Mitä muutoksia oikeasti voi tehdä, kun ei jaksa mitään muuta kuin hoitaa työn ja lapsen?
Minulla on päiväkoti-ikäinen lapsi. Ja käyn töissä, työ on koulutukseni mukaista, teen sitä 80 % työajalla, työmatkoihin menee pari tuntia päivässä. Olen uupunut, en ole pitkään aikaan jaksanut yhtään mitään muuta kuin rahan takia pakollisen työn ja sitten hoitaa lapseni. Ne kaksi asiaa vie aivan kaikki mehut. Olen iltaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. En ole pariin vuoteen ehtinyt enkä jaksanut tavata ystäviä. En ole lapsen syntymän jälkeen päässyt harrastuksiini, koska ei ole ketään tuttua, joka välillä hoitaisi lasta. Enkä edes jaksaisi harrastaa, vaan jos saisin parin tunnin tauon niin haluaisin vain nukkua. Rahan takia on pakko käydä töissä, pomo ei myönnä lyhempää työaikaa eikä palkattomia vapaita ja minun alalla työhön liittyy palavereita ym eri puolilla kaupunkia ja lähikaupunkeja, niin työmatka on pakosti sen noin tunnin suuntaansa. Mitä muutoksia oikeasti tässä voisi tehdä, ettei pala ihan täysin loppuun?
Kommentit (125)
1)Mene lääkäriin tutkimuksiin.
2) Vaihda työtä -1h työmatka on liian pitkä
3)Jää sairaslomalle
Jos olet yksin vastuussa lapsesta, niin hae hyvinvointialueelta kotipalvelua! Tai pyydä palvelutarpeen arviointia tukiperhettä varten. Myös järjestöjen kautta, esim MLL, voi hakea tukiperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta nyt terveeltä ja työkuntoiselta. Oletko ajatellut, että voisit olla masentunut?
Enkä kysele kettuillakseni. Välillä on oma jaksaminen tiukoilla, kun teen täyttä työaikaa saman verran päivässä vievin työmatkoin ja illoin olen usean lapsemme kanssa kotona tai hoidan perheemme yritysten juttuja. Omia harrastuksia minulla ei ole. Pari kertaa viikossa vien pienimpiä harrastuksiin. Isommat kulkevat niihin jo itsenäisesti.
Olen ajatellut olisinko masentunut, mutta en tunne oloani masentuneeksi enkä alakuloiseksi ja olen usein ihan iloinen ja nautin paljon ajasta lapseni kanssa, olen vain pohjattoman väsynyt. Tein kuitenkin varmuudeksi sellaisen masennustestin netissä, sen mukaan en ole masentunut. Ap
Hei, se riittää, että hoidat työsi ja lapsesi! Ei tuossa vaiheessa muuta tarvitsekaan.
Tulee kyllä aika, jolloin ihmettelet, milloin se lapsi oikein kasvoikaan aikuiseksi ja lähti kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet yksin vastuussa lapsesta, niin hae hyvinvointialueelta kotipalvelua! Tai pyydä palvelutarpeen arviointia tukiperhettä varten. Myös järjestöjen kautta, esim MLL, voi hakea tukiperhettä.
Ei täällä mitään kotipalvelua saa, en edes tiedä mitä se olisi. Neuvolasta kun kysyin apua, niin sanottiin, että joissain tilanteissa voi saada palvelusetelin, jossa saa lastenhoitajan 3-5 kertaa kotiin niin, että itse maksaa osan, mutta siihen oli tiukat kriteerit milloin sen voi saada ja minun tilanne ei kuulemma täyttänyt niitä kriteerejä. Ap
Hoidan taaperoa kotona ja viime aikoina olen huomannut meneväni nukkumaan jo 21.00-21.30 ja olen silti aamuisin väsynyt kun taapero herättää siinä 07.00-07.30 ..
Veikkaan että johtuu siitä että täytyy olla koko päivä käytettävissä ja läsnä. Vie kaikki mehut. Kiireessä koitan sitten itseäni hoitaa samalla eli oma suihku, WC käynnit ja ruokailu. Joskus joutuu tinkimään.
Moni ei varmaan edes uskoisi että lapsen kanssa kotona on ihan kokopäivätyötä !!
Vierailija kirjoitti:
1)Mene lääkäriin tutkimuksiin.
