Onko olemassa jokin hyvä syy sille, että synnyttäjää pidetään ponnistusvaiheessa väkisin kiinni?
Siten että synnyttäjä makaa selällään, kaksi ihmistä pitää jaloista niin ettei synnyttäjä pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, on aivan sekaisin kivusta eikä haluaisi että pidetään kiinni vaan haluaisi pystyä liikkumaan edes? Minulla oli noin ja vielä seitsemän vuoden jälkeen ahdistaa ja välillä mieli on jumissa tuossa tilanteessa. Olen ajatellut, että tuo kuului asiaan ja varmaan siihen oli jokin syy, mutta oliko, ja mikä? Tuo kiinni pitäminen kesti kuitenkin tunnin.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään standardinomaista silpomista (oletan että tässä tarkoitetaan episiotomiaa) tai istukan repimistä nykypäivänä. Se on tosiaan tutkittu juttu että epparihaava paranee huonommin joten sitä ei tehdä ellei ole vakavan repeämän vaara tai lapsi jumissa (ei se peräaukkoon asti repeäminen mitään kivaa ole vaikka toki luonnollista). Ja istukka irrotetaan vain jos se ei ala syntyä itsekseen.
Ja ketkä sen arvioi, onko vakavan repeämän vaara? Niin, ne samat ihmiset, jotka ennen silpoivat rutiinitoimenpiteenä. He sanovat, että vaara on ja synnyttäjän on pakko se uskoa, oli se totta vai ei.
Oliskohan tämän avauksen tarkoituksena lietsoa synnytyspelkoa?
Missä on sellainen synnytyspaikka, jossa ehtii useampi ihminen pitelemään synnyttäjää? Omaa kokemusta ei ole kuin sektiosta - ja siinä vasta väkeä oli - mutta ymmärsin aika monen synnyttävän vain yhden kätilön avustuksella. Kai siellä on apuna sairaalan vartijatkin?
Selinmakuuvaatimus liittyy kätilöitten ergonomiseen työasentoon. Ei kätilöt suostu konttaamaan lattialla, jos synnyttäjä istuisi niin, että vauva valuisi painovoiman vaikutuksesta alaspäin vähemmällä ponnistelulla.
Jos tuollaista on oikeasti tapahtunut, teithän ilmoituksen hoitovirheestä?
Vierailija kirjoitti:
Missä on sellainen synnytyspaikka, jossa ehtii useampi ihminen pitelemään synnyttäjää? Omaa kokemusta ei ole kuin sektiosta - ja siinä vasta väkeä oli - mutta ymmärsin aika monen synnyttävän vain yhden kätilön avustuksella. Kai siellä on apuna sairaalan vartijatkin?
Selinmakuuvaatimus liittyy kätilöitten ergonomiseen työasentoon. Ei kätilöt suostu konttaamaan lattialla, jos synnyttäjä istuisi niin, että vauva valuisi painovoiman vaikutuksesta alaspäin vähemmällä ponnistelulla.
Jos tuollaista on oikeasti tapahtunut, teithän ilmoituksen hoitovirheestä?
Minulle suositeltiin kallonkutistajaa eikä valitusta hoitovirheestä. Sairaala on naiselle vihamielinen paikka synnyttää.
Joka tapauksessa tuollaista ei saisi tapahtua. Yksikin synnytysväkivaltatapaus on liikaa ja näitä tapahtuu suomessa liukuhihnalla. Puhumattakaan tuosta koko asenneilmapiiristä, mistä keskustelu alkaa: nainen tappaa vauvan jos ei anna lääkärin r aiskata. Niin syvää ja paatunutta naisvihaa ei oikein voi edes muualta löytää. No mitä nyt ehkä naisten steroideilla mutilointi hedelmättömiksi s eksiorjiksi, mitä sitäkin lääketeollisuus harrastaa. Valoja päälle, kohdulliset.
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan tämän avauksen tarkoituksena lietsoa synnytyspelkoa?
Synnytys on eri asia kuin sairaalasynnytys.
Synnytys on luonnollinen prosessi, jota naaraat ovat tehneet miljardeja vuosia.
