En pyydä ihmisiä enää kylään

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo tarjoilujen kanssa tohottaminen ole oikein enää nykyaikaa ellei erikseen kutsu syömään tai istumaan iltaa pitemmän kaavan kautta. Jos emännällä/isännällä tekee mieli kahvia tai mitä ikinä vieraan ollessa läsnä, voi kysyistä haluaako vieraskin ja siihen on ihan ok vastata kiitos tai kiitos ei. 

Siis teillä vieraat ei saa välttämättä edes kahvia?  Kyllä käytöstavat on edelleen nykyaikaa, vieraalle vähintään juotavaa (muuta kuin vettä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jokaisella mun ystävällä ja sukulaisella on nykyään jotain ruokarajoitteita ja se tekee niiden kestitsemisestä todella rasittavaa. Itse olen kaikkiruokainen sekasyöjä ja sen mukaan teen kaupasta ostokset. Jo pelkästään kaupassa käynti niiden vierailua varten on rasittavaa, joka tuote pitää tutkia ja miettiä, että eihän tämä nyt sisällä sitä tai tätä, mitä kyseinen vieras ei voi syödä. Ennen kaikki nämä ihmiset olivat samanlaisia sekasyöjiä kuin minäkin, mutta nykyään jokaisella joku eettinen, aatteellinen tai suolen toimintaan liittyvä rajoite.

Ei paljon enää huvita ruokavieraita kutsua. Sori siitä 🤷

No sori siitä tosiaan. Itse en ainakaan ole sairastumistani valinnut ja ennen olin "kaikkiruokainen sekasyöjä". Mutta älä kutsu, ei minustakaan kivalta tunnu, jos emäntä on kauhean rasittunut syömisistäni.

Ei tuosta nyt uhriutua kannata. Ap ihan oikeassa että hulluksi on mennyt. Ennen rajoitteita ei ollut juuri kellään. Sairaudet nyt ymmärtää kaikki, mutta siihen päälle kaikki muut ruokavaliot ja sairauksiakin tuntuu olevan enemmän kuin ennen. 

Meillä kaikki saavat olla kuin kotonaan ja usein vieraat haluavat keittää itse pannullisen kahvia ja kurkkivat jääkaappiin jos on nälkä. En passaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki saavat olla kuin kotonaan ja usein vieraat haluavat keittää itse pannullisen kahvia ja kurkkivat jääkaappiin jos on nälkä. En passaa ketään.

Vieraat passaavat sinua? 

Eiku itteään. Ovat aikuisia ja osaavat toimia.

Mä tavallaan tykkäisin kutsua vieraita ja kyläillä sillain ysärityyliin pari kolme tuntia arki-iltana, mutteihän nykyään kukaan ehdi tuollaiseen arkena ja itse en haluaisi viikonloppuna näitä, kun ne vierailut ajoitetaan aina keskelle päivää, eli parin tunnin kahvitteluun tärväytyy koko päivä.

Olin siis lapsi 90-luvulla ja vaikkei mun vanhemmat ole erityisen sosiaalisia, oli meilläkin kuitenkin muutama ystävä- ja sukulaisperhe, joita nähtiin säännöllisesti tuollaisten lyhyehköjen (arki)illanviettojen muodossa. Kaikissa perheissä ei ollut edes omaa ikää lähellä olevia lapsia, mutta minusta oli mukava istua kuuntelemassa aikuisten juttuja. Ja tietysti ne kahvipöydän herkut oli kohokohta, sekä oman äidin tekemät että kylässä tarjotut, kun silloin ei makeaa saanut välttämättä edes joka viikonloppu.

Eihän tuollainen tosiaan nykyään onnistu. Arki on liian kiireinen ja raskas, että haluaisi ketään kestitä työpäivän päälle. Ja sitten on nämä ap:n esiintuomat miljoonat ruokarajoitteet, joita ei vielä ysärillä ollut kuin aniharvoilla. Tai ehkä olikin laktoosi-intoleranssia, keliakiaa ym. mutta oireista ei piitattu niin paljon, että olisi menty lääkäriin. Juotiin maitoa ja piereskeltiin. Ja juotiin taas huomenna maitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki saavat olla kuin kotonaan ja usein vieraat haluavat keittää itse pannullisen kahvia ja kurkkivat jääkaappiin jos on nälkä. En passaa ketään.

Minä sanoin käymässä (pari yötä)olevalle sukulaiselle, että ole kuin kotonasi. Ja ota kaapista siellä on valmisaterioita. Ja useaan otteeseen sanoinkin. Niin eihän hän ottanut. 

