Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
Vähän ot, mutta mua ärsyttää ne telkkarista tulevat laihdutusohjelmat. Niissä aina valikoidaan mukaan sellaisia tyyppejä, joilla on jokin ihmeen yksipuolinen mättöruokavalio, ja sitten vaihdetaan ne kaikki epäterveelliset ruuat terveellisiin ja aloitetaan jokin pirteä ja hauska liikuntaharrastus.
Minua kiinnostaisi paljon enemmän, miten tällainen normaalia ruokaa syövä voisi laihtua. Siis kun niitä kasviksia on aina tullut viikossa vähintään se puoli kiloa ja kun se ateriarytmi on jo lapsena opittu säännölliseksi, pehmeät rasvatkin olleet aina käytössä jo lapsuudenkodissakin, eikä annoskokokaan ole mitenkään iso. Silti vaan tulee kausia, että paino nousee. Nämä kaudet on usein juuri pimeimpään aikaan vuodesta kun ei tee tosiaan mieli lähteä ulos, eikä muutenkaan jaksa edes mitään vanhojakaan harrastuksia, joten mikään uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen ei tosiaan ole vaihtoehto tai pää hajoaa. Pitäisikö pimeään vuodenaikaan siis lopettaa myös syöminen? Paastota ihan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ainakin vaikeaa että lounasravintoloissa ei lue annosten kaloripitoisuuksia. Terveelliseltä vaikuttava iso annos voi olla 1500kcal.
Miksi ottaa iso annos mikä vain väsyttää keskellä työpäivää. Eikö ruokaisa pienempi salaatti tai keitto onnistu. Tarvitaanko tähänkin joku henkilökohtainen avustaja joka kertoo itsestäänselvyyksiä lounastajalle.
Söin 3 kuukauden aikana 3 salaattiboksia päivässä ilman kastikkeita, enkä laihtunut yhtään. Kallis ja turha kokeilu.
Just just, ja lihosit hengittämällä..
Jostain kumman syystä aina,jokainen,siis jokaikinen laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa.
Kulutus ei välttämättä pysy samana, kun syömisten määrä vähenee. Monelle käy niin, että keho sopeuttaa kulutustaan saadun energiamäärän mukaan ja käy niin, että vähemmän syömällä ei laihdukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja.
Älä syö suositusten mukaan.
Niin, siis miten sitten? Olisiko jotain oikeita rakentavia vinkkejä?
Itsehän kysyit, miksi siis vastaus on syyllistämistä?
Syyllistämistä ja tuollaista outoa vihjailua minäkin ihmettelen. Kiinnostaisi oikeat vinkit. Mitä pitäisi tehdä eri tavalla kuin ravitsemussuosituksissa?
Turha näköjään teille vastata yhtään mitään. Miksi ihmeessä kysytte kun vastaukset ei kelpaa? Kysyjä sanoi syövänsä suositusten mukaan mitenkään itsekään erttelemättä syömisiä sen tarkemmin ja hänelle vastattiin, että älä syö suositusten mukaan. Siinä ei ole minkäänlaista syyllistämistä, vaan kerrottiin ratkaisu kysymykseen.
Kyllä olette varsinaisia uhriutujia. Olkaa sitten jatkuvassa nälässä.
Samaten vois kysyä että mikä siinä rikastumisessa on niin vaikeaa🤷 persaukiset täällä vaan mölisee
Vierailija kirjoitti:
Sen minkä lapsena oppii, sen aikuisena taitaa. Varsinkin köyhemmissä perheissä lapset oppivat saamaan lohtua ja iloa karkeista, jäätelöstä ja ruuasta ylipäänsä. Ylemmän luokan perheissä taas ruokaa säännöstellään, keskitytään enemmän laatuun ja lapset eivät koskaan opi syömään monia herkkuja ollenkaan.
