Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on sitä, että hyväksytään ihmiset sellaisenaan, oli heidän kehonsa minkälaiset tahansa. Lihavat, normit, laihat, vammaiset...et ajateltais, et ihminen on muutakin, kuin paino tai muoto. Mut joillekin tämä on liian vaikea konsepti.
___
Siis totta hitossa kaikki ihmiset on samanarvoisia, oli ne minkä värisiä, kokoisia, muotoisia tai henkisiä hyvänsä. Tossa on vaan se juttu, että vammalleen tai värilleen ei voi mitään, mutta painolle voi, ja lisäksi se sattuu olemaan sellainen ominaisuus, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi elämänlaatuun ja yleiseen terveyteen.
Siitä näkökulmasta katsottuna olisi erittäin suotavaa, että asiasta voitaisiin puhua ylipäätään ja että siitä voitaisiin puhua asiallisesti ilman haukkumista ja solvaamista, ja että ylipaino ominaisuutena voitaisiin kyseenalaistaa eikä siihen tarvitsisi suhtautua kuin yhtenä sisäsyntyisistä ominaisuuksista. Sellainen on yleinen diskurssi n
Täällä ollut jokunen asiallinen kommentti, mistä joku on voinut saada jonkun eteenpäin vievän vinkin. Suurin osa on tätä ihmettelyä, miksi toiset ei vaan välitä ja jengi vaan haluu olla lihava ...jee diabetes. Et se siitä vilpittömästä huolesta ja asiallisesta keskustelusta. Ja näitä tyhjänpäiväyksiä vielä kompataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on mun mielestä mielenkiintoista, että paras ystäväni on oikea terveysintoilija. Syö terveellisesti, urheilee, on hoikka, ja pitää itsestään muuten huolta, mutta kärsii jatkuvasti erilaisista terveysongelmista - verenpaine, suolisto ym. Jaksaa jatkuvasti nipottaa ja tuputtaa minulle, ylipainoiselle, terveellisistä elintavoista ja, että pitäisi laihduttaa jne. Minä, herkkuja rakastava, olen täysin terve. Perusteellinen tarkastus tehty muutama kuukausi sitten, eikä edes kolesteroli ole koholla. Yli viisikymppisenä en edes aio laihduttaa, vaan elän nauttien kaikesta. Kerran täällä vaan eletään ja lähtö tapahtuu meille kaikille tavalla tai toisella. Joten, annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja pidetään huolta vain omista valinnoistamme :)
Niin, kuulostaa kivalta. Mut jonkun mielestä olet kuitenkin väärässä. Ei noin pitäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin. Tällä tavalla siitä tulee helppoa. Painonhallinnalla ei siis tarkoiteta laihduttamista, vaan painon hallintaa, joka voi olla vaikka sitä, että se paino ei enää entisestään nousisi. Monella ylipainoisella paino on liikkuva, joustava asia, joka nousee ja laskee. Painonhallinta on painon pitämistä samassa tai sen saamista hiljaiseen laskuun. Ei sillä tarkoiteta mitään laihdutuskuureja. Sitä tuntuu monen ylipainoisen olevan vaikea ymmärtää. Normaalipainoisille se on selvempää, koska heidän painonsa pysyy suunnilleen samoissa lukemissa vuodesta toiseen.
Miksi aina oletetaan, että ylipainoinen lihoo koko ajan lisää?
No koska ylipainoiset syövät koko ajan. Siis mässäilevät. Ja juovat kermakahvia
Olen viimeksi nähnyt jonkun käyttävän kermaa kahvissaan viimeksi 1970-luvun lopulla mummini hautajaisten muistotilaisuudessa. Sen jälkeen olen opiskellut ja ollut töissä sekä monissa juhlissa, joissa juodaan kahvia mutta maidon kanssa. Muistan, että minulle naurettiin kun varasin ensimmäisen lapseni nimijuhliin purkillisen kahvikermaa maidon lisäksi. Ja nauraja oli ihan oikeassa: kukaan ei laittanut kermaa kahviinsa. Tuosta on nyt aikaa yli 25 vuotta. Töissä ei ainakaan kukaan juo kahvia minkään muun kuin maidon kanssa. Mitään pullia, keksejä tai etenkään viinereitä ei työpaikallani ole ikinä edes harrastettu.
