Lue keskustelun säännöt.
Mies löi lasta. Mitä nyt?
05.02.2025 |
Meillä on kaksi lasta, 1- ja 4-vuotiaat. Työ- ja elämäntilannesyistä olen melkein koko ajan yksin heidän kanssaan. Pienempi on todella huono nukkuja, joten olen jatkuvasti todella väsynyt. Ainoastaan viikonloppuisin ja joskus kun miehen työt alkavat myöhemmin saisin aamulla nukkua vähän. Aamutoimet eivät kuitenkaan näiltä kolmistaan suju, ja isomman lapsen osalta menee äkkiä itkuksi, jos pitäisi pukea ja syödä ilman minua.
Tänäänkin oli näin. Kohta kuulin että molemmat lapset huutavat ja mies huutaa. Sitten kuulin läiskäyksen ja kovaa lapsen itkua.
Menin tietysti paikalle ja lapsi kertoi isän lyöneen käteen. Mies sivuutti asian ja alkoi vain selittää, miten lapsi oli satuttanut pikkusiskoaan (tapahtuu kyllä valitettavasti välillä, mutta aikuisen vastuulla hoitaa tilanteet) ja miten hän vaan oli tullut väliin. Lopulta myönsi myös lyöneensä, mutta ei nähnyt asiassa ongelmaa. Lapsellisesti selitti nelivuotiaalle, että pyytää lapselta anteeksi jos tämäkin pyytää pikkusiskoltaan. (?!) Itse halasin lasta ja kerroin, että aikuinen ei koskaan saa lyödä lasta ja että se on laissakin kiellettyä.
Mies lähti töihin nyt ja isompi on päiväkodissa. Olen todella järkyttynyt. Meillä on perheväkivaltaa. Tämä on nyt se tienristeys, jossa punnitaan kaikki. En ikinä kuvitellut että näin kävisi, mutta viime aikoina olen pelännyt. Sanotaan, että jos lyö kerran, tulee toinen ja kolmaskin kerta, ja silloin kysytään että mitä tein nyt. Pahinta on tuo, että mies itse ei ollut tapahtuneesta moksiskaan.
Olen myös niin väsynyt. Tukiverkkoja ei ole. Ero? Lastensuojelulle kertominen? Poliisille kertominen? Neuvolassa ainakin kerron. Jos huoltajuusasioista sopiminen joskus eteen, niin onhan tämän näyttävä siellä tiedoissa. Toivoton olo.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kertoo päiväkodissa, että isä on lyönyt, niin pidä huoli, että se on isä, joka vastaa henkilökunnan ja viranomaisten kysymyksiin. Hänen kuuluu itse ottaa vastuu omista teoistaan.
Päiväkodeissa ainakaan kaikki vanhemman polven hoitajat eivät käytännössä tee ilmiantoa vaikka olisi epäilys siitä että lapselle on kotona pidetty kuria.
Jos kyse fyysisestä kurinpidosta, niin on velvollisuus puuttua asiaan. Hoitaja syyllistyy virkarikkeeseen, jos ei näin toimi.
Muistakaa Erikan ja Milon tapaukset. Milon tapauksessa taisivat kasvatusammattilaisetkin saada syytteen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos nyt oikein muistan.
Täällä nyt kovasti monikin tuntuu vähättelevän lapsen lyömistä. Kun sitten tällaiset eskaloituu ja luemm
"Noin joka kolmannessa perheessä käytetään jonkin asteista ruumiillista kuritusta. "Eskaloitumiset" ovat ääriharvinaisia ja näissä tapauksissa on yleensä kyse vanhempien mielenterveysongelmista."
Mistä tuollainen luku? Noin joka kolmannessa - kuulostaa kyllä epäuskottavalta.
Ei terveen aikuisen tarvitse käyttää minkäänasteista ruumiillista kuritusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselta kannalta katsottuna lapsilla ei ole oikeutta olla raivoavia ja pirstaloida tavaroita ja purra ja lyödä vanhempiaan ja toisia lapsia. Tämä pitää saada kuriin kovemmin keinoin.
Ei lasten oikeudet ole rajattomia.
