Tipattoman jatkajat & vähentäjät 2025

En ole koskaan tykännyt alkoholin mausta, mutta oluen hapan maku on hyvää. Alkoholistit kuvaavat, että he ovat ensimmäisestä kerrasta asti kokeneet, että "alkoholi on mun juttuni". Minulla ei ole ollut tätä koskaan. Mielialojen vaihtelut ovat geeneissä ja adhd:stä tulee aivojen neuroepätyypillisyys. Puoliso sanoi, ettei minulla ole ahdt:tä, mutta mielestäni mielialani ovat vaihdelleet aina ja sitten aivot käyvät ylikierroksilla. Teen montaa asiaa. Olen ottanut alkoholia, kun en ole osannut rauhoittua tai olen jumissa. Tipattomuus jatkuu. Edelleen "aivoni surisevat" ja olen ihan pitelemätön. Yritän rauhoittua.  ~M~

Ymmärrän teijän vaikeuden kun ite yritän päästä eroon tupakista. 

Seuraavana viikonloppuna tuleekin jo 2 vuotta täyteen tipatonta. Kannustan kaikkia jatkamaan. :)

Pikainen päivitys lomakuulumisista...

Kyllähän sitä tuli otettua after-ski drinksuauseampana päivänä. Mutta positiivista, että neljänä päivänä vain holitonta. Eli lomaviikko oli selvästi tätä 'vähentämistä' aikaisempiin talvilomiin reissussa verrattuna! 

Ja nyt edelleen aion jatkaa samalla linjalla,  että on 0% vkonloppuja joka kuukausi.  Jos nyt on edes yksi vkonloppu kuukaudessa,  niin onhan se jo vuodessa tosi paljon vähemmän kuin aikaisemmin elämässä! Ja ajattelen niin, että kun tähän nyt tottuisi, niin siitä vähentäminen olisi taas helpompaa. Katsotaan miten käy puheet ja teot yhteen...

Ope

Sairastuin flunssaan. Olin loman tarpeessa. Tuli "pakkopysähtyminen" ja huonona aikana, mutta mikäs teet. Tipaton jatkuu. ~M~

Kaksi kuukautta tipattomuutta takana! Nyt on ajatuksissa sadan päivän jälkeen jatkaa Sober Spring haasteessa 20. kesäkuuta saakka :)

Uusi, alkoholiton identiteettini alkaa muotoutua ja puolison kotiin ostama olut, skumppa tai punkku ei kiinnosta minua millään tasolla. Alkoholitonta skumppaakin tulee otettua tosi harvoin. Mutta päivä kerrallaan kohti parempaa.

Hyvää alkanutta Maaliskuuta kaikille!

- Try Dry

Hyvin menee ja sitten taas ei. 

Viime viikonloppuna kohtuukäyttö valitettavasti unohtui, mutta MA-TO olin taas iloinen, onnellinen ja reipas. Nautin ulkoilusta, kävelin n. tunnin päivässä ja katsoin mitä suuhuni pistän. Eilen hölmöilin, menin "parille oluelle" ja tuloksena oli 4 pitkää nelosta sekä pizzaa. Kotona lankesin lisää eli hyökkäsin juuston kimppuun. Yöllä heräsin tuttuun itseinhoon ja hoin mielessäni "pässi, pässi, pässi!". Ihme kun aamulla ei ollutkaan ikävän tuttua krapulaa vaan vain pieni päänkivistys.

