Vertaistukea vanhojen vanhempien hoitamiseen!

Setäni, tänä vuonna 90, ainakin toissä syksynä vielä kaatoi metsästään polttopuita ja ajoi ne peräkärryn kanssa kotiinsa 10 kmn päähän. Käyttää kai saunassa ja keskuslämmityksessä öljyn ohessa. En tiedä noita systeemejä, 70-luvun okt hänellä.

Ihan kauheaa, että täällä käy kaikenlaisia kiusaajia v-tuilemassa. Joku laittaa tänne jopa jotain hirttämisvideoita. Kai me sitten kaikki käytämme tätä palstaa siihen, että puramme tuntojamme. Tänä aamuna kun heräsin, niin tunsin, että olen täynnä pahaa mieltä ja haluaisin purkaa asioitani. En viitsi niitä purkaa esimerkiksi lapsilleni tai ystävilleni. Kirjoitin sitten tänne. Täällä sitten sanotaan, että vali, vali jne. No tämä oli todellakin sitä valitusta ja itsesääliä. Joskus siihen lankeaa. Jatkan nyt päivääni ja toivon että pääsen yli näistä negatiivista tunteistani. Toivon kaikille voimia jos on raskas tilanne. Olisipa netissä joku sellainen paikka, jossa voisi oikeasti kertoa asioitaan ja saada tukea toisista. Meitä keski-ikäisiä naisia, jotka kannamme raskasta taakkaa ja saamme viisastelua ja v-tuilua osaksemme, on aika paljon tässä maassa. Emme ole marttyyreita vaan valinneet tiemme ja otamme kohtalon vastaan rohkeasti ja siinä ei kyllä ketään ylilaudan ilkimystä kaipaisi. Mutta heillä (tai teillä) on varmasti VIELÄ kauheampi olla, joten tsemppiä teillekin. Toivottavasti helpottaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa. Ikää 50, kahden teinin yksinhuoltaja, ja 78- ja 80-vuotiaiden 170 km päässä asuvien vanhempieni ainoa lapsi ja auttaja. 

Eihän tästä tosiaan oikein ulospääsyä ole, kun ei ensinnäkään vanhemmat ole vielä siinä kunnossa että mitään hoivakoteja edes harkittaisiin, pärjäävät ihan perushyvin keskenään arjessa mutta tarvii kyllä säännöllisesti apua esim. lumenluonnit, puutarhatyöt, isompien ostoksien haku autolla, netissä asioiden hoitaminen, isommat siivoukset, palaneiden lamppujen vaihto, pienet remppahommat jne. Eivät he edes pyydä sitä apua, eivät haluaisi olla vaivaksi, mutta ne asiat jäisi sitten vaan hoitamatta jos en auttaisi. 

Ja mielelläni sinänsä autankin, mun vanhemmat on olleet todella hyviä vanhempia, sen oivaltaa varsinkin kun lukee täältä millaisia monien 1970-luvulla syntyneiden vanhemmat on ollut. Ei mitään sellaista kylmää

Isä kuoli, äiti jäi eläkkeelle samaan aikaan ja sekoili hetken. Sitten hän päätti muuttaa eri puolelle maata. Siinä vaiheessa sanoimme ettemme ota enempää vastuuta ja tule sinne häntä hoitamaan. Jotain hyvää hoitokotia hän onkin toivonut, ja siinä pysytään. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa, että täällä käy kaikenlaisia kiusaajia v-tuilemassa. Joku laittaa tänne jopa jotain hirttämisvideoita. Kai me sitten kaikki käytämme tätä palstaa siihen, että puramme tuntojamme. Tänä aamuna kun heräsin, niin tunsin, että olen täynnä pahaa mieltä ja haluaisin purkaa asioitani. En viitsi niitä purkaa esimerkiksi lapsilleni tai ystävilleni. Kirjoitin sitten tänne. Täällä sitten sanotaan, että vali, vali jne. No tämä oli todellakin sitä valitusta ja itsesääliä. Joskus siihen lankeaa. Jatkan nyt päivääni ja toivon että pääsen yli näistä negatiivista tunteistani. Toivon kaikille voimia jos on raskas tilanne. Olisipa netissä joku sellainen paikka, jossa voisi oikeasti kertoa asioitaan ja saada tukea toisista. Meitä keski-ikäisiä naisia, jotka kannamme raskasta taakkaa ja saamme viisastelua ja v-tuilua osaksemme, on aika paljon tässä maassa. Emme ole marttyyreita vaan valinneet tiemme ja otamme kohtalon vastaan rohkeasti ja siinä

Täällä on järkeviä mielipiteitä ja näkökulmia tyhmyyksien lisäksi. Jos et saa niistä mitään irti, niin ei voi mitään.

