Hoitoalalla olevat, miten käsität vaitiolovelvollisuuden?

Meille kerrottiin koulussa tilanne, jossa kaksi tyttöä/naista keskustelivat jostakin potilaasta/lapsesta päiväkodissa. Sinne bussiin sattui sitten joku tämän asianomaisen tuttu, joka tunnisti hänet, ja syytteet nostettiin. Itse olen muuttanut kauas alkuperäiseltä paikkakunnaltani, siellä voin puhua joitakin juttuja, mutta ilman nimiä tai paikannimiä.

Kerran asioin luukulla eräällä terveydenhuoltoalan työpaikalla ja kaksi työntekijää juorusivat ja puhuivat pahaa työkaveristaan taustalla. He eivät maininneet nimiä, mutta heidän juttujensa perusteella tunnistin sukulaiseni. Sain tietää asioita, jotkä eivät todellakaan olisi kuuluneet minun korviini.

täälläkin.

Mieheni on palomies. Vaitiolo velvollisuus kaiketi sama, kuin hoitohenkilökunnallakin.



Työasiat pidetään töissä. Niistä ei ole mitään syytä puhua kenellekkään. Periaatteessa näin se menee.



Ongelmallisia ovat henkisesti kaikkein raskaimmat työtilanteet, joita vuosien saatossa tulee vastaan muutamia. Ne vaikuttavat koko mieheen. Käytännössä usean alalla työskentelevän on henkinen pakko puhua näistä myös kotonaan. Paras käytäntö on jättää kaikki nimet ja yksityiskohdat mainitsematta. Kertoa vain sen mikä painaa ja ahdistaa ja miksi. Näinkään ei saisi tietenkään tehdä, mutta ihminen ei ole kone. Kun työstä palaa kotiin Myyrmannin räjähdyksen kaltaisten tapahtumien jälkeen ei kukaan pysty hymyillen lähtemään perheen kanssa grillaamaan.



Työasioilla juoruaminen, toisten hauskuuttaminen tai muu vastaava on iljettävää ja vastenmielistä. Hoitoalan ihminen joka ei kykene noudattamaan vaitiolovelvollisuuttaan, vaan huvikseen juttelee päivän tapahtumia ja toisten asioita on mielestäni väärällä alalla.

Lapsi käy viikottain terapiassa.



Joka kerta kuulen terapiakäynneillä lukuisia esimerkkejä muiden asiakkaiden tilanteista, menneiden ja nykyisten.



Itse vedän myös joskus jonkun esimerkin esille, jos se hoitotyössä auttaa tilannetta. Mutta ikinä en sano esim nimeä, ikää, ajankohtaa tai tarkkaa asuinpaikkaa. Näitä ei ole kerrottu minullekaan oman lapsen hoitosuhteessa.

että työkavereiden kesken saa puhua nimilläkin. Mutta sitten jos kerron jostain esim. kotona miehelle niin en käytä nimiä vaan kerron että yksi potilas jne...

edes nimettöminä muualle kuin töissä.



Kuitenkin muistan jo opiskeluaikoina sielunhoidonopettajan sanoneen, että jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla yksi ihminen jolle voi luottamuksellisesti kertoa raskaita asioita, ilman nimiä tietenkin.

olen käsittänyt asian niin että jos puhun jollekkin ulkopuoliselle mitä työpäivänä on tapahtunut esim huvittavaa niin tyyliin "eräs papparainen...." ja työntekijöiden kanssa nimillä koska hänelläkin on vaitiolovelvollisuutensa. En ole koskaan nähnyt tekeväni väärin kun olen pitänyt huolen siitä etten kerro liian yksityis- tai henkilökohtaisia asioita joista ulkopuolinen saattaisi tunnistaa potilaan.

olisin minä syyllinen. Vain minä hoidin potilasta ja kuka vuoti tiedot?

käsitän sen niin, että jos jotain tosi erikoista tapahtuu ja kerron sen nimettömänä kotona tai ystävälleni, niin ei tarvita kuin joku potilaan ja ystäväni yhteinen tuttu joka kertoo jutun hänelle uudelleen niin henkilö on paljastettu. Niinpä olen hyvin varovainen jutuissani.



Ja jos juttu on esim. asiakkaan tai omaisen kertoma ei-työsidonnainen asia (pienellä paikkakunnalla kun roolit joskus sekoittuu), niin sumeilematta valehtelen nähneeni tuttavan kaupassa, jossa hän jutun kertoi (enkä esim. tk:ssa käymässä).

ole tunnistettavissa. Yleensä siihen riittää, ettei kerro nimeä. Mutta jos on vaikkapa jostakin harvinaisemmasta sairaudesta kyse, niin pitää varoa, ettei potilasta tunnisteta pelkästään siitä. Tai esim. jos olisi ollut Beckhamin leikkauksessa avustajana, niin kaikkihan sen tietävät, kuka siellä Turussa silloin leikattiin. Jos olisi silloin pälissyt innoissaan jostain nimettömästä jalkapalloilijasta, jolta leikattiin akillesjänne, niin olisihan se ollut vaitiolovelvollisuuden rikkomista.

että kaikista potilaista saa panna eteenpäin ihan mitä vaan, mutta sitten kun sattuu moka, siihen vedotaan ja pannaan suu säppeen, vaikka potilas antaisi kirjallisen luvan asioidensa käsittelemiselle.

