Lue keskustelun säännöt.
Missä vika kun suhteeni päättyvät usein tästä samasta syystä?
05.02.2025 |
Taustaksi, että olen vajaa nelikymppinen, korkeasti koulutettu, tavallinen ja mukava nainen. En harrasta yhden yön juttuja ollenkaan ja miellän itseni parisuhdeihmiseksi. Olen huomannut, että seurustelusuhteeni ja avoliittoni ovat päättyneet melkein kaikki oikeastaan samasta syystä. Ja olen ruvennut miettimään missä vika. Minussa vai miehissä? Vai valitsenko vääränlaisia miehiä, jotka eivät vain sovi minulle? Vai mistä tässä on kyse?
Eli suhteen alku, ensimmäiset kuukaudet, joskus vuodetkin menee oikein hyvin, mutta sitten mies alkaa vaatimaan minua muuttamaan elämääni siten, että luovun osasta omia tarpeitani, omia menojani. Olen (myös muiden mielestä) luotettava, en petä, en edes vilkuile muita miehiä, kerron aina avoimesti missä olen ja missä menen ja mitä aion. Sitoudun suhteeseen täysillä, kun suhteessa olen. Mutta miehet alkavat suhteen vakiinnuttua vaatimaan, että en matkustelisi yksin, en kävisi jossain harrastuksissani, utelevat läppärini selainhistoriaa, kyselevät kenen kanssa puhun puhelimessa jne. Ja kun kerron, että tykkään matkustelusta, ja jos mies ei halua lähteä mukaan tai ei työn takia pääse matkalle mukaan silloin kun minulla on lomaa, niin tietenkin lähden matkalle silloin yksin, koska rakastan matkustelua. Tulee riitaa, en kuulemma saa lähteä jne. Eli vaikka sitoudun suhteeseen ja mieheen täysillä enkä tee mitään mikä antaisi mitään syytä epäillä pettämistä tms (ja aidosti en petä enkä ole jotenkin jalka oven välissä suhteessa), niin vapauttani elää aletaan rajoittamaan. Tähän en tietenkään suostu, vaan rauhallisesti ja selkeästi totean, että en voi tällaiseen suostua. Tulee lisää riitaa kun en suostu luopumaan tietystä vapaudesta. Ja lopulta en enää kestä sitä että en saa elää elämääni ja jätän miehen.
Miten analysoisit tilannetta? Mitä teen väärin?
Kommentit (178)
Älä pyri nyrkin ja hellan väliin. Ymmärrän, että naiset ihailevat miehisyyttä joka on myös voimaa ja valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Voi kunpa puolisoni olisi kuin sinä, mutta ei.
Mihinkään ei voi mennä yksin ja minun on pakko lähteä mukaan kaikkialle, vaikka välillä olisi ihan kiva olla edes hetken erossa toisistamme omaa aikaa viettämässä. Vaikka olen monta kertaa sanonut, että mene, ei minua mukaan tarvitse, niin se ei missään nimessä käy.
Kuulostat oikein mukavalta naiselta. Ilmeisesti olet vain valinnut vääränlaisia miehiä. Ei tuollainen kontrollointi ole yhtään normaalia. Minkähänlaisilla kriteereillä teet miesvalintojasi? Siinä lienee pohdittavaa, jos olet kokenut saman useita kertoja.
Käytät aikaa liikaa palstalla trollaamiseen, sen takia ne mielikuvitussuhteet loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se mies saa parisuhteesta tuollaisen "vapaan sielun" kanssa? Todennäköisesti ei yhtään mitään kunnollista.
Ehkä se on tuo kun olet niin menevä ja kaiketi myös hyvin sosiaalinen tapaus. Ehkä omasta mielestäsi ihan puhtaasti kaverimielessä hankit myös miespuolisia tuttavuuksia mitä se mies ei sitten kauhean hyvällä katso ja alkaa epäilemään kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee ensimmäisenä mieleen, että oletko jollain tavalla etäinen, sulkeutunut tai työnnätkö käyttäytymiselläsi miehiä etäämmälle. Se herkästi herättää epäilyksiä, ettei kaikki ole kunnossa ja se taas saattaa aiheuttaa takertuvuutta miehissä. Onko kiintymystyylisi välttelevä?
Kuulostaa vaan epävarmoilta, eivät uskalla elää itselleen eivätkä halua sinunkaan tekevän niin. Ajatus että vika olisi parisuhteissa, sinussa tai kumppaneissasi on turhaa monimutkaistamista. Itsevarma kumppani ei välitä oikeastaan ollenkaan siitä mitä sinä teet, kunhan teillä on riittävästi yhteistä aikaa. Lopeta siis turha anaalisointi ja valitse seuraava kumppanisi niin, että hänellä on terve itseluottamus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätät jostain syystä epäilyksiä.