Miten tänään? En tiedä. Parempi olisi tipattomana, mutta jos yrittäisi vaikka hammasta purren tyytyä vain kahteen olipa se sitten olutta tai viiniä? Vähentäminen on pirun vaikeaa. Hyvää ja toivottavasti aurinkoista maaliskuuta kaikille t. Koivu

Helmikuu ei ollut holiton, mutta miehen kanssa mietittiin jos maaliskuu olisi. Juotiin siis eilen viinipullo puokkiin ja olutta. Onhan se liikaa ja tarpeetonta kulutusta, ihan vaan himassa oltiin. Joten jos tämä olisi nyt tipaton kuukausi taas. En näemmä osaa ottaa kohtuudella ja kun otan, otan kunnolla. On vähentäminen vaikeaa ja saa pohtimaan miksi sitä juo. Ketutukseen yleensä. -Elsi

Tsemiä. Paras ja rehellisin lanka 👍

Vierailija kirjoitti:

Hyvin menee ja sitten taas ei. 

Viime viikonloppuna kohtuukäyttö valitettavasti unohtui, mutta MA-TO olin taas iloinen, onnellinen ja reipas. Nautin ulkoilusta, kävelin n. tunnin päivässä ja katsoin mitä suuhuni pistän. Eilen hölmöilin, menin "parille oluelle" ja tuloksena oli 4 pitkää nelosta sekä pizzaa. Kotona lankesin lisää eli hyökkäsin juuston kimppuun. Yöllä heräsin tuttuun itseinhoon ja hoin mielessäni "pässi, pässi, pässi!". Ihme kun aamulla ei ollutkaan ikävän tuttua krapulaa vaan vain pieni päänkivistys.

Miten tänään? En tiedä. Parempi olisi tipattomana, mutta jos yrittäisi vaikka hammasta purren tyytyä vain kahteen olipa se sitten olutta tai viiniä? Vähentäminen on pirun vaikeaa. Hyvää ja toivottavasti aurinkoista maaliskuuta kaikille t. Koivu

Lopettaminen on helpompaa kuin vähentäminen. Jätät vaan kokonaan alkoholin pois. Sitä ei tarvita. Säästyt morkkiksilta ja tuollaisilta pohdinnoilta.

Taidanpa ottaa viskiä! 🥃

Vierailija kirjoitti:

Helmikuu ei ollut holiton, mutta miehen kanssa mietittiin jos maaliskuu olisi. Juotiin siis eilen viinipullo puokkiin ja olutta. Onhan se liikaa ja tarpeetonta kulutusta, ihan vaan himassa oltiin. Joten jos tämä olisi nyt tipaton kuukausi taas. En näemmä osaa ottaa kohtuudella ja kun otan, otan kunnolla. On vähentäminen vaikeaa ja saa pohtimaan miksi sitä juo. Ketutukseen yleensä. -Elsi

Niin, jos juo ketutukseen, niin auttoiko se siihen vai siirsikö ketutusta vaan? Se hetken kestävä "ilo" mikä tulee nousuhumalan tunteesta... kestää vain sen hetken ja sitten olo muuttuu kurjemmaksi ja kurjemmaksi. Lopulta katuu koko hommaa ja on paha olo. Pitäisi ymmärtää, että koko alkoholi on iso kusetus. Eikä ihme, että se on valtion bisnes ja pysyi tiivisti auki tiukkanaki korona-aikana, koronavirus ymmärsi vain mennä S-markettiin, mutta ei alkoon. Tässäkin huomaa mistä on kyse.. kansa on pidettävä aineissa, jotta porukka pysyy sairaana ja sitä voidaan kontrolloida. :D

Syksystä asti tipattomana migreenin takia. Tavallaan hyvä koska jokailtainen pieni tissuttelu ollut aikaisemmin tapana, mutta olisi mukava pystyä edes joskus ottamaan pari ilmän päänsärkyä.

Hyvää maaliskuuta kaikille vähentäjille, tipattomille ja em. harkitseville!

