Aikuisiän seurustelu ADHD:n kanssa - poikkeaako tavallisesta parisuhteesta, miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos se adhd onkin itse, eikä kumppani?  

 

Kuin toimii ja miten saa toimimaan?

Eiköhän se ihan riippumatta siitä kumpi on kirjolla ja kumpi neurotyypillinen ole aina tapauskohtaista kuinka suhde muodostuu ja kuinka se onnistuu :)

Tietenkin. Mitta mietin miten adhd:nä voisi ymmärtää sitä neurotyypillistä niin, että välttyy turhilta harmeilta pelkän erilaisuuden vuoksi.

 

Tajuan myös, että neurotyypillinen ei pysty neuvomaan tässä asiassa adhd:tä hänen omasta näkökulmasta 

En voi vastata tähän kuin omasta puolestani, mutta ainoa asia mikä minulle tulee mieleen, että älä maskaa. En halua maskaamista koska, en halua kumppanini käyttävän kanssani voimavarojaan siihen ja toisaalta, haluan oppia ymmärtämään kumppaniani paremmin ja se ei onnistu jos hän maskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ukkokultani on ad/hd tapaus. Istunut linnassa kun oli nuorena aika kohelo ja haki jännitystä laittomuuksista. Mutta hyvä ukko, ei lyö ja juo kohtuudella.

Onko hänellä hyvä itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkokultani on ad/hd tapaus. Istunut linnassa kun oli nuorena aika kohelo ja haki jännitystä laittomuuksista. Mutta hyvä ukko, ei lyö ja juo kohtuudella.

Onko hänellä hyvä itsetunto?

No kyllä maar on ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos se adhd onkin itse, eikä kumppani?  

 

Kuin toimii ja miten saa toimimaan?

Eiköhän se ihan riippumatta siitä kumpi on kirjolla ja kumpi neurotyypillinen ole aina tapauskohtaista kuinka suhde muodostuu ja kuinka se onnistuu :)

Tietenkin. Mitta mietin miten adhd:nä voisi ymmärtää sitä neurotyypillistä niin, että välttyy turhilta harmeilta pelkän erilaisuuden vuoksi.

 

Tajuan myös, että neurotyypillinen ei pysty neuvomaan tässä asiassa adhd:tä hänen omasta näkökulmasta 

En voi vastata tähän kuin omasta puolestani, mutta ainoa asia mikä minulle tulee mieleen, että älä maskaa. En halua maskaamista koska, en halua kumppanini käyttävän kanssani voimavarojaan

"En voi vastata tähän kuin omasta puolestani, mutta ainoa asia mikä minulle tulee mieleen, että älä maskaa. En halua maskaamista koska, en halua kumppanini käyttävän kanssani voimavarojaan siihen ja toisaalta, haluan oppia ymmärtämään kumppaniani paremmin ja se ei onnistu jos hän maskaa."

mäski mäski..Miksi ei voi vain sanoa peilata, esittää, kopioida, matkia?? 

mäski mäski..Miksi ei voi vain sanoa peilata, esittää, kopioida, matkia?? 

Varmaan siksi, kun se ei ole mitään noista. Naamiointia tai häivytystä ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos se adhd onkin itse, eikä kumppani?  

 

Kuin toimii ja miten saa toimimaan?

Eiköhän se ihan riippumatta siitä kumpi on kirjolla ja kumpi neurotyypillinen ole aina tapauskohtaista kuinka suhde muodostuu ja kuinka se onnistuu :)

Tietenkin. Mitta mietin miten adhd:nä voisi ymmärtää sitä neurotyypillistä niin, että välttyy turhilta harmeilta pelkän erilaisuuden vuoksi.

 

Tajuan myös, että neurotyypillinen ei pysty neuvomaan tässä asiassa adhd:tä hänen omasta näkökulmasta 

"Tietenkin. Mitta mietin miten adhd:nä voisi ymmärtää sitä neurotyypillistä niin, että välttyy turhilta harmeilta pelkän erilaisuuden vuoksi.

Tajuan myös, että neurotyypillinen ei pysty neuvomaan tässä asiassa adhd:tä hänen omasta näkökulmasta "

Voi herran duudelis tätä oman "erilaisuuden" korostamista taas. Sinulla on vain adhd, ei mikään syvä kehitysvamma tai down. Sillä ei ole mitään väliä mitä kirjainta edustat, parisuhde toimii YHTEISTYÖLLÄ eikä sillä että se "poikkeava" uhriutuu ja päivittelee omaa "erikoista" nuppiaan samalla kategorioiden muut ihmiset "neurotyypillisiksi" sen sijaan että olisivat vain ihmisiä joiden kanssa yritetään tulla juttuun. 