Vierailija kirjoitti:
"Olen koko ikäni ylläpitänyt lihaskuntoa. En käy enää kuntosalilla, mutta tiedän oikein hyvin kotijumppaohjeet. Hyötyliikuntana minulla on mökki, jossa olen koko talven ajan raahannut kuutta kuusta ja pilkkonut. Toki huomaan, ettei fysiikka yllä enää samaan kuin nuorena, mutta liikuntaa se todellakin on.
Mitä suokistoflooraan tulee, niin en syö lisättyä sokeria, enkä syö prosessoitua ruokaa kuin ehkä kerran viikossa. En syö leikkeleitä, en sipsejä, en muroja. Syön joka päivä ab-jugurttia. Syön tosi paljon raakoja kasviksia. Kun puhuin, että olen kokeillut xyz, niin siihen kuuluu myös aika, jolloin söin tehostetusti fermentoituja ruokia ja maitohappobakteereita aika kauan aikaa.
Missä vaiheessa suolistofloora on voinut häiriintyä, jos ei ole kerta oikeastaan koskaan syönyt prosessoitua ruokaa, ja syön 80 % vähemmän sokeria kuin ensimmäiset 50 vuotta elämästäni?"
Kuten s
Suoliston mikrobisto ottaa osumaa jokaisesta antibioottikuurista. Hyvälläkin suoliston mikrobiston hoidolla kestää 6-24 kuukautta palata takaisin aikaisempaan normaalitilaan. Esimerkiksi lapsena antibiootteja syöneet ovat painavampia kuin ne, jotka eivät ole joutuneet syömään antibiootteja.
Onneksi nykyään vanhemmat ovat tiedostavaa väkeä ja eivät kiristä lääkäriltä varmuuden vuoksi antibioottikuuria flunssaiselle lapselleen eivätkä lääkärit myöskään kirjoita niitä pelkkään flunssaan. Se, että lääkitään korvatulehdusta on ihan perusteltua, koska suurempi paino on pienempi ongelma kuin pysyvä kuulonalenema ja sen liitännäisongelmat. Tietenkään ei kannata ajatella niin, että ottaa riskin kuolla verenmyrkytykseen kunhan paino ei lähde nousemaan antibioottikuurin sekoittaman suolistomikrobiston vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehillintä.
Ei ole, ikäni olen syönyt mitä haluan ja saman painoinen hoikka ollut aina. Jokin muu siinä on syynä, kun päivääkään en ole itseäni hillinnyt. Laihduttamaan en varmaan edes pystyisi jos lihoisin, koska sitä itsehillintää ei nimenomaan ole. Syön pullaa ja karkkia joka päivä ja varmaan itkisin, jos en voisi.
Ihan mielenkiinnosta: oletko synnyttänyt?
En ole tuo kommentoija, mutta olisi voinut olla minun tekstiä. Olen 54 v kolmen lapsen äiti. Paino aikuisiällä ennen lapsia 47 kg ja nykyään 53 kg eikä siitä näytä nousevan millään. Ei haittaisi muutama lisäkilo, mutta niitä ei vaan tule. Syön monipuolisesti ja paljon herkkuja, mutta ilmeisesti liian vähän. Enempää ei vaan maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tunnet siis monta ylipainoista, jotka sanovat sinulle noin? Minulle ei yksikään ole sanonut, että ovat lihavia, koska kehopositiivisuus.
Aika huonosti tulee mielipiteistäsi esille se, ettei sinua häiritse...voisin kyllä väittää päinvastaista. Mutta jos tämä buustaa sinun itsetuntoasi, niin silloinhan lihavilla, eiku anteeks virtehepoilla, on paikkansa sinunkin elämässä. Kiitos siis heille sinun paremmasta mielestä."
Kukaan ei ole ennen sinua kutsunut lihavia virtahevoiksi täällä. Jos luetunymmärtäminen on tuota luokkaa, ymmärrän paremmin hermostumiset ja syyllistymiset.
Vierailija kirjoitti:
"Tunnet siis monta ylipainoista, jotka sanovat sinulle noin? Minulle ei yksikään ole sanonut, että ovat lihavia, koska kehopositiivisuus.