Ei, mutta väkivalta ei vain ole kuin hetkellinen ratkaisu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, pitemmän päälle se vain pahentaa asiaa. Toki onhan näitä tapauksia, joissa toistuva väkivalta saa lapsen mykäksi pelosta, säikyksi sänkyynsä pissaavaksi Erikaksi ja Miloksi. Eivät nouse vanhempiaan vastaan, mutta rikki lyötyinä eivät juuri jaloilleenkaan enää.
Vanhempien täytyy hakea apua, mikäli lasta ei kotona riehunnassa pysäytä mikään muu kuin turpiinveto. Ammattilaiset apuun. Aikuisen on osattava nöyrtyä nostamaan kädet pystyyn, unohtamaan o
"Tottelee", kunhan vain sinä vanhempana annat lapsellesi sen mahdollisuuden.
Jotkut vanhemmat kokevat arvovaltatappiona sen, kun ammattilainen saa kontaktin häiriökäyttäytyvään lapseensa ja työskentelyn kautta rauhoittumaan ja opettelemaan uusia toimintamalleja. Viisaat vanhemmat ottavat tuon ilolla vastaan, mutta sitten on valitettavasti vanhempia, joiden on vaikeaa hyväksyä asetelmaa, että ulkopuolinen taho puuttuu prheen dynamiikkaan, tulee ikään kuin vanhemmillekin vanhemmaksi; kokevat sen nöyryyttävänä. Tuollaisissa tapauksissa lapsen pahoinvointia ei hoideta pelkästään lapsen kanssa työskentelemällä, vaan koko perhe tarvitsee apua.
Neuvostoliitossakin toisinajattelijoiden katsottiin tarvitsevan apua ja siksi heidät usein lukittiin mielisairaaloihin. Sama meininki on nykyisin lasu-KGB:n piirissä.
Meillä yksi tällainen tapaus, tosin pahempi. Lasun teki päiväkoti lapsen kerrottua asiasta. Sossut pyysivät meidät juttelemaan eikä mitään sen enempää. Toista kertaa ei ole tullut. Tämä tapahtui yli 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olen paininut hieman samantyyppisten ongelmien kanssa. Meillä on yksi lapsi, jolla on todettu lievä autisminkirjon häiriö (ent. asperger). Lapsi on muutoin kiltti ja rauhallinen, mutta voi saada meltdown-kohtauksen jos on ollut liikaa aistikuormitusta tai muuten väsyneenä. Lapsi on alakouluikäinen. Kohtauksen aikana hän voi raapia ja lyödä itseään tai yrittää lyödä aikuista. Käytännössä häntä pitäisi pidellä kiinni rauhallisesti kunnes kohtaus on ohi.
Olen selittänyt miehelle miten pitäisi toimia. Lasta ei saa syyllistää eikä rangaista kohtauksesta, vaan rauhoitella. Näin on neuropsykologi ja useat oppaat neuvoneet. Mies ei tähän pysty ja nyt on ilmennyt, että hän on välillä töninyt lasta. Viimeksi hän tönäisi lapsen sängylle kirjan päälle ja lapsi loukkasi kylkensä ja alkoi itkemään. Tämän lisäksi on ainakin 4-6 vastaavaa tilannetta, joista lapsi on kertonut. Lisäksi hän saattaa huutaa lapselle, jonka
Neuropsykologin ym. auttajatahojen neuvot valuvat kuin vesi hanhen selästä miehesi vuoksi. Mies on tässä se ongelma - ei lapsi. Mies on miesvauva, joka häiriökäyttäytyy, ei lapsi. Surullista lukea tuota, miten miehesti kohtelee lasta. Jos lapsen toimintakyky autismista johtuen on jo valmiiksi haasteellista, tulee se olemaan monin kerroin haasteellisempaa, mikäli jatkatte yhteistä elämää iän kanssa. Saattaa rikkoutua jotain lopullisesti ja lapsen pärjääminen elämässä myöhemminkin vaarantuu.