Sairaslasynnytys on uudehko, miesten kehittämä gore-trendi, joka ei kunnioita naiseutta tai äitiyttä edes vähää alusta. Ja suunta on koko ajan pahempaan päin, nyt mukana ovat jo äidin lihaksia JA tajunnantilaa vääristävät huumeet, joita annostellaan myös hänen tahtonsa vastaisesti ja manipuloidaan käyttämään samanaikaisesti kun häntä painostetaan ja pakotetaan vastentahtoisiin toimenpiteisiin ja asentoihin. Toimenpiteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä itsemääräämisoikeutta väkivaltaisesti ja verisesti loukkaavia väkivallantekoja.
Suomalaiset naiaet ovat varmaan niin tyhmiä, että jos lääketeollisuus alkaa m urhaamaan ja kutsuu sitä "episotymologiseksi toimenpiteeksi", he juoksevat kilvan ottamaan tuon "toimenpiteen", kun ilmaiseksi saavat.
Nykyään synnytykset ainakin täällä käydään aina läpi ja on myös mahdollisuus käydä vanhojakin synnytyksiä läpi, itse purin esikon 25-vuoden traumat vasta nyt pois kun tuli puheeksi miten kauheaa se on ollut. Itselleni on juurikin parissa synnytyksessä tehty noin, kätilöt sivulle ja jalat heidän kylkiin, että saa ponnistusvoimaa ja kätilö saattaa sanoa tiukastikkin, kyse ei ole siitä, että kätilö on ilkeä yms vaan voi olla, että vauva täytyy vaan saada ulos ja kun äiti on paniikissa yms niin se hengitä ponnista on tarkoitus kannustaa äitiä että saadaan tilanne ohi. Se on raju kokemus eikä omiakaan lemppareita nuo synnytykset missä kipu lyö yli ja kätilö huutaa ponnista hengitä. Mutta kaikille kellä on traumaa ja vielä haluaa lapsia niin älkää jättäkö tekemättä pelon takia. Asia kannattaa ottaa puheeksi heti ekassa neuvolassa niin teidät ohjataan pelkopolille yms ja oikeasti siellä on ihania ja ammattotaitoista väkeä käsittelemään asiaa. Sektiokin on aina se vaihtoehto, mutta tärkeintä on päästä käsittelemään se huono kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan tämän avauksen tarkoituksena lietsoa synnytyspelkoa?
Synnytys on eri asia kuin sairaalasynnytys.
Synnytys on luonnollinen prosessi, jota naaraat ovat tehneet miljardeja vuosia.
Sairaslasynnytys on uudehko, miesten kehittämä gore-trendi, joka ei kunnioita naiseutta tai äitiyttä edes vähää alusta. Ja suunta on koko ajan pahempaan päin, nyt mukana ovat jo äidin lihaksia JA tajunnantilaa vääristävät huumeet, joita annostellaan myös hänen tahtonsa vastaisesti ja manipuloidaan käyttämään samanaikaisesti kun häntä painostetaan ja pakotetaan vastentahtoisiin toimenpiteisiin ja asentoihin. Toimenpiteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä itsemääräämisoikeutta väkivaltaisesti ja verisesti loukkaavia väkivallantekoja.
Minä epäilen, että tämän ketjun motiivina on, että joku kerää kyseisen trendin tumputusmateriaalia. Omia synnytyksiäni en mitenkään näistä jutuista tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään synnytykset ainakin täällä käydään aina läpi ja on myös mahdollisuus käydä vanhojakin synnytyksiä läpi, itse purin esikon 25-vuoden traumat vasta nyt pois kun tuli puheeksi miten kauheaa se on ollut. Itselleni on juurikin parissa synnytyksessä tehty noin, kätilöt sivulle ja jalat heidän kylkiin, että saa ponnistusvoimaa ja kätilö saattaa sanoa tiukastikkin, kyse ei ole siitä, että kätilö on ilkeä yms vaan voi olla, että vauva täytyy vaan saada ulos ja kun äiti on paniikissa yms niin se hengitä ponnista on tarkoitus kannustaa äitiä että saadaan tilanne ohi. Se on raju kokemus eikä omiakaan lemppareita nuo synnytykset missä kipu lyö yli ja kätilö huutaa ponnista hengitä. Mutta kaikille kellä on traumaa ja vielä haluaa lapsia niin älkää jättäkö tekemättä pelon takia. Asia kannattaa ottaa puheeksi heti ekassa neuvolassa niin teidät ohjataan pelkopolille yms ja oikeasti siellä on ihania ja ammattotaitoista väkeä käsittelemää
En minä synnytystä pelkää, enkä ole koskaan pelännytkään. Pelkään sairaalaa ja syystä. Myös neuvola on nykyään lähinnä kartoitusta mahdollisista sosiaalisista ongelmista ja erilaisten diagnoosien tuputtamista, eli suoraa lääkemyyntiä. Liskäsi standardir aiskauksia (sisätutkimuksia) ja ultria, joiden terveysvaikutukset vauvalle ovat kiistellyt. Nainen ja vauva eivät hyödy tästä mitään, ainoastaan jos omaavat etukäteen myytyä pelkoa niin nuo toimet saattavat lievittää sitä. Mutta tuo pelonlietsonta on osa sitä samaa r aiskaamista: vauvasi on vammainen jos et altista sitä ultralle ja avaa pimppaasi meidän sörkittäväksemme!
