Hoitoalalla olevat, miten käsität vaitiolovelvollisuuden?
Kerrotko asiakkaiden/potilaiden sanomia/tekemiä juttuja eteenpäin, nimiä paljastamatta?
Saako niin tehdä?
Kommentit (184)
Käsitän vaitiolovelvollisuuden niin, että ketään ei saa puheistani tunnistaa.
Voin siis kertoa, että potilaalla oli ummetusta ja se hoidettiin keinolla x. Sen sijaan en voi kertoa, että 70-vuotiaalla diabeetikolla oli ummetusta, joka johtui syystä x ja se hoidettiin keinolla x, koska tästä voisi tunnistaa potilaan.
Voin myös kertoa, että "...kerran kun elvytimme potilasta, oli hankaluuksia saada kanyyli paikoilleen.." Sen sijaan en voi kertoa, että toissa viikolla kun elvytimme erästä nuorehkoa potilasta, joka oli hukkunut, meillä oli hankaluuksia saada kanyyli paikoilleen."
Eli asioista voi keskustella, mutta kokonaisuuksista sen sijaan ei. Yksittäisestä yksityiskohdasta, ei voi identifioida potilasta, mutta jos sen yhdistää taustatiehoihin/ajankohtaan/paikkaan jne. niin tunnistaminen on mahdollista.
Olen kokemusasiantuntija, eli hoitoalalla minäkin.
Muiden KATtien kanssa juttelen omista kokemuksistani. Esim. pidän vertaistukikäynneistä, koska potilas samaistui niin moneen elämäni osa-alueeseen, että tunsin itseni todella tärkeäksi tuolla tapaamisella.
Minun tarinani on kohtalaisen julkinen, mutta en listaa, missä asioissa potilas on minuun samaistunut. Hoitoalue on sairaanhoitopiirin kokoinen, enkä koskaan kerro potilaasta yksityiskohtia kuten sukupuoli, ikä, asuinpaikkakunta tai muuta vastaavaa.
En usko, että kukaan tunnistaa potilasta sen perusteella, että hän koki keskustelun kanssani hyödylliseksi. Sama asia, kuin että psykiatri kertoisi, että hänen urallaan on tullut vastaan potilaita, jotka ovat olleet tyytyväisiä tämän psykiatrin laatimaan diagnoosiin. Kertoo vain siitä, että on tehnyt työnsä hyvin, kun potilas on tyytyväinen.
Sen enempää en työstäni puhu. Kerron vain, jos koen, että joku on saanut apua kanssani keskustelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
että työkavereiden kesken saa puhua nimilläkin. Mutta sitten jos kerron jostain esim. kotona miehelle niin en käytä nimiä vaan kerron että yksi potilas jne...
Mitä ne nimettömätkään potilaskertomukset perheelle ja tuttaville kuuluu? Kyllä niistä voi laskea yhteen yksi ynnä yksi eikä jää yksityiseksi terveystiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Työasioista ei saa puhua kotona yhtään mitään.
Työpaikoilla on työnohjaaja, jonka kanssa voi läpikäydä mieltään painavia asioita.
Tämä on valetta. Hoitoalalla voi kotona puhua paljonkin työasioista. Se on eri asia kuin puhua potilaiden asioista. Jos väitteesi pitäisi paikkaansa, kotona ei saisi kertoa työaikoja, osastoa, työtehtäviä tai työnkuvaa. Tajuatko miten älyvapaata on väittää, ettei työstä saa puhua "mitään".
Joskus harvoin tulee jostain potilastapauksesta puhuttua. Lähinnä jos joku kollega kysyy neuvoa johonkin asiaan, niin tulee viitattua johonkin aiempaan tapaukseen. Työoloista ja työkavereista kyllä tulee jauhettua sitäkin enemmän. Itseä ei kyllä ees vapaalla kiinnosta koko työmaa. On ihan muut harrastukset ja perhe olemassa.
Ei nämä osa hoitajista tajua! Ne luulee, että ei se ole mitään, kun vaan yleisellä tasolla puhun. Sitäpaotsi, se joskus saattaa lipsahtaa. Lisäksi, potilaat on tunnistettavissa, vaikka vaan yleisellä tasolla puhut.
Ihan uskomatonta!!!!
