Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
Vierailija kirjoitti:
Kuka terveistä laihduttajista on oikeasti kokeillut esim. 1400 kalorin dieettiä (päivässä) ja samalla lisännyt edes vähän liikuntaa ja tehnyt tätä kuukauden ajan?
Kokeilkaa, kumma jos ette laihdu. Ja siis laskette kalorit ettekä huijaa!
Minulla tämä on toiminut.
N 58
Vain urpot laihduttaa kituuttamalla. Mukavampiakin keinoja kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki valmiruoka mitä kaupassa myydään on epäterveellistä ja lihottaa. Ostettu leipä joka on täynnä eekkosia, sokeria, säilöntäaineita, nostatusaineita, ja hyvällä onnella glukoosi-fruktoosia on lihottava pikaruoka. Jos haluat leipää, sun täytyy oikeasti tehdä se itse. Alkuperäisen leivän ei ole tarkoitus pysyä päivätolkulla keittiön pöydällä hyvänä. Jos ostaa raaka-aineet itse ja tekee kaiken itse, pääsee sokeri-suola-säilöntäaineet-glukoosi-fruktoosi epätasapainosta eroon ja elimistö tervehtyy. . Tällöin ei tee mieli enää syödä ylenpalttisesti. Oletuksena toki ettei rupea sokerileipuriksi mielitekojen edessä. Tai jos nälkä kiljuu niin sitten vaan keveämpää ruokaa lisää napaan. Tehkää ruokanne itse. Kokeilkaa edes 3kk ajan niin huomaatte eron. Kukaan ei tiedä miten paljon kaiken maailman lisäaineet vaikuttavat kropan hormooneihin.
Tai sitten yksinkertaisesti opettelee lukemaan valmistusaineluettelot, niin leivän voi edelleen ostaa kaupasta. Suurimmasta osasta Suomea löytyy paikallisia leipomoita, jotka tekevät perinteistä leipää. Ovat toki kalliimpia kuin muoviin pakatut tehdasleivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka terveistä laihduttajista on oikeasti kokeillut esim. 1400 kalorin dieettiä (päivässä) ja samalla lisännyt edes vähän liikuntaa ja tehnyt tätä kuukauden ajan?
Kokeilkaa, kumma jos ette laihdu. Ja siis laskette kalorit ettekä huijaa!
Minulla tämä on toiminut.
N 58
Vain urpot laihduttaa kituuttamalla. Mukavampiakin keinoja kun on.
Mitä ne mukavammat keinot on? Ei tarvi kituuttaa, kun valitsee vähäkalorisia mutta täyttäviä tuotteita. Kokeilepa itsekin sellaista, älä tuomitse minua, joka olen löytänyt itselleni sopivan tavan laihtua
Eli joillain on nuo kylläisyyshormonit sekaisin heti syntyissään? vai meneekö ne sekasi jos tulee se kilo tai pari lisää painoa lomareissulla?
Vai missä vaiheessa voi alkaa syyttään noita hormoneja ?
Haha. Huomaa miten moni vihaa normaalipainoisia, jotka pitävät itsestään huolta! Eivät kestä sitä että joku pystyy laihtumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka terveistä laihduttajista on oikeasti kokeillut esim. 1400 kalorin dieettiä (päivässä) ja samalla lisännyt edes vähän liikuntaa ja tehnyt tätä kuukauden ajan?
Kokeilkaa, kumma jos ette laihdu. Ja siis laskette kalorit ettekä huijaa!
Minulla tämä on toiminut.
N 58
No, eiköhän se ongelma tullut juuri tässä kerrottua. Millä motivoida itsensä tekemään tuollainen ruokavalio? Ei se ole mikään todellinen motivaattori toistaa että senkun nyt noudatat vaan tätä kitu-dieettiä niin sitten laihdut ja näytät ihan missiltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka terveistä laihduttajista on oikeasti kokeillut esim. 1400 kalorin dieettiä (päivässä) ja samalla lisännyt edes vähän liikuntaa ja tehnyt tätä kuukauden ajan?
Kokeilkaa, kumma jos ette laihdu. Ja siis laskette kalorit ettekä huijaa!
Minulla tämä on toiminut.
