Lue keskustelun säännöt.
Mitä muutoksia oikeasti voi tehdä, kun ei jaksa mitään muuta kuin hoitaa työn ja lapsen?
13.02.2025 |
Minulla on päiväkoti-ikäinen lapsi. Ja käyn töissä, työ on koulutukseni mukaista, teen sitä 80 % työajalla, työmatkoihin menee pari tuntia päivässä. Olen uupunut, en ole pitkään aikaan jaksanut yhtään mitään muuta kuin rahan takia pakollisen työn ja sitten hoitaa lapseni. Ne kaksi asiaa vie aivan kaikki mehut. Olen iltaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. En ole pariin vuoteen ehtinyt enkä jaksanut tavata ystäviä. En ole lapsen syntymän jälkeen päässyt harrastuksiini, koska ei ole ketään tuttua, joka välillä hoitaisi lasta. Enkä edes jaksaisi harrastaa, vaan jos saisin parin tunnin tauon niin haluaisin vain nukkua. Rahan takia on pakko käydä töissä, pomo ei myönnä lyhempää työaikaa eikä palkattomia vapaita ja minun alalla työhön liittyy palavereita ym eri puolilla kaupunkia ja lähikaupunkeja, niin työmatka on pakosti sen noin tunnin suuntaansa. Mitä muutoksia oikeasti tässä voisi tehdä, ettei pala ihan täysin loppuun?
Kommentit (125)
Tukiperhettä suosittelen. Yksinhuoltaja saa aika helposti, jos ei oo muutakaan tukiverkostoa. Tukiperheet saa valita millaisen lapsen haluavat. Kun sulla vain yksi eikä lapsella ilmeisesti erityisyyttä, lienee helppo löytää perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukiperhettä suosittelen. Yksinhuoltaja saa aika helposti, jos ei oo muutakaan tukiverkostoa. Tukiperheet saa valita millaisen lapsen haluavat. Kun sulla vain yksi eikä lapsella ilmeisesti erityisyyttä, lienee helppo löytää perhe.
On epäilyä erityisyydestä, se on yksi asia mikä tässä kuormittaakin ja aiheuttaa esim sen, että kuka tahansa ei pysty lasta hoitamaan, esim meidän vanhukset. Onneksi päiväkotiin on osunut taitavat työntekijät. Selvitän kyllä pian tuota tukiperhettä voiko niitä saada. Ap
Varmaan työpaikan vaihto tosiaan auttaisi. Sanot ettei se ole mahdollista, mutta olisiko kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan työpaikan vaihto tosiaan auttaisi. Sanot ettei se ole mahdollista, mutta olisiko kuitenkin?
Vaikea sanoa olisiko, olen yrittänyt eikä ole onnistunut. En kuitenkaan lopeta yrittämistä vaikka ei tilanne kovin lupaavalta näytä. Ap
Ilmeisesti ei lapsella isääkään ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei lapsella isääkään ole?
On, mutta hän päätti jättäytyä syrjään kun lapsi oli pienempi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta nyt terveeltä ja työkuntoiselta. Oletko ajatellut, että voisit olla masentunut?
Enkä kysele kettuillakseni. Välillä on oma jaksaminen tiukoilla, kun teen täyttä työaikaa saman verran päivässä vievin työmatkoin ja illoin olen usean lapsemme kanssa kotona tai hoidan perheemme yritysten juttuja. Omia harrastuksia minulla ei ole. Pari kertaa viikossa vien pienimpiä harrastuksiin. Isommat kulkevat niihin jo itsenäisesti.
Olen ajatellut olisinko masentunut, mutta en tunne oloani masentuneeksi enkä alakuloiseksi ja olen usein ihan iloinen ja nautin paljon ajasta lapseni kanssa, olen vain pohjattoman väsynyt. Tein kuitenkin varmuudeksi sellaisen masennustestin netissä, sen mukaan en ole masentunut. Ap
Masennus on täysin eri asia kuin alakulo. Masennus on hyvinkin tyypillisesti tuollaista pohjatonta väsymystä ja uupumusta, joka vie kaikki mehut. Toinen mahdollisuus on burn out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, nyt ei tarvitse jaksaa enempää. Toki sairaslomalle voi ja kannattaa jäädä hetkeksi, jos tarpeen.
Se on vuosi muutama tähän lisää kun alkaa helpottaa. Olet päässyt jo pitkälle. Kun lapselle tulee esim harrastus tai koulukavereita, tilanne helpottaa.
Toki tuo pitkä työmatka on kuluttavaa.
Menet huomenna työterveyteen ja kerrot tuon, mitä kirjoitit aloitukseen. Rehellisesti ja kaunistelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtäkään sukulaista, ei ystävää, sinä ja mies täysin sisaruksettomia, tädittömiä, enottomia, sedättömiä. Miten meinasit alun perin jaksaa edes miehen kanssa kahdestaan? Kannattaisi nyt jollsin keinolla tavata niitä kavereita jos niitä vielä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet nyt juuri niitä tärkeitä asioita, mitä pitääkin. Hoidat työsi ja lapsen. Se on nyt tärkeintä. Ålå vaadi itseltäsi liikoja. Aika kuluu nopeasti. Ehdit harrastaa ja tavata ystäviä taas jonkin ajan kuluttua. Yritä nukkua kun lapsikin nukkuu, jotta saat riittävästi unta. Viikonloppuna voitte ulkoilla. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään sukulaista, ei ystävää, sinä ja mies täysin sisaruksettomia, tädittömiä, enottomia, sedättömiä. Miten meinasit alun perin jaksaa edes miehen kanssa kahdestaan? Kannattaisi nyt jollsin keinolla tavata niitä kavereita jos niitä vielä on olemassa.