Aikuisena ahminta voi liittyä turvallisuudenkaipuuseen ja traumoihin kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön varsinkin naisilla. Miehillä taas seksiä näkee useimmiten vain ruudulla ja vaikka olisi hoikka, sillä ei vielä taivas aukea, vaan elämässä voi olla monen vuoden seksittömiä pätkiä ja ainut puhdas nautinto tulee joko päihteistä tai ruuasta. Ismo Leikola tai muu koomikko taisi ilmaista asian jotenkin siten, että "suurimmaksi on kurjaa ja sitten välillä vähän nússintaà". Nekin miehet, jotka joskus saavat siivun seksiä eivät välttämättä saa mitään sanallisia kehuja, vaan nainen ikään kuin käyttää miestä it
No lässyn lässyn :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tähän vielä, että suvussani naiset ovat olleet juurikin saman mallisia, kuin mihin kroppani väkisin pyrkii. Nuorena siroja ja hoikkia, iäkkäämpänä normaalipainon ylärajalla tai hieman ylipainoisia, mutta maha on ollut todella suuri. Itse hieman ylimielisenä kuvittelin omien elintapojeni suojaavan minua: minähän juoksen, käyn salilla ja syön salaatteja kahvipaakelsien sijaan. Mutta niin vain kävi, että tuohon samaan muottiin tunnun ihan väkisin menevän, vaikka mitä voltteja heittelisin.
Tuo ylimielisyys on niin tuttua. Nuorena kuvittelee, että minä olen yksinkertaisesti niin paljon parempi kuin muut, että eihän minulle mitään tuollaisia ongelmia tule. Sitten, kun niitä kuitenkin lopulta tulee, iskee järkytys ja häpeä, kun joutuu myöntämään, ettei ollutkaan sellainen kuin kuvitteli.
Oletko aloittaja tosiaan niin vähäjärkinen ettet tiedä että monet sairaudet nostattavat ihmisen painoa vaikka söisi kuin hiiri? Jos itse sairaus vie kaikki voimat ei sitä helvetti enää gymille 200kg painoilla mennä rytkyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia. Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet.
Mä olen laihduttanut reilu 25kg. Ei ollut vaikeaa. En ymmärrä, miksi joillakin ei onnistu. Eikä tässä ole mitään jatkuvaa nälkää ja herkutellakin voi.
Oletko lopettanut laihdutuskuurisi vuoden 2018 vuodenvaihteessa? Jos paino on niistä lukemista pystynyt muuttumattomana, onnittelen. Siinä ovat ehtineet 7 vuodessa rasva- ja hermo- jne solut uusiutua ja laihduttamalla saavutetun painon ylläpito on muuttunut helpommaksi, ikäänkuin homma kävisi itsestään. Ennen kuin tuo 7 vuotta on kulunut, kannattaa olla liikaa opettamatta muita painon suhteen.
On tässä jo muutama vuosi mennyt. Ei ole ollut ongelmia eikä ole tarvinnut kärvistellä. Jättää ne "herkut" vaan kauppaan. Tänäänkin tein linssikeittoa ruuaksi. Mut tokihan teillä on aina selitys, miksi laihtuminen ei voi onnistua = ei kannata edes yrittää. Koska geenit ja raskaat luut ja...
Painonhallinta muuttui hankalaksi vaihdevuosi-ikäisenä kun menetti liikkumiskykyään ja alkoi kova krooninen kipu. Energiankulutus laski merkittävästi, kivut valvottivat ja nostivat kortisolia sekä oma jaksaminen väheni niin, ettei jaksanut eikä aina edes pystynys laittamaan järkevää ruokaa. Välillä ei voinut syödä kuin jotain valmista einestä tms. koska ei voinut edes leikata veitsellä mitään. Paino alkoi nousta siinä kohtaa, kun elämä muuttui radikaalisti. Moni asia muuttui vaikeaksi muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itseasiassa yllättävän paljon ihan fyysisen puolen sairauksia ja lääkityksiä jotka lihottavat. Ennen ei myöskään isketty neuroleptireseptiä käteen vähän joka vaivaan. Antibiootit (suolistofloora), hormonaalinen ehkäisy, psyykelääkkeet, eihän tällaisia troppeja vedetty joskus 50-luvulla kuten nykyään ja samaan aikaan ravintoa on rajattomasti tarjolla. Syitähän on monia, tässä yksi.
