Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy terapiassa käsittelemässä ongelmasi. 

Ja ymmärrä, ettei kukaan sinua tuijota.

MIKÄ se ongelma siis on? Voitko selittää mikä asia pitää käsitellä ja muuttaa? 

ap

Tuskin sinulla mitään ongelmaa on enemmän kuin muillakaan. Ehkä pistät merkille vanhojen kokemusten vuoksi sellaisia asioita, joita muut tuskin huomaa tai niillä ei tarkoiteta mitään pahaa. En tiedä.

-ohis

mukaan vaan. olin itse lapsena arka! nykyään sosiaalinen, paljon muuttanut ja muuttunut. vielä vanhemmitenkin löytyy aina uusia kavereita.

syrjäytymisen tunteet jäi sillä sekunnilla, kun rentouduin ja huomasin, etteivät ne 'kaikki muut' ensinnäkään ole mikään homogeeninen ryhmä, toisekseen eivät edes kaikki loppujen lopuksi tule hyvin toimeen keskenään.

varmasti olet mielenkiintoista seuraa siinä missä muutkin. mutta jos lähetät vähänkin epätoivoisia ripustautumismerkkejä, kaikki kaikkoavat ympäriltä. näin lauma toimii.

Mä ap ymmärrän sua. Mulla ei ole koskaan ollut yhtään ystävää. Ei edes lapsena. Silti kävin lapseni kanssa esim juuri muskarissa, seurakunnan kerhoissa ja isompana urheiluharrastuksissa. Ei kukaan siellä minulle jutellut, mutta lapsestani tuli sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Kohta hän on jo aikuinen. Tsemppiä sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy terapiassa käsittelemässä ongelmasi. 

Ja ymmärrä, ettei kukaan sinua tuijota.

MIKÄ se ongelma siis on? Voitko selittää mikä asia pitää käsitellä ja muuttaa? 

ap

Olet paranoidi. Helpottaa kun lopetat kuvittelun että olisit jotenkin maailman napa. Kukaan ei oikeasti ajattele sinua puolta ajatusta enempää.

Rohkeasti mukaan vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy terapiassa käsittelemässä ongelmasi. 

Ja ymmärrä, ettei kukaan sinua tuijota.

MIKÄ se ongelma siis on? Voitko selittää mikä asia pitää käsitellä ja muuttaa? 

ap

Olet paranoidi. Helpottaa kun lopetat kuvittelun että olisit jotenkin maailman napa. Kukaan ei oikeasti ajattele sinua puolta ajatusta enempää.

Rohkeasti mukaan vain. 

Sehän on selvää, ettei kukaan ajattele puolta ajatusta enempää kun kukaan ei edes huomaa olemassa oloa

-eri

Ap sun täytyy nyt kasvattaa selkäranka ja päästävä asioiden yläpuolelle lapsesi takia. Älä kaada tai leimaa lastasi omien kokemuksien tai epävarmuuksien takia. Olen aina kokenut ulkopuolisuutta ja jäänyt vähän syrjään, mutta lapsistani on tullut reippaita ja ulospäin suuntautuneita sekä sujahtavat joukkoon kuin kala vedessä. Vain sinä esimerkillä ja asenteellasi voit siihen vaikuttaa, vaikka tulisikin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä vastaan. Sinun kokemuksesi eivät ole lapsesi kokemus, joten hän ei niistä voi kärsiä. Ja sanon, että pitkälle kouluikään myös nämä äiti kaverit ohjailevat lapsiaan leikkimään keskenään kunnes koulussa sitten jälkikasvu hakeutuu itselleen sopivaan seuraan. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tommoiset ensi kerran vierastamiset selity sillä että suomalaiset ovat ylipäätään sosiaalisesti kömpelöitä. Ei uskalleta mitään vieraammalle sanoa ja takerrutaan tuttuihin ja turvallisiin. Usein ei edes ymmärretä huomioida vieraampaa vaan ohitetaan. Tuskin sinussa mitään vikaa on, ainakaan päälle näkyvää. Jatka käymistä siellä, kyllä ne siitä pehmenevät. 

