Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1029)
On hauskaa kysyä ensin, mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa ja sitten, kun ihmiset kertovat, mikä on vaikeaa, todetaan, että ei se ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä olen katsellut "my 600 lb life" -jaksoja niin nämä henkilöt on tottuneet käyttään ruokaa jo lapsesta asti lohtunaan ja tunteidensäätelyyn eli ikään kuin ruoka on hoitanut heille äidinvirkaa, tai sitten vanhemmat on käyttäneet ruokaa "rakkauskielenä" esim. lohdutuksena. Hirmu monet noista kokee tulleensa hylätyiksi ja henkisesti laiminlyödyiksi lapsena tyyliin: äiti oli yksinhuoltaja ja teki kahta työtä, söin keksejä kun ikävöin äitiä ja oli turvaton olo. Ei ihme että amerikkalaiset on lihavia kun miettii että suurella osaa vanhemmista ei ole aikaa olla lasten kanssa kotona kun pitää tehdä kahta tai kolmea työtä saadakseen minimitoimeentulon ja lapset sitten hakee lohtua ja "äitiä" ruuasta.
Vähän ärsyttää tuo dr. Now ja hänen ilkeytensä. Useimmat hänen potilaistaan "sortuvat", koska heillä on "stressiä". Dr.Now sanoo, että elämä on täynnä stressiä ja sitä on turha käyttää tekosyynä ylensyömiseen koska stressitöntä elämää ei olekkaan. Hän sanoo näin potilaille, joilla on ollut ehkä hyvinkin traumatisoiva lapsuus. Hyvä stressinsietokyky luodaan jo lapsuudessa. Jotkut ovat luonnostaan herkempiä ja neuroottisempia ja kokevat elämän "syvemmin" kuin muut. Tämä on sekä rikkaus että kirous. Jos kaikki voimavarat lapsuudessa menevät ahdistuksesta ja peloista yksin jollain tavoin selviämiseen, niin tuloksena on persoona, jonka perusturvallisuus ja stressinsietokyky on paradoksaalista kyllä, äärimmäisen alhainen ja triggeröityy pienistä. Tällainen henkilö käyttää tunteiden tasaamiseen ruokaa, huumeita tai alkoholia, koska tunteet ovat heille sietämättömiä, liian suuria. Tämän huomaa esim. kun dr.Now'n potilas lihookin alussa eikä laihdu vaikka kuvittelee tehneensä kovemmin töitä kuin ikinä ennen laihtumisensa suhteen. Tämä tulee potilaalle yllätyksenä, koska hän uskoi taistelleensa kaikin voimin seuranneensa ruokavaliota "suhteellisen hyvin", mitä nyt repsahtaneensa pari kertaa "mielenterveytensä takia". Kyse on siitä, että jo ajatus syömättömyydestä stressaa näitä potilaita niin paljon että he syövät tästä ajatuksesta johtuvaan ekstra-ahdistukseen entistä enemmän koska ruoka on heille stressi/ ahdistuslääke.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä olen katsellut "my 600 lb life" -jaksoja niin nämä henkilöt on tottuneet käyttään ruokaa jo lapsesta asti lohtunaan ja tunteidensäätelyyn eli ikään kuin ruoka on hoitanut heille äidinvirkaa, tai sitten vanhemmat on käyttäneet ruokaa "rakkauskielenä" esim. lohdutuksena. Hirmu monet noista kokee tulleensa hylätyiksi ja henkisesti laiminlyödyiksi lapsena tyyliin: äiti oli yksinhuoltaja ja teki kahta työtä, söin keksejä kun ikävöin äitiä ja oli turvaton olo. Ei ihme että amerikkalaiset on lihavia kun miettii että suurella osaa vanhemmista ei ole aikaa olla lasten kanssa kotona kun pitää tehdä kahta tai kolmea työtä saadakseen minimitoimeentulon ja lapset sitten hakee lohtua ja "äitiä" ruuasta.