Ennenhän juuri kirjoitettiinkin esimerkiksi Klotriptyliä ja Triptyliä masennuksen lisäksi myös hermokipuihin ja tules-kipuihin. Nythän Amitriptyliini ja sen ja psykoosilääkkeen kombo Klotriptyl on neuvottu siivoamaan ainakin ulkomailla lääkelistoilta niiden toisen vaikutuksen eli dementiariskin kaksinkertaistumisen vuoksi. Mikään länsimaa ei tule pärjäämään nykyisillä resursseilla jos samaisilla lääkkeillä kevyesti 30-60 kiloa lihoneet ovat demetikkoja. Nykyään on tarjolla turvallisempia lääkkeitä kipukynnyksen nostamiseen ja hermokipujen hoitoon.
Kymmenen dementiariskiä tuplaavan lääkeaineen lista oli ainakin BBC Newsin jutussa ja varmaan The Sun-iltapäivälehdessäkin. Suomessa listasta ei ole käsitelty muita kuin antikolienergisia lääkkeitä. Niistä monet voivat vaikuttaa aluksi siten, että potilas voi vaikuttaa ihan oikeasti käyvän vähän hitaammalla kuin aiemmin kävi. Lääkkeiden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Yksi voi saada kaikki lääkkeen hyödyt ja vain vähän haittoja. Toinen puolestaan ei saa mitään apua kipuihinsa, pahimmassa tapauksessa ne lisääntyvät painon nousun myötä. Ikävä kyllä, noiden lääkkeiden käyttöä ei ole seurattu tarkkaan. On kirjoitettu resepti ja uusittu se aina pyydettäessä seuraamatta potilaan vointia edes kyselyllä.
Kiitos tästä kirjoituksesta! Minulla Triptylin käytön aloitettuani on nimenomaan ollut hitautta ja tuntuu, etteivät aivot yksinkertaisesti toimi. Olen ihmetellyt, mistä se johtuu. Ongelma alkoi jonkin ajan päästä tuon lääkkeen aloituksesta. Valitettavasti lääkkeen lopettaminen ei ole palauttanut tilannetta aiempaan, vaan olen edelleen ihan yhtä hidas ja aivot eivät yksinkertaisesti toimi. Aiemmin tietyt asiat onnistuivat, nyt ajatus vain lipsuu ja junnaa, enkä pääse eteenpäin. Sama juttu muistin kanssa. En kertakaikkiaan enää opi uusia asioita ja vanhatkin unohtuvat.
Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tämä helpottaisi ajan myötä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Triptyl tuhosi aivoni pysyvästi. Voi, kunpa olisin tiennyt tuosta silloin, kun lääkettä aloitin. En olisi ikinä koskenut siihen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, etten minäkään ymmärrä. Itse 40 v, edelleen paino pysyy ihan just itse haluamissani lukemissa kunhan katson vähän mitä syön.
Palataan asiaan, kun olet 55v
Aika moni alle 55-vuotiaista on ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jep, kyllä se ylipainon syy paljastuu aika äkkiä, jos vietätte viikon yhdessä 24/7. Mulla oli pullukka mies. Ihmetteli, miksi paino ei laske, vaikka hän ei syö juuri mitään. No mä siihen, että mites se capuccino äsken (täysmaidolla tietty) tai se sokerinen jugurtti just sitä ennen. Siis tyyppi ei vaan muistanut syöneensä tai juoneensa todella kaloripitoisia juomia. Kävely oli aina verkkaista, kuntosalille tms ei selvinnyt koskaan. Annoskootkin olivat valtavia. Ei se läski tyhjiössä synny."
