Lue keskustelun säännöt.
Mies löi lasta. Mitä nyt?
05.02.2025 |
Meillä on kaksi lasta, 1- ja 4-vuotiaat. Työ- ja elämäntilannesyistä olen melkein koko ajan yksin heidän kanssaan. Pienempi on todella huono nukkuja, joten olen jatkuvasti todella väsynyt. Ainoastaan viikonloppuisin ja joskus kun miehen työt alkavat myöhemmin saisin aamulla nukkua vähän. Aamutoimet eivät kuitenkaan näiltä kolmistaan suju, ja isomman lapsen osalta menee äkkiä itkuksi, jos pitäisi pukea ja syödä ilman minua.
Tänäänkin oli näin. Kohta kuulin että molemmat lapset huutavat ja mies huutaa. Sitten kuulin läiskäyksen ja kovaa lapsen itkua.
Menin tietysti paikalle ja lapsi kertoi isän lyöneen käteen. Mies sivuutti asian ja alkoi vain selittää, miten lapsi oli satuttanut pikkusiskoaan (tapahtuu kyllä valitettavasti välillä, mutta aikuisen vastuulla hoitaa tilanteet) ja miten hän vaan oli tullut väliin. Lopulta myönsi myös lyöneensä, mutta ei nähnyt asiassa ongelmaa. Lapsellisesti selitti nelivuotiaalle, että pyytää lapselta anteeksi jos tämäkin pyytää pikkusiskoltaan. (?!) Itse halasin lasta ja kerroin, että aikuinen ei koskaan saa lyödä lasta ja että se on laissakin kiellettyä.
Mies lähti töihin nyt ja isompi on päiväkodissa. Olen todella järkyttynyt. Meillä on perheväkivaltaa. Tämä on nyt se tienristeys, jossa punnitaan kaikki. En ikinä kuvitellut että näin kävisi, mutta viime aikoina olen pelännyt. Sanotaan, että jos lyö kerran, tulee toinen ja kolmaskin kerta, ja silloin kysytään että mitä tein nyt. Pahinta on tuo, että mies itse ei ollut tapahtuneesta moksiskaan.
Olen myös niin väsynyt. Tukiverkkoja ei ole. Ero? Lastensuojelulle kertominen? Poliisille kertominen? Neuvolassa ainakin kerron. Jos huoltajuusasioista sopiminen joskus eteen, niin onhan tämän näyttävä siellä tiedoissa. Toivoton olo.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kertoo päiväkodissa, että isä on lyönyt, niin pidä huoli, että se on isä, joka vastaa henkilökunnan ja viranomaisten kysymyksiin. Hänen kuuluu itse ottaa vastuu omista teoistaan.
Päiväkodeissa ainakaan kaikki vanhemman polven hoitajat eivät käytännössä tee ilmiantoa vaikka olisi epäilys siitä että lapselle on kotona pidetty kuria.
Jos kyse fyysisestä kurinpidosta, niin on velvollisuus puuttua asiaan. Hoitaja syyllistyy virkarikkeeseen, jos ei näin toimi.
Muistakaa Erikan ja Milon tapaukset. Milon tapauksessa taisivat kasvatusammattilaisetkin saada syytteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos nyt oikein muistan.
Täällä nyt kovasti monikin tuntuu vähättelevän lapsen lyömistä. Kun sitten tällaiset eskaloituu ja luemme räikeimmistä tapauksista mediasta, niin tälläk
Noin joka kolmannessa perheessä käytetään jonkin asteista ruumiillista kuritusta. "Eskaloitumiset" ovat ääriharvinaisia ja näissä tapauksissa on yleensä kyse vanhempien mielenterveysongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis läimäytti kädelle? Mihin kohtaa? Tuliko jälki? Kuinka kovaa? Riippuu mielestäni näistä asioista aika pitkälle. ?
Se luetun ymmärtäminen. Mies myönsi lyöneensä. Oletko kuullut sellaisesta, ettei vaaratonta lyöntiä ole?