Vähän ärsyttää tuo dr. Now ja hänen ilkeytensä. Useimmat hänen potilaistaan "sortuvat", koska heillä on "stressiä". Dr.Now sanoo, että elämä on täynnä stressiä ja sitä on turha käyttää tekosyynä ylensyömiseen koska stressit
Tähän sanoisin vaan, että on ruokaa ja ruokaa. Joku amerikkalainen laihdutusohjelma ei ehkä tarjoa sitä kaikkein terveitä näkemystä asiaan.
Noilla on kaikilla tosi korkeat ACE-pisteet ja suurella osalla seksuaalista hyväksikäyttöä.
Jos on paljon dissosiaatiossa, on vaikea hallita yhtään mitään, koska se nyt vähän niin kuin estää asioiden hallinnan. Itselläni on lääkärin lausunto aiheesta.
Jenkeissä on mahdollista syödä itsensä tärviölle, narkata opiaattilääkkeillä tai kännätä tms. Siellä on laajempi paletti kuin Suomessa. Suomessa juominen on helpoin tapa hoitaa se, mitä tuolla osa hoitaa syömällä.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä olen katsellut "my 600 lb life" -jaksoja niin nämä henkilöt on tottuneet käyttään ruokaa jo lapsesta asti lohtunaan ja tunteidensäätelyyn eli ikään kuin ruoka on hoitanut heille äidinvirkaa, tai sitten vanhemmat on käyttäneet ruokaa "rakkauskielenä" esim. lohdutuksena. Hirmu monet noista kokee tulleensa hylätyiksi ja henkisesti laiminlyödyiksi lapsena tyyliin: äiti oli yksinhuoltaja ja teki kahta työtä, söin keksejä kun ikävöin äitiä ja oli turvaton olo. Ei ihme että amerikkalaiset on lihavia kun miettii että suurella osaa vanhemmista ei ole aikaa olla lasten kanssa kotona kun pitää tehdä kahta tai kolmea työtä saadakseen minimitoimeentulon ja lapset sitten hakee lohtua ja "äitiä" ruuasta.
Vähän ärsyttää tuo dr. Now ja hänen ilkeytensä. Useimmat hänen potilaistaan "sortuvat", koska heillä on "stressiä". Dr.Now sanoo, että elämä on täynnä stressiä ja sitä on turha käyttää tekosyynä ylensyömiseen koska stressit
Kyseessä on viihdeohjelma, sosiaaliporno, ei dokumentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hauskaa kysyä ensin, mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa ja sitten, kun ihmiset kertovat, mikä on vaikeaa, todetaan, että ei se ole vaikeaa.
Jep. Ja ihmisten omat kokemukset nollataan pelkkinä tekosyinä.
No itsellä se oli pcos:n aiheuttama insuliiniresistenssi. Kylläisyyden tunnetta ei tullut niinkuin normaalisti vaan aina oli nälkä ja siksi jouduin syödä isoja annoksia. Mutta kun sain insuliiniresistenssiin lääkityksen niin enää ei ole yhtään vaikeaa :) Mitä olisit toivonut syyksi? Että oisin syönyt joka päivä roskaruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itsellä se oli pcos:n aiheuttama insuliiniresistenssi. Kylläisyyden tunnetta ei tullut niinkuin normaalisti vaan aina oli nälkä ja siksi jouduin syödä isoja annoksia. Mutta kun sain insuliiniresistenssiin lääkityksen niin enää ei ole yhtään vaikeaa :) Mitä olisit toivonut syyksi? Että oisin syönyt joka päivä roskaruokaa?
Heidän mielestään sinun olisi pitänyt pystyä sivuuttamaan elimistösi täysillä huutavat signaalit, koska he itse mallikelpoisesti pystyvät sivuuttamaan kuiskaukset ja hetkittäisen normaalin puheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔
No muutama viikko sitten oli lehdessä juttua tutkijasta, joka tutkii juurikin normaalipainoisia ihmisiä. Hänen tutkimustuloksensa oli suunnilleen samanlaisia kuin mitä täällä on tarjottu toimivan painonhallinnan keinoiksi. Voitte googlata Anu Joki.
Anu Joki on toki tuttu. Hän mm. tyrmää termin painonhallinta, puhuu dieettikulttuuria ja laihduttelua vastaan. Sen sijaan hän puhuu elämäntapojen joustavuudesta ja sallivuudesta. Joen mielestä myöskään itsekuri ei ole avain painonhallintaan. Lisäksi hän korostaa, että kehon mittojen pitäisi keskittyä enemmän hyvinvointiin.