Neuvoisin sinua eroamaan, vaikka turvaverkkojen puute sinua mietityttää. Lopulta kuitenkin se tärkein turvaverkko on hyväksyvä, rakastava ja turvallinen koti. Koti voi olla yhdenkin vanhemman koti. Itse olen aikoinaan eronnut väkivaltaisesta miehestäni. Paitsi minulle, se oli myös lapsille paras ratkaisu. Saivat rauhan kasvaa. Huom. minullakin oli vain hyvin löyhä ja puutteellinen turvaverkosto. Suku kaukana eikä lastenhoitoapua. Kuljin töissä, töiden jälkeen koti ja lapset. Mutta nautin siitä, että meillä oli rauha ja turva, turvallinen pesäkolo. Ystävien kanssa jutustelut auttoivat, perheiden tapaamiset silloin tällöin. Kirjastoreissut, luontoretket, joku seurakunnan kerhokin oli hengähdyspaikka. Voit aina kysyä neuvolasta apua tilanteeseesi ja kaiketi myös tuolta neuropsykolgilta. Netti on täynnä neuvoja, avusta vinkkaavia sivuja ja yhteystietoja.
Älä jää miettimään turvaverkostoja ja odottamaan "parempia aikoja". Lapsesi ei voi odottaa. Sinun velvollisuus on ajatella ensisijaisesti häntä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan velvollisuus tällaisessa tapauksessa on tehdä lasu. Lastensuojelulla on nollatoleranssi lapsiin kohdistuvalle kurille, joten ensisijainen tukitoimi tulee olemaan lasten kiireellinen sijoitus. Kuriin syyllistyneelle vanhemmalle tuomio on yleensä ehdollista vankeutta. Kyseessä on raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehty lastenoikeusrikos joka kohdistuu viattomaan ja puolustuskyvyttömään pieneen.
Miten niin viaton ja puolustuskyvytön? Sehän oli lyönyt sisarustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ja naisilla on erilaiset kasvatusnäkemykset. Miehillä on sellainen persulinja ja naisten linja taas pohjautuu lapsen tukemiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Ei kaikki miehet ole persulinjalla. Ehkä ne muutoinkin äänekkäimmät ovat juuri niitä.
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa maissa ruumiillinen kuritus on täysin sallittua koska siellä uskotaan siihen, että lasten on toteltava vanhempiaan ja opettajiaan. Pelkkä sanoitus ei siihen riitä.
Ilmankos Suomessa on taso huono niin monessa asiassa. Pelkkä lässytys ja sanoitus kun ei pitkälle vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et itse osaa kasvattaa kersaasi?? Pikkusiskoa ei lyödä! Jos lyödään niin witten rangaistaan. Mies toimi ihan oikein. Pieni läpsäisy nyt ei iwtään traumatisoi. Voi että te nykyvanhemmat olette heikkojam
Vierailija kirjoitti:
Onko mies lyönyt myös sinua?
Miksi olisi lyönyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa maissa ruumiillinen kuritus on täysin sallittua koska siellä uskotaan siihen, että lasten on toteltava vanhempiaan ja opettajiaan. Pelkkä sanoitus ei siihen riitä.
Useimmissa maissa nainen on kotirouva ja miehelle alisteinen.
Siis lapsesi satutti pikkusiskoaan ja sinä halasit lasta kiitokseksi? Missä oikeus? Entäs se pikkusisko?
Kasva aikuiseksi ja ala kasvattaa lastasi. Ai niin mutta kun miehen syyttely on niin paljon helpompaa kuin itse kasvatusvastuun ottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi tällainen tapaus, tosin pahempi. Lasun teki päiväkoti lapsen kerrottua asiasta. Sossut pyysivät meidät juttelemaan eikä mitään sen enempää. Toista kertaa ei ole tullut. Tämä tapahtui yli 10 vuotta sitten.
Yli 10 vuotta sitten oli aika erilainen kasvatuskulttuuri kuin mitä nykyisin. Siihen aikaan jopa lastensuojelu saattoi suositella lapsen rankaisemista.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan velvollisuus tällaisessa tapauksessa on tehdä lasu. Lastensuojelulla on nollatoleranssi lapsiin kohdistuvalle kurille, joten ensisijainen tukitoimi tulee olemaan lasten kiireellinen sijoitus. Kuriin syyllistyneelle vanhemmalle tuomio on yleensä ehdollista vankeutta. Kyseessä on raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehty lastenoikeusrikos joka kohdistuu viattomaan ja puolustuskyvyttömään pieneen.
Lopeta paskapuhuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselta kannalta katsottuna lapsilla ei ole oikeutta olla raivoavia ja pirstaloida tavaroita ja purra ja lyödä vanhempiaan ja toisia lapsia. Tämä pitää saada kuriin kovemmin keinoin.
Ei lasten oikeudet ole rajattomia.