Vierailija kirjoitti:
Joskus harvoin tulee jostain potilastapauksesta puhuttua. Lähinnä jos joku kollega kysyy neuvoa johonkin asiaan, niin tulee viitattua johonkin aiempaan tapaukseen. Työoloista ja työkavereista kyllä tulee jauhettua sitäkin enemmän. Itseä ei kyllä ees vapaalla kiinnosta koko työmaa. On ihan muut harrastukset ja perhe olemassa.
Tämä. Inhoan juoruilua muutenkin. Minua alkaa oksettaa, jos joku juoruilee esim. naapurin erosta. Pakenen paikalta, jos suinkin voin.
Vierailija kirjoitti:
Käsitän vaitiolovelvollisuuden niin, että ketään ei saa puheistani tunnistaa.
Voin siis kertoa, että potilaalla oli ummetusta ja se hoidettiin keinolla x. Sen sijaan en voi kertoa, että 70-vuotiaalla diabeetikolla oli ummetusta, joka johtui syystä x ja se hoidettiin keinolla x, koska tästä voisi tunnistaa potilaan.
Voin myös kertoa, että "...kerran kun elvytimme potilasta, oli hankaluuksia saada kanyyli paikoilleen.." Sen sijaan en voi kertoa, että toissa viikolla kun elvytimme erästä nuorehkoa potilasta, joka oli hukkunut, meillä oli hankaluuksia saada kanyyli paikoilleen."
Eli asioista voi keskustella, mutta kokonaisuuksista sen sijaan ei. Yksittäisestä yksityiskohdasta, ei voi identifioida potilasta, mutta jos sen yhdistää taustatiehoihin/ajankohtaan/paikkaan jne. niin tunnistaminen on mahdollista.
Eikö puhtaasti ammatilliset tilaisuudet ole tuota varten? Silloin voi ja pitää olla tarkempi tapausselostus, ei ylimalkaisuudesta ole hyötyä työssä. Tuon ulkopuolella se on vain lörpöttelyhalua.
En puhu asiakkaista muuten kuin että tänään katetroin eikö se meinannut onnistua tai että jos joku on lyönyt minua. Eli jotain työtehtäviä, jos niissä on tullut ongelmia, tai jos minulle on tapahtunut jotain. Ei sitten tarvitse kumppanin arvuutella miksi haluan hiukan vetäytyä sohvannurkkaan.
Kotona tulee kerrottua kaikki, ihan nimillä. Itsestään selvää täällä Savossa, että tiedot leviää. Jos kerran naapureita ujostuttaa, niin menkööt naapurikuntiin hoitoon. Saavat sinne omat juorut pyörimään.
Vielä ennen tämän ketjun avaamista kannatin hoitajien palkkojen nostamista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että työkavereiden kesken saa puhua nimilläkin. Mutta sitten jos kerron jostain esim. kotona miehelle niin en käytä nimiä vaan kerron että yksi potilas jne...
Mitä ne nimettömätkään potilaskertomukset perheelle ja tuttaville kuuluu? Kyllä niistä voi laskea yhteen yksi ynnä yksi eikä jää yksityiseksi terveystiedoksi.
Kyllä itse ajattelen, että ihan normaalia ja luonnollista kertoa työpäivästään ja jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan läheistensä kanssa. Varsinkin jos päivä on ollut jotenkin erilainen tai raskas tms. Jos läheiset eivät ole missään tekemisissä hoitoalan tai potilaiden kanssa, niin ei siitä mitään yhteen lasketa ja tunnistella ketään. Varsinkaan, jos on vähänkin isompi kaupunki. Eikä tietenkään silloinkaan ole tarpeen mitään yksityiskohtia mistään kertoa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vielä ennen tämän ketjun avaamista kannatin hoitajien palkkojen nostamista...
Sillä ei ole mitään merkitystä kannatatko sä asiaa vai et. Palkkoja nostetaan jos töihin ei muuten saada väkeä, niin tehdään kaikilla aloilla.
Niin että vain lähisuvulle ja naapureille voi juoruta. Kaikki muu on laitonta.
Sisar hento valkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vielä ennen tämän ketjun avaamista kannatin hoitajien palkkojen nostamista...
Mutta ketju sai sinut kannattamaan sairaaloiden alasajoa ja sitä että osastoja suljetaan kun niihin ei saada ketään töihin... se taisi tosin olla ketjun tarkoituskin.
