Aikuisiän seurustelu ADHD:n kanssa - poikkeaako tavallisesta parisuhteesta, miten?

Tuo edellä mainittu intohimo ja intensiteetti ovat varmaan ne, mitkä ovat tulleet itselleni ehkä isoimpina yllätyksinä. Se on aivan sama mistä on kyse, kun se innostus asiaan tulee, se on aivan totaalista.

Viime kesänä naisystäväni päätti alkaa kotitarveperunanviljelijäksi. Homma lähti ajatuksesta tehdä pieni perunamaa ja kokeilla mitä siitä tulee. Homma vaan silti jotenkin alkoi laajeta ja laajeta. Kohta oli iso osa pihasta käännetty kasvimaakäyttöön, terassi täynnä ruukkuja jne. Sitten sadonkorjuun jälkeen innostus lopahti ja siellä nyt on sijoilleen jääneet kasvimaat ja ruukut lumen alla peitossa.

Vierailija kirjoitti:

"Tuun silti puolustelemaan. Mulla ei ole tällaisia ongelmia, kun on lääkitys. Ennen sitä oli. Puolisosi lääkitystä kannattaa ehkä fiksata?"

Ei hän käytä lääkkeitä enää, on kokeillut monia aikoinaan, mistään ei ollut apua pelkkiä sivuvaikutuksia. Kuulemma jopa viidesosalla mitkään lääkkeet ei auta tai haittavaikutukset ylittää hyödyt. 

 

Ohoh, okei. Harmi hänelle. Itse tosin olen niin klassinen tapaus , että lääkevaste on erinomainen ja siitä olen onnekas että ei ole sivuvaikutuksia kuten verenpainetta , mikä lienee yleisin syy ettei voi syödä lääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo edellä mainittu intohimo ja intensiteetti ovat varmaan ne, mitkä ovat tulleet itselleni ehkä isoimpina yllätyksinä. Se on aivan sama mistä on kyse, kun se innostus asiaan tulee, se on aivan totaalista.

Viime kesänä naisystäväni päätti alkaa kotitarveperunanviljelijäksi. Homma lähti ajatuksesta tehdä pieni perunamaa ja kokeilla mitä siitä tulee. Homma vaan silti jotenkin alkoi laajeta ja laajeta. Kohta oli iso osa pihasta käännetty kasvimaakäyttöön, terassi täynnä ruukkuja jne. Sitten sadonkorjuun jälkeen innostus lopahti ja siellä nyt on sijoilleen jääneet kasvimaat ja ruukut lumen alla peitossa.

:D 

Entäs jos se adhd onkin itse, eikä kumppani?  

Kuin toimii ja miten saa toimimaan?

Poukkoilee ja on äkkipikainen  ihmissuhdeasioissa, kotona ei auta, ostelee kaikenlaista, ei hahmota koko perheen dynamiikkaa, töiden takia muutetaan jatkuvasti.

Jos sinua ei tavaroiden perässäkeräily ja järjestäminen häiritse, saat energisen pakkauksen, josta ajoittain hyötyy työnantajakin. Minä uuvuin kokonaan, oma elämä muuttui myös kaaokseksi. Mies syytteli hitaudesta, koska itse vouhotti eteenpäin. Ärsyyntyi muistakin ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos se adhd onkin itse, eikä kumppani?  

 

Kuin toimii ja miten saa toimimaan?

Eiköhän se ihan riippumatta siitä kumpi on kirjolla ja kumpi neurotyypillinen ole aina tapauskohtaista kuinka suhde muodostuu ja kuinka se onnistuu :)

Mulla on adhd ja miehellä kanssa. 

En tiiä että poikkeaako tää meidän suhde siitä mitä olisi, jos oltaisiin neurotyypillisiä molemmat. Meillähän ei siis tapahdu oikein mitään jos minä en huolehdi, aikatauluta ja jäkätä. Mutta käsittääkseni tämä on usein ongelmana ns. tavallisissakin perheissä, että metatyö jää naiselle.

Siinä toki vähän tulee ongelmia, että kun muakaan ei kaikki kiinnosta enkä jaksa enää näin keski-ikäisenä olla silmällään kaikessa, niin esim. meidän piha on epäsiisti (en jaksa enää olla se ainoa joka sinne jotain tekee tai joka koettaa saada muutkin tekemään hommia), remontti on ollut kesken viisi vuotta (listoja puuttuu yms. pientä), miehellä ei ole mitään puskurirahaa (minä olen omasta palkastani itelleni säästänyt, enkä puutu miehen rahankäyttöön), meillä ei siivota ennen kuin mulla ratkeaa kestokyky ja pistän muut hommiin (lapsilla on kanssa adhd) tai jos mä en suunnittele mitä syödään ja mitä kaupasta ostetaan, niin sitten on vaan nuudeleita ruuaksi. 