Ei, mutta väkivalta ei vain ole kuin hetkellinen ratkaisu. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, pitemmän päälle se vain pahentaa asiaa. Toki onhan näitä tapauksia, joissa toistuva väkivalta saa lapsen mykäksi pelosta, säikyksi sänkyynsä pissaavaksi Erikaksi ja Miloksi. Eivät nouse vanhempiaan vastaan, mutta rikki lyötyinä eivät juuri jaloilleenkaan enää.
Vanhempien täytyy hakea apua, mikäli lasta ei kotona riehunnassa pysäytä mikään muu kuin turpiinveto. Ammattilaiset apuun. Aikuisen on osatt
"Neuvostoliitossakin toisinajattelijoiden katsottiin tarvitsevan apua ja siksi heidät usein lukittiin mielisairaaloihin. Sama meininki on nykyisin lasu-KGB:n piirissä."
Ikävää, jos sinut on suljettu mielisairaalaan lastensuojelullisten toimenpiteiden tiimoilla. Ehkäpä kuitenkin sitä kautta sinullekin on avautunut mahdollisuus tervehtymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ja naisilla on erilaiset kasvatusnäkemykset. Miehillä on sellainen persulinja ja naisten linja taas pohjautuu lapsen tukemiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Hekoheko, naiset tappaa suomessa vuosittain 9000 lasta.
Jos lapsi pieksää pienempiään, eikä lopeta vaikka käsketään, niin silloin voi tarttua lapseen ja sanoa että pitää loppua. Jos ei vielä tämänkään jälkeen lopeta, silloin voi antaa käsipiiskaa että ymmärtää lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
PUHUMALLA normaalit pärjää. Wt - jengi ei näköjään.
No höpsis höpsis. Ei nyt tietenkään normaalilla tavalla väkivaltaisten pienten lasten kanssa pärjää pelkästään puhumalla, sen tietää jokainen normaalilla tavalla väkivaltaisia lapsia kasvattanut. Tuollaisen höpöhöpökommentin sanojalla ei ole realistista kokemusta pienistä lapsista. Aina ei myöskään palkitseminen, lahjominen, miellyttävien-asioiden-rajoittaminen, kiristäminen, uhkailu, eristäminen ja manipulointi toimi.
Ihminen on luonnostaan ja luonnollisesti väkivaltainen laji. Väkivalta on osa elämäämme ja erityisesti lapset ovat hyvin väkivaltaisia. Se on valitettavasti erittäin luonnollista ja samaan hengen vetoon on tottakai aina pyrittävä tunnistamaan se raja, jolloin väkivalta ei ole enää lapsen käytöksessä normaalia.
Ja nyt liberaalit hysteerikot tarkkana: Se ei tarkoita, että lasta pitäisi pitää kurissa väkivallalla.
Totuus on kuitenkin se, että myöskään pelkästään "sanoittamalla" tai varsinkaan vain pehmeitä keinoja käyttämällä ei todellakaan saada suurinta osaa lapsista tottelemaan tai lopettamaan väkivalta, vaan järjestäen aina on käytettävä myös muita keinoja. Se on realismia.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pieksää pienempiään, eikä lopeta vaikka käsketään, niin silloin voi tarttua lapseen ja sanoa että pitää loppua. Jos ei vielä tämänkään jälkeen lopeta, silloin voi antaa käsipiiskaa että ymmärtää lopettaa.
Ei voi. Henkinen väkivaltakin on Suomessa rikos, samoin fyysinen.
"Tottelee", kunhan vain sinä vanhempana annat lapsellesi sen mahdollisuuden.
Jotkut vanhemmat kokevat arvovaltatappiona sen, kun ammattilainen saa kontaktin häiriökäyttäytyvään lapseensa ja työskentelyn kautta rauhoittumaan ja opettelemaan uusia toimintamalleja. Viisaat vanhemmat ottavat tuon ilolla vastaan, mutta sitten on valitettavasti vanhempia, joiden on vaikeaa hyväksyä asetelmaa, että ulkopuolinen taho puuttuu prheen dynamiikkaan, tulee ikään kuin vanhemmillekin vanhemmaksi; kokevat sen nöyryyttävänä. Tuollaisissa tapauksissa lapsen pahoinvointia ei hoideta pelkästään lapsen kanssa työskentelemällä, vaan koko perhe tarvitsee apua.