Sääli on sairautta. 



Apua annetaan suvun sisällä, mutta ihmisellä on vastuu myös siitä että tekee avun saamisen mahdolliseksi. Meidän perheessä autetaan ihmistä itseään, mutta jos on valinnut asua 200 neliön omakotitalossa kaukana kaikesta 2 hehtaarin tontilla, niin silloin itse pitää jaksaa hoitaa se talo ja tontti. Myöskään hautojen hoitamista ei oteta vastuulle. Jokainen saa itse huolehtia niin monesta haudasta ja niin hyvin kuin haluaa, mutta toisia ei voi siihen velvoittaa. Kaupasta voi tilata ruuat, siivouksen voi tilata myös. Sen sijaan lääkärissä käyntiin annetaan apua, pankkiasioiden hoitoon, kaappien järjestelyyn, lääkedosenttien täyttämiseen, televisiokanavien löytämiseen jne. eli kaikkeen sellaiseen mitä on hankalampi ostaa. Tärkeää on myös seurustelu ja yhdessä olo. Mun äidiltä kysyin, että haluatko että juoksen suvun 8 haudalla kolmella eri hautausmaalla koko kesän (30 kilometrin lenkki, äiti kävi kaikki elämänsä kesät kerran kuussa n. 3 h meni aikaa) vai käytänkö tuon 3 h kuukaudessa hänen kanssaan seurusteluun parvekkeella ja parvekkeen kukkien hoitamiseen. Äiti päätti että hän elävänä ansaitsee aikanani paremmin kuin kauan sitten kuolleet. 

Minun ensisijainen vastuuni on omien lasten hoitaminen ja työn tekeminen, että voin elättää perheeni. Lisäksi mun pitää pitää huolta itsestäni, että jaksan ja haluan viettää aikaa myös puolisoni kanssa. Vasta tämän jälkeen tulevat vanhempani. 

Hankala tilanne ap:lla, eip käy katteeks. Koska se henkinen puoli ei katoa mihinkään, syyllisyys siitä, että pitäisi "tehdä kaikki" vaikka ei jaksaisi tai halua. Kukaan ei hyödy siitä, että uuvut. Eli mieti (vaikka jonkun ystävän kanssa), että olisiko sinusta siihen, että kerot vanhemmillesi, että et pysty ihan kaikkeen ja nyt pitää miettiä mitä muita ratkaisuja voidaan tehdä. Esim. muutto kerrostaloon (jos eivät siis jo asu) ja palveluiden hankinta tiettyihin asioihin. Sitten sinun pitäisi pystyä siihen, että sanot, että käyt 2-3 kertaa viikossa käymässä heidän luonaan. Vaikeinta on toki se, että sinun pitää kestää itsesi kanssa tämä (paska) tilanne. Mutta jos uuvutat itsesi lasten ja vanhempien ristiaallokossa, jossain vaiheessa väsähdät ja sitten sinusta ei ole senkään vertaa tukea kellekään. Eli ennakoi ja ole terveen itsekäs, se on ihan ok asia olla.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän vastaavassa tilanteessa kuin ap, mutta minulla on enää isä hoidettavana. Isä asuu kahden tunnin ajomatkan päässä, joten en todellakaan voi auttaa häntä joka päivä. Onneksi hän on muuttanut eräänlaiseen palvelutaloon, johon voi ostaa palveluja. Isä venkoili pitkään, eikä suostunut hankkimaan kotiapua, koska aikoo hoitaa itse asiat. Hän on viranomaisten mielestä liian hyväkuntoinen, koska hänen päänsä pelaa, niin hyvinvointialueelta ei tipu kotihoitoa. Kun sitten tarpeeksi pitkään kuuntelin sitä "hoidan itse asiat" -mantraa ja näin todellisen tilanteen eli mitään ei tapahtunut, koti oli kuin kaatopaikka, isä ei huolehtinut hygienistaan, ei ruokailusta yms, niin ihan väkisillä sain väännettyä, että saatiin sovittua, että yksityinen palveluntuottaja käy viikon välein huolehtimassa arjen perusasiat, mm. siivous, pyykkäys, kaupassakäynti. Ruoka tulee lämpimänä paikallisesta ateriapalvelusta. Käyn sitten 1-2 kertaa kuukaudessa hoi