N 58
No, eiköhän se ongelma tullut juuri tässä kerrottua. Millä motivoida itsensä tekemään tuollainen ruokavalio? Ei se ole mikään todellinen motivaattori toistaa että senkun nyt noudatat vaan tätä kitu-dieettiä niin sitten laihdut ja näytät ihan missiltä
Kuka on puhunut missiltä näyttämisestä? Tutustu kaloritaulukoihin niin ymmärrät, että 1400 kalorilla saa ihan mormaalia ruokaa, eikä tarvitse kitua. Toki kaikki eivät pysty sietämään edessatunnaista nälän tunnetta. Minulla on tominut ja motiivina oli mahtua olemassa oleviin vaatteisiin, en myöskään pitänyt ulkonäöstäni eli läskimahasta ja reisistä. Ymmärrän ettei kaikki pysty laihduttamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnelukot lukitsee läskit kiinni.
Joka viidennellä ylipainoisella on diagnosoimaton syömishäiriö ja se vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon jos häiriötä ei edes tiedosta/tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Se on kyllä hauskaa kun jengi kuulee kerran jonkin asian ja toistaa sitä papukaijana jos se sopii omaan agendaan.
Painan 70kg (173cm). Kerran olin onneton pitkään, mässytin suklaata päivittäin. Havahduin ikävään tankkimaiseen oloon ja että farkut ei menny kiinni. Painoa oli melkein 80 kg!!!
Mässytys loppui siihen paikkaan. Muutaman kk.n päästä paino oli taas normaali. Siinä se on pysynyt 25 vuotta ilman vaivannäköä, eikä pyri yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luulin nuorena ja hoikkana (ja tyhmänä) että painonhallinta on helppoa koska se oli sitä minulle (silloin). On kuitenkin täysin eri asia pysyä samassa painossa missä on ollut koko ikänsä, kuin laihduttaa. Keho muistaa suurimman painon jossa se on ollut ja pyrkii aina siihen. Miksi sitten kerran lihoo, noh, esimerkiksi vaikea masennus ettei ole voimia välittää tai kilpirauhanen krakaa pahemman kerran. Itselleni kävi nuo molemmat.
prakaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luulin nuorena ja hoikkana (ja tyhmänä) että painonhallinta on helppoa koska se oli sitä minulle (silloin). On kuitenkin täysin eri asia pysyä samassa painossa missä on ollut koko ikänsä, kuin laihduttaa. Keho muistaa suurimman painon jossa se on ollut ja pyrkii aina siihen. Miksi sitten kerran lihoo, noh, esimerkiksi vaikea masennus ettei ole voimia välittää tai kilpirauhanen krakaa pahemman kerran. Itselleni kävi nuo molemmat.
Mitä ihme höpötystä tämä "muistaa korkeimman painon ja pyrkii siihen" oikein on. Minun kroppa taas ei halua pysyä siinä korkeammassa painossa joka olisi itselle mukavampi vaan pyrkii aina takaisin sinne alipainoon.
Painonhallinta on siksi niin vaikeaa että jokaisella kroppa toimii omalla tavallaan, ei ole kahta samanlaista. Ja se oma toimintatapakin muuttuu useimmilla koko ajan. Sitten kun laaditaan ohjeita ja neuvoja laihduttamiseen niin metsään menee kun yleistetään kaikkien elimistöt samanlaisiksi. Ei voi muuta kuin kokeilla erilaisia tapoja syödä, nukkua, liikkua, olla ja elää. Toivoa että jokin konsti toimii ja painonnousu pysähtyy ja vaihtaa suuntaa. Kaikki yleistykset pitäisi lopettaa, niitähän tämäkin palsta on väärällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei ap ole ottanut itseään niskasta kiinni ja laihduttanut pois nuoruusvuosien jälkeen tulleita kiloja? Sehän on ihan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Eli joillain on nuo kylläisyyshormonit sekaisin heti syntyissään? vai meneekö ne sekasi jos tulee se kilo tai pari lisää painoa lomareissulla?
Vai missä vaiheessa voi alkaa syyttään noita hormoneja ?
Voi kyllä olla painonhallintaongelmia sikiöaikaisista jutuista johtuen, esim. sota-ajan niukkuuden kokeneiden ikäluokkien parissa tätä oli tutkittu. Emilia Huvisen kirjassa Paskat geenit tätä oli selitetty, jos kiinnostaa. Itselleni ei jäänyt hirveän hyvin mieleen, liittyikö tuo kylläisyyshormoneihin vai pelkästään siihen, miten geenit "oppivat" toimimaan aliravitsemustilassa.