Näitä keinoja ei täällä juurikaan ole tarjottu. Mutta hienoa, että olet tutustunut Joen ajatuksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔
No muutama viikko sitten oli lehdessä juttua tutkijasta, joka tutkii juurikin normaalipainoisia ihmisiä. Hänen tutkimustuloksensa oli suunnilleen samanlaisia kuin mitä täällä on tarjottu toimivan painonhallinnan keinoiksi. Voitte googlata Anu Joki.
Anu Joki on toki tuttu. Hän mm. tyrmää termin painonhallinta, puhuu dieettikulttuuria ja laihduttelua vastaan. Sen sijaan hän puhuu elämäntapojen joustavuudesta ja sallivuudesta. Joen mielestä myöskään itsekuri ei ole avain painonhallintaan. Lisäksi hän korostaa, että kehon mittojen pitäisi keskittyä enemmän hyvinvointiin.
Näitä keinoja ei täällä juurikaan ole tarjottu. Mutta hienoa, että ol
Jos luet ap:n viestejä, niin juuri tuota samaa hänkin on sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsellä se oli pcos:n aiheuttama insuliiniresistenssi. Kylläisyyden tunnetta ei tullut niinkuin normaalisti vaan aina oli nälkä ja siksi jouduin syödä isoja annoksia. Mutta kun sain insuliiniresistenssiin lääkityksen niin enää ei ole yhtään vaikeaa :) Mitä olisit toivonut syyksi? Että oisin syönyt joka päivä roskaruokaa?
Heidän mielestään sinun olisi pitänyt pystyä sivuuttamaan elimistösi täysillä huutavat signaalit, koska he itse mallikelpoisesti pystyvät sivuuttamaan kuiskaukset ja hetkittäisen normaalin puheen.
Varmaankin näin. Vähät siitä, ettei olisi ollut energiaa käydä töissä, opiskella ja harrastaa ja elämä olisi jatkuvaa nälkää. Kunhan paino olisi pudonnut :) Nämä varmaan vastustaa myös migreenilääkkeitå. Kärsiä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luksusta, kun elämä on sellaisessa jamassa, että voi priorisoida painonhallintansa. Silloin on työkykyinen, ei väkivalllan lähellä, ei mitään taloudellista, juridista tms. katastrofia, ei kuolemanvaaraa itsellä tai läheisellä, ei vammaista/muistisairasta/syöpäsairasta tms. hoidettavana tai itse potilaana, ei lamaavaa masennusta. Jne jne.
Suurimmalla osalla maailman ihmisistä elämä ei ole tuossa jamassa ja silti he onnistuvat "priorisoimaan painonhallintansa". Jännä, että kaikista asioista juuri painonhallinta, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja hyvinvointiin, on sinusta niin turha, että mikä tahansa asia ajaa aina edelle. Tuolla logiikalla kukaan ei koskaan voi onnistua, koska aina on jotain tärkeämpää.
Kyllähän minä sitä hallitsen, mutten priori
No silloin teet jo aika paljon, jos olisi helppo lihoa hallitsemattomasti. Itsekään en priorisoi painonhallintaa kaiken muun edelle, mutta se kulkee siellä mukana vähän niin kuin muukin terveydestä huolehtiminen. Varmaan tuossa tilanteessa tekisin samoin eli pyrkisin vain pitämään saman painon, koska ei lievä ylipaino välttämättä itsessään ole haitallista, jos paino pysyy vuosia samana ja terveys on muutoin hyvä. Eri juttu, jos paino jatkuvasti nousee. Vasta siinä BMI 30 kohdalla paino alkaa itsessään olla ongelma, tai vyötärölihavuuden ohdalla jo aiemmin. Minulla ongelma on se, että paino vain nousisi koko ajan, jos asiaan ei kiinnittäisi päivittäin huomiota.
"Jos luet ap:n viestejä, niin juuri tuota samaa hänkin on sanonut."
Ap on lähinnä kauhistellut, ollut järkyttynyt ja ihmetellyt lihavien tyhmyyttä kun ne ei vaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoindeksi väittää että olen ylipainoinen.