Tuollaista estääkseni suunnittelen vanhuuttani jo nyt. Ja jos lipeän suunnitelmasta, ei tarvitse sääliä vaan sinne missä huolitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa, että täällä käy kaikenlaisia kiusaajia v-tuilemassa. Joku laittaa tänne jopa jotain hirttämisvideoita. Kai me sitten kaikki käytämme tätä palstaa siihen, että puramme tuntojamme. Tänä aamuna kun heräsin, niin tunsin, että olen täynnä pahaa mieltä ja haluaisin purkaa asioitani. En viitsi niitä purkaa esimerkiksi lapsilleni tai ystävilleni. Kirjoitin sitten tänne. Täällä sitten sanotaan, että vali, vali jne. No tämä oli todellakin sitä valitusta ja itsesääliä. Joskus siihen lankeaa. Jatkan nyt päivääni ja toivon että pääsen yli näistä negatiivista tunteistani. Toivon kaikille voimia jos on raskas tilanne. Olisipa netissä joku sellainen paikka, jossa voisi oikeasti kertoa asioitaan ja saada tukea toisista. Meitä keski-ikäisiä naisia, jotka kannamme raskasta taakkaa ja saamme viisastelua ja v-tuilua osaksemme, on aika paljon tässä maassa. Emme ole marttyyreita vaan valinneet tiemme ja otamme kohtalon vastaan rohkeasti ja siinä

Älä välitä ap. Kauniisti ja taitavasti kirjoitit avauksen ja itse ainakin ymmärsin täysin vaikka tuo elämäntilanne ei itselleni vielä ajankohtainen olekaan. Tää on vaan pas** paikka tämä palsta, turha toivoa vertaistukea vaan pelkkää pahanmielen kylvämistä saa vastaukseksi. Tämä palsta aiheuttaa vaan ihmisvihaa.

Muutaman hyvän kommentin sait, lue ne ajatuksella, toivottavasti sait niistä jotain. Lämmin halaus ja voimia sinne.

T. Toinen keski-ikää lähestyvä nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun et kertonut missä ja miten vanhempasi asuvat ja missä kunnossa he ovat. Palveluja voi ulkoistaa eikä se välttämättä kauhean kalliiksi tule, mutta jos he siitä jääräpäisesti kieltäytyvät, niin sinun pitää kertoa heille mitä olet valmis tekemään ja mitä et. Ja sitten pitää siitä kiinni.

No juurihan sanoin, että nämä palvelut on katsottu läpi. Ne ovat käytössä siinä määrin kuin ne tähän tilanteeseen sopivat. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi selvittää näitä kunnan tai yksityisten palveluita. Muutenkaan tilanne ei ole se, että hyötyisimme siitä, että joku tulee 1-3 kertaa päivässä laittamassa jonkun eineksen vanhempien nenän eteen. Isäni on siinä kunnossa että voi tehdä nämä asiat ja on invalidisoituneen äitini omaishoitaja. Isä on itsekin masentunut ja monisairas. Jos laitan kovan kovaa vastaan ja kieltäydyn auttamista, niin siellähä

Ihan ensin: Nykyisin ei ketään noin vain laiteta hoitokotiin, eikä kukaan joudu hoitokotiin. Ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan pääsee, jos pääsee, vasta sitten, kun kunnallisen kotihoidon avulla ei pärjää enää kotona. Huoli-ilmoituksia kannattaa tehdä. Muistisairaalla tämä voi tarkoittaa sitä, että yövaatteissa ulkoa harhailevasta omaisesta soitetaan ensin hätänumeroon, eikä vain taluteta omaan kotiin.  

Ensin pitää ajatella itseään, laita happinaamari ensin itsellesi. Et pysty auttaan  ketään jos lakoot itse.

Hyvää eläkettä saavat vanhemmat voivat ostaa palvelut tarvitessaan. Koti- ja lumityöt pitävät vanhuksen kuntoa yllä niin pitkään kun suinkin jaksavat niitä tehdä. Pallolaajennuksen kokeneelta on sen sijaan silkkaa typeryyttä lähteä itse lumitöihin. En lähtisi auttamaan, kun kerran pystyisi aivan hyvin ostamaan hyvätuloisena lumenluonnin. Kumarassa ruohoa leikkaava äiti pysyy kunnossa, kunnes huomaa itse, ettei jaksakaan ja voi taas ostaa hyvätuloisena palvelut.

Eri asia on pelkkää takuueläkettä tai muuta hyvin pientä työeläkettä 1100-1200 euroa saava kuussa eläkeläinen. Tällaisilla tuloilla ei siivouspalveluja ym. paljon ostella. Tällaista eläkeläisvanhempaa ehkä auttaisin siivouksessa tms. tai ostaisin hänelle siivouspalvelun ym. , mikäli omat tuloni sallisivat. Jos tällainen eläkeläinen asuisi vielä omakotitalossa haja-asutusalueella ehdottomasti velvoittaisin häntä muuttamaan asutuskeskukseen pieneen tuloihinsa sopivaan asuntoon. 