Mä taas olen seurannut vierestä monen ylipainon kanssa kamppailevan elämää enkä tajua, miten kukaan tulee toimeen niin vähällä energiamäärällä. He söivät paljon vähemmän kuin minä, mutta olivat kitkeriä, kun paino ei laskenut. Minä taas pysyin (silloin aikanaan ennen lapsia) riukuna, vaikka söin herkkuja kaksin käsin.
Eli ei ylipaino aina johdu vääristä valinnoista. Eri ihmisten kehot toimivat eri tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja tosiaan niin vähäjärkinen ettet tiedä että monet sairaudet nostattavat ihmisen painoa vaikka söisi kuin hiiri? Jos itse sairaus vie kaikki voimat ei sitä helvetti enää gymille 200kg painoilla mennä rytkyttämään.
Sairaudet ja painoa nostavat lääkitykset on asia erikseen. Mutta ei valtaosa ihmisistä, varsinkaan nuorista, voi olla sairaita ja lääkittyjä. Ja moneen sairauteenkin on syynä elämäntavat. Yhteiskunta ei kestä tämmöistä lihavuusepidemiaa, joten kyllä siitä on syytä puhua. Toinen iso ongelma on mielenterveysongelmien epidemia (josta lääkitysten vuoksi seuraa lisää lihavuutta). Jotain pitäisi tehdä tässä yhteiskunnassa toisin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.
Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?
En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.
Ap
No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaik
Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.
Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.
Mihin viittaat? Mulla ei karppaaminenkaan poista tuota energiavajeen aiheuttamaa nääntymisen tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan.
Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.
Ap
Tässä juuri paljastit, ettei sinulla ole tätä sa
Ei tartte elää nälässä, pitää vain tajuta, mitä kannattaa syödä ettei se nälkä ole jatkuvaa. Koskee kaikenpainoisia, joten ei löydy lihavalle tekosyytä.
Ei auta, vaikka mitä söisi. Jos kroppa ei ole saanut riittävästi energiaa, on nälkä. Vaikka maha olisi täynnä, silti voi olla tuo nääntymisen tunne päällä energiavajeen takia. Vaikka olisin ketoosissa, silti keho tietää, olenko saanut tarpeeksi energiaa vai en.
Kaikki valmiruoka mitä kaupassa myydään on epäterveellistä ja lihottaa. Ostettu leipä joka on täynnä eekkosia, sokeria, säilöntäaineita, nostatusaineita, ja hyvällä onnella glukoosi-fruktoosia on lihottava pikaruoka. Jos haluat leipää, sun täytyy oikeasti tehdä se itse. Alkuperäisen leivän ei ole tarkoitus pysyä päivätolkulla keittiön pöydällä hyvänä. Jos ostaa raaka-aineet itse ja tekee kaiken itse, pääsee sokeri-suola-säilöntäaineet-glukoosi-fruktoosi epätasapainosta eroon ja elimistö tervehtyy. . Tällöin ei tee mieli enää syödä ylenpalttisesti. Oletuksena toki ettei rupea sokerileipuriksi mielitekojen edessä. Tai jos nälkä kiljuu niin sitten vaan keveämpää ruokaa lisää napaan. Tehkää ruokanne itse. Kokeilkaa edes 3kk ajan niin huomaatte eron. Kukaan ei tiedä miten paljon kaiken maailman lisäaineet vaikuttavat kropan hormooneihin.
Vierailija kirjoitti:
"Jep, kyllä se ylipainon syy paljastuu aika äkkiä, jos vietätte viikon yhdessä 24/7. Mulla oli pullukka mies. Ihmetteli, miksi paino ei laske, vaikka hän ei syö juuri mitään. No mä siihen, että mites se capuccino äsken (täysmaidolla tietty) tai se sokerinen jugurtti just sitä ennen. Siis tyyppi ei vaan muistanut syöneensä tai juoneensa todella kaloripitoisia juomia. Kävely oli aina verkkaista, kuntosalille tms ei selvinnyt koskaan. Annoskootkin olivat valtavia. Ei se läski tyhjiössä synny."