Tipattomuus on jatkunut. Alan pikkuhiljaa tervehtyä flunssasta. Olen miettinyt, että miksi on tullut juotua. Se on turha juttu. Ulkonäkö on parantunut. Alkoholi turvottaa solutasolla. Kun olin ennen krapulassa, yritin meikkivoiteella peittää. Pukeuduin darrassa ylireippaalla lookilla, kun menin kauppaan. Nyt elämä on tasaantunut, kun viime vuonna surin läheisen kuolemaa. En enää sure ja voi keskittyä elämään paremmin. Nyt voi rakastaa itseään. Miksi se elämä siitä paranee, että suren?  ~M~

Tää on hyvä ketju, kiitos kaikille, jotka jaatte! Ja hei, on ollut hyviä onnistumisia ja useampi jatkanut täysin tipattomalle!

Mä koen kanssa jonkinlaista onnistumista, vaikka nollalinjalla en jatkamaan. Perjantaina otin kaksi holitonta siideriä saunassa/ jälkeen ruoan kanssa.  Lauantaina juotiin viiniä ruokaillessa ja sohvalla vielä yksi normisiideri, MUTTA  olisi ollut vielä pullo viiniä ja sanoin, että jätetään toiseen kertaan. Ennen olisin ihan varmasti sen korkannut, kun iltaa ( ja leffaa) vielä oli jäljellä.  

Mua jollain kierolla tapaa auttaa ajatus, että tänne nyt kirjoitan ja 'tunnustan' juomisiani, vaikka näin anonyymistihän voisin kirjoittaa mitä vaan, tai olla kirjoittamatta. Ja tähän perään sitten tavoite ens viikonloppuun, joka on se, että olisi tavoite pitää se kuukauden holiton vkonloppu. 

Kivaa viikkoa ja hei, kevään alkua!!

Ope

"Lopettaminen on helpompaa kuin vähentäminen. Jätät vaan kokonaan alkoholin pois. Sitä ei tarvita. Säästyt morkkiksilta ja tuollaisilta pohdinnoilta".

Tuo on totta ja sen olen itsekin kokenut kuluneena tammikuuna.  Toki voisi elää täysin tipattomana, mutta niin voisi elää myös ilman pizzaa, hampurilaisia, kakkupaloja, sipsejä, cokista tai mikä nyt kenellekin on  se juttu mikä ei tarpeellinen, ei  terveellinen, mutta ah niin hyvää ja haluttavaa josta olisi vaikea luopua.  En juo humaltuakseni, minä vain pidän mm. oluen ja viinin mausta kuten esim. myös juustoista, suklaasta ja ns. roskaruoasta.  Nämä kaikki ja paljon muutakin voisi juoma- ja ruokavaliosta karsia pois kokonaan, mutta minä haluan vähentää, en kokonaan luopua. Osin olen jo onnistunutkin mitä tulee alkoholiin, sillä en ole ollut vain "viikonloppujuoppo", mutta iso työ on vielä siinä, etten ottaisi sitä kolmatta, neljättä, viidettä.. alkoannosta.  Itsekuria lisää!

Itsekuria lisää myös toiseen tavoitteeseeni eli painon pudottamiseen.  Alkon vähentäminen on auttanut siihen että paino on tammikuun alusta tippunut 2,22kg, En ole tyytyväinen tuohon kilomäärään, enempi olisi pitänyt pudota.  Jotain teen väärin tai olen tekemättä oikein, vaikka olen pyrkinytkin tekemään ruoka- ja juomaremonttia kuten että päivittäinen kahvi kauramaidolla tai latte on vaihtunut kahviin rasvattomalla maidolla, makeaa tai suolaista kahvileipää ja ns. roskaruokaa syön korkeintaan kerran viikossa, lounaaksi pyrin valitsemaan sen terveellisemmän vaihtoehdon, lisäsokerin käyttö on nolla, pastaa ja ns. höttöhiilareita olen karsinut kovalla kädellä jne.  mutta sitten on se akilleen kantapääni eli juusto.  Suklaastakin on ollut helpompi luopua! Jotain täytyy vielä tehdä paremmin että saisin vielä ainakin 4kg pois ennen kesää.    

