Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tulen hyvin kylläiseksi syödessäni hyviä keittoruokia. Eikä lihavuudesta huolta. Itämainen keittiö rokkaa. Ei hamburgerit kuin toisinaan. Pizza juustolla on kyllä hyvää mutta nykyisin en jaksaisi syödä kokonaista. Oon kutistanut vatsalaukkuni lihavat tekevät toisin, he venyttävät. Kylläiseksi tulee joksikin aikaa vaikka vissyä juoden tai ihan vettä. kokeiltu on. Sekä piimä tai tomaattimehu vähän vedellä lantrattuna.
Minä en ainakaan tule kylläiseksi vettä juomalla. Vatsan kurniminen kyllä loppuu joiksikin minuuteiksi, mutta kylläisyyttä ne eivät tuo. Keho tietää, paljonko energiaa se tarvitsee ja jos on vajetta, se yrittää saada syömään lisää.
Jos minulla on nälkä ja yritin tukahduttaa sitä juomalla jotain, niin hetken kuluttua on paljon kovempi nälkä. En ole koskaan ymmärtänyt, toimiiko veden juominen oikeasti joillain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaik
Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.
Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.
Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja.
Älä syö suositusten mukaan.
Niin, siis miten sitten? Olisiko jotain oikeita rakentavia vinkkejä? Muuta kuin syyllistämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla suurin osa oli aika hoikkia, nyt suurin osa on lihavia tai ainakin ylipainoisia.
Ja tästä johtopäätöksenä, että suurin osa ihmisistä on muuttunut nykyään sellaisiksi, että eivät yhtään välitä ottaa itseään niskasta kiinni vaikka paino nousee? Maailmanlaajuisesti siis, koska tämä painon nouseminen ilmiönähän on ihan kaikissa länsimaissa. Vai olisiko sittenkin kyse vähän jostain muustakin, vaikka siitä, että 70-luvulla ei ollut yhtä yleistä liikkua autoilla, enemmän pyöräiltiin ja tehtiin fyysisempää työtä, ja nykyään enemmän istumatyötä, ja työpaikat automatkojen päässä? Kodinkoneitakaan ei ollut 70-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Energiankulutus oli varmaan 1000 kcal enemmän vuorokaudessa.
70- luvun ruuat olivat sen verran pahanmakuisia, että ei niitä voinut syödä liikaa. Perunoita ja ruskeaa kastiketta, yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia. Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet.
No en nyt sanoisi, että ylipainoisetkaan on erityisen taitavia painonhallinnassa. Vai mitä sä ajattelet?
Heillä on kuitenkin kokemusta siitä. Koko ikänsä samassa, hoikassa painossa pysyneellä ei ole minkäänlaista kokemusta painonhallinnasta, koska heidän ei tarvitse hallita painoaan, sillä se pysyy samana joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia. Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet.
Mä olen laihduttanut reilu 25kg. Ei ollut vaikeaa. En ymmärrä, miksi joillakin ei onnistu. Eikä tässä ole mitään jatkuvaa nälkää ja herkutellakin voi.
Oletko lopettanut laihdutuskuurisi vuoden 2018 vuodenvaihteessa? Jos paino on niistä lukemista pystynyt muuttumattomana, onnittelen. Siinä ovat ehtineet 7 vuodessa rasva- ja hermo- jne solut uusiutua ja laihduttamalla saavutetun painon ylläpito on muuttunut helpommaksi, ikäänkuin homma kävisi itsestään. Ennen kuin tuo 7 vuotta on kulunut, kannattaa olla liikaa opettamatta muita painon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaik
Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.
Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.
Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja.
Älä syö suositusten mukaan.
Niin, siis miten sitten? Olisiko jotain oikeita rakentavia vi
Itsehän kysyit, miksi siis vastaus on syyllistämistä?
Miksi teillä oli tuollaisia ruokia? Annoskoko ei ole ongelma, mikäli ruoka on valittu oikein. Suomalaiset syövät liian vähän kasviksia ja kuitua. Annoskokoa saisi pikemminkin kasvattaa lisäämällä kasviksia ja kuidun lähteitä ruokavalioon. Mahalaukku ei tunnista sen sisällä olevaa kalorimäärää. Ruoan massan se tunnistaa kylläisyydentunteena, etenkin runsaskuituisen ruoan. Kuitu pitää nälkää ja sitoo LDL-kolesterolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta löytyy runsaasti tutkittua tietoa aidosti tiedonhaluisille. Sitten taas niille jotka mukakyselevät vain omaa itsetuntoa pönkittääkseen, me emme pysty sitä tietoa väkisin päähän takomaan millään.