Väsyttää kyllä välillä, mietin että jos ois neurotyypillinen mies, niin pääsiskö sitä ite helpommalla. Ois ihana, jos ois puoliso joka vapaaehtoisesti tekisi ikäviäkin hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo edellä mainittu intohimo ja intensiteetti ovat varmaan ne, mitkä ovat tulleet itselleni ehkä isoimpina yllätyksinä. Se on aivan sama mistä on kyse, kun se innostus asiaan tulee, se on aivan totaalista.

Viime kesänä naisystäväni päätti alkaa kotitarveperunanviljelijäksi. Homma lähti ajatuksesta tehdä pieni perunamaa ja kokeilla mitä siitä tulee. Homma vaan silti jotenkin alkoi laajeta ja laajeta. Kohta oli iso osa pihasta käännetty kasvimaakäyttöön, terassi täynnä ruukkuja jne. Sitten sadonkorjuun jälkeen innostus lopahti ja siellä nyt on sijoilleen jääneet kasvimaat ja ruukut lumen alla peitossa.

Mulla attention span on aika tasan kaksi vuotta (olen siis jo keski-iässä, on kokemusta). Kaksi vuotta uppoudun täysin johonkin asiaan, ja kun se mielenkiinto loppuu, se loppuu enkä enää kykene motivoimaan itseäni sillä lainkaan. Näin olen tullut tutuksi monen harrastuksen kanssa ja viimeksi saanut yhden aiemmin täysin vieraan kielen A2-tasolle. Plakkarissa on siis jo kaikenlaista, mikä on tavallaan hyvä, mutta ylläpito on vaikeaa. 

Sympatiat myös muille kaikenpudottelijoille ja rikkojille. Kävelen myös sujuvasti ovenpieliä päin ja törmäilen huonekaluihin. Rakastan kokkaamista (aina, en vain kahta vuotta) ja keittiöstä kuuluu KILINKOLINKOLIN ja kaikki tasot ynnä emäntä on usein siivottava suorituksen jälkeen. 

Mä en muuten edes haluaisi kumppanikseni "normaalia". Hermot menisi molemmilla, minulla siihen laatikkoajatteluun ja jähmeyteen. Adhd-piirteisen miehen kanssa on seikkailtu yhdessä jo 20+v ja yksi perhe-elämä. Dg tuli tänne lapsen teini-iän myrskyjen myötä, itse olen ajatellut aina vain olevani tällainen enkä todellakaan enää lähde muuttamaan sitä muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo edellä mainittu intohimo ja intensiteetti ovat varmaan ne, mitkä ovat tulleet itselleni ehkä isoimpina yllätyksinä. Se on aivan sama mistä on kyse, kun se innostus asiaan tulee, se on aivan totaalista.

Viime kesänä naisystäväni päätti alkaa kotitarveperunanviljelijäksi. Homma lähti ajatuksesta tehdä pieni perunamaa ja kokeilla mitä siitä tulee. Homma vaan silti jotenkin alkoi laajeta ja laajeta. Kohta oli iso osa pihasta käännetty kasvimaakäyttöön, terassi täynnä ruukkuja jne. Sitten sadonkorjuun jälkeen innostus lopahti ja siellä nyt on sijoilleen jääneet kasvimaat ja ruukut lumen alla peitossa.

Mulla attention span on aika tasan kaksi vuotta (olen siis jo keski-iässä, on kokemusta). Kaksi vuotta uppoudun täysin johonkin asiaan, ja kun se mielenkiinto loppuu, se loppuu enkä enää kykene motivoimaan itseäni sillä lainkaan. Näin olen tullut tutuksi monen harr

Heh, tuo että plakkarissa on kaikenlaista kuulostaa hyvin tutulta. Naisystäväni aina sanoo, että hän tietää vähän kaikesta ja osaa vähän kaikkea, mutta ei mitään syvällisesti.

Mun miehelläni on terapeutin mukaan melko varmasti ADHD. Päällimmäisinä oireina motorinen silminnähtävä yliaktiivisuus, asioihin hurahtaminen parin vuoden jaksoissa ja addiktioherkkyys. Hän on meistä kahdesta kuitenkin se, jolla arjen pyörittäminen onnistuu paremmin, rutiinien voimalla ja kovan energiatason ansiosta.

Minä olen se myöhästelijä, jolla on avaimet hukassa ja joka prokrastinoi itsensä itkun partaalle, kunnes innostuu paasaamaan jostain aiheesta. Ulospäin näytän varmaankin meistä kahdesta enemmän ADHD-tapaukselta. 