Tai sitten torjutaan välittömästi liian tyrkyn yritykset tunkeutua seuraan, koska moni ap:n kaltainen osoittautuu lopulta riippakiveksi. Minua ei ole koskaan haitannut se, että en ole äitipiireissä ja olen osannut puolustaa lastani, kun joku yrittää viedä häneltä lelun. Mutta jos joku tyrkyttää itseään kaverikseni ja valittaa, että on yksin, niin punainen lippu nousee samantien ja peräännyn. En halua olla kenenkään ainoa, tärkeä äitikaveri, joka ei saa edes jutella muille ilman, että yksinäisyyttä valittanut suuttuu.

Ehkä ap:n ongelma on siinä, että hän yrittää liian näkyvästi ja selvästi saada itselleen oman ryhmän eikä tajua, että me kaikki kuulumme erilaisiin ryhmiin, muskarin äitiporukka on vain yksi ja jossain toisessa ryhmässä on osa samoja äitejä, osa joitain muita, mutta eivät hekään ole mitään vastapuolia toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko nepsy? Mua kans vierastetaan ja ohitetaan, vaikuttaisi liittyvän nepsypiirteisiini. En ole ns samalla aaltopituudella muiden kanssa. 

No en tiedä. Ei ole diagnosoitu. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tommoiset ensi kerran vierastamiset selity sillä että suomalaiset ovat ylipäätään sosiaalisesti kömpelöitä. Ei uskalleta mitään vieraammalle sanoa ja takerrutaan tuttuihin ja turvallisiin. Usein ei edes ymmärretä huomioida vieraampaa vaan ohitetaan. Tuskin sinussa mitään vikaa on, ainakaan päälle näkyvää. Jatka käymistä siellä, kyllä ne siitä pehmenevät. 

Tai sitten torjutaan välittömästi liian tyrkyn yritykset tunkeutua seuraan, koska moni ap:n kaltainen osoittautuu lopulta riippakiveksi. Minua ei ole koskaan haitannut se, että en ole äitipiireissä ja olen osannut puolustaa lastani, kun joku yrittää viedä häneltä lelun. Mutta jos joku tyrkyttää itseään kaverikseni ja valittaa, että on yksin, niin punainen lippu nousee samantien ja peräännyn. En halua olla kenenkään ainoa, tärkeä äitikaveri, joka ei saa edes jutella muille ilman, että yksinäi

Ai tervehtiminen on tyrkkyyttä? Taidan tosiaan olla nepsy...

ap

Vierailija kirjoitti:

mukaan vaan. olin itse lapsena arka! nykyään sosiaalinen, paljon muuttanut ja muuttunut. vielä vanhemmitenkin löytyy aina uusia kavereita.

syrjäytymisen tunteet jäi sillä sekunnilla, kun rentouduin ja huomasin, etteivät ne 'kaikki muut' ensinnäkään ole mikään homogeeninen ryhmä, toisekseen eivät edes kaikki loppujen lopuksi tule hyvin toimeen keskenään.

varmasti olet mielenkiintoista seuraa siinä missä muutkin. mutta jos lähetät vähänkin epätoivoisia ripustautumismerkkejä, kaikki kaikkoavat ympäriltä. näin lauma toimii.

En edes ole arka!

ap

Olet yliherkkä. Käy toistuvasti muskariryhmässä, ei kaveruus heti synny ja eikö kuitenkin ole kyseessä virike lapselle. Älä anna periksi, älä vertaile itseäsi toisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap sun täytyy nyt kasvattaa selkäranka ja päästävä asioiden yläpuolelle lapsesi takia. Älä kaada tai leimaa lastasi omien kokemuksien tai epävarmuuksien takia. Olen aina kokenut ulkopuolisuutta ja jäänyt vähän syrjään, mutta lapsistani on tullut reippaita ja ulospäin suuntautuneita sekä sujahtavat joukkoon kuin kala vedessä. Vain sinä esimerkillä ja asenteellasi voit siihen vaikuttaa, vaikka tulisikin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä vastaan. Sinun kokemuksesi eivät ole lapsesi kokemus, joten hän ei niistä voi kärsiä. Ja sanon, että pitkälle kouluikään myös nämä äiti kaverit ohjailevat lapsiaan leikkimään keskenään kunnes koulussa sitten jälkikasvu hakeutuu itselleen sopivaan seuraan. 