Puhut siis ylipainoisista? Niin, me kaikki tiedämme, miten ylipainoa pitäisi hoitaa. Se, mistä ei tarpeeksi puhuta, on aika. Laihdutuskuurien sijaan olisi äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että painonhallinta on tehokkainta pitkällä tähtäimellä, ei kuuriluonteisesti. Sitä ei mielestäni edelleenkään alleviivata tarpeeksi.
Mulla ei auta, vaikka laihduttaisin kuinka hitaasti. Nälkä kasvaa vääjäämättä painon laskiessa ja jossain kohtaa paino ei enää laske, koska en pysty elämään jatkuvassa nälässä.
AP:lle suosittelisin empatia-harjoitustehtäväksi ajatusmallia, jonka prinsessa Victoria puki hienosti sanoiksi. Vickan sanoi, että hänen lukihäiriönsä ja kasvosokeutensa ovat itse asiassa auttaneet häntä ymmärtämään toisia ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan paremmin. Hän ikään kuin ajattelee toisten ihmisten vaikeuksia omien haasteidensa kautta. Silloin ei tule niin helposti sanottua tuollaisia typeryyksiä kuin ap; mikseivät kaikki vain pysy hoikkana, sehän on kaikille helppoa, koska minulle on.
Esimerkki. Minä olen aina ollut hyvä taloudenhallinnassa, eikä pienistä tuloista huolimatta ole koskaan ollut tili nollilla eikä laskut myöhässä. Sen sijaan ajan hahmottaminen on minulle hankalaa ja olen usein myöhässä joka paikasta, mikä harmittaa minua suuresti. Ymmärrän paremmin raha-asiansa ryssineitä, jos ajattelen, että heillä on rahan kanssa haasteita kuten minulla ajanhallinnassa. Ei tule sitten ihmeteltyä missään ääneen, että no älä tuhlaa enempää kuin on varaa, helppoa!
Ap voisi miettiä, mikä hänen heikkoutensa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä oli tuollaisia ruokia? Annoskoko ei ole ongelma, mikäli ruoka on valittu oikein. Suomalaiset syövät liian vähän kasviksia ja kuitua. Annoskokoa saisi pikemminkin kasvattaa lisäämällä kasviksia ja kuidun lähteitä ruokavalioon. Mahalaukku ei tunnista sen sisällä olevaa kalorimäärää. Ruoan massan se tunnistaa kylläisyydentunteena, etenkin runsaskuituisen ruoan. Kuitu pitää nälkää ja sitoo LDL-kolesterolia.
Älä nyt viitsi. Kylläisyys ei tule ruuan massasta, vaan koostumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehillintä.
Ei ole, ikäni olen syönyt mitä haluan ja saman painoinen hoikka ollut aina. Jokin muu siinä on syynä, kun päivääkään en ole itseäni hillinnyt. Laihduttamaan en varmaan edes pystyisi jos lihoisin, koska sitä itsehillintää ei nimenomaan ole. Syön pullaa ja karkkia joka päivä ja varmaan itkisin, jos en voisi.
Ihan mielenkiinnosta: oletko synnyttänyt?
Tuo onkin ihan mielenkiintoinen asia. Nimittäin minä(kin) lihoin vain lasten saamisen yhteydessä, en koskaan ennen enkä jälkeen, paitsi jos olen laihduttamisen jälkeen palannut takaisin lähtöpainoon. Eli hormonit sotkivat asiat ja siksi keho vaati enemmän energiaa, jonka se sitten varastoi rasvaksi. Nyt noista aikanaan varastoiduista rasvoista ei näytä pääsevän millään eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole helppo syödä vähemmän. Monille se tarkoittaa jatkuvaa nälässä elämistä. Kun kylläisyyshormoneja ei erity riittävästi, joko lihoo tai kärsii jatkuvaa nälkää. Kuvittele itse, että sulla olisi koko ajan vaik
Niihin kylläisyyshormoneihin pystyy vaikuttamaan ihan ruuan sisällöllä.
Ihan turha taas keksiä typeriä selityksiä.
Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja.
Älä syö suositusten mukaan.