Ajattelisin, että ymmärrämme toisiamme. Meillä ei ole ollut koskaan yhtään tylsää keskustelua, ja intohimokin on vuosien suhteen jälkeen tallella. Hankalaa on välillä, mutta totta vie oli yksinkin. Kaiken kukkuraksi lapsemme vaikuttavat melko normaaleilta, ehkä yli- ja aliaktiivisuus ovat kompensoineet toisiaan geeneissä.

Vastaan vaikka minä olenkin se meidän suhteen ADHD. Puoliso on sitten varsin pedantti ja rutiiniorientoitunut asperger,ja yhteentörmäyksiä on.

Miehen näkökulmasta olen liian nopeatempoinen, hän tarvitsisi enemmän aikaa esim. suunnitelmien tekemiseen, minun impulsiiviset ideat tuskastuttaa häntä, esim. ravintolaan ei voi lähteä tunnin sisällä ideasta. Teen enemmän kotitöitä, mutta minulla on omat sokeat pisteeni, esim. ne muutamat käsin pestävät astiat meinaa aina jäädä huomiotta ja tällaiset rassaa miestäni. Tee huolimattomuusvirheitä, esim. unohdan avaimet kotiin, huomaan tiskikoneen äänestä että hana on jäänyt kiinni, olen lähtenyt ajamaan autolla lämmityspiuha tolpassa kiinni... Nämä ärsyttää miestä selvästi koska hän ei tämänkaltaisia virheitä tee. Minä olen oppinut antamaan ne itselleni anteeksi, koska moni kuitenkin muistan ja organisoin 90% perheen asioista, niin ei ihme jos päässä välillä surisee ja mokia sattuu. Minulla on myös vaikea hahmottaa rutiinista poikkeavia kokonaisuuksia, vaikka perusarkea pyöritäkin hyvin: jos kun mies, joka vastaa lumitöistä ja auton huolloista, satutti selkänsä, en tajunnut oma-aloitteisesti että munhan pitää nyt hoitaa nuo, vaan minua piti muistuttaa. 

Joskus on niitäkin hetkiä että miehen on ihan vaan vaikea seurata mun puhetta, kun olen käynyt päänsisäistä keskustelua asiasta paljon enemmän kuin ääneen. Ja puhun päälle, mutta toivoakseni huomaan sen yleensä, pyydän anteeksi ja annan vuoron takaisin.

Meillä on myös ADHD-lapsi jonka kanssa mun lähdöt on joskus kaoottisia, ja miehelle nousee hikikarpalot otsalle kun molemmat meistä vaeltaa toinen housunlahje jalassa etsimässä jotain mikä piti ottaa mukaan mutta unohtui jo että mikä se oli. (Minulle sopisi että mies hoitaisi joskus lapsen tavaroineen lähtövalmiiksi, mutta hän valitsee tämän hikikarpalovaihtoehdon mieluummin.) 

ADHD-ihmisiä on joka lähtöön, niinkuin ei-ADHDeitakin. Tunnen usean aikuisena diagnoosin saaneen, eikä kaikki ole niitä energisiä sählääjiä vaan joukossa on niitä hiljaisia introverttejäkin.

Ihminen voi olla unohteleva, sotkuinen, epätasapainoinen jne. vaikka ei olisi ADHD. En ole kokenut ihmissuhteita ADHDeiden kanssa sen kummemmaksi kuin muidenkaan kanssa. Kaikilla meillä on omat ongelmamme ja outoutemme.

ADHD on keksitty sairaus, mutta hyvä homma jos sen voimin jaksaa omaa arkea ja puolisoaan paremmin.

Kaikilla adhd oireet tuntuu olevan ihan erilaisia inhimilliseen toimintaan ja vajavaisuuksiin liittyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on keksitty sairaus, mutta hyvä homma jos sen voimin jaksaa omaa arkea ja puolisoaan paremmin.

Kaikilla adhd oireet tuntuu olevan ihan erilaisia inhimilliseen toimintaan ja vajavaisuuksiin liittyviä asioita.

Yksi kaveri laittoi miehen pettämisen sairauteen kuuluvaksi :D meni läpi selittelyt

Minullakin on adhd kun en jaksaisi aamulla nousta ja mennä töihin. On rankkaa, epäonnistun aina koska minulle on adhd yhyy

Vierailija kirjoitti:

Vastaan vaikka minä olenkin se meidän suhteen ADHD. Puoliso on sitten varsin pedantti ja rutiiniorientoitunut asperger,ja yhteentörmäyksiä on.