Ei ole kokemusta, mutta lähipiirissä on pariskunta jolla molemmilla ADHD. Kerran olin luvannut heittää heidät lentokentälle, kun lähtivät kolmen viikon reissuun ympäri Aasiaa. Kyllä siinä ihan vähän neurotyypillisellä sydän alkoi tykyttämään, kun heille saapuessa toinen vasta pakkaili ja toinen oli päättänyt, että nyt on hyvä hetki alkaa naputella iät ja ajat irti olleita seinälistoja paikalle.

Ihan täyttä kaaosta heillä aina, mutta jotenkin aina onnistuvat luovimaan.

Olin useamman vuoden suhteessa keski-ikäisen ADHD-miehen kanssa. Hänellä ei ollut dg:a, eikä hoitoa, mutta oireet olivat hyvin selkeät. Suvussaan oli sekä ADHD:ta että autismikirjoa. Kumppanina hän oli impulsiivinen (ihmiset, jotka tekee suunnitelmia, ovat hänen mielestään tylsiä) ja joustamaton. Hänellä oli olemattomat tunnetaidot. Riitatilanteessa ei etsinyt yhteyttä, vaan jyräsi minut. Ei osannut pyytää anteeksi. Tavarat olivat aina hukassa ja hän unohteli asioita. Mukavia puolia oli helppo innostuminen ja avoimuus uusille kokemuksille. Hän kykeni kompensoimaan työelämässä ongelmiaan älykkyydellä, ja minäkin ihastuin hänessä älyyn, mutta tunneälyn puute, impulsiivisuus,  joustamattomuus ja jyrääminen tuhosivat parisuhteen.

Exällä on diagnosoimaton adhd. Ihailtavan älykäs, kulturelli ja mukavaa juttuseuraa. Mutta se sotku ympäri huushollia... Ja alkoholin käyttö ajatusten juoksua jarruttamaan. En jaksanut. Lasten kanssa sama edessä. 

Sekavaa, poukkoilevaa, välillä todella rasittavaa. Tavaroita hukkuu päivittäin ja välillä olo on kuin asuisi lapsen kanssa. Työnsä hoitaa ilmeisen hyvin mutta kotona työpäivän jälkeen tekeminen on todella hajanaista ja koordinoimatonta.

Hyviä pointteja monella. Itse voisin keskittyä taloudelliseen puoleen niin, että rahaa menee kuin viemäriin kaataen.

Kun keksii haluta jotain, ryntää heti sen ostamaan. Alati vaihtuviin harrastuksiin pitää aina ostaa heti kaikki vermeet viimeisen päälle. Hukkaa ja pilaa hyvin paljon tavaraa säilyttämällä niitä huonosti ja väärissä paikoissa. Ostaa myös jatkuvasti uusia tavaroita kadottamiensa tilalle. Samaa tavaraa voi siis olla jossakin olemassa vaikka kymmenen, ellei sää tai päälle kasattu tavara ole päässyt rikkomaan. Lisäksi käyttää tavaroita vääriin tarkoituksiin, esim. keittiöpyyhe ja joku ruoka-astia voi yhtäkkiä olla jossain öljyisten osien putsausprojektissa, mistä ne eivät tietenkään voi palata oikeaan käyttötarkoitukseensa. Tilailee asoita kestona ja unohtaa sitten tilanneensa, niin että maksu juoksee.

Kaikenkaikkiaan raha tuntuu polttavan tilillä niin, että se on käytettävä kaikki. Ja kun se loppuu, kiukutellaan loppukuu aivan tulisillä hiilillä. Jos tilipäivää ei muuten muistaisi, sen huomaisi takuuvarmasti mielialasta. Se sykli on selkeämpi kuin yhdenkään naisen menkkarytmi. Luottokorttivelka on koko ajan tapissa. Ei siis mitään mahdollisuutta, että säilyisi mitään puskuria missään. 

Sarjapettäjä mies on tullut kohdattua. Talousasiat myös täysin kaaoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on adhd. Aloittaa monta hommaa mutta ei saa valmiiksi. Töissä tämä onnistuu kyllä.

On paljon omassa päässään,jatkuvasti hämmästyy kun olen ulalla menoista. On ajatellut että kertoo mutta jää usein sille asteelle.

Seksissä on vaikea keskittyä jos ei ole tarpeeksi stimuloivaa.

Vaatteet lattialla on vakio.

Kaapinovet jää auki.

Muuten hauskaa ja keskustelutaitoista seuraa.

Apua mulla taitaa olla adhd... Mies on tosi järjestelmällinen ja minä taas, noh, sellainen huolimaton hösääjä. Kaapin ovet jää auki, avaimet on hukassa, uppoudun ajatuksiini enkä tahdo päästä niistä pois, pyykkien laitto jää kesken, kun huomaan, että tiskikone on täyttämättä... jne jne...