Sano miehelle kahdenkesken että tuo oli eka ja vika kerta. Että jos jatkossa näet edes millään tavalla uhkaavaa käytöstä lasten suhteen, kerrot heti eteenpäin. Lisäksi kysyt neuvolasta apua tähän. Mies kantaa vastuun jos lapsi alkaa kertoa tapahtumia ulkopuolelle. Myös perheen yhteinen keskustelu että meillä ei lyödä ei lapset eikä aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan velvollisuus tällaisessa tapauksessa on tehdä lasu. Lastensuojelulla on nollatoleranssi lapsiin kohdistuvalle kurille, joten ensisijainen tukitoimi tulee olemaan lasten kiireellinen sijoitus. Kuriin syyllistyneelle vanhemmalle tuomio on yleensä ehdollista vankeutta. Kyseessä on raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehty lastenoikeusrikos joka kohdistuu viattomaan ja puolustuskyvyttömään pieneen.
Ei kurin pitäminen ole väärin. Kuritusväkivalta sen sijaan on.
Yksikään asiantuntija ei suosittele kurin käyttöä. Turvallisten rajojen asettaminen lapselle on ok, mutta kuri ei ole. Kurilla kasvatetaan vain katkeruutta.
Helvetin hyvin on sanoittaminen onnistunut kun katsoo nykymenoa. sanoittaminen,,,ei voi typerämpää sanaa olla.
Sori, mutta näin naisena näen tuossa aavistuksen tunteiden ja keskustelun vähättelyä. Pelkoa miehekkyyden menettämisestä, kun puhutaan tunteista, niin, "sanoitetaan" niitä tuntemuksia. Ei se miehekkyys siitä mihinkään katoa, jos ottaa ne tunteetkin käyttöön ja opettelee ilmaisemaan niitä sanoin.
Monikin väkivaltainen nuori on kasvanut puhumattomassa kodissa. Päästessään avun piiriin, saattaa olla hämillään ja ihmeissään, että näinkin voi tilanteita ratkoa, keskustelemalla.
Kyllä ne sanat ovat tärkeitä. Että voi puhua ja tulee kuulluksi. Meidän nuoret kärsivät näkymättömyydestä, kohdatuksi tulemattomuudesta. Vanhempien keskinäinen vuorovaikutus saattaa olla huutamista, napakkaa v*ttuilua, keskustelu puuttuu. Nuoria käskytetään, ei keskustella. Ja joissakin perheissä nyrkit korvaavat vähätkin sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te palstamammat löydätte aina ne jännittävimmät miehet?
Ei palstamammat kerkiä sellaista miettiä kun ovat liian kiireisiä palstalla pilkkaamaan inceleitä, jotka oikeasti kohtelisivat naista hyvin
Eiköhän olla kaikki yksilöitä, eikä mitään stereotyyppisiä "palstamammoja" ja "inceleitä" jne.
Mutta hienoa, jos osaat kohdella naista hyvin. Pisteet sille! Itse olen miehen väkivaltaa kokenut nainen ja osaan arvostaa kaikkia miehiä, niin nuoria kuin vanhempia, jotka eivät siihen alennu. Väkivallattomuus ei ole "pehmeyttä" vaan todellista vahvuutta ja luonteenlujuutta. Väkivalta on AINA heikkoutta. Todellinen miehekäs mies kohtelee naistaan (ja lapsiaan) hyvin.
Se vaatii todellista luonteen lujuutta katsoa vaan hiljaa vier
"Se vaatii todellista luonteen lujuutta katsoa vaan hiljaa vierestä, kun lapset perseilevät. Ei ole heikkojen miesten hommaa."
Onhan sulla suu sanoa, hyvänen aika, vai mykkäkö olet?
Ei väkivallattomuus tarkoita, etteikö saisi puuttua lainkaan, ei mitenkään. Kyllä on mustavalkoista ja uhrautuvaa. "Kun ei saa enää mitään sanoa eikä tehdä". Olkaa aikuisia ja käyttäkää sitä aikuisen auktoriteettianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te palstamammat löydätte aina ne jännittävimmät miehet?