Niin, siis miten sitten? Olisiko jotain oikeita rakentavia vi
En ole tuo, keneltä kysyit, mutta olen seurannut tutkimuksia aiheen tiimoilta jonkin verran. Pätkäpaastolla näyttäisi olevan selvää, positiivista ainakin elimistön leptiinitasoihin ja mahdollisesti myös muuhun hormonitoimintaan. Ketodieetin vaikutuksista on hieman ristiriitaista tietoa.
Minulla on ollut sairas malli kotona. Äitini oli ja on edelleen ikuisella laihiksella. Tuo malli aiheutti sen, että aloin punnita itseäni sairaalla tavalla jo ekoilla luokilla. Muistan, kun muut tytöt painoivat 32kg. Minä olin 33kg. Häpesin sitä, että olin läski ja mietin, miten saisin laihdutettua. Samaan aikaan vanhempani palkitsivat minua ruualla. Joka päivä oli karkkipäivä. Suhde ruokaan ja kehoon muodostui sairaaksi ja olin lopulta oikeasti ylipainoinen yläluokilla. Olin jo luovuttanut, menettänyt toivoni painon suhteen. Silloin ylipainoa oli 4kg yli normaalin painoindeksin ylärajan. Eli oikeasti mitään hätää ei vielä ollut. Aikuisena ongelmat jatkuivat ja olen sairastanut monimuotoista syömishäiriötä vuosia. Painoa on nyt paljon ja ensimmäistä kertaa olen saanut apua. Nyt oikeasti on toivoa. Mutta näiden lihomisten ja laihtumisten jälkeen keho on aivan sekaisin. Nälkää ja janoa en ole tuntenut ainakaan 10 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, etten minäkään ymmärrä. Itse 40 v, edelleen paino pysyy ihan just itse haluamissani lukemissa kunhan katson vähän mitä syön.
Palataan asiaan, kun olet 55v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen eri. Kerro, miten pystyy vaikuttamaan kylläisyyshormoneihin ruoan sisällöllä niin, ette ole nälkä? Syön siis nyt normaalia ruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti, ei mitään mättöjä tai sokerijuttuja.
Älä syö suositusten mukaan.
Niin, siis miten sitten? Olisiko jotain oikeita rakentavia vinkkejä?
Itsehän kysyit, miksi siis vastaus on syyllistämistä?
Syyllistämistä ja tuollaista outoa vihjailua minäkin ihmettelen. Kiinnostaisi oikeat vinkit. Mitä pitäisi tehdä eri tavalla kuin ravitsemussuosituksissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syö suositusten mukaan.
Niin, siis miten sitten? Olisiko jotain oikeita rakentavia vi
En ole tuo, keneltä kysyit, mutta olen seurannut tutkimuksia aiheen tiimoilta jonkin verran. Pätkäpaastolla näyttäisi olevan selvää, positiivista ainakin elimistön leptiinitasoihin ja mahdollisesti myös muuhun hormonitoimintaan. Ketodieetin vaikutuksista on hieman ristiriitaista tietoa.
Kiitos tästä. Mielenkiintoista, pätkäpaasto jollain tavalla toteutettuna voisi olla kokeilemisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävetkää läskit!
Eiköhän kyse ole enemmänkin siitä, että normaalipainoisena elämä olisi paljon mukavampaa.
Minusta taas ylipainoisena elämä on paljon mukavampaa. Voi syödä, mitä haluaa ja juuri sen verran kuin haluaa. Ei ole koskaan nälkä, ellei itse halua. Normaalipainoisena pysyäkseen taas on koko ajan vahdittava syömisiä, jätettävä kaikki herkut pois ja siedettävä alituista nälkää. Koskaan ei voi rentoutua, ei kertaakaan, koska se johtaa heti painon nousemiseen.
Tämä siis pätee heihin, jotka ovat joskus olleet ylipainoisia. Onnekkaita ovat he, jotka eivät ole koskaan, mistään syystä, lihoneet ylipainoisiksi.
Sen minkä lapsena oppii, sen aikuisena taitaa. Varsinkin köyhemmissä perheissä lapset oppivat saamaan lohtua ja iloa karkeista, jäätelöstä ja ruuasta ylipäänsä. Ylemmän luokan perheissä taas ruokaa säännöstellään, keskitytään enemmän laatuun ja lapset eivät koskaan opi syömään monia herkkuja ollenkaan.
