Lue keskustelun säännöt.
Yt:t tuli ja vanhukset lyö "nuorison" kunnolla junan alle
15.02.2025 |
Tiiminä menty, mutta nyt on sit ihan sotatila. "Xx osaa hyvin englantia joten työllistyy hyvin " "yy on käynyt xx tutkinnon joten työllistyy muuallekin".
Ja kyse 50-62v naisista, jotka heittää nuoremmat naiset nyt täysin junan alle. Kaikki solidaarisuus loppui kun yt:t tuli. Nämä samat naiset on siitä 20v asti nauttineet ison firman etuja ja haluavat näköjään loppuun asti pitää niistä kiinni. Halusin vaan sanoa, että älkää työelämässä luottako keneenkään...
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla niin kuin Ruotsissa: last in-first out
No ei pitäisi. Joku 62 vee voi lähteä aivan hyvin eläkeputkeen ja antaa nuoremmille mahdollisuuden.
Viimeinen eläkeputki meni syyskuussa. Sellaista ei enää ole.
Kyllä se vielä on jos jäit työttömäksi ennen syyskuuta ja olet 62v. ja saat ansiosidonnaista.
Mitään "eläkeputkea" ei enää ole! Edellinen hallitus sen jo poisti.
Siksi vihaan Sanna Marinia.
Vihaa mieluummin keskustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin listataan hankalat tyypit eli ne jotka jatkuvasti naama nurinpäin, mikään ei käy jne henkilöt. Jos lisänä paljon poissaoloja, varma yhdistelmä eli kenkää.
Sitten jatkuvasti syystä tai toisesta alisuoriutujat (ei päästä tavoitteisiin).
Jos vielä tämän jälkeen tarvitaan lähtijöitä, yhdistelmä korkeahko ikä, suuri palkka, poissaolot, takaa lähdön.
Olen ollut yrittäjänä kohta 25v. Tuo "hankalat tyypit" case on mennyt aina samalla tavalla. Yrittäjäurani ensimmäisellä puoliskolla hankkiuduin heistä eroon, kun oli taloudellista epävarmuutta. Se ei muuttanut kuitenkaan mitään. Puolen vuoden sisällä siitä oli uudet ns. "hankalat tyypit", joita en ollut aiemmin huomannut. Työyhteisön koosta riippuu, kuinka paljon näitä ns. hankalia tyyppejä on. Mutta heitä on kaikkialla, missä on työyhteisö.
Niinpä nykyään vanhempana ja toivottavasti paljon viisaampana suhtaudun heihin eri tavalla. Ensin yritetään selvittää, mikä heillä on huolena ja hätänä? Miksi kokevat työpaikkansa sellaisena kuin kokevat? Välillä sieltä taustalta löytyy asioita ja ratkaisuja, joita ei ole tullut itsekään ajatelleeksi.
Kun on tehty työyhteisön toivomia parannuksia ja työntekijöitä kuultu, niin yleensä kaikilla on asiat paremmin. Valitettavasti näidenkin jälkeen joillain on vain negatiivista ulosantia. Joillekin mikään ei vain kelpaa. Silloin käyn sen keskustelun, että onko tämä oikea työpaikka kyseiselle henkilölle?
Mulla on ikää nyt 59v. Kun seuraavat muutosneuvottelut alkaa, niin itse ainakin käyn ilmoittautumassa vaapaaehtoiseksi lähtijäksi, jos sillä pelastan jonkun nuoremman pienten lasten isän/äidin työpaikan. Sain just hiljattain itseni täysin velattomaksi, joten akuuttia taloudellista hätää ei ole tulossa mahdollisen työn päättymisen kohdalla. Työ ei ole minulle koko elämä. Muistakaa myös nuoremmat, että työantaja ei ikinä rakasta teitä yhtä paljon, kuin te rakastatte mahdollista unelmatyötänne.