Ei palstamammat kerkiä sellaista miettiä kun ovat liian kiireisiä palstalla pilkkaamaan inceleitä, jotka oikeasti kohtelisivat naista hyvin
Eiköhän olla kaikki yksilöitä, eikä mitään stereotyyppisiä "palstamammoja" ja "inceleitä" jne.
Mutta hienoa, jos osaat kohdella naista hyvin. Pisteet sille! Itse olen miehen väkivaltaa kokenut nainen ja osaan arvostaa kaikkia miehiä, niin nuoria kuin vanhempia, jotka eivät siihen alennu. Väkivallattomuus ei ole "pehmeyttä" vaan todellista vahvuutta ja luonteenlujuutta. Väkivalta on AINA heikkoutta. Todellinen miehekäs mies kohtelee naistaan (ja lapsiaan) hyvin.
Se vaatii
"Se vaatii todellista luonteen lujuutta katsoa vaan hiljaa vierestä, kun lapset perseilevät. Ei ole heikkojen miesten hommaa."
Onhan sulla suu sanoa, hyvänen aika, vai mykkäkö olet?
Ei väkivallattomuus tarkoita, etteikö saisi puuttua lainkaan, ei mitenkään. Kyllä on mustavalkoista ja uhrautuvaa. "Kun ei saa enää mitään sanoa eikä tehdä". Olkaa aikuisia ja käyttäkää sitä aikuisen auktoriteettianne.
Ei välttämättä kannata sanoa tuhatta kertaa samasta asiasta jos sanominen ei tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia, enkä siltä kannalta ymmärrä näitä tilanteita. En myöskään hyväksy väkivaltaa lapsia (enkä ketään muitakaan kohtaan). Silti on ollut mielenkiintoista lukea 10 sivua siitä, kuinka pitää olla muita keinoja kun väkivalta, mutta KUKAAN ei ole osannut kertoa tehokasta väkivallatonta kurituskeinoa. Joku mainitsi jäähylle laiton, mutta se heti tyrmättiin "samaksi kun väkivalta".
Uhmaikäisen voi kaapata syliin, ei ole kovin vaikeaa. Minä olen useinkin kaapannut parkuvan potkivan lapsen syliini "kriisitilanteissa". Aikansa riuhtoo ja rauhoittuu. Yleensä nopeastikin. Ja kohtausta seuraa pitkä nyyhkyttely ja valtava hellyyden ja turvan tarve. Minä, vanhempi olen siinä sitten, ihan vieressä, saatavilla, ja halataan. Turvaa lapsi tarvitsee! Ihmettelen, mikäli vanhemman hermot ei kestä tuollaista pientä episodia, pienen lapsen lepyttelemiseksi ja rauhoittumiseksi. Miten nämä ihmiset selviytyvät muualla elämässä, työkuvioissa mm.?
Toinen lapseni on jo puperteetn kynnyksellä. Aivan samoin kasvatettu. Huudot, riehumiset taltutettu sylittämisellä, kiinnipidolla, puhumalla. Siis kun oli pienempi, nykyisin ei enää tarvitse, kun on jo iso. Esimurkun kitinät ja kapinoinnit selvitetään keskustelulla. Joskus kitinät kestää pidempään, mutta yleensä tilanteet ratkeaa nopeastikin. Kyllä minä uskon, että hänen kanssaan olisi nyt paljon haastavampaa, jos olisin häntä väkivallalla kurittanut silloin kun oli pieni. Muistakaa, että ihan pienen lapsen kanssa kun jaksaa olla määrätietoinen, lempeän luja, pääsee helpommalla sitten murkkuiän myrskyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se vähän semmonen j ä n n ä mies?
Väkivaltainen mies ei ole KOSKAAN millään tavalla jännä.
Monesti vain nuo pershäiriöiset ovat ensalkuun charmantteja ja karismaattisia ja hurmaavia, kunnes naamiot riisutaan - yleensä sen jälkeen, kun uhri on jo satimessa eli naimisissa ja lapsiakin siunaantunut. Ennustaminen on vaikeaa. Tosin joissakin tapauksissa ns. red flags ovat aistittavissa jo varhain. Aina ei heti.