Oma 85-vuotias muistisairas äitini myi vuosi sitten puutarhamökkinsä, kun ei enää jaksanut sitä hoitaa. Siivoaa vielä itse kotinsa, siivoaminen kun on ollut hänelle mieleistä ja tärkeää tekemistä aina. Järjestelmällisenä ihmisenä hän on vähentänyt elämässään tavaraa paljon ja liikoja mattoja poistanut nyt lattioilta. Asunnossa on selkeät ja avarat tilat helppo siivota. Pyykinpesu ja silitys onnistuu vielä äidiltä. 

Kauppa on aivan vieressä. Sinne osaa mennä ja ostaa vielä syömisensä. Hieman yksipuolista ehkä, mutta suurinpiirtein ok, äidin paino ei ole nyt laskenut. Ruokahalu luonnollisesti vähenee ja annokset pienenee vanhetessa. 

Hoidan äidin pankki-, vakuutus-, liittymä-, veroasiat ym. Tilaan lääkärit ja lähden mukaan, koska äiti ei muista, kuule eikä ymmärrä kaikkea. Hiljakkoin äiti oli kaihileikkauksessa. Silmätippojen tiputus leikkauksen jälkeen 4 krt päivässä ensin 2 viikkoa ja sitten vielä 3 krt päivässä seuraavat 2 viikkoa kävi voimilleni, mutta sain apua aikuiselta tyttäreltäni ja apuakin olisin toki voinut ostaa. 

Viikottain yleensä pyrin käymään seurustelemassa muutaman tunnin ajan. Aina ei ehdi tai jaksa, olen itsekin jo kuusikymppinen työkyvyttömyyseläkeläinen, minulla on perussairauksia enemmän kuin äidilläni. Äiti valittaa aina, kun ei käydä, mutta voimieni mukaan kyllä käyn. Lisäksi aikuiset lapseni käyvät katsomassa häntä toisinaan. Syntymäpäivät järjestimme juuri hänelle. 

Äiti soittelee minulle tämän tästä, välillä häiriöksi asti, silloin täytyy pitää kännyä äänettömällä.

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Neljäkymppinen autismikirjolla oleva mm.kovasta ahdistuksesta, paniikista, masennuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, aistiyliherkkyyksistä ja traumoista kärsivä sinkku vela vaan pakotettuna vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempansa kotiorjaksi ja käytännössä omaishoitajaksi. Mikäänhän ei voi mennä pieleen? Olen vaan niin vihainen, väsynyt, pettynyt ja ties mitä, että tämä meni näin. En halua tätä, en jaksa tätä, enkä pysty tähän millään tavalla, mutta on vaan pakko.

Miksi pakko? Tee huoli-ilmoitus kuntasi sosiaaltoimeen, netistä onnistuu, ei tarvi tarttua puhelimeen. (En ole varma oletko jossain viestissä jo sanonut niin tehneesi) ... kunnan velvollisuus on hoitaa vanhuksensa, ei omaisten, silleen tämä yhteiskunta vaan toimii. Kaikilla on oikeus kunnan palveluihin, oli omaisia tai ei. 

Huoli-ilmoitus - Kansallinen senioriliitto ry

Jatkan itse, ehkä koet sen olevan "pakko" juuri autismin vuoksi, tunnet että se on oikeudenmukaista ja niin kuuluu tehdä. 

No meidät on opetettu niin, että kuuluu pitää huolta. Vanhempia pitää kunnioittaa jne. Mutta joku fiksumpi sanoi minulle kerran, että vaikka vanhempia pitää kunnioittaa - niin vanhempien pitää myös ansaita se kunnioitus. Eli ihan  sylkykuppina ei kenenkään tarvitse olla. Kellään ei ole oikeutta kohdella huonosti eikä kenenkään tarvitse sitä sietää, vain koska "vanhempi". 

Jos olet tähän asti autellut, niin usko kun sanon, olet varmasti tehnyt jo tarpeeksi. Voit hyvällä omallatunnolla antaa ammattilaisten hoitaa myös osansa / tai kokonaan. 