Mikä mies? Ap kertoi, että lapsen isä ei ole lapsen elämässä, joten tuskinpa on myöskään ap:n elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutto lähemmäs työpaikkaa?
Olen minä tätäkin miettinyt, mutta olen liian uupunut hoitaakseni muuttoa (uuden asunnon hankinta, tavaroiden pakkaaminen, itse muutto, tavaroiden purkaminen ja uuden kodin järjestäminen jne). Ja lapsella on nyt hyvä päiväkoti ja nepsytutkimukset nykyisessä kunnassa kesken, nämä kaikki menisi uusiksi jos muuttaisin naapurikuntaan missä työpaikka on. Ja jos lapsi reagoisi päiväkodin vaihtoon, niin minulla ei olisi paljoa voimia tukea häntä siinä kun olen jo valmiiksi väsynyt. Lisäksi työni ei tapahdu vain työpaikalla vaan palavereissa eri puolilla, niin työmatka voi olla kuitenkin pitkä vaikka muuttaisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään sukulaista, ei ystävää, sinä ja mies täysin sisaruksettomia, tädittömiä, enottomia, sedättömiä. Miten meinasit alun perin jaksaa edes miehen kanssa kahdestaan? Kannattaisi nyt jollsin keinolla tavata niitä kavereita jos niitä vielä on olemassa.
Tämä voi järkyttää, mutta kerron silti: Elämässä tapahtuu kaikenlaista, jota ei voi ennakoida. Ei ihmisen elämä ole välttämättä ollenkaan samassa pisteessä vauvan syntyessä kuin mitä se on 5v vauvan syntymän jälkeen. Ap kertoi miehen jättäneen perheensä. Se on jo iso muutos, joka vaikuttaa jaksamiseen monella tasolla.
Joku tuolla ehdotti ruokavalion tarkastelua. Olen lukenut paljon siitä, että totaalinen sokerilakko voi piristää uskomattoman paljon.
Olet käynyt verikokeissa. Onko silloin otettu ferritiini ja kilpirauhasarvot. Eivät aina ota vaikka pitäisi.
Ja saikkua nyt aluksi viikko pari. Aluksi nukut sen aikaa kun lapsi on päiväkodissa. Sen jälkeen käytät päivät siihen että saat kodin kuntoon, jos se on päässyt kaaokseen. Sekin piristää mieltä.
Millaista erityisyyttä lapsella epäillään? Jos on esim autismin kirjoa tms, voi vammaispalvelun kautta saada hoitajaa kotiin. Kannattaa selvittää houtotahon kanssa onko tällaista mahdollisuutta.
Ja sitten se tärkein. Mene siitä mistä aita on matalin. Jos tykkäät ulkoilla, ulkoilkaa paljon. Jos tykkäät lukea, istukaa sohvalla kirjojen kanssa. Ja aika pienikin lapsi kestää hetkittäin sitä, että äiti on vain kuulolla, ei koko ajan läsnä. Sanot lapselle että tee palapeliä, äiti juo nyt rauhassa kahvia.
Kun tilanne alkaa helpottaa ja jaksat vähän enemmän, hemmottele itseäsi jotenkin säännöllisesti
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään sukulaista, ei ystävää, sinä ja mies täysin sisaruksettomia, tädittömiä, enottomia, sedättömiä. Miten meinasit alun perin jaksaa edes miehen kanssa kahdestaan? Kannattaisi nyt jollsin keinolla tavata niitä kavereita jos niitä vielä on olemassa.
On meillä tietenkin sukulaisia, muutamista olen jo maininnutkin. On muitakin. Mutta ei yhtään sukulaista, joka voisi tai haluaisi hoitaa lasta. Ap
Kuulostaa tutulta, olin itse samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Minulla oli myös noin tunnin työmatka suuntaansa. Vaihdoin työpaikkaa ja nyt matkaa on 15 minuuttia. Tuo aika tekee hurjan eron pikkulapsiaikana. Ehdin välillä vaikka pysähtyä yksin kauppaan tai kahville matkalla töihin, kun lapsi oli hoidossa. Sitten lapsikin vähän kasvoi eikä tarvitse enää apua joka asiassa. Nyt on jo helpompaa. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Menet huomenna työterveyteen ja kerrot tuon, mitä kirjoitit aloitukseen. Rehellisesti ja kaunistelematta.
Tämä. Pomon on käsittääkseni pakko myöntyä siihen mitä lääkäri määrää, esim vielä lyhyempään työpäivään. Työterveyden voi ottaa mukaan jonkinlaiseen palaveriin jos burnout uhkaa.
Löytyisikö sieltä ketään teinityttöä joka voisi tulla katsomaan lasta kun käyt kävelyllä tai katsot tv:tä toisessa huoneessa tai auttelemaan siivouksessa, riittäisikö sinun rahat sellaiseen?
Nopein muutos on sairasloma. Alkuun viikko tai kaksi, sen jälkeen voi nähdä jo vähän selkeämmin. Jotain keskusteluapua jos on mahdollista saada, niin voi auttaa löytämään selkeyttä.