Lihas painaa enemmän kuin läski. Rasvaprosentti on 11%. Olenko muka ylipainoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luksusta, kun elämä on sellaisessa jamassa, että voi priorisoida painonhallintansa. Silloin on työkykyinen, ei väkivalllan lähellä, ei mitään taloudellista, juridista tms. katastrofia, ei kuolemanvaaraa itsellä tai läheisellä, ei vammaista/muistisairasta/syöpäsairasta tms. hoidettavana tai itse potilaana, ei lamaavaa masennusta. Jne jne.
Suurimmalla osalla maailman ihmisistä elämä ei ole tuossa jamassa ja silti he onnistuvat "priorisoimaan painonhallintansa". Jännä, että kaikista asioista juuri painonhallinta, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja hyvinvointiin, on sinusta niin turha, että mikä tahansa asia ajaa aina edelle. Tuolla logiikalla kukaan ei koskaan voi onnistua, koska aina on jotain tärkeämpää.
Oma paino tekee sellaisia ihme hyppäyksiä. Aineenvaihdunta menee johonkin outoon jamaan ja viikossa tai kahdessa lihon neljä kiloa. Sitten nousu pysähtyy. Puoleksi vuodeksi, vuodeksi, kahdeksi vuodeksi, kunnes tapahtuu taas. Siinä välissä se on voinut pysyä samassa tai joskus jopa laskea. On aineenvaihduntasairauksia.
Onko kukaan tutustunut ylivilkkaan opioidijärjestelmän ja ylipainon välistä yhteyttä? Mielestäni se on mielenkiintoinen "löydös" ja naltreksoni auttaa tuohon opioidijärjestelmää blokkaamalla. Itselläni on taipumusta tuohon enkä varmasti ole ainoa. Koskee etenkin ihmisiä, jotka lihovat menetysten ja surujen ja hylätyksitulemisen vuoksi.
Aina hauskaa kun henkilö joka omien sanojensa mukaan "elää kuin pellossa" eli ei lainkaan joudu miettimään omia syömistään ja pysyy normaalipainoisena ihmettelee kuinka toisilla on erilainen kokemus. Itse kuulun siihen joukkoon joka on pienestä pitäen ollut taipuvainen lihomiseen. Olin pullukka lapsi, kunnes anoreksia iski nuoruudessa. Sen jälkeen elämä on ollut jatkuvaa ruoan ja liikunnan ympärillä pyörimistä - on ollut parempia ja huonompia aikoja. En tiedä olenko koskaan ollut "normaali". Olen aina tainnut kärsiä jonkun sortin syömishäiriöstä. Viimeiset 15 vuotta se on ollut jonkun asteinen ortoreksia. Olen hyvinkin hoikka ja hyväkuntoinen, ja syön kyllä, mutta elämä on ruoan punnitsemista, kaloreiden laskemista ja liikunnan ylenpalttista harrastamista - kokopäivätyön, kodin, lasten ja koiran hoitamisen ohessa.
Olisin paljon mieluummin terve ja normaali pullukka kuin tällainen.
Ei siinä mitään vaikeaa ole.
Olen pysynyt hoikkana.
Syön vain silloin kun on oikeasti nälkä.
Teen fyysistä työtä, joka varmasti auttaa pysymään hoikkana. Ja kyllähän sokeri on se joka lihottaa. Jos syö runsaasti sokeripitoisia elintarvikkeita, nälän tunne ei pysy loitolla.
Itsellä on ollut todella paha akne. Kun lopetin sokeripitoisten elintarvikkeiden ja herkkujen syömisen. Akne parani puolessa vuodessa. Sokeri aiheuttaa tutkitusti tulehdusta elimistöön.
Alue: Aihe vapaa
On ihan eri pitää paino normaalina kuin laihduttaa se ylipainosta, lihavuudesta tai merkittävästä lihavuudesta.
En ole painanut koskaan yli 90 kiloa, joten hahmotan, että 140 kg painavilla on eri ongelmat kuin itselläni. Samoin minulla on eri ongelmat kuin ihmisellä, joka ei ole koskaan painanut yli 65 kg.