Ymmärrän, että sitä on luonnostaan hoikan ihmisen vaikea ymmärtää.
Minun kehoni ottaa rasvaa oikein hyvin vastaan ja varastoi kaiken. Tiedän ihmisiä, jotka voivat syödä pelkkää sokeria ja herkkuja ja pysyvät tikkulaihoina. Kehot on erilaisia.
Olen kerran jo elämässäni tehnyt sen ison painonpuhdotuksen melkein normaalilukemiin asti. Tämä oli iso ponnistus ja vielä isompi olisi ollut sen painon ylläpidossa. Kaloreiden laskentaa päivän jokaisella aterialla. Ja liikuntaa, josta en pidä. Masennuin, kun tajusin, miten kurjaa elämäni oli normaalipainoisena. Vähitellen annoin olla ja lihosin takaisin ylipainoiseksi. Tämä tapahtui usean vuoden aikana hiljalleen.
Kaiken tämän lisäksi minun kaikki mieliharrastukseni ja mielenkiinnonkohteeni ovat kotona, istualtaan tehtäviä. Mikään liikunnallinen ei kiinnosta ja niiden harrastaminen on kurjaa.
Olisihan se mukavaa olla hoikka ja mahdollisesti terveempikin, mutta käytännössä sen saavuttaminen ja ylläpito muuttaa elämän kurjaksi. Esimerkkinä, että käsitöitä inhoava pakottaisi itsensä tekemään käsitöitä jokaisen aterian yhteydessä ja illalla vielä 1-2 tuntia intensiivistä käsityöntekoa. Joka päivä, lopun elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itseasiassa yllättävän paljon ihan fyysisen puolen sairauksia ja lääkityksiä jotka lihottavat. Ennen ei myöskään isketty neuroleptireseptiä käteen vähän joka vaivaan. Antibiootit (suolistofloora), hormonaalinen ehkäisy, psyykelääkkeet, eihän tällaisia troppeja vedetty joskus 50-luvulla kuten nykyään ja samaan aikaan ravintoa on rajattomasti tarjolla. Syitähän on monia, tässä yksi.
Ennenhän juuri kirjoitettiinkin esimerkiksi Klotriptyliä ja Triptyliä masennuksen lisäksi myös hermokipuihin ja tules-kipuihin. Nythän Amitriptyliini ja sen ja psykoosilääkkeen kombo Klotriptyl on neuvottu siivoamaan ainakin ulkomailla lääkelistoilta niiden toisen vaikutuksen eli dementiariskin kaksinkertaistumisen vuoksi. Mikään länsimaa ei tule pärjäämään nykyisillä resursseilla jos samaisilla lääkkeillä kevyesti 30-60 kiloa liho
Ei se lääke ole välttämättä aivoja pysyvästi tuhonnut jos ihminen on alle 60-vuotias. Pitää vain tehdä samanlaisia terveystekoja aivojensa hyväksi kuten suositellaan eli kolesterolit ja verenpaineet kuntoon, mielekkäitä virikkeitä ja se terveellinen ruokavalio syöden kalaa kolmesti viikossa ja 30 grammaa pähkinöitä vuorokaudessa. Ei kannata jäädä ruudun ääreen. Käsityöt, askartelu, leivonta ja ihan vaikka siivous ovat aivojumppaa pelkkään passiiviseen ruutujen tuijotukseen verrattuna.Toki lääkkeestä vieroittautueessa menee ylimenokauden ajan suurin osa univajeella, koska lääkkeet ovat väsyttäneet jo itsessään aiemmin niin paljon. Lyhyistä yöunista ei kannata olla peloissaan jos yön aikana saa syvää unta sen kaksi tuntia per vuorokausi. Glymfaattisen järjestelmän toimimimen vaatii tuon syvän unen minimimäärään. Unet pitenevät kyllä sitten kun elimistö pääsee yli lääkkeestä vieroittautumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sitä on luonnostaan hoikan ihmisen vaikea ymmärtää.
Minun kehoni ottaa rasvaa oikein hyvin vastaan ja varastoi kaiken. Tiedän ihmisiä, jotka voivat syödä pelkkää sokeria ja herkkuja ja pysyvät tikkulaihoina. Kehot on erilaisia.