Jenkeissä ja siellä missä ihmiset eivät ole ihan näin tyhmiä kuin suomessa, on myös paljon tapauksia, missä on annettu vääriä vammaisuusdiagnooseja. Useimmiten äiti on se, joka pitää diagnoosia epäuskottavana ja vetäytyy lääketeollisesta prosessista, synnyttäen normaalin vauvan. Valoja päälle, lääketeollisuus ei ole mikään jumala. Naiset nielevät tuon kaiken täysin purematta ja toistelevat tarinoita kuin papukaijat sanasta sanaan, koskaan kyseenalaistamatta, onko se edes totta. Ja kun r aiskauksille annetaan uudet hienot jargon-nimet, ne eivät ole olevinan enää r aiskauksia.
Kaikki tarvittava tieto on saatavilla muitakin reittejä nykyään ja jopa parempana ja laadukkaampana kuin neuvolasta. Pidän myös sitä, kannattaako kätilön antaa osallistua synnytykseen, hyvin kyseenalaisena. Kätilö on itselle useimmiten tuntematon tai etittäin etäisesti tuttu henkilö, jonka energiasta, asenteesta, pään sisällöstä, käytöstavoista ei voi mennä takuuseen. Jo se lähtökohta, että kyseinen henkilö tulee monella tavalla naisvihamielisen, lääketeollisen viitekehyksen sisältä, on itselleni deal breaker. Jos ei ole itse tätä naisvihaa havainnut ja siitä kieltäytynyt, vaan edelleen edustaa sitä julkisesti, ei voi olla sellainen henkilö, jonka haluaisin synnytykseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan tämän avauksen tarkoituksena lietsoa synnytyspelkoa?
Synnytys on eri asia kuin sairaalasynnytys.
Synnytys on luonnollinen prosessi, jota naaraat ovat tehneet miljardeja vuosia.
Sairaslasynnytys on uudehko, miesten kehittämä gore-trendi, joka ei kunnioita naiseutta tai äitiyttä edes vähää alusta. Ja suunta on koko ajan pahempaan päin, nyt mukana ovat jo äidin lihaksia JA tajunnantilaa vääristävät huumeet, joita annostellaan myös hänen tahtonsa vastaisesti ja manipuloidaan käyttämään samanaikaisesti kun häntä painostetaan ja pakotetaan vastentahtoisiin toimenpiteisiin ja asentoihin. Toimenpiteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä itsemääräämisoikeutta väkivaltaisesti ja verisesti loukkaavia väkivallantekoja.
Minä epäilen, että tämän ketjun motiivina on, että joku kerä
Keräsi tai ei, on parempi että naiset tietävät etukäteen saattavansa joutua arvalla live-gore-pornoksi ja tekevät valistuneempia päätöksiä sen suhteen, missä ja kenen kanssa synnyttävät. Perinteisesti myöskään siittäjät eivät ole osallistuneet synnytyksiin, eivätkä osallistu myöskään millään eläinlajeilla. Ihminen ei synnytä aivoillaan, vaan syntymä on edelleen nisäkäsvaistoinen prosessi, missä koirailla ei yksinkertaisesti ole osaa eikä arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain kirjasta kuvien kera että selällään makuu ei avaa lantiota / synnytyskanavaa, päinvastoin, työntää häntäluun siihen eteen joten ahdasta on. Itse ponnistin ja synnytin kaksi kertaa synnytysjakkaralla, toinen ponnistusvaihe kesti tunnin.
