Lue keskustelun säännöt.
Mitä muutoksia oikeasti voi tehdä, kun ei jaksa mitään muuta kuin hoitaa työn ja lapsen?
13.02.2025 |
Minulla on päiväkoti-ikäinen lapsi. Ja käyn töissä, työ on koulutukseni mukaista, teen sitä 80 % työajalla, työmatkoihin menee pari tuntia päivässä. Olen uupunut, en ole pitkään aikaan jaksanut yhtään mitään muuta kuin rahan takia pakollisen työn ja sitten hoitaa lapseni. Ne kaksi asiaa vie aivan kaikki mehut. Olen iltaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. En ole pariin vuoteen ehtinyt enkä jaksanut tavata ystäviä. En ole lapsen syntymän jälkeen päässyt harrastuksiini, koska ei ole ketään tuttua, joka välillä hoitaisi lasta. Enkä edes jaksaisi harrastaa, vaan jos saisin parin tunnin tauon niin haluaisin vain nukkua. Rahan takia on pakko käydä töissä, pomo ei myönnä lyhempää työaikaa eikä palkattomia vapaita ja minun alalla työhön liittyy palavereita ym eri puolilla kaupunkia ja lähikaupunkeja, niin työmatka on pakosti sen noin tunnin suuntaansa. Mitä muutoksia oikeasti tässä voisi tehdä, ettei pala ihan täysin loppuun?
Kommentit (125)
Onneksi lapset on jo isompia, mutta huh huh, ei ole ikävä noita vuosia. En ihan rehellisesti tiedä, jäikö minusta paljon jäljelle. Olin yhden syksyn tuolloin opintovapaalla työstäni ja se oli kuin keidas. Sain rauhassa hiljaisessa kodissa opiskella omaan tahtiini ja välillä käydä itsekseni happihyppelyllä. Harmi, että aikuiskoulutustuki lopetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään sukulaista, ei ystävää, sinä ja mies täysin sisaruksettomia, tädittömiä, enottomia, sedättömiä. Miten meinasit alun perin jaksaa edes miehen kanssa kahdestaan? Kannattaisi nyt jollsin keinolla tavata niitä kavereita jos niitä vielä on olemassa.
Mikä mies? Ap kertoi, että lapsen isä ei ole lapsen elämässä, joten tuskinpa on myöskään ap:n elämässä.
No juuri se mies, jonka kanssa lapsi on tehty ja joka lähti lapsen syntymän jälkeen. Hänkin on täysin suvuton ja ystävätön,ä ilmeisesti. Ei avoero tietenkään tarkoita, ettei lapsen toisen puolen suku voisi auttaa, paitsi näköjään nyt, kun ap on maailman yksinäisin sielu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään sukulaista, ei ystävää, sinä ja mies täysin sisaruksettomia, tädittömiä, enottomia, sedättömiä. Miten meinasit alun perin jaksaa edes miehen kanssa kahdestaan? Kannattaisi nyt jollsin keinolla tavata niitä kavereita jos niitä vielä on olemassa.
Mikä mies? Ap kertoi, että lapsen isä ei ole lapsen elämässä, joten tuskinpa on myöskään ap:n elämässä.
Lukee kommentissa aika helvetin selkeästi, onko sulla lukihäiriö?
Eiköhän lapsen vanhemmilla ole sisaruksia jotka vois auttaa. Tai lapsella kummeja.
Jos äidillä ois sen verran rahaa että vois ottaa hoitoavuksi esim jonkun opiskelijatytön, muutama tunti/viikko.
Huolestuttavaa jos jo yksi hymiö saa verenpaineen nousemaan.
Mutta siinä olet oikeassa että jokainen on oma yksilönsä eikä välttämättä sen takia sopeudu niin hyvin kun oma lapsi sopeutui 😊