Lasu/neuvola on oikea osoite. Lisäksi olisi syytä tarkistaa ettei lapsen käteen tullut vammoja (lastenkin luut voi aika helposti murtua ja hiusmurtumatkin voivat aiheuttaa kipuja pitkään) Sieltä voivat ohjata miehen (ja sinutkin, koska ette ol saaneet lapsestannekaan kasvatettua pois väkivaltaista käytöstään sisarustaan kohtaan) kasvatusoppiin, eli opettelemaan paremia kasvatustatioja ja omien tunteiden hallintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta, miten moni nainen haksahtaa näihin jännämiehiin ja sitten itketään, kun ei ole turvaverkkoja. Miksi pitää porsia holtittomasti miettimättä yhtään nenäänsä pidemmälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se vähän semmonen j ä n n ä mies?
Väkivaltainen mies ei ole KOSKAAN millään tavalla jännä.
Monesti vain nuo pershäiriöiset ovat ensalkuun charmantteja ja karismaattisia ja hurmaavia, kunnes naamiot riisutaan - yleensä sen jälkeen, kun uhri on jo satimessa eli naimisissa ja lapsiakin siunaantunut. Ennustaminen on vaikeaa. Tosin joissakin tapauksissa ns. red flags ovat aistittavissa jo varhain. Aina ei heti.
Kyllä ne aika monen mielestä ovat hyvinkin jänniä. Muutenhan näiden kanssa ei kukaan viettäisi aikaa saati nyt perustaisi perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohh hohh hoijaa, kylläpä oli huono :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kertoo päiväkodissa, että isä on lyönyt, niin pidä huoli, että se on isä, joka vastaa henkilökunnan ja viranomaisten kysymyksiin. Hänen kuuluu itse ottaa vastuu omista teoistaan.
Päiväkodeissa ainakaan kaikki vanhemman polven hoitajat eivät käytännössä tee ilmiantoa vaikka olisi epäilys siitä että lapselle on kotona pidetty kuria.
Jos kyse fyysisestä kurinpidosta, niin on velvollisuus puuttua asiaan. Hoitaja syyllistyy virkarikkeeseen, jos ei näin toimi.
Muistakaa Erikan ja Milon tapaukset. Milon tapauksessa taisivat kasvatusammattilaisetkin saada syytteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos nyt oikein muistan.
Täällä nyt kovasti monikin tuntuu vähättelevän lapsen lyömistä. Kun sitten tällaiset eskaloituu ja luemme räikeimmistä tapauksista mediasta, niin tälläk
Kyse ei ole vähättelystä, vaan realismista. Pienimuotoinen väkivalta on niin yleistä, että päiväkodintädit ei muuta ehtisikään kuin soitella lasuun, jos jokaisesta epäilystä tehtäisiin ilmoitus. Ei kannata hysterisoida yksittäistapausten takia. Todellisuus on kuitenkin se, että pienet läimäykset jne. ovat osa tuhansien lasten kasvatusta meillä Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen paininut hieman samantyyppisten ongelmien kanssa. Meillä on yksi lapsi, jolla on todettu lievä autisminkirjon häiriö (ent. asperger). Lapsi on muutoin kiltti ja rauhallinen, mutta voi saada meltdown-kohtauksen jos on ollut liikaa aistikuormitusta tai muuten väsyneenä. Lapsi on alakouluikäinen. Kohtauksen aikana hän voi raapia ja lyödä itseään tai yrittää lyödä aikuista. Käytännössä häntä pitäisi pidellä kiinni rauhallisesti kunnes kohtaus on ohi.