Mä taas olen seurannut vierestä monen ylipainon kanssa kamppailevan elämää enkä tajua, miten kukaan tulee toimeen niin vähällä energiamäärällä. He söivät paljon vähemmän kuin minä, mutta olivat kitkeriä, kun paino ei laskenut. Minä taas pysyin (silloin aikanaan ennen lapsia) riukuna, vaikka söin herkkuja kaksin käsin.
Eli ei ylipaino aina johdu vääristä valinnoista. Eri ihmisten kehot toimivat eri tavoilla.
Kyllä, tämän takia Allun leireillä oli sekä lihavia että laihoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä oli tuollaisia ruokia? Annoskoko ei ole ongelma, mikäli ruoka on valittu oikein. Suomalaiset syövät liian vähän kasviksia ja kuitua. Annoskokoa saisi pikemminkin kasvattaa lisäämällä kasviksia ja kuidun lähteitä ruokavalioon. Mahalaukku ei tunnista sen sisällä olevaa kalorimäärää. Ruoan massan se tunnistaa kylläisyydentunteena, etenkin runsaskuituisen ruoan. Kuitu pitää nälkää ja sitoo LDL-kolesterolia.
Mahalaukku ei ehkä tunnista energiamäärää, mutta jokin muu mekanismi kehossa kyllä tunnistaa, onko saatu tarpeeksi energiaa vai liian vähän.
Jos kyse olisi pelkästä mahalaukun täyttämisen asteesta, ei ylipainoa olisi, sillä kaikki pulleat täyttäisivät mahansa salaatilla. Siinä on vähän energiaa ja paljon kuituja ja vettä. He ovat kuitenkin salaatin syömisestä huolimatta pulleita, joten tuo ehdottamasi ei ole ainoa asia laihduttamisessa ja kylläisyydessä. Jokin muu asia kehossa säätelee sitä, paljonko ihminen haluaa syödä.
Olen samaa mieltä siitä, että ihmisten kehot toimivat eri tavalla, mutta olen aika vakuuttunut siitä, että oman kehon toimintaa voi omilla valinnoilla muuttaa. Itselläni alkoi paino nousta n. 35-vuotiaana, kun urheilin vähemmän ja jouduin työni puolesta maistelemaan ruokia ja varsinkin makeita ruokia pitkin päivää. Uskon itse vahvasti, että se sotki jonkun tasapainon kehossani ja lihoin, kuitenkin alle 10 kiloa.
Aloin laihtua vasta, kun aloin taas liikkua. Lisäsin arkiliikuntaa, kävelyä ja pyöräilyä, ja kasvatin lihasmassaa takaisin. Ja tämä siis vaihdevuosien kynnyksellä. Muutama vuosi meni, ennen kuin mitään tapahtui kehossa, mutta nyt olen löytänyt taas nuoruuteni tasapainon ja voin tosiaan syödä mitä vaan.
Olen siis itse lihonut ja laihtunut ja kokenut itse sen tunteen, kun ruokaa voi syödä vain pienen pienen määrän ja silti lihoo.
Tajusin vaan, että muutoksia pitää tehdä ja niihin pitää sitoutua ajan kanssa. Kyllä se toimii.
Ap
Vaikeaa on laihduttaa, kun lapsesta asti olet ollut lihava.
Pahimmillani 100 kg.
Pienimmilläni 75 kg. Ja helvetti silti tunsin itseni läskiksi, vaikka kuukautisetkin meni, koska söin niin vähän ja harrastin liikuntaa aivan liikaa suhteessa siihen, mitä söin.
Masentaa välillä.
N20