Tunnistan ton itsessäni. Aluksi ei välttämättä mitään ongelmia miehen reissuissa, mutta jos/kun jotain tapahtuu mistä epäilykset herää niin muutun tuollaiseksi, että en enää tykkää miehen reissuista ilman minua.
Saattaa olla joku pieni muutos viestittelyssä tai joku että toimii eri tavalla kuin ennen tai vaikka että huomaa toisen olevan humalassa vähän turhan menevä. En voi sanoa mikä se jokin sinussa on, mutta sanonpa vaan, että joku sen aiheuttaa sinun käyttäytymisessä.
Ilmeisesti et tajua, että tuo ei ole tervettä käytöstä - sinulta siis. "Pieni muutos viestittelyssä" - tarkoitatko siis, että kumppanin täytyy koko ajan olla kuin munanmuorilla ja pelätä, että mikä tahansa pikkuasia herättää epäilyksen ja sitten on mustasukkaisuushelvetti valloillaan? Kyllähän kenen tahansa käytöksestä syitä löytyy, jos sellaisia haluaa etsiä - eihän sen tarvitse sen kummempaa olla kuin että kumppani kerran unohtaa laittaa kivan emojin viestiin.
Tuollainen vainoharhaisuus ja mustasukkaisuus ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Herätät jostain syystä epäilyksiä.
Tunnistan ton itsessäni. Aluksi ei välttämättä mitään ongelmia miehen reissuissa, mutta jos/kun jotain tapahtuu mistä epäilykset herää niin muutun tuollaiseksi, että en enää tykkää miehen reissuista ilman minua.
Saattaa olla joku pieni muutos viestittelyssä tai joku että toimii eri tavalla kuin ennen tai vaikka että huomaa toisen olevan humalassa vähän turhan menevä. En voi sanoa mikä se jokin sinussa on, mutta sanonpa vaan, että joku sen aiheuttaa sinun käyttäytymisessä.
Voi olla että syy on omassa käyttäytymisessäni! Mutta kun en vain keksi mikä se voi olla! Koska ihan aidosti en katsele muita miehiä enkä koskaan pettäisi, sillä halveksin pettämistä enkä antaisi sitä itselleni koskaan anteeksi. Eikä minua edes houkuttele muut miehet, jos olen suhteessa, sillä minulle aidosti riittää se oma rakas ja sitten lisäksi se muu oma hyvä elämäni (urani, läheiset ihmiset, harrastukseni jne). Onko siis mahdollista että annan suhteessa vaikutelman siitä, että etsin muita miehiä vaikka en todellakaan niin tee? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt, että tässä ei varmaan edes ole takana mikään epäilys että pettäisin tai mustasukkaisuus muista miehistä vaan kyse on jostain muusta siinä, kun mies haluaa rajoittaa elämääni. Vai tunnenko väärin kun tunnen, että mies haluaa rajoittaa elämääni? Olisiko päinvastoin ns. normaalia, että nainen luopuisi omasta vapaudestaan esim. mennä ja tehdä (yksin), kun on vakiintuneessa suhteessa? Enkä nyt tarkoita mitään alistavan patriarkaalisen kulttuurin maiden käytäntöjä vaan sitä, mikä Suomessakin on ehkä monessa parisuhteessa ja perheessä ollut vain tapana, että nainen on hissukasti paljon kotona ja se minkä kulkee kulkee lähinnä yhdessä miehensä kanssa. Ap
Ovatko nämä miehet myös menneet omia menojaan samalla tavalla?
Ehkä nämä asiat on hyvä puhua heti suhteen alussa. Meillä ei juurikaan esim. matkustella erikseen vaan perheenä. Toki työmatkat ovat eri asia. Myös lomat vietetään yleensä yhdessä, mutta ainahan loma-ajat eivät täsmää.
Tuo yksin matkustaminen voi olla punainen vaate. Ei ole kaikille parisuhteessa ok, ja minusta se on ihan ok, ei tarvi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni niin mies kuin nainenkin haluaa elää jonkinlaisessa symbioosisuhteessa, jossa ei ole omia ystäviä (ei ainakaan kumppanilla, eikä etenkään vastakkaista sukupuolta), harrastuksia eikä muita omia menoja. Lisäksi moni on joskus tullut petetyksi. Niinpä heissä elää vahva halu kontrolloida kumppaninsa tekemisiä.
Pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka itse pettävät tai joissa ainakin asuu vahva pettämisen halu. Sellainen ihminen kuvittelee, että muut tuntevat samoin ja siksi puoliso on kontrolloitava.
