Miten voi olla mahdollista että joillakin keski-ikäisillä ei ole yhtään omaisuutta?

Yllättävän monella miehellä menee rahaa ulosottoon. On kaikenlaisia peliongelmaisia. Eipä siinä jää rahaa säästöön.

On tullut sairautta jonka seurauksena menetin kaiken. Ilku sinä vain ja nauti omaisuudestasi. 

Meillä suunnilleen yli 50 vuotiiaina alkoi hieman rahaa kertyä tilille, kun oli asunto (halpa) maksettu. Jos ottaa velkaa, niin ei sitä maksellessa pääse säästöjä paljon kerääntymään.

Miten voi aina ollakkin, että aloittajan kaltaiset rikkaat leuhkii saavutuksillaan ja ovat kuitenkin vain täysiä moukkia käytökseltään? 

Vierailija kirjoitti:

Olen tukenut taloudellisesti paljon skitsofreniaa sairastavaa sisartani vuosikymmenien ajan, jotta hänellä olisi edes kohtalainen elintaso. Samoin olen taloudellisesti tukenut hänen lapsiaan ja esimerkiksi maksan tällä hetkellä yhden autokoulua. Tällä hetkellä tuen myös taloudellisesti syöpää sairastavaa vanhempaani. Hänellä on hyvä eläke, mutta sairauden hoitaminen on kallista. Ehkä sinun mielestä olen idiootti, mutta itse koen olevani epäitsekäs. 

Kiitos tästä kirjoituksesta. Olet hyvä ihminen.

Meillä on kaksi lasta ja okt ostettu talopakettina n. 15 vuotta sitten kun oli vielä edullista rakentaa. Ei ole jäänyt mitään säästöön, itse olen ollut pieniä jaksoja työttömänä välillä ja viimeiset 5 vuotta olen ollut määräaikaisissa töissä. Lainaa on saatu maksettua pois ja jos myytäisiin talo, olisi varallisuus n. 180 000€. Lapset nyt teini-ikäisiä ja molemmilla yksi tavoitteellinen harrastus, rahaa kuluu paljon. Kaksi autoa on, toinen lapsista täysi-ikäinen ja tarvitsee autoa usein jotta pääsee harrastukseen. Täysi-ikäinen on lukiossa eikä saa opintotukea, käy kerran viikossa töissä sen minkä harrastukselta ehtii. Ehkä tämä joskus helpottaa. 

Kaverini on työtön ollut koko ikänsä. Silti hänellä on omakotitalo,auto,vene, ja kesämökki sekä matkustaa monta kertaa vuodessa ulkomaille. Ei lapsia, mutta saanut valtavat perinnöt.  Minä en saanut perintöä mitään keneltäkään, ikäni tehnyt pienipalkkaista työtä vaikka mitä olen yrittänyt opiskella ja tehdä onneni eteen niin ei voi mitään kun sairastuin vakavasti. On mulla velkainen pieni kämppä mutta siitäkin vielä paljon lainaa maksamatta. Kaikki ei aina mene niinkuin toivoisi vaikka kuinka olisi itse ahkera.

Opiskelin ammattiin joka vaatii pitkän koulutuksen enkä ihan suoraan lukiosta hakeutunut siihen vaan opiskelin ensin muutaman vuoden muuta. Sitten matkustelin aika paljon muutaman vuoden valmistumisen jälkeen, rahat meni siihen. Sitten oli muutama vuosi kun rahaa säästyi hyvin. Nyt olen siirtynyt osittain huonompipalkkaiseen mutta leppoisampaan työhön ja mulla on tällä hetkellä aika kalliita harrastuksia. Toisaalta asun aika edullisessa omistusasunnossa eikä ole autoa tai lapsia, lisäksi olen pienikokoinen nainen joten ruokakulutkin on vähäiset. Että kyllä niitä säästöjä nykytilanteessakin vähän jää. Mutta missään "40-vuotiaana satasen salkku" -tilanteessa en todellakaan tule olemaan kahden vuoden päästä kun 40 kilahtaa mittariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45v. Ei yhtään omaisuutta eikä juuri säästöjäkään. Perintöä ei ole tullut eikä tule. Vuokralla asutaan Helsingissä "hyvällä alueella". Kaikki on mennyt mitä tullut. Ei ole kyllä tarvinnut sossun/kelan luukulla käydä. Pari lasta, aika paljon niihin menee, harrastukset ym. Ihan hyvin näinkin pärjää, monella asiat paljon huonommin.