Moni sanoo, että töissä sujuu kyllä. Itsekin hoin sitä kauan, kunnes aloin tajuta, ettei hän voi mitenkään olla töissä niiiin erilainen, vaikka kuinka skarppaisi. Selvisi sitten, että kyllä hän sielläkin saa aika paljon negatiivista palautetta työtehostaan, vaikkei olekaan oikein halukas sitä myöntämään. Muut kun ovat kritiikissään aina väärässä. Työkaverina ja seuramiehenä on kyllä verraton. On myös aina valmis auttamaan, kun joku pyytää kasvotusten mitä tahansa apua, mitä muu työyhteisö arvostaa, mutta esimies ei niinkään. Organisointi ja priorisointi siis sakkaa sielläkin, ihan kuten kotona.

Mulla ja miehelläni on molemmilla diagnosoimaton ADHD, kaikilla kolmella lapsella on diagnoosit jotta koulunkäynti olisi sujuvampaa. Arki on strukturoitua, aikatauluista pidetään kiinni, muutoin sitten saattaa näkyä arjessa että unohdellaan asioita tai ne pitää olla muistutuksina luureissa, seinä- tai pöytäkalenterissa ja muistutetaan toisiamme (jos muistamme :D ) asioista. 

Yleensä koti on hyvinkin siisti, mutta sekunneissa on myös mahdollista että jokin taso täyttyy tavaroista jotka jäävät sille keskeytyksen tullessa, eivätkä löydä omalle paikalleen välittömästi. Mies on leväperäisempi avainten, puhelimen jne kanssa mutta muistaa salasanat ja menot minua paremmin, minulla tavaroiden sijainnista aina tarkka tieto, mutta nytkin unohduksen vuoksi mobiilipankki jumissa kun kokeilin liikaa salasanayhdistelmiä. 

Arki on seesteistä unohtelemisista huolimatta, parisuhteemme on täynnä rakkautta, eikä kumpikaan tuomitse toista vaan hyväksyy pienet puutteet tai erikoisuudet, mitä ADHD tuo tullessaan. Kumpikaan meistä ei koe hyötyvänsä enää yli nelikymppisinä diagnoosista, me pärjäämme työelämässä sopivissa ammateissa tällaisina kuin olemme. Kotonamme raikuu nauru, halataan ja suukotellaan usein, pelataan ja liikutaan lasten kanssa ja yhdessä. En vaihtaisi itseäni, lapsiani tai puolisoani, vaikkei neurotyypillisiä ollakaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Älä ala mielisairaan kanssa suhteeseen. Adhd ei saa elämässä mitään aikaan, koti läävä ja pettää.

Kerrothan tän sun profiilissa niin osaamme kiertää sut kaukaa?

Millaista teillä adhd ihmisillä on puhelimen käytön kanssa? Kehittyykö helposti riippuvuus? Vaikea pysytellä erossa mielenkiintoisista aiheista netissä? Entäpä muuten taipumus riippuvuuksiin, tuleeko niitä helposti?

Vierailija kirjoitti:

Turha odottaa että osallistuu mihinkään mikä ei kiinnosta. Alussa tämä ei niin näy koska kiinnosta häntä niin kaikki on helpompaa.

Aloittaa sata hommaa isoja perusteellisia projekteja ja jättää roikkumaan. Voit tehdä ne loppuun tai katsoa kuinka vuoret kasaantuu. En ymmärrä tuota ettei kykene realistisesti tajuamaan mihin on aikaa ja mihin ei. Kesken kiireisimmät ajan aloittelee projekteja mitä muut hoitavat lomien aikana. Kun se loma on niin makaa lamaantuneena kun on liian monta hommaa kesken.

Jääräpää jossain omissa jutuissaan nämä varmaankin kaikilla omanlaisiaan. Vähän niin kuin pakkomielteitä.

Aikataulut ja rahahommat useimmilla perseellään. Samoin vuorokausirytmi.

Tämä oli kyllä hyvin kuvattu :D 

Vierailija kirjoitti:

Millaista teillä adhd ihmisillä on puhelimen käytön kanssa? Kehittyykö helposti riippuvuus? Vaikea pysytellä erossa mielenkiintoisista aiheista netissä? Entäpä muuten taipumus riippuvuuksiin, tuleeko niitä helposti?

Kysyn tätä siis siksi, että hyvin, hyvin monet asiat mitä täällä on kuvailtu, ovat kuin suoraan omasta elämästäni. Mutta olen miettinyt, voiko se kuitenkin olla vain älypuhelinriippuvuutta? Sellaisen neurotyypillinenkin voi itselleen kehittää.