Itse olen ratkaissut asin olemalla suhteen alusta asti avoin vastakkaista sukupuolta olevista ystävistäni, tutustuttanut ne uuteen naisystävääni ja kertonut avoimesti menoistani. Jos elämäntyylini on aiheuttanut mustasukkaisuutta tai kieltämistä, olen sitten jättänyt uuden tuttavuuteni. Minun vapauttani eivät muut rajoita.
Onneksi nykyisen vaimon kanssa saa olla oma itseni, enkä ole häntä kertaakaan neljännesvuosisataisen suhteem
Minusta ei ole elämään symbioottisessa parisuhteessa vaikka sitoudunkin parisuhteeseen täysillä. Ehkä tässä on se ongelma sitten. Sitoudun kumppaniini täysillä ja vaikka loppuelämäksi, mutta en antaudu symbioosiin, koska en halua symbioottista suhdetta. Ap
Minulla tuota aiheutti se, että mies sai kahvittelu kutsuja entiseltä laastari panoltaan ja sitten eksänsä otti myös jouluna yhteyttä.
Nää kahvit tarkoitti kuulemma jotain ihan muuta kun niitä kahveja.
Mies saattoi kertoa kuinka oli joku nainen tullut iskemään baarissa ja olipa kerran mennyt jatkoille jollekin naiselle muka juomien perässä.
Joillain reissuilla viestittelee aktiivisesti ja toisilla reissuilla hyvä jos hänestä kuulee yhtään mitään.
Että kyllä väitän, että mustasukkaisuus ja kontrollointi on itse aiheutettua. Harvoin ne tunteet tyhjästä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku temppareiden Kimmo olisi sellainen mies jota ei haittaisi sama mitä teet. Muutoin suurin osa miehistä on aika mustasukkaisia ja vainoharhaisia.
Heh :D . En ikinä kelpuuttaisi edes treffeille mitään tempparimiestä, vaan haluan fiksun, tavallisen, rauhallisen miehen. Ap
Ongelma lienee siinä, että itse olet enemmän niitä tempparinaisia.
En usko :D . Etkä kyllä olisi tuota mieltä jos näkisit minut. En käytä alkoholia, en biletä, olen varsin tavallisen näköinen, olen enemmän sellainen hajamielinen professori olemukseltani kuin tempparinainen. Ap
Ehkäpä ap hehkuttelee mitä kivaa harrastuksissa tehdään ja kenen kanssa ja kuinka ihanasti se Pauno osaakaan sitä ja tätä tai kuinka ihania Pabloja siellä lomakohteessa oli ja ne flirttaili kovin.
Mutta oikeasti, ap vain valitsee paskimmat vaihtoehdot suhteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies saa parisuhteesta tuollaisen "vapaan sielun" kanssa? Todennäköisesti ei yhtään mitään kunnollista.
Niin. No kanssani saa sen, että rakastan täysillä, sitoudun täysillä, olen luotettava, olen huomaavainen, kannustan miestä kaikissa hänen elämänsä asioissa, tukeeni voi luottaa ja siihen että seison rinnalla ja autan kun on vaikeaa, olen aina valmis kuuntelemaan ja olemaan läsnä jne. Voihan olla että tällaiset asiat ei sitten miehille ole tärkeitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on tuo kun olet niin menevä ja kaiketi myös hyvin sosiaalinen tapaus. Ehkä omasta mielestäsi ihan puhtaasti kaverimielessä hankit myös miespuolisia tuttavuuksia mitä se mies ei sitten kauhean hyvällä katso ja alkaa epäilemään kaikenlaista.
Minulla on useita miespuoleisia ystäviä. Osa ihan jo lapsuuden ajoilta, osa työpiireistä tulleita jne. Mutta ovat aidosti vain ystäviä. Enkä koskaan salaa mitään heihin liittyvää. Ap
Ehkä miehet saavat sinusta väärän kuvan, kun kuvailet itsesi parisuhdeihmiseksi. Usein tästä tulee mielikuva kotona viihtyvästä ihmisestä. Varmaan auttaisi jos suhteen alussa tai paremminkin jo ennen kuin suhde alkaa , kertoisit miten miellät tuon parisuhde -käsitteen. Kerrot että tarvitset omaa aikaa ja haluat liikkua yksin, kerro se sille miehelle.
Oma mieheni antaa minun kulkea vapaasti ja ei rajoita menemisiäsi, ei valvo tekemisiäni eikä rajoita elämääni, joten kyllä tälläisiä miehiä on. Sinun pitää vain löytää itsellesi sopiva.