Aika huonosti tulee mielipiteistäsi esille se, ettei sinua häiritse...voisin kyllä väittää päinvastaista. Mutta jos tämä buustaa sinun itsetuntoasi, niin silloinhan lihavilla, eiku anteeks virtehepoilla, on paikkansa sinunkin elämässä. Kiitos siis heille sinun paremmasta mielestä."
Kukaan ei ole ennen sinua kutsunut lihavia virtahevoiksi täällä. Jos luetunymmärtäminen on tuota luokkaa, ymmärrän paremmin hermostumiset ja syyllistymiset.
Enkä minä ainakaan ollut kutsunut ylipainoisia lihaviksi, nyt siteerasin sinua ja tein niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.
Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?
En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.
Ap
10 kg tippuis heti jos nukkuisi riittävästi. Mutta eipä ehdi, elämä on liian lyhyt peilin edessä keikisteltäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Se kommentti ei ollut järkevä eikä asiallinen, koska se asetti rasvakudoksen lisääntymisen ja liikunnan hyödyt vaihtoehdoiksi keskenään, mitä ne eivät ole. Ihminen voi liikkua, vaikka hänellä rasvaprosentti nousisi.
Sitä en tiedä, nouseeko se luun tiheys tai kasvavatko lihakset ilman estrogeenia. Luultavasti eivät. Vaihdevuosien alussa luun tiheys laskee 15-%, eikä tätä voi estää liikunnalla (mutta hormoneilla voi). Liikunta korkeintaan hieman hidastaa väistämätöntä kehitystä. Ilman hormoneita myöskään lihas ei kasva kunnolla eikä oikein palaudu rasituksesta, se vain väsyy ja kipeytyy. Mikä onkin monille tuttua vaihdevuosien aikana.
_____
https://www.nippon.com/en/japan-topics/g01016/
Luepa tuosta teräsmummosta.
Mummelilla saattaa hyvinkin olla laastari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelin ennen noin. Sitten elämässä tuli paljon vastaan vastoinkäymisiä. Voimavarat menivät töistä ja arjesta selviytymiseen. Uuvuin, masennuin ja sairastuin muihinkin mielenterveyden haasteisiin. Aika viimeisiä asioita oli pitää painoa kurissa, kun välillä mietin jaksanko pestä edes hampaat.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on sitä, että hyväksytään ihmiset sellaisenaan, oli heidän kehonsa minkälaiset tahansa. Lihavat, normit, laihat, vammaiset...et ajateltais, et ihminen on muutakin, kuin paino tai muoto. Mut joillekin tämä on liian vaikea konsepti.
___
Siis totta hitossa kaikki ihmiset on samanarvoisia, oli ne minkä värisiä, kokoisia, muotoisia tai henkisiä hyvänsä. Tossa on vaan se juttu, että vammalleen tai värilleen ei voi mitään, mutta painolle voi, ja lisäksi se sattuu olemaan sellainen ominaisuus, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi elämänlaatuun ja yleiseen terveyteen.
Siitä näkökulmasta katsottuna olisi erittäin suotavaa, että asiasta voitaisiin puhua ylipäätään ja että siitä voitaisiin puhua asiallisesti ilman haukkumista ja solvaamista, ja että ylipaino ominaisuutena voitaisiin kyseenalaistaa eikä siihen tarvitsisi suhtautua kuin yhtenä sisäsyntyisistä ominaisuuksista. Sellainen on yleinen diskurssi n
Niin, kaikki ovat samanarvoisia, MUTTA...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa katsoa nuoria kollegoja jotka ovat siis ylipainoisia mutta heidän lounas eväät koostuvat lähinnä pikanuudeleista, kaurapuurosta ja pilttisoseista. Itse syön kunnon lounaan (kanaa, lihaa, kalaa ym.) vihanneksineen, välipan ja päivällisen. Mietin vaan että miten voi olla ylipainoinen jos syö pelkkää kaurapuuroa ja nuudeleita.. vai alkaako mässäily iltaisin?
Nuudelit ja kaurapuurohan ovat lähes pelkkiä tyhjiä hiilihydraatteja. Siksi ne lihottavat eivätkä pidä nälkää. Pilttisoseetkin ovat käytännössä sokeria ja vettä. Kuidut niissä on pilkottu niin pieniksi, etteivät ne hidasta sokerin imeytymistä.
