Päälle 60v äiti ei halua enää poistua juuri kotoa?
Muistan kun hän vielä oli 50-58v niin kävimme esim yhdessä kirpputoreilla, kahviloissa, hän lähti myös joskus reissuun. Nyt ei lähde enää edes kahvilaan vaikka sanon että maksan. Eikä kirpputoreille. Olen huomannut, että hänen mieliala on alkanut alentua, on säikky ja vaikuttaa yksinäiseltä. Hänellä ei ole juuri läheisiä ystäviä, ainoastaan naapureita ja neki vaihtuu vähän väliä. Onko normaalia, että vähän päälle 60v ei halua käydä enää uusissa paikoissa?
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Oon 64 eikä mulla ole lapsia. Puoliso on. En siis siltä osin osaa kommentoida. Mutta:
Jos kerran äitisi on ollut erilainen, huolesi voi olla aiheellinen. Mitä luulet, mistä hän kotona ollessa nauttii, mitä tekee? Leipoo, laittaa ruokaa, lukee, tekee palapeliä, ristikoita? Vai istuu ja kattoo telkkaa yms
Jos on kovin 'vaisu', voi olla että lääkitystä täytyy vaihtaa tai lisätä. Onko milloin tilanne tarkistettu?
Älä välitä noista hupsuista vastauksista, osasit varmaan varautuakin
Kysy äidiltä suoraan, mikä on muuttunut
Tsemppiä
On ihana, että huolehdit
Tykkää kai kattoa tv:tä. Ei hänellä koskaan oikein ole ollut "harrastuksia". Mutta tykkäsi käydä paikoissa, esim luontopoluilla, rannoilla. Mihinkään muistisairaus testeihin en häntä k y
Joo: Viihtyy kotona. Leguri kuolee nauruun.
Tän esimerkkimutsin käytös Ei ole muuttunut, vaan hänen
kiinnostuksensa kohteet ovat muuttuneet.
Se taas on käsittämätöntä pikkuveeteille ja pikkuliisoille.
Se on niin käsittämätöntä, että harhoissaan kuvittelevat kyseessä olevan joku vakava sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi lähteä kotoa minnekään, jollei halua. Äitisi iässä luulisi saavan jo päättää itse menemisistään. Riittää kun käyt äidilläsi kahvittelemassa, äiti kun selvästi ilahtuu seurastasi.
Oon kuuskymppinen ja haluaisin olla vaan yksin kotosalla. Koiran kanssa lenkkeily, kotityöt, kirjat, netti, tellu, uimahalli, kaupassa käynnit riittäisi virikkeiksi. Pakko vaan käydä pitämässä seuraa iäkkäälle äidilleni, hoitaa hänen asioitaan, lapsenlapsia välillä ja eräs sukulainen änkeää itsensä moneksi yöksi kylään pari kertaa vuodessa. Siinä on tarpeeksi työsarkaa.
Mä olen monesti ajatellut, että olen todennäköisesti onnellisin sitten, kun kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. Kun saan vihdoin olla oma itseni, tehdä mitä haluan ja milloin haluan tai vaikka maata viikon sohvalla ja syljeskellä kattoon. Jo 60 vuotta on tässä vedetty milloin mitäkin "sosiaalisesti hyväksyttävää" roolia ja alkaa pikkuhiljaa olla takki tyhjä. Mitä vähemmän mulla on tarpeettomia ärsykkeitä ympärillä, sitä tyytyväisempi olen. Tarpeettomilla ärsykkeillä tarkoitan esim just ympärillä olevaa hälinää (syy, miksi en koskaan tykännyt työskennellä avokonttorissa).
Viihdyn kotonani. Mikähän tauti mulla on? Inhoan meteliä.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn kotonani. Mikähän tauti mulla on? Inhoan meteliä.
Riippakivi tytär.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä ei ole normaalia. Lisää myös dementian riskiä olla vaan kotona.
Ekstrovertin harhaluuloja että toisista juoruilu ja paskanpuhuminen jossain työpaikan kahvitauolla tai kahvilassa on normaalia ja tervettä mutta kun kotona viihtyvä introvertti lukee kirjaa tai tekee sanaristikoita, hänen täytyy olla dementikko, mt ongelmainen tai muuten sairas. Saa aina parhaat naurut kun ahdistunut ekstrovertti "tietää" kaiken.
Asiaa. Olen intro. Miehenikin.
Ekstrovertit ovat useimmiten ahdistuneita ja pelokkaita kun pitäisi olla yksin tai lähteä jonnekin yksin. Tarvitsevat aina jonkun tueksi mitättömimpiinkin tekemisiin. Ja puhua pitää tauotta isoon ääneen. Jos ei enää keksi asiaa niin hädissään pitää keksi
Apinalauma, jees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Tsemppiä tässä kommenttiviidakossa!
Poimi helmet:)
Eipä osannut niitä poimia edellisellä kerrallakaan, kun tekee jälleen tämän aivan saman aloituksen uudestaan. Ensin katsoin, että aloitus on noussut jälleen ylös, mutta päivämäärä olikin tältä päivältä.
Kasvata aivot ensin.
Missä äitisi asuu?
En minäkään enää halua mennä Helsingin keskustaan. Matka sinne kestää kauan ja on töyssyistä eikä siellä edes enää ole mitään mitä haluaisin nähdä. Ja useimmat ihmiset siellä on vastenmielisen oloisia. Helsingin keskustasta on tullu tosi epäviihtyisä.
Ehkä äitisi tapauksessa on kyse jostain tällaisesta? Sun pitää kysellä minne hän haluaisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia! Kun vihdoinkin saa päättää, mitä tekee, niin ei välttämättä halua pois kotoa yhtään mihinkään. Kirppikset on jo nähty, kahvia voi keittää itse ja televisiosta tulee koko ajan ohjelmaa.