Käsitän sen niin, että ihanne olisi, ettei mitään töissä tapahtunutta tai kohdattua puhuisi kenellekään jolle se ei kuulu (ei kollegoille saati kotiväelle tai kavereille).



Mutta kun ihanteen mukaan eläminen olisi aika vaikeaa - inhottavaa jos ei saa MITÄÄN työstään puhua läheisilleen tai jakaa asioita kollegoiden kanssa - niin olen pitänyt linjana, että juttujen pitää tulla suustani siinä muodossa, että jos ne joku kertoisi eteenpäin ja jutun kohde sen kuulisi, niin ei tunnistaisi itseään.



En kuitenkaan noudata tätäkään linjausta. Hassut ja pelottavat asiat kerron jollekulle läheiselle ja työkavereille, esimerkiksi dementikon hassut harhailut tai juoppohullun uhkailut. Näin ei saisi tehdä.

en kerro nimeä ja usein vaihdan sukupuolenkin, jos draamankaari ei siitä kärsi. Ja ihan hauskimpia sutkautuksia saatan kavereille joskus kertoa, mutta koska olen ollut aika monessa paikassa töissä viimeisen 15 vuoden aikana en yksilöi edes paikkaa, jossa juttu on tapahtunut.

yleisellä tasolla, jos se helpottaa työperäistä stressiä, mutta yleensä olen oppinut olemaan sressaamattakin. Tosi harvoin puhun mitään.



Suurin kiusaus on olla kertomatta jotain tosi huvittavaa, hauskaa sattumusta. Naureskelen mielessäni ja kerron siitä muunnellun vitsin joskus myöhemmin, ehkä vuosien kuluttua tai kun henkilö on jo kuollut.

Olen töissä sellaisessa työpaikassa, jossa on ehdoton salassapitovelvollisuus enkä saa paljastaa edes, että tietty henkilö olisi asiakkaanani. Emme keskustele työkavereiden kanssa nimillä emmekä ylipäätäänkään juorua asiakkaista. Kahvikeskusteluissa puhutaan omista asioista tai sitten vaikka työolosuhteista, kuten ilmastoinnin puutteesta tai työajoista tms, mutta ei asiakkaista. Konsultaatiota toki voi kysyä, mutta silloin on selkeästi kysymys työryhmän työskentelystä eikä vain juoruilusta. Yleisellä tasolla toki olen voinut kertoa kokemuksista, mutta pelkkä nimettömyys ei riitä.

Olen töissä sellaisessa työpaikassa, jossa on ehdoton salassapitovelvollisuus enkä saa paljastaa edes, että tietty henkilö olisi asiakkaanani. Emme keskustele työkavereiden kanssa nimillä emmekä ylipäätäänkään juorua asiakkaista. Kahvikeskusteluissa puhutaan omista asioista tai sitten vaikka työolosuhteista, kuten ilmastoinnin puutteesta tai työajoista tms, mutta ei asiakkaista. Konsultaatiota toki voi kysyä, mutta silloin on selkeästi kysymys työryhmän työskentelystä eikä vain juoruilusta. Yleisellä tasolla toki olen voinut kertoa kokemuksista, mutta pelkkä nimettömyys ei riitä.

olisin minä syyllinen. Vain minä hoidin potilasta ja kuka vuoti tiedot?

Pakkohan sinun on työkaverille kertoa, esim. potilaan agressiivisesta käyttäytymisestä, jotta osaavat varoa.

Mielestäni työkavereiden kanssa voi puhua potilaan asioista, jotka liittyvät potilaan hoitoon. Mutta jos esim. saat tietää, että potilas on vaikka homo, tätä ei pidä kertoa edes työkavereille, se kun ei hoitamiseen vaikuta millään tavalla. Työn ulkopuolella voi kertoa asioita niin, että edes potilas itse ei itseään tunnistaisi.

Kyllähän potilaskertomuksia käytetään monenlaiseen työhön, esim. opiskelijat tekevät koulutehtäviään näiden pohjalta. Tekstistä on toki leikattu potilaan henkilötiedot pois, jotta potilasta ei voi tunnistaa, näin säilyy salassapitovelvollisuus.

Juu,kyllä niitä hoitoalan juoruilijoita löytyy .omalla kohdalla sillä tavoin että ammattihenkilöt pirskahtelevat nauruun kun kohtasivat minut.ymmärsin kyllä syyyhteyden ja asia traumatisoi minua paljon julkiseen terv huoltoon en juuri enään luota.juoruilija oli minua hoitava sair hoitaja joka informoi asioistani noin 5 - 6 henkilölle siis kollegoilleen.ovat siis vaitiolovelvollisuuden alaisia mutta asiani ”julkitulon” takia loukkaannuin ja en ole päässyt tästä yli.harkitsen siirtymistä yksityiselle puolelle.

Mahtaako niitä toisella lailla ajattelevia hävettää, kun eivät vastaa ketjuun? Ehkä heillä on jokin selkeä logiikka toimia niin kuin toimivat, kuten että yhdelle aina voi kukin kertoa, tai että ei se haittaa jos juoruaa jostain epäsuositusta henkilöstä? Näin voi perustella itselleen sen, että vie ammattimaisen ihmisen työpaikan.