Aikuisena ahminta voi liittyä turvallisuudenkaipuuseen ja traumoihin kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön varsinkin naisilla. Miehillä taas seksiä näkee useimmiten vain ruudulla ja vaikka olisi hoikka, sillä ei vielä taivas aukea, vaan elämässä voi olla monen vuoden seksittömiä pätkiä ja ainut puhdas nautinto tulee joko päihteistä tai ruuasta. Ismo Leikola tai muu koomikko taisi ilmaista asian jotenkin siten, että "suurimmaksi on kurjaa ja sitten välillä vähän nússintaà". Nekin miehet, jotka joskus saavat siivun seksiä eivät välttämättä saa mitään sanallisia kehuja, vaan nainen ikään kuin käyttää miestä itsensä ihailemiseen ja kiihottuu siitä, että mies paineisena huohottaa ja haluaa häntä. Eli hyväksynnän saaminen on kokonaan kosketuksesta kiinni.
Jos naiset haluaisivat seksiä enemmän ja sitä olisi vaikeampi saada, naisten paino-ongelma voisi korjaantua aika paljonkin.
Syöminen on myös alkoholin tai huumeiden tapaan käytösongelma ja addiktio ja addiktioihin liittyy usein epärehellisyys. Narkomaani vakuuttaa, että on pakko saada rahaa huumeisiin tai kuolee. Lihava puhuu säästöliekistä, kilpirauhasesta ja miten kalori ei ole kalori tai ahtaa itsensä muotoileviin vaatteisiin, jotka täpärästi kestävät pingotusta. Lihavuudesta on alettu puhua tartuntatautina, joka vain tulee jostain ja vie mennessään eikä asiana, joka vaatii sitkeää virheiden toistamista eli liian suurien kalorimäärien nauttimista säännöllisesti. Kädet vievät kalorit suuhun ja siitä lihavuus syntyy; se ei ole koronan tai hepatiitin tavoin tartuntatauti sen enempää kuin tupakointi tai peliongelmakaan. Kuitenkin sen aikaa kun ihminen ei ole vielä valmis muutokseen itsepetos suojelee ihmistä ja pitää paketin kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan.
Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.
Ap
Itselläsikään ei ole itsekuria, siis. Helppo se o
Sanomasi on kyllä aivan totta. Paino nousi raskauden myötä ja jostain syystä jäi lähelle normaalipainon ylärajaa synnytyksen jälkeen, vaikka kävin salilla ja nukutin lasta kolmen tunnin vaunulenkeillä ulkona. Yhessä vaiheessa otin oikein aktiiviseksi tavoitteeksi pudottaa painoni samaan kuin ennen raskautta, kävin pitkillä raskailla lenkeillä ja merkkasin orjallisesti ylös kaiken mitä söin ja paljonko liikuin. Vajausta oli joka päivä sen 500 kaloria. Paino putosi ehkä kilon vaikka yritin kaikkeni. Kunnes reilu vuosi imetyksen jälkeen painoni alkoikin pikkuhiljaa tippumaan itsekseen ja kun aloitin sertralinin vaikean elämänvaiheen aiheuttamaan ahdistukseen, joka vei ruokahaluni ja vaimensi nälän tunteeni olemattomiin, niin nyt painoni vain jatkaa tippumistaan, vaikka urheilu on taas vastaavasti jäänyt enkä juuri kiinnitä huomiota siihen mitä syö. Tämä ei ole vaatinut minkäänlaista ponnistelua, koska lääke on muuttanut ruokahaluani ja nälän tunnettani ja sitä ennen kroppa alkoi asettumaan hormonaalisesti aikaan ennen raskautta.
On todella vaikeaa pudottaa painoa, jos taistelee kehon hormoonitoimintaa ja nälkää vastaan. Versus jos hormoonitoiminta on tasapainossa ja nälän tunne hyvin pieni.
Ja tästä johtopäätöksenä, että suurin osa ihmisistä on muuttunut nykyään sellaisiksi, että eivät yhtään välitä ottaa itseään niskasta kiinni vaikka paino nousee? Maailmanlaajuisesti siis, koska tämä painon nouseminen ilmiönähän on ihan kaikissa länsimaissa. Vai olisiko sittenkin kyse vähän jostain muustakin, vaikka siitä, että 70-luvulla ei ollut yhtä yleistä liikkua autoilla, enemmän pyöräiltiin ja tehtiin fyysisempää työtä, ja nykyään enemmän istumatyötä, ja työpaikat automatkojen päässä? Kodinkoneitakaan ei ollut 70-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Energiankulutus oli varmaan 1000 kcal enemmän vuorokaudessa.