Olen kerran jo elämässäni tehnyt sen ison painonpuhdotuksen melkein normaalilukemiin asti. Tämä oli iso ponnistus ja vielä isompi olisi ollut sen painon ylläpidossa. Kaloreiden laskentaa päivän jokaisella aterialla. Ja liikuntaa, josta en pidä. Masennuin, kun tajusin, miten kurjaa elämäni oli normaalipainoisena. Vähitellen annoin olla ja lihosin takaisin ylipainoiseksi. Tämä tapahtui usean vuoden aikana hiljalleen.
Kaiken tämän lisäksi minun kaikki mieliharrastukseni ja mielenkiinnonkohteeni ovat kotona, istualtaan tehtäviä. Mikään liikunnallinen ei kiinnosta ja niiden harrastaminen on kurjaa.
Olisihan se mukavaa olla hoikka ja mahdollisesti terveempikin, mu
Noita, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta, on aika vähän. Suurin osa joutuu valitettavasti näkemään aika paljon vaivaa sen eteen, että pysyy hoikkana tai edes normaalipainoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja tosiaan niin vähäjärkinen ettet tiedä että monet sairaudet nostattavat ihmisen painoa vaikka söisi kuin hiiri? Jos itse sairaus vie kaikki voimat ei sitä helvetti enää gymille 200kg painoilla mennä rytkyttämään.
Sairaudet ja painoa nostavat lääkitykset on asia erikseen. Mutta ei valtaosa ihmisistä, varsinkaan nuorista, voi olla sairaita ja lääkittyjä. Ja moneen sairauteenkin on syynä elämäntavat. Yhteiskunta ei kestä tämmöistä lihavuusepidemiaa, joten kyllä siitä on syytä puhua. Toinen iso ongelma on mielenterveysongelmien epidemia (josta lääkitysten vuoksi seuraa lisää lihavuutta). Jotain pitäisi tehdä tässä yhteiskunnassa toisin.
Eri
Suomi on kiusaajien maa. Täällä kiusaamiseen ei puututa sosiaalisesti paheksuttavana asiana, rikosoikeudellisessa mielessä henkisenä ja fyysisenä väkivaltana jne. Täällä osataan kiusata milteinpä kehdosta hautaan. Kiusattu altistuu valtavalle psyykkiselle paineelle ja se ei voi olla näkymättä painossa. Stressin nostattama kortisolitaso nousu hidastaa valtavasti aineenvaihduntaa ja heikentää muutenkin terveyttä. Kyse ei ole mistään TV-sarjan käsikirjoituksesta, jossa kuvataan kiusatun syövän sitten vaikka hienoa sokeria suoraan pussista. Harvassa kodissa ovat hienot sokerit jne päiväkoti-ikäisillä vapaasti annosteltavissa muutenkaan.
Siitä huolimatta tässäkin ketjussa väitetään etenkin köyhien perheiden lasten syövän tarjouskarkkia ja olevan seksuaalisesti hyväksikäytettyjä siinä missä varakkaiden lapset syövät vanhempiensa kanssa laadukkaimpia paloja, joita rahalla saa ja keskustelevat sivistyneesti yhteisellä aterialla vanhempiensa kanssa. Näin tehokkaasti on siis viihdemaailman mielikuvamarkkinointi mennyt läpi tästäkin ketjusta päätellen!
Itse olen köyhän perheen lapsi ja meillä ei ollut edes rahaa ostaa karkkia jne mielin määrin. Jo ihan perusruokien pöytään saaminen oli saavutus ja meillä oli makeiden välipalojen puutteen vuoksi sen verran nälkäkin, että jo siihen aikaan köyhien ruokana pidetyt ruskeat kastikkeet ja perunat raasteiden kera ja uunipuurot eivät kyllä kaikille kelvanneet kotona eivätkä koulussa. Enemmän sitä sai lapsena jännittää, etteivät koulukaverit saisi tietää että syömme kotonakin keitonperunoita ja muuta köyhien ruokaa, koska olemme köyhä perhe. Pöytäkeskustelussamme ei käsitelty mitään julkkisten tekemisiä tai vastaavaa sen enempää kuin rikkailla olisi puhuttu enempää viikolla ruokapöydässä klassisesta musiikista jne.
Kuka terveistä laihduttajista on oikeasti kokeillut esim. 1400 kalorin dieettiä (päivässä) ja samalla lisännyt edes vähän liikuntaa ja tehnyt tätä kuukauden ajan?
Kokeilkaa, kumma jos ette laihdu. Ja siis laskette kalorit ettekä huijaa!
Minulla tämä on toiminut.
N 58