"Huhhuhhuuuh, jaa, mistä tiedät että minä kommentoin? Ja mihin viestiisi? Sori ystäväiseni, mä en näe ip-osoitteita enkä tiedä mitä sä olet kirjoitellut. En kyllä mielestäni ole syyllistänyt ketään, paitsi niitä jotka haukkuvat toisia. Avaa vähän."
Jos keskustelussa kommentoi edellista viestiä, joka kommentoi edellistä, joka kommentoi... siinä on yleensä sellainen jatkumo, jonka olettaa olevan looginen jatkumo. Ei puhuta samassa ketjussa turvotuksesta ja ydinvoimalan räjähdyksestä ilman, että ne jotenkin liittyvät toisiinsa. Mutta tämän enempää en jaksa tätä avata, jos et ymmärrä, sit et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koko ajan ruoka mielessä. Aikainen aamu juuri herättyä on ainoa hetki jolloin ruuan ajatteleminen tuntuu pahalta, mutta kunhan olen ollut noin tunnin hereillä, niin ruoka on mielessä nukahtamiseen saakka. Mä en osaa lopettaa syömistä luonnostaan, vaan mun pitää joka kerta koettaa arvioida, että olenko syönyt sopivasti, koska mä en tunne itseäni kylläiseksi ikinä. Joskus testasin että miten paljon voin syödä ja meni sellaiset 16 palaa pizzaa Raxissa, sen lisäksi toki söin myös ensin hiukka salaattia ja jälkkäriksi jäätelöä. Pöydästä noustessa mulla on aina olo, että en ole tyytyväinen ja mietin, että pitäisikö vielä vähän syödä.
Yleensä mä rajoitan syömistäni tietoisesti koko ajan, että en lihoisi. Viime viikonloppuna tein poikkeuksen, kun en aina jaksa. Söin kymmenen karjalanpiirakkaa juuston kera ja jälkkäriksi kaksi isoa korvapuustia. Tämä siis oli ns. välipala, koska söin myös kaksi ateriaa ja illalla
Kuulut selvästi niihin, joilla on häiriö kylläisyyshormonien kanssa. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen koko ikäni ylläpitänyt lihaskuntoa. En käy enää kuntosalilla, mutta tiedän oikein hyvin kotijumppaohjeet. Hyötyliikuntana minulla on mökki, jossa olen koko talven ajan raahannut kuutta kuusta ja pilkkonut. Toki huomaan, ettei fysiikka yllä enää samaan kuin nuorena, mutta liikuntaa se todellakin on.
Mitä suokistoflooraan tulee, niin en syö lisättyä sokeria, enkä syö prosessoitua ruokaa kuin ehkä kerran viikossa. En syö leikkeleitä, en sipsejä, en muroja. Syön joka päivä ab-jugurttia. Syön tosi paljon raakoja kasviksia. Kun puhuin, että olen kokeillut xyz, niin siihen kuuluu myös aika, jolloin söin tehostetusti fermentoituja ruokia ja maitohappobakteereita aika kauan aikaa.
Missä vaiheessa suolistofloora on voinut häiriintyä, jos ei ole kerta oikeastaan koskaan syönyt prosessoitua ruokaa, ja syön 80 % vähemmän sokeria kuin ensi
Sitten kun se suoliston floora on oikein hyvä, ruoasta imeytyy ravinto tehokkaasti ja pystyt keräämään vararavintoa huonojen aikojen varalle, vaikka söisit vain veteen keitettyä kaurapuuroa ja kurkkuviipaleita. Oi sitä onnea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 grammasta irtokarkeista ei tule niin paljoa sokeria kuin siitä, laittaa aamukahviin sokeria, juo appelsiinimehua, syö jugurtin muromyslillä.
Mutta enemmän lisäaineita tulee.
Aikoinaan kävin tapaamassa ravintoterapeuttia. Silloin söin vielä karkkia, enää vain suklaata. Päiväkirjaan merkitsin kaiken gramman tarkkuudella. Hänen mukaan ihan sallitun rajoissa oli nämä makeat. Eli ei virallisetkaan suositukset kirllä kaikkea makeaa.