Miten tuo selkäranka kasvatetaan? Miten päästään yli? MITEN?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sun täytyy nyt kasvattaa selkäranka ja päästävä asioiden yläpuolelle lapsesi takia. Älä kaada tai leimaa lastasi omien kokemuksien tai epävarmuuksien takia. Olen aina kokenut ulkopuolisuutta ja jäänyt vähän syrjään, mutta lapsistani on tullut reippaita ja ulospäin suuntautuneita sekä sujahtavat joukkoon kuin kala vedessä. Vain sinä esimerkillä ja asenteellasi voit siihen vaikuttaa, vaikka tulisikin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä vastaan. Sinun kokemuksesi eivät ole lapsesi kokemus, joten hän ei niistä voi kärsiä. Ja sanon, että pitkälle kouluikään myös nämä äiti kaverit ohjailevat lapsiaan leikkimään keskenään kunnes koulussa sitten jälkikasvu hakeutuu itselleen sopivaan seuraan. 

Miten tuo selkäranka kasvatetaan? Miten päästään yli? MITEN?

ap

Siten että käydään vaan muskarissa ja kannustetaan lasta ottamaan kontaktia muiden lasten kanssa.  T. Nro 24

Jotkut paikat on vaan sellaisia, että ei voi päästä mukaan. Se kertoo useimmiten heistä, ei välttämättä aina pyrkijästä. Joskus pitää myös yrittää useamman kerran. Kävin kerran yhden harrastuksen uusien illassa, jossa yritin tutustua toisiin ja mua vaan toljotettiin. Ei jäänyt kovin tervetullut olo enkä mennyt sinne enää. 

Vierailija kirjoitti:

Olet yliherkkä. Käy toistuvasti muskariryhmässä, ei kaveruus heti synny ja eikö kuitenkin ole kyseessä virike lapselle. Älä anna periksi, älä vertaile itseäsi toisiin. 

Lapsen takia siellä lähinnä käynkin, mutta ***** niitä kyselyitä siitä joko niitä kavereita on sieltä. Helppoahan se on joillekin!!!! En ole mitenkään epäsosiaalinen ja olen esiintynyt jopa teeeveessä ja radiossa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Käy terapiassa käsittelemässä ongelmasi. 

Ja ymmärrä, ettei kukaan sinua tuijota.

Niin sinua ei tuijoteta. Toiset ovat sellaisia että keräävät katseita ihan automaattisesti

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa naisten maailmaan. Naiset osaavat henkisen väkivallan todella hyvin.

Joo, tuota se on todella usein. Oikein hämmästyy jos jossain sattuu tuurilla olemaan terve ryhmädynamiikka.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut paikat on vaan sellaisia, että ei voi päästä mukaan. Se kertoo useimmiten heistä, ei välttämättä aina pyrkijästä. Joskus pitää myös yrittää useamman kerran. Kävin kerran yhden harrastuksen uusien illassa, jossa yritin tutustua toisiin ja mua vaan toljotettiin. Ei jäänyt kovin tervetullut olo enkä mennyt sinne enää. 

Mulla on kyllä kylillä vanhempia ihmisiä tuttuina. Mä vain mietin onko näillä joku yläastejengi siellä muskarissakin ja odottaako sama paska vanhainkodissa. Sielläkin pyöritellään silmiä vieraille mummoille. 

ap

Joku heimous sitä rinkiä yhdistää mihin et sovi. Sietäisi tutkia yleisestikin tarkemmin mistä näissä on kysymys, sillä näitähän näkee siellä täällä. Aiheutatko tahtomattasi epävarmuutta,  jännitteitä? Tai oliko optimaalinen ryhmäkoko jo  täynnä, enempää ei sulateta?  Äidit voi olla hyvin käpertyneitä olotilassaan. Joka tapauksessa anna vauvan nauttia muskarista. 

Olen nro 23. Arka oli ehkä väärä sana, en tunne sinua. Mutta kommenteista päätellen ainakin hyvin epäluuloinen. Et itse suhtaudu mitenkään positiivisesti muihin. Uhrimentaliteetti istuu kovassa. Työstä sitä hyvä ihminen vaikka vain  lapsesi ja miehesi takia.