Olen selittänyt miehelle miten pitäisi toimia. Lasta ei saa syyllistää eikä rangaista kohtauksesta, vaan rauhoitella. Näin on neuropsykologi ja useat oppaat neuvoneet. Mies ei tähän pysty ja nyt on ilmennyt, että hän on välillä töninyt lasta. Viimeksi hän tönäisi lapsen sängylle kirjan päälle ja lapsi loukkasi kylkensä ja alkoi itkemään. Tämän lisäksi on ainakin 4-6 vastaavaa tilannetta, joista lapsi on kertonut. Lisäksi hän saattaa huutaa lapselle, jonka myötä tämä menee vain enemmän kierroksille. En näe oikein muuta mahdollisuutta, kuin erota, mutta tilanne on vaikea, sillä juurikaan tukiverkostoja ei meilläkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen paininut hieman samantyyppisten ongelmien kanssa. Meillä on yksi lapsi, jolla on todettu lievä autisminkirjon häiriö (ent. asperger). Lapsi on muutoin kiltti ja rauhallinen, mutta voi saada meltdown-kohtauksen jos on ollut liikaa aistikuormitusta tai muuten väsyneenä. Lapsi on alakouluikäinen. Kohtauksen aikana hän voi raapia ja lyödä itseään tai yrittää lyödä aikuista. Käytännössä häntä pitäisi pidellä kiinni rauhallisesti kunnes kohtaus on ohi.
Olen selittänyt miehelle miten pitäisi toimia. Lasta ei saa syyllistää eikä rangaista kohtauksesta, vaan rauhoitella. Näin on neuropsykologi ja useat oppaat neuvoneet. Mies ei tähän pysty ja nyt on ilmennyt, että hän on välillä töninyt lasta. Viimeksi hän tönäisi lapsen sängylle kirjan päälle ja lapsi loukkasi kylkensä ja alkoi itkemään. Tämän lisäksi on ainakin 4-6 vastaavaa tilannetta, joista lapsi on kertonut. Lisäksi hän saattaa huutaa lapselle, jonka
Millainen äiti antaa lapsensa altistua noin monesti väkivallalle tekemättä asialle mitään?
Miehillä ja naisilla on erilaiset kasvatusnäkemykset. Miehillä on sellainen persulinja ja naisten linja taas pohjautuu lapsen tukemiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paininut hieman samantyyppisten ongelmien kanssa. Meillä on yksi lapsi, jolla on todettu lievä autisminkirjon häiriö (ent. asperger). Lapsi on muutoin kiltti ja rauhallinen, mutta voi saada meltdown-kohtauksen jos on ollut liikaa aistikuormitusta tai muuten väsyneenä. Lapsi on alakouluikäinen. Kohtauksen aikana hän voi raapia ja lyödä itseään tai yrittää lyödä aikuista. Käytännössä häntä pitäisi pidellä kiinni rauhallisesti kunnes kohtaus on ohi.
Olen selittänyt miehelle miten pitäisi toimia. Lasta ei saa syyllistää eikä rangaista kohtauksesta, vaan rauhoitella. Näin on neuropsykologi ja useat oppaat neuvoneet. Mies ei tähän pysty ja nyt on ilmennyt, että hän on välillä töninyt lasta. Viimeksi hän tönäisi lapsen sängylle kirjan päälle ja lapsi loukkasi kylkensä ja alkoi itkemään. Tämän lisäksi on ainakin 4-6 vastaavaa tilannetta, joista lapsi on ker
Enpä ole näistä tiennyt ennen kuin nyt, kun viimeisimmän tilanteen jälkeen tämä vyyhti alkoi paljastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ja naisilla on erilaiset kasvatusnäkemykset. Miehillä on sellainen persulinja ja naisten linja taas pohjautuu lapsen tukemiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Puhu vain omasta puolestasi tuossa persulinjassa. Normaaliälyinen mies ei sitä linjaa noudata.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan velvollisuus tällaisessa tapauksessa on tehdä lasu. Lastensuojelulla on nollatoleranssi lapsiin kohdistuvalle kurille, joten ensisijainen tukitoimi tulee olemaan lasten kiireellinen sijoitus. Kuriin syyllistyneelle vanhemmalle tuomio on yleensä ehdollista vankeutta. Kyseessä on raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehty lastenoikeusrikos joka kohdistuu viattomaan ja puolustuskyvyttömään pieneen.
Vaikka ison asian äärellä tässä ollaankin, niin tuo on jo liioittelua.
Siis läimäytti kädelle? Mihin kohtaa? Tuliko jälki? Kuinka kovaa? Riippuu mielestäni näistä asioista aika pitkälle.