Eri
Muistako mikä määrä oli sallittua?
Ei mulla ollut mitään tiettyä päivittäistä määrää. Ihan fiiliksillä söin. Kun jätin karkit pois, mittasin suklaan syönnin. Kes
WHO:n viimeisimmän suosituksen mukaan lisättyä sokeria ei ole hyvä saada yli 50 grammaa vuorokaudessa. Tuohon lasketaan esimerkiksi jugurtin lisätty sokeri, myslin lisätty sokeri, murojen sokeri jne. Kaikki sokeri, mikä on tuotteeseen lisättyä valmistusvaiheessa.
Miksi ette vain voi myöntää, että on mukava tuntea itsensä muita paremmaksi ja dissata lihavia?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukee muiden vastauksia, mutta ymmärrän sen että ei todellakaan oo helppoa vastustaa kovaa nälkää ja mahdollisia mielitekoja, vaikka järki sanoisi että "et tarvii".
Olen normaalipainoinen ja paino on aikuisiän ollut tosi vakio (raskautta ja synnytyksen jälkeisiä kuukausia lukuunottamatta), mutta synnytyksen jälkeen mulla oli parin kuukauden ajan aika holtitonta syöminen. Vauvan kanssa oli rankkaa ja mulla oli paljon kipuja. Ootin joka ilta että pääsen nukkumaan ja aamulla oli masentunut olo siitä että uusi päivä alkaa.
Ainoo asia, mistä sain mielihyvää, oli suklaan syöminen. Söin sitä tosi paljon enkä pystyny mitenkää vastustaa. Jossain vaiheessa tuo ongelma sitten päättyi, mutta jos syystä tai toisesta olisi koko ajan tuollainen olo, niin en yhtään ihmettele että ihmisellä paino nousee, minut siis ois pitäny sitoa seinään kiinni, etten ois päässy sitä suklaata hakee.
Mulla oli sama! Söin puolikkaan suklaalevyn joka ikinen päivä! Lisäksi join iltaisin kaakaota ja söin ainakin neljä leipää. En muuten syö kuin aamuisin kaks, mut silloin oli aina pino niitä.
Se vaan, etten niistä lihonut, kun vain laihduin. Se imettäminen vei ensimmäisenkin raskauden kilot. Mutta silti, ymmärrän hyvin tuon! Tuo tapa loppui kuin seinään, kun imetys loppui.
Vierailija kirjoitti:
On ihan yleisesti todettu että henkilö, joka syö tasapainoisesti ja liikkuu ja kaiken järjen mukaan pitäisi laihtua niin ei laihdu ehkä vain siksi että yöunet ovat aivan hanurista. Jatkuva vähäinen yöuni ja väsymys ovat rankka stressitila kehossa ja estää painon putoamisen.
Elimistön kannalta painon putoaminen on aina stressitila ja aivot ovat hälytystilassa siksi, että ihmisen biologia pyrkii aina päihittämään viimeiseen saakka kalorivajeen. Aivot pitävät normaalipainona korkeinta saavutettua painoa.
En jaksa lukee muiden vastauksia, mutta ymmärrän sen että ei todellakaan oo helppoa vastustaa kovaa nälkää ja mahdollisia mielitekoja, vaikka järki sanoisi että "et tarvii".
Olen normaalipainoinen ja paino on aikuisiän ollut tosi vakio (raskautta ja synnytyksen jälkeisiä kuukausia lukuunottamatta), mutta synnytyksen jälkeen mulla oli parin kuukauden ajan aika holtitonta syöminen. Vauvan kanssa oli rankkaa ja mulla oli paljon kipuja. Ootin joka ilta että pääsen nukkumaan ja aamulla oli masentunut olo siitä että uusi päivä alkaa.
Ainoo asia, mistä sain mielihyvää, oli suklaan syöminen. Söin sitä tosi paljon enkä pystyny mitenkää vastustaa. Jossain vaiheessa tuo ongelma sitten päättyi, mutta jos syystä tai toisesta olisi koko ajan tuollainen olo, niin en yhtään ihmettele että ihmisellä paino nousee, minut siis ois pitäny sitoa seinään kiinni, etten ois päässy sitä suklaata hakee.