En tiedä, onko minusta vertaistueksi. Minulla ei omat vanhemmat elä, mutta mummo on 96 v. Juu, ei ole selväjärkinen ja ketterä, kuten kaikki aina luulevat. Hän asuu yksin. Olen ihan kaikesta saanut yli 10 vuotta tapella! Ensin siitä, että näkö meni. Kotiin sai yhden ainoan kattolamput näkövamnaisena. Minä teetin myös vessaan valaistusremontin ja laitoin laskun vammaispalveluun. Se oli niin työläs prosessi, vaati lähes lakimiehen taitoja vastata kyselyyn, miksi tarvitaan, miksi tätä ei ole aiemmin kartoitettu, miksi en ole kilpailuttanut sähköasentajia (olin siis tehnyt sen ja laittanut jo hakemukseen selvityksen). Lopulta puolen vuoden taistelun jälkeen tuli rahaa. Olohuoneeseen sitten teetin valaistusmuutoksen ihan mummon omilla rahoilla, koska minä en pysty työssä käyvänä tappelemaan puolta vuotta parin sadan euron laskusta.

Toinen tappelun aihe oli apuvälineet. Sanoin, että ei, en lähde mummoa tuomaan sinne kokeilemaan rollaattoria, laittakaa tavallinen rollaattori ja minä osaan sen kyllä säätää oikein. Ei sopinut, vaan pitää käydä arkena klo 9-11 välillä paikan päällä. Töistä puoli päivää vapaata ja mummoa kuskaamaan yhden rollan takia. Suihkutuoli sentään oli tullut jo aiemmin.

Lääkäriin ei saa aikoja. Kun ihminen on noin vanha, turha pyytää lääkäriaikaa oikeastaan mihinkään. Kun sanoin, että virtsatuöehdusta epäilen, sanottiin, että tuo pissa purkissa aamulla labraan, niin lääkäri sitten soittaa tuloksista. Ei soittanut, soitin sinne viikonlopun jälkeen, että onko se pissa tutkittu vai ei. Käskettiin tuoda tiistaiaamuna uusi näyte. Mummohan ei sitä muistanut ja kun sillä on yövaipoa, oli lorottanut aamulla vaipan täyteen. Ei saatu siis näytettä. Keskiviikkoaamuna sain pienen lirun ja siinä vaiheessa hänellä oli jo kuumetta! Keskiviikkona klo 16 soitti sairaanhoitaja ja sanoi, että pitää heti aloittaa ab-kuuri, on virtsatieinfektio. Ihanko totta? Jäin sinne yöksi ja mummolla oli edelleen kuumetta aamulla, niin vein tk:n päivystykseen ihan itse, koska ambulanssi ei varmasti olisi ottanut kyytiin. Soitin töihin, että tulen TAAS vasta puolilta päivin. Mummo joutui osastohoitoon. Oli sillä reissulla 3 viikkoa ja sitten sanoin vanhuspalveluihin, että nyt loppui minun hyppyytys, kotihoito tarvitaan. En minä pysty koko ajan hoitamaan kaikkea. Laskut hoidan ja kauppatilauksen teen kotiinkuljetuksella, kun mummon näkö mennyt ja muistikin heikko. Ja pyykit käyn pesemässä kerran viikossa, mutta lakanat hakee pesupalvelu (maksaa 6€ per lakana, mutta säästää minulta tunteja, ja palauttavat puhtaat lakanat aina kun hakevat likaisia).

Kotihoito on käynyt nyt syksystä alkaen aamulla ja illalla. Katsovat lääkkeet ja antavat aamupalaa ja vastaavia juttuja, ja kerran viikossa auttavat suihkussa. Aiemmin minä autoin välillä suihkussakin, kun liikkuminen hidasta eikä näe juuri mitään, varjoja vain. Kotihoidossa on hyviä työntekijöitä ja sitten on ihan tyhmiä myös. Jouduin kirjoittamaan sinne lapun, että hoitaja: vie roskat ulos lähtiessäsi. Olin viikon flunssassa enkä päässyt käymään, ja kun menin, koko huoneisto haisi pissavaipoille ja vaikka mille. Vessassa oli 3 pussia, joissa märkiä yövaippoja. Ja keittiön roskis pursuili. Että se maalaisjärki joiltakin hoitajilta kai puuttuu. Tsemppiä vaan muille omaisille yhteistyöhön kotihoitoon päin!

Tämä tulee vaan heikkenemään, kun palveluja karsitaan. Hyvinvointialueiden talouskriisi. Apua saa rahalla, mutta kun ei niistä aina tiedä, onko luotettavia. Oma kokemus siivoojasta, joka vei omaisuutta muistisairaalta. Se oli tehnyt sitä monen vanhuksen luona. Siinäpä sitten miettii, mistä löytää rehellinen siivooja. Kotiapua on tarjolla myös, itse en uskaltaisi ottaa muuten kuin julkisen kautta (voi olla myös yksityinen, mutta julkisen puolen hyväksymä yritys). Rahat pois-vedätyksiä tiedän myös. Jos siivoojat käy