Minulla oli vauva virhetarjonnassa, poski olkapäätä vasten. Tämän vuoksi piti ponnistaa siinä puoli-istuvassa asennossa, jotta kätilö pystyi auttamaan. Ponnistin silti alle puoli tuntia.
Seuraavatkin ponnistin siinä puoli-istuvassa asennossa, jalkoja mieheen ja kätilöön tukien. Ponnistukset kesti alle 5 minuuttia.
En usko, että tuolla asennolla on niin valtavaa hidastava merkitystä, kuin sanot, sillä eihän sitä juuri niihin avustettaviin synnytyksiin haluttaisi muuten
Avustamisella tarkoitan juuri vihretarjontoja ym.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiaet ovat varmaan niin tyhmiä, että jos lääketeollisuus alkaa m urhaamaan ja kutsuu sitä "episotymologiseksi toimenpiteeksi", he juoksevat kilvan ottamaan tuon "toimenpiteen", kun ilmaiseksi saavat.
Sinä se täällä pahin naisvihaaja olet, kun kokoajan haukut muita synnyttäjä, äitejä, hoitajia, kätilöitä ym, joista suurin osa on myös naisia.
Olisitpa ottanut sen tarjotun kallonkutistajan avun vastaan, olet todella sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita suunniteltu sektio, niin ei pakoteta mihinkään. Itselle niitä tehty kolme ja ei jäänyt traumoja synnytyksistä. Jos sektiota ei olisi ollut mahdollista valita, en olisi hankkinut lapsia lainkaan.
Kannattaa ja kannattaa. Mua taas kauhistutti leikkaus. Mulla oli istukka kohdunsuulla, joten oli se mahdollisuus, että synnyttäisin sektiolla. Olin helpottunut, kun istukka siirtyi. Toivon, ettei koskaan tarvitsisi mennä isoon leikkaukseen.
No itseä pelotti kipu ja epäluottamus kätilöitä kohtaan. Helpotti, kun oli mahdollisuus valita toimenpide, jossa yllätysmomentteja on mahdollisimman vähän. Tykkään muutenkin suunnitella ja aikatauluttaa asioita. Haluan, että asioilla on tietty järjestys ja struktuuri.
Monet sektiolla synnytt
Kyseessä lienevät kiireellisellä ja hätäsektiolla synnyttäneet. Suunniteltu sektio on suunniteltu.
Jos ei olisi omaa tuoretta synnytyskokemusta Suomen suurimmasta liukuhihnasairaalasta, pitäisin tätä ketjua hulluna. Olen ollut lääketiede- ja sairaalapositiivinen, mutta nykyään suhtaudun ainakin isoissa sairaaloissa synnyttämiseen kauhulla.
Tosiasia omallakin kohdallani oli, että en saanut rentoutua avautumisvaiheessa turvallisessa ympäristössä joka olisi edistänyt synnytyksen kulkua, vaan jouduin ravaamaan taksilla edes takas kun tilaa ei osastolla ollut.
En saanut valita synnytysasentoa, vaan kätilö manipuloi sänkyyn maanittelemalla ja sanomalla mm., että tämä on lopulta kaikkein paras ja suosituin asento. Ja tosiaan kaikessa oli pohjavireenä pelottelu, että entäpä vauvan vointi ja seuranta, jos vaikka jotain tuleekin...
Minuun pumpattiin suoneen aineita tarpeettomasti jotta synnytyssali saataisiin nopeasti seuraavan käyttöön. Tämän vuoksi synnytys toimeenpiteellistyi. Jokainen puuttuminen johti aina uuteen puuttumisen tarpeeseen. Viimeinen puuttuminen oli episiotomian kiinniompelu, joka epäonnistui karmivalla tavalla. Jalkovälini on sen vuoksi pysyvästi pilalla. Kydostyyppini on joustava ja lantion rakenteeni laaja, mitään puuttumista ei oikeissa olosuhteissa olisi tarvittu.
Kyllä on miehet heikkoja, ei voi muuta sanoa.