2) Vaihda työtä -1h työmatka on liian pitkä
3)Jää sairaslomalle
Kävin jo lääkärissä puhumassa väsymyksestä, ottivat jotain kokeita, sanoivat näistä nyt ei löydy syytä, tsemppiä, kyllä se elämäntilanne joskus helpottaa.
Työn vaihtaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Olen katsellut muita työpaikkoja, mutta eipä niitä juuri ole ja ne mitä on, niin niihin on valtavasti hakijoita.
Ap
Olen eläkkeellä oleva mummeli, omat lapsenlapset alkavat olla isoja. Hyvin voisin vaikka kerran viikossa auttaa. Missä päin asut, olisi aivan huippua, jos asuisimme samalla suunnalla.
Muistan sen väsymyksen aikoinaan...
Tukiperhettä joku vinkkasi ja sitä voisin selvitellä, luin kuitenkin jostain uutisesta hiljattain, että niihin on vuosien jonot. Tarvisin väsymykseen ehkä nopeammin jotain konkreettisia muutoksia elämään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hei, se riittää, että hoidat työsi ja lapsesi! Ei tuossa vaiheessa muuta tarvitsekaan.
Tulee kyllä aika, jolloin ihmettelet, milloin se lapsi oikein kasvoikaan aikuiseksi ja lähti kotoa.
Ei sillä ole kohta enää yhtään ystävää jäljellä kun ei se ehdi tai jaksa muuta kuin työnsä ja lapsensa.
Missäs lapsen isä ja kaikki isovanhemmat on?
Pakko kysyä tää kamalan tylsä kysymys, mut minkälaista ravintoa syöt? Sillä on oikeesti merkitystä. Jokin voi myös vaikuttaa siihen, että uni ei palauta. Stressin takia korkea kortisoli riittää siihen. Jaksaisitko mitenkään tehdä vaikka 10 minuutin rentoutuksen ennen nukkumaanmenoa? Mä tein jonkinlaista meditaatiota lasta nukuttaessa, hengittelin Todella syvään ja hitaasti, ja hoin itselleni lempeitä myötätuntoisia asioita. Tuli ihanan pehmeä ja unelias olo.
Oma lapsi jo esiteini, ja itsekin tällä hetkellä aivan näännyksissä koska tein liian pitkään liikaa töitä. Burn out tuli eikä meinaa hellittää, monta kuukautta jo ollut poissa töistä. Silti tuli olo, että tosiaan jos asuisit lähellä niin voisin tulla katsomaan sun lapsen perään että saisit alkuun nyt edes nukuttua!
Tsemppiä kovasti 😊
Miksi sinun pitäisi jaksaa tehdä jotain muuta? Älä stressaa, että muutakin pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Missäs lapsen isä ja kaikki isovanhemmat on?
Lapsen isä asuu naapurikaupungissa, päätti itse jättäytyä lapsen elämästä pois ja erota minusta kun lapsi oli pieni, perhe-elämä ei kuulemma ollutkaan häntä varten. Tapaa lastaan vain ihan satunnaisesti ja vain niin, että minä olen mukana. Enempään ei suostu. Isovanhemmista osa ei enää elä, ne jotka elää on sen verran huonossa kunnossa että kaipaisi enemmänkin apua itse, ei vanhuksista ole enää lasta hoitamaan. Ap
Onko kilppari tai rautatasot tutkittu?
Onhan tämä yhteiskunta täysin hullu kun äitien oletetaan jaksavan mieluiten kokoaikatyötä työmatkoineen ja siinä samalla pitäisi huolehtia itsestä, lapsesta, kodista, kauppareissuista, kaikista juoksevista (neuvolat, vasut...) asioista. Aivan hullua ja silti valtaosan arkipäivää. Ei ole ihme että kansantauteja riittää, masennuksesta sydänvaivoihin.
Et kuulosta nyt terveeltä ja työkuntoiselta. Oletko ajatellut, että voisit olla masentunut?
Enkä kysele kettuillakseni. Välillä on oma jaksaminen tiukoilla, kun teen täyttä työaikaa saman verran päivässä vievin työmatkoin ja illoin olen usean lapsemme kanssa kotona tai hoidan perheemme yritysten juttuja. Omia harrastuksia minulla ei ole. Pari kertaa viikossa vien pienimpiä harrastuksiin. Isommat kulkevat niihin jo itsenäisesti.