Olisi kannattanut ostaa omistusasunto Korsosta ja läheä sieltä liikkeelle. Vaan kun mukavuudenhalu ajaa talouden edelle ja sitten syytetään yhteiskuntaa. Elämä on.

En todellakaan haluaisi asua Korsossa, enkä lapsia niihin kouluihin, anteeksi nyt vaan. Ja kuka tässä yhteiskuntaa syyttää, en minä ainakaan. Edelleen ihan hyvin tullaan toimeen näinkin, ilman yhteiskunnan tukia. 

Muutamalla tutulla kävi konkurssi ja siitä sitten uuteen nousuun. Muutamalla muulla taas tuli vikatikki, kun ostivat vahingossa homekämpän. Siinä notkahti talous myös pitkäksi aikaa, kun piti tontille rakentaa ihan uusi talo vanhan tilalle. Onhan näitä syitä. Lisäksi sitten on muutamia lähihoitajatyyppisissa töissä toimivia, jotka eivät ole edes koskaan saaneet asuntolainaa. Eläneet aina vuokralla ja joka kuukausi palkka menee siihen. Avasikohan tämä yhtään elämän realiteetteja sinulle? Kysymys henkii mielestäni jotain ylenkatsetta, mutta voin olla myös väärässä. Jos olet ylenkatseinen, opettele olemaan tyytyväinen omastasi ilman muiden painamista alas. Vaurastuminen ja sisäinen kypsyys eivät kulje käsi kädessä. 

Miten voi olla mahdollista että joillakin maailmassa ei ole ruokaa ja kuolevat nälkää  ja ei ole yhtään omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Erikoista että niin iso osa ketjun ihmisistä kokenut sairauden tai tapaturman mitä kaikesta syytää. Lapsetkaan ei riittävä syy siihen ettei ole mitään. Suomessa on kummallinen tyyli pistää kaikki mitä tulee myös menemään ja vielä vipit päälle... Yhtään ei mietitä kanneta huolta tulevaisuudesta tai mietitä kuinka paljon säästäisi kuluissa ja koroissa jos ensin säästäisi ja saisi ne kk menot oikeasti pieneksi. 

Mitkä niitä hyväksyttäviä syitä sitten olisi? Itse pääsin uraputkeen vasta vähän alle nelikymppisenä, koska sairauden vuoksi en aiemmin pystynyt opiskelemaan enkä tekemään töitä. Olin kuitenkin niin onnekas, että sain kuntoutusta ja hoitoa, jota valitettavan moni ei enää saa, koska palveluja on ajettu alas. Nyt sitten nelikymppisenä on vanha ja velallinen asunto, joka vaatii monenlaista remppaa ja niihin tässä yritän säästää. Jos olisin pystynyt tekemään normaalisti töitä vaikka 25-vuotiaasta asti niin totta hitossa minulla olisi jo omaisuutta. Mutta näillä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista että niin iso osa ketjun ihmisistä kokenut sairauden tai tapaturman mitä kaikesta syytää. Lapsetkaan ei riittävä syy siihen ettei ole mitään. Suomessa on kummallinen tyyli pistää kaikki mitä tulee myös menemään ja vielä vipit päälle... Yhtään ei mietitä kanneta huolta tulevaisuudesta tai mietitä kuinka paljon säästäisi kuluissa ja koroissa jos ensin säästäisi ja saisi ne kk menot oikeasti pieneksi. 

Pitäisikö siis lapsiperheen kituutta ja elää sitkun-elämää, jotta saisi kerättyä omaisuutta? Miksi?

Siksi, että muuten monilla odottaa köyhä vanhuus. Mikä on sinun tilaneesi. Kakkua ei voi säästää ja syödä samaan aikaan, kuten vanha viisaus kertoo.