Miehen näkökulmasta olen liian nopeatempoinen, hän tarvitsisi enemmän aikaa esim. suunnitelmien tekemiseen, minun impulsiiviset ideat tuskastuttaa häntä, esim. ravintolaan ei voi lähteä tunnin sisällä ideasta. Teen enemmän kotitöitä, mutta minulla on omat sokeat pisteeni, esim. ne muutamat käsin pestävät astiat meinaa aina jäädä huomiotta ja tällaiset rassaa miestäni. Tee huolimattomuusvirheitä, esim. unohdan avaimet kotiin, huomaan tiskikoneen äänestä että hana on jäänyt kiinni, olen lähtenyt ajamaan autolla lämmityspiuha tolpassa kiinni... Nämä ärsyttää miestä selvästi koska hän ei tämänkaltaisia virheitä tee. Minä olen oppinut antamaan ne itselleni anteeksi, koska moni kuitenkin muistan ja organisoin 90% perheen asioista, niin ei ihme jos päässä välillä surisee ja mokia sattuu.

Mä saan oikeasti eniten kritiikkiä puolisolta juuri tuosta päänsisäisestä keskustelusta, josta vain osa tulee ulos (enkä itse huomaa epäsynkkaa). Kompensoin sitä välillä, mikä toisessa ääripäässä johtaa ääneenajatteluun eikä varmastikaan tee kumppanin roolia yhtään helpommaksi, jos sitä pingpongia yrittää seurata. Tämäkin piirre muuten periytyi, tyttären poikaystävä oli aikanaan tuskissaan, kun ei pystynyt seuraamaan toisen ajatuksenjuoksua ja tytär ei saanut tiivistettyä, joten parahti lopulta "lue mun ajatukset, niin äitikin aina tekee". :D Pitkää pinnaa meidän rakkaille.

Ukkokultani on ad/hd tapaus. Istunut linnassa kun oli nuorena aika kohelo ja haki jännitystä laittomuuksista. Mutta hyvä ukko, ei lyö ja juo kohtuudella.

Meillä minä olen asparger ja adhd ja mies adhd.

Itse olen tuumasta toimeen ja valmiiksi.

Mies tuumasta toimeen ja kesken jää.

Siivoan ja kokkaan kaikki itse koska en pysty ajattelemaan sekasorrossa enkä kestä änkyrää nälkäistä miestä ja on kiva brassaillakin.

Yksin asuessa söisin vaan nuudeleita.

Hyviä keskusteluja ja paljon naurua on tullut hänen myötä elämääni.

Rakkautta ja hyväksyntää sylintäydeltä.

Sitä osaan arvostaa. Suhde nentin kanssa keskittyi lopulta vaan siihen että olen vääränlainen joka asiassa. Sain siitä burnoutin. Koska rakastan aina täysillä ja teen parhaani että kumppani olisi onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos se adhd onkin itse, eikä kumppani?  

 

Kuin toimii ja miten saa toimimaan?

Eiköhän se ihan riippumatta siitä kumpi on kirjolla ja kumpi neurotyypillinen ole aina tapauskohtaista kuinka suhde muodostuu ja kuinka se onnistuu :)

Tietenkin. Mitta mietin miten adhd:nä voisi ymmärtää sitä neurotyypillistä niin, että välttyy turhilta harmeilta pelkän erilaisuuden vuoksi.

Tajuan myös, että neurotyypillinen ei pysty neuvomaan tässä asiassa adhd:tä hänen omasta näkökulmasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo edellä mainittu intohimo ja intensiteetti ovat varmaan ne, mitkä ovat tulleet itselleni ehkä isoimpina yllätyksinä. Se on aivan sama mistä on kyse, kun se innostus asiaan tulee, se on aivan totaalista.

Viime kesänä naisystäväni päätti alkaa kotitarveperunanviljelijäksi. Homma lähti ajatuksesta tehdä pieni perunamaa ja kokeilla mitä siitä tulee. Homma vaan silti jotenkin alkoi laajeta ja laajeta. Kohta oli iso osa pihasta käännetty kasvimaakäyttöön, terassi täynnä ruukkuja jne. Sitten sadonkorjuun jälkeen innostus lopahti ja siellä nyt on sijoilleen jääneet kasvimaat ja ruukut lumen alla peitossa.

Mulla attention span on aika tasan kaksi vuotta (olen siis jo keski-iässä, on kokemusta). Kaksi vuotta uppoudun täysin johonkin asiaan, ja kun se mielenkiinto loppuu, se loppuu enkä enää kykene motivoimaan itseäni s

Tämä.    Ja vaikka tietämisestä ja osaamisesta olis hyötyä ihan oikeasti, kukaan ei kelpuuta, kun pitäisi olla joku todistus