyvä, etkä ole siinä onnellinen, jos olet tuolla tavalla tossun alla

Millä tavalla? Koska en ystävän käskystä lähde sinne, minne hän haluaa kanssani lähteä, vaan vietän vapaa-aikani itse valitsemallani tavalla, kumppanin kanssa?

Tässä on kyllä hauska totuus: juuri näin nämä kontrolloivat ystävät ja vanhemmat haluaisivat tilanteen nähdä, muut ovat onnettomia, elleivät toimi heidän suunnittelemallaan ja haluamallaan tavalla, MINUN KANSSA. 

 

Ei se ole sinun valitsemasi tapa, vaan kumppanin valitsema. Olen nähnyt monet sinunlaiset ystävät, jotka aloittavat parisuhteen ja eivät pääse enää mihinkään.

Erästäkään vanhaa opiskelijakaveria en ole nähnyt 7 vuoteen, vaikka näiden vuosien aikana ollut kuudet tuparit / mökkijuhlat mihin olisi voinut tulla. Aina selittelee kun on vaimon kanssa muuta hommaa.