 

Tilanteeni on ihan hyvä. Nyt ihan kohtuullisella eläkkeellä. Ja hetkeäkään en kadu, että lasten ollessa kotona, satsasin rahat heidän harrastuksiinsa yms. Sen jälkeen, kun he aikuistuivat ehti vielä muutaman vuoden käyttää rahaa itseenkin. Ja kun tosiaan töissä on ollut vuosikymmeniä, eläkkeelläkin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista että niin iso osa ketjun ihmisistä kokenut sairauden tai tapaturman mitä kaikesta syytää. Lapsetkaan ei riittävä syy siihen ettei ole mitään. Suomessa on kummallinen tyyli pistää kaikki mitä tulee myös menemään ja vielä vipit päälle... Yhtään ei mietitä kanneta huolta tulevaisuudesta tai mietitä kuinka paljon säästäisi kuluissa ja koroissa jos ensin säästäisi ja saisi ne kk menot oikeasti pieneksi. 

 

Mitkä niitä hyväksyttäviä syitä sitten olisi? Itse pääsin uraputkeen vasta vähän alle nelikymppisenä, koska sairauden vuoksi en aiemmin pystynyt opiskelemaan enkä tekemään töitä. Olin kuitenkin niin onnekas, että sain kuntoutusta ja hoitoa, jota valitettavan moni ei enää saa, koska palveluja on ajettu alas. Nyt sitten nelikymppisenä on vanha ja velallinen asunto, joka vaatii monenlaista remppaa ja niihin tässä yritän säästää.

Ja lisään vielä, että sen asuntolainan maksaminen olisi ollut melko paljon helpompaa nollakorkojen aikaan. 

Lapset iso liuta ja mies joka petti ja jäätyään kiinni jätti kaiken maksamatta. Se selvisi siinä vaiheessa kun luottotiedot meni minultakin.

Ulosotto loppu iän ja stressin laukaisema vaikea sairaus. 

Elämä on ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla lapsia? Oletko kokenut avioeron? Ollut yh?  Ollut työtön? Sairastunut vakavasti? Nämä kaikki maksaa ja syö monesti säästöjä. Lisäksi jos on pienipalkkanen työ, niin ei siitä paljoa sukanvarteen jää.

3 lasta, avioero, yh, kroonisia sairauksia, ei perintöjä. Ikää 50+ ja omaisuutta n. 500 000. Ei autoa, se syö rahat.

Kiva juttu. Mutta selkeästi ne krooniset sairaudet eivät ole tehneet sinusta työkyvytöntä. On minullakin kroonisia sairauksia, jotka eivät sinänsä työkykyyn vaikuta lamauttavasti, mutta on ollut myös sairauksia, jotka vei työkyvyn. Siinä ei paljon säästelty tai omaisuutta kerätty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin on mennyt rahat. Kolme lasta on maksanut tässä 20 vuoden aikana aika paljon. 

Onko mitään järkeä tehdä lapsia tälläiseen maahan? Lapset vaatii myös rahaa. 

Itse en ainakaan meinaa tänne lapsia tehdä.

ap

jaa, no sitte ne rahat menee parempaan käyttöön kun täältä lähdet. Rahoillasi kunnanpäättäjät voi tehdä esim. opintomatkan bahamalle

Tää on kilpailu. Se voittaa kellä on eniten rahaa kuollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suunnilleen yli 50 vuotiiaina alkoi hieman rahaa kertyä tilille, kun oli asunto (halpa) maksettu. Jos ottaa velkaa, niin ei sitä maksellessa pääse säästöjä paljon kerääntymään.

Onhan se halvan asunnon maksaminen omaisuuden kerryttämistä.

En nuorena osannut ajatella esim opiskeluvalintoja rahan kannalta. Samoin säästäminen ei ollut minulla mielessä, vaikka osasin tarvittaessa elää pienellä budjetilla. (Kyllä, on mahdollista olla edes ajattelematta säästämistä, tämä oli lapsuudessa opittu malli). Olen tehnyt joitakin huonoja valintoja, kuten pitkät opiskelut ja työpaikkojen valinnat. Lisäksi on asioita joita en todellakaan ole valinnut, mm fyysinen sairaus ja vakava burnout. Nyt keski-ikäisenä työssäkäyvänä ei omaisuutta, ei velkoja, pienehköt säästöt.