Varmaan vollotti kumppanilleen kotiutuessaan, että ei edes tarjottu mitäääääää!

Tilasin myös kotiin ruokaa. Kysyin, että mikä pitsa sulle tilataan. Ei saanut sanottua mitään. Niin eikös sitten mun pitsasta haluaa osan.

Toiset on niin vaikeita tapauksia, että ei kiitos enää.

En minäkään pyydä.

Muilla on hienot omistusasunnot ja meillä ruma pieni vuokra-asunto.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pyydä.

Muilla on hienot omistusasunnot ja meillä ruma pieni vuokra-asunto.

 

Lapset ovat jo tottuneet, että vieraita ei käy. Ei hekään  halua meille kylään ketään, ei kavereitaan eikä sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Eiku itteään. Ovat aikuisia ja osaavat toimia.

Onko ne sun vieraat kaikki omaa sukuasi?

Muuten en kyllä ymmärrä, että vieraat menee kaapeille ja itse keittelevät kahvia.

Minä lopetin kun sukulaispentu kyseli kaiki onko mulla siivottu onko pessyt pyykit kuten hän pesee onko kukissa ötököitä mulle riitti eihän tuo ole kun vit..a tässä osa vain kysely tulvasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin kun sukulaispentu kyseli kaiki onko mulla siivottu onko pessyt pyykit kuten hän pesee onko kukissa ötököitä mulle riitti eihän tuo ole kun vit..a tässä osa vain kysely tulvasta. 

Mistä tossa kuulustelussa oli kyse?

olen asunut nykyisessä asunnossani kuusi vuotta ja täällä on vierailllut vain isäni, äitini, äitini mies, veljeni ja hänen tyttöystävänsä. viimeksi täällä on vierailtu viime kesänä. 

Todella harmillista että kyläilykulttuuri kuoli. Kaipaan niitä ilta- ja päiväkshvitteluja ystävien ja tuttavien kanssa. Jossakin kohtaa tapahtui _jotakin_ - en osaa tarkentaa mitä kaikkea - ja ihmiset muuttuivat jopa kyläilyvastaisiksi. Eikä kyse ole yhteiskunnasta/kiireestä pelkästään; minun ikäluokassani tämä tapahtui ruuhkavuosista vanhetessa. Aikaa olisi, jos sitä tällaiseen sosialosointiin haluttaisiin priorisoida. 

Lähipiiriä käy kylässä ja muita en kotiini kutsukaan. Tapaan ystäviä ja tuttuja mieluummin kahvilassa tai ravintolassa kuin kotonani enkä mieluusti mene muidenkaan kotiin. Näin vanhemmiten on mukava käydäkin kodin ulkopuolella ja sellaisissa paikoissa, missä näkee muitakin ihmisiä, mutta mistään ikäihmisille suunnatuista tapahtumista ja tilaisuuksista en ole kiinnostunut, olen mieluimmin kaiken ikäisten ihmisten seurassa.

Menin ensimmäistä kertaa kylään tutulle ja vein pullapitkon tuliaisiksi. Hän tarjosi mulle pelkkää kahvia. Kyllä jäi suuhun hapan maku. No, hän ei ollut kantasuomalainen, mutta ihmetyttää että jossain kulttuurissa olisi tuollainen tapa.

Järjestin itse paljon kutsuja. Ongelmaksi muodostuivat ihmiset, jotka eivät viitsineet noudattaa ilmoittautumista tiettyyn päivään mennessä. Pitivät emäntää jännityksessä, kun ei tiennyt vieraiden määrää. Sitten jätettiin perumatta tai oltiin poissa jonkun saunavuoron vuoksi. Kauhea työ ja paikalle raahautuu pari hassua tyyppiä. Ei enää mulle vieraita kiitti.

Minulla ei ole juuri koskaan mitään tarjottavaa, vain kahvi/tee. Kun kutsun jonkun kahville, ilmoitan ettei sitten ole kuin kahvia. Kaikki tämän tietävät, eikä ole ongelma. Jutustelu on pääasia, eikä herkkujen mussuttaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tapaan läheisiäni mieluummin kahvilassa. Siellä voi jokainen tilata mitä haluaa.

Mutta sitten jää yksi ohjelmanumero, uhriutuminen ja kiukuttelu pois. 

Keittelen muuten aina kofeenittomat kahvit, kertomatta siitä. Yleensä porukka on, että olipa hyvää kahvia.