Kaikissa ammateissa on salassapito velvollisuus . Yksityisyyden suoja ja intiimi suoja sekä ihmisoikeudet ja et voi päästää / kertoa vakoojalle edes teollisuus salaisuuksia silloin teet rikoksen. Toimittajia myös sitoo tietyt ehdot ja lait sekä moraali. Julkisuuden henkilöillä on myös yksityisyyden suoja yksityiselämään. Toimittajat tuskin itse haluavat julistaa julkisesti herkkiä mokia tai puutteitaan. Myös että käyt keskustelu apua saamassa on yksityinen asia. Traumoista on pakko puhua mutta ne on yksityisiä. Vain rikokset pitää ilmoittaa. Jos kerrot jonkun toisen ihmisen yksityisestä elämästä sun sielunhoitajalle ja se kertoo sen juotuna eteenpäin olet kyllä syyllinen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ennen tämän ketjun avaamista kannatin hoitajien palkkojen nostamista...
Sillä ei ole mitään merkitystä kannatatko sä asiaa vai et. Palkkoja nostetaan jos töihin ei muuten saada väkeä, niin tehdään kaikilla aloilla.
Työpaikat vähenevät hoitoalallakin ja Aasiasta saadaan halvemmalla hoitajia töihin. Eivät ainakaan kotimaisella kielellä juoruile potilaiden asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitän vaitiolovelvollisuuden niin, että ketään ei saa puheistani tunnistaa.
Voin siis kertoa, että potilaalla oli ummetusta ja se hoidettiin keinolla x. Sen sijaan en voi kertoa, että 70-vuotiaalla diabeetikolla oli ummetusta, joka johtui syystä x ja se hoidettiin keinolla x, koska tästä voisi tunnistaa potilaan.
Voin myös kertoa, että "...kerran kun elvytimme potilasta, oli hankaluuksia saada kanyyli paikoilleen.." Sen sijaan en voi kertoa, että toissa viikolla kun elvytimme erästä nuorehkoa potilasta, joka oli hukkunut, meillä oli hankaluuksia saada kanyyli paikoilleen."
Eli asioista voi keskustella, mutta kokonaisuuksista sen sijaan ei. Yksittäisestä yksityiskohdasta, ei voi identifioida potilasta, mutta jos sen yhdistää taustatiehoihin/ajankohtaan/paikkaan jne. niin tunnistaminen on mahdollista.
Eikö puhtaasti ammatilliset tilaisuudet ole tuota varten? Silloin voi ja pitää olla tarkempi tapausselostus, ei ylimalkaisuudesta ole hyötyä työssä. Tuon ulkopuolella se on vain lörpöttelyhalua.
Mitä se ketään haittaa, jos puhuu kokemuksistaan vaikka jonkun samalla alalla olevan kaverin tai sukulaisen kanssa? Toiselta voi myös tällöin saada jotain vinkkejä asiaan tai antaa itse neuvoja toiselle. Se ei ole keneltäkään pois. Nuo yllä olevat hyväksyttävät esimerkit ei millään tavalla vaaranna kenenkään yksityisyyden suojaa.
Ihan ihme käsitys täällä joillain salassapito-ja vaitiolovelvollisuudesta, kun muka mitään työhön liittyvää ei saisi kenellekään hiiskaista sanallakaan. Ottaisitte asiasta enemmän selvää, mitä ne oikeasti tarkoittaa ja mitä niillä haetaan. Nyt te puhuttu ja tuomitsette kaikki pitkälti vain mututuntumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että työkavereiden kesken saa puhua nimilläkin. Mutta sitten jos kerron jostain esim. kotona miehelle niin en käytä nimiä vaan kerron että yksi potilas jne...
Työkavereiden kesken EI SAA puhua ollenkaan potilan asioista eikä kyllä perheelleekkään.
Tajuatko mitä tarjoittaa yksityisyys ja vaitiolovelvollisuus?
Tottakai työkavereiden kesken saa puhua! Joissain tapauksissa se olisi jopa virkavirhe olla puhumatta.
Hoitoon vaikuttavat asiat tietenkin hoitotiimin kesken.
Tämä ketju ja yleistykset on varsin hyvä osoitus siitä toisen kunnioittamisesta...