Ei ole tämä vähentäminen helppoa ei.  Ei olipa kyseessä alkoholi tai mitä muuta suuhuni.  Vähempi on enempi t. Koivu

Minulla näköjään kuherruskuukausi raittiuden kans on päättymässä. Olo on masentunut, ärtyisä, stressaan kaikesta, nukun huonosti ja koko ajan vi#tuttaa. Vaikka tiesin että näin tulee käymään, olo on pettynyt. Ei huvittaisi jatkaa tämän olon kanssa. 

Jos nyt joisin, yksi päivä ei riittäisi. Minulla on seuraavat kaks viikkoa vapaata, ja tiedän kokemuksesta, että jos nyt avaan korkin, saan sen kiinni vasta kun on pakko mennä töihin. Sillon oisin taas pohjalla: hyvin alkanut lenkkeily ja laihdutus loppuisi, söisin taas ihan mitä sattuu ja tämän alkuvuoden aikana pudonneet kilot tulisivat tuplana takaisin. Itseinho, katumus ja tunne että on pilannut kaiken ei houkuta.

Mutta ei tämäkään olo juhlaa ole! Minulla olis vaikka mitä, mitä voisin nyt vapaalla tehdä, mutta ei huvita. Makaan sohvalla ja katson tv:tä tai surffaan netissä. Ahdistaa niin jumalattomasti että tekis mieli vaan huutaa ääneen! 

-pyllerö

Aloitin Tipattoman tammikuun sijaan Viinattoman vuoden. En ole koskaan juonut ns liikaa, mutta pidin alkoholin käyttöä silti haitallisena tapana, joka vain "kuului" tiettyihin tilanteisiin. Usein perjantaihin kuului se yksi perjantaikalja. Varsinaista turvarajaahan alkoholille ei ole ja turhien terveysriskien lisäksi se on minusta myös turha kulu.

Niin kokeilen vuoden tauolla, että onko suhtautuminen alkoholiin muuttunut ja lakkaanko ylipäätään kaipaamasta sitä viikonloppuun liittyvänä asiana. Näiden parin kuukauden perusteella sen olemassaolo on jo tavallaan unohtunut, kun se ei ole nyt tänä vuonna vaihtoehto.

Voi -pyllerö, koeta pärjäillä!  Kaikki mitä kirjoitit tuntuu niin kovin tutulta, vaikka tänään vaihteeksi itselläni on "se parempi" päivä siitäkin huolimatta, että viikonloppu meni taas juomisen suhteen persiilleen.  En tunne halua hiippailla alkoon tai piipahtaa puolison "juomavarastolla", mutta tunnen kyllä ihan järkyttävää nälkää vaikka söin lounaalla ihan riittävästi, enkä vain pelkkää pupunruokaa.  Miten opettaa aivot uskomaan etten kuole nälkään, varsinkin silloin kun vatsa on täynnä?  Komennan itseäni etten tekisi itselleni paria voikkaria tai iskisi hampaitani pelkkään juustoon.  Vähäkalorinen välipala?  Hedelmä?  Marjoja?  Vai purenko hammasta enkä anna mukamas näläntunteelle periksi?  

-pyllerö, saisitko lähdettyä ulos kävelylle?  Tiedän, se voi olla jäätävän vaikeaa ja äkkiäkös sitä tekosyitä keksii ettei tarvitsisi siirtyä sohvalta ulkoilmaan, mutta tiedän sen kokemuksesta, että ulkona mieli piristyy vaikka siellä olisi vain vähän aikaan.  Parempikin sanoja!  Teen itseni kanssa töitä oikein hartiavoimin jotta saisin itseni ulos kävelemään edes muutaman kerran viikossa.  Onneksi saan, sillä se tekee ainakin minun pääkopalleni hyvää, toivottavasti myös kropalle.  t. Koivu   Painonpudotus oli siis 2kg 200gr.

Loistavaa tipatonta viikonloppua! Kohta saunaan. :)