Sinä huomaat mielialan alentumisen, koska mielestäsi noin pitää tapahtua, jos riekkuminen kaupungilla alkaa kyllästyttää. Todellisuudessa äitisi on vain rauhallinen ja onnellinen, että saa elää omaa elämäänsä.
Musta ei vaikuta niin onnellisilta, esim aina kun kyläilen niin on kauhea "puhetulva" kun ei ole jutellut kenellekään. Vaikuttaa yksinäiseltä. Olen vain huolissani. Tuntuu että uusissa paikoissa käyminen piristäisi häntä, mutta ei.
Kyse on nyt sinun kokemuksestasi, sinusta äiti ei vaikuta ja sinusta tuntuu, joten ongelma on omassa päässäsi. Äiti ei kelpaa sinulle tuollai
Ei ole, jos omainen muuttuu erilaiseksi kuin ennen on ollut, totta kai sitä huolestuu. Ei noin välinpitämätön saa olla.
Onks sil mutsillas tietokone? Hanki, mikäli ei oo.
Hölöpölö ei piristä, jokin syvällisempi kenties...
Mua ei ainakaan hömppä piristä, tulee vain myötähäpeää.Kirjastoon nyt meen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia! Kun vihdoinkin saa päättää, mitä tekee, niin ei välttämättä halua pois kotoa yhtään mihinkään. Kirppikset on jo nähty, kahvia voi keittää itse ja televisiosta tulee koko ajan ohjelmaa.
Sinä huomaat mielialan alentumisen, koska mielestäsi noin pitää tapahtua, jos riekkuminen kaupungilla alkaa kyllästyttää. Todellisuudessa äitisi on vain rauhallinen ja onnellinen, että saa elää omaa elämäänsä.
Musta ei vaikuta niin onnellisilta, esim aina kun kyläilen niin on kauhea "puhetulva" kun ei ole jutellut kenellekään. Vaikuttaa yksinäiseltä. Olen vain huolissani. Tuntuu että uusissa paikoissa käyminen piristäisi häntä, mutta ei.
Kyse on nyt sinun kokemuksestasi, sinusta äiti ei vaikuta ja sinusta tuntuu, joten ongelma on
Ei, vaan sinä olet murheen kryyni ja draamahakuinen oman elämäsi jeesus, joka projisoi omia idiotistisia ja subjektiivisia säädöksiään muiden arkeen. Jätä äiti rauhaan!
Itse olen 60+ ikäni hoitotyötä tehnyt sh. Odotan sitä aikaa, kun pääsen eläkkeelle, eikä tarvitse mennä minnekään tai edes puhua kenellekkään. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, menen ja teen jos tahdon, mutta paljon aion viettää aikaa ihan vain itsekseni ollen ja nauttia sosiaalisten kontaktien vähyydestä. Lapsia ja lapsenlapsia tapaan toki satunnaisesti, mutta en velvollisuudesta tai säännön mukaisesti. Lapsilleni tämä on ok ja he ymmärtävät asian. Hoitotyö ja loputon vuorovaikutus on vieneet sosiaaliset voimavarat vuosien aikana ja yhtään Ylimääräisiä ihmisiä en enää elämääni halua eläkepäivinä. Minulla on hyvä olla yksin kotona, niinkuin varmaan monella muullakin. 🌸
"Ei ole, jos omainen muuttuu erilaiseksi kuin ennen on ollut, totta kai sitä huolestuu. Ei noin välinpitämätön saa olla. "
Sinäkään et reppana ymmärrä, että ajat muuttuu ja ihmiset muuttuu.
Iän kertyessä mielenkiinnon kohteet muuttuu. Ei jaksa mennä kuten nuorempana.
Tää ongelma on sun korvien välissä.
Taitaa olla jo käytetty ja pilaantunut nainen. He yleensä ovat tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nyt ketjun aloittaja.
Kun aikansa ravaa reissuissa, kuppiloissa ja kirppiksillä, niin lopulta ne ei enää kiinnosta.
Äikäs ihminen ei haali enää rojua nurkkiinsa. Sillä on jo liikaakin tavaraa. Mieluummin karsii niitä pois kuin hankkii lisää.
Matkustelu ei nappaa kun on tarpeeksi matkustellut.
Kuppilat on tullut kierreltyä.
Miksi et hyväksy tätä? Sä etsit typeriä syitä. Sinä tässä oot vailla kaveria äidistäsi, etkä kestä sitä, että häntä ei kiinnosta.
Matkustelu nappaa aina. N70+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Yleensä 60-vuotiaat on vielä työelämässä ja harrastavat asioita. Itse olen 61, ja hyvin aktiivinen. Matkustan yksin ulkomailla usean kerran vuodessa, käyn kulttuuritapahtumissa ja tapaan ihmisiä.
Kuka helvetti viitsii matkustaa yksin ulkomaille!?
Minä N70+
Vierailija kirjoitti:
On kierrelty maailmaa jo tarpeeksi, ihanaa olla himassa ja nauttia!
Eläkkeellä on aikaa käydä näyttelyissä, konserteissa jne.
Ekstrovertit ovat useimmiten ahdistuneita ja pelokkaita kun pitäisi olla yksin tai lähteä jonnekin yksin. Tarvitsevat aina jonkun tueksi mitättömimpiinkin tekemisiin. Ja puhua pitää tauotta isoon ääneen. Jos ei enää keksi asiaa niin hädissään pitää keksiä valheita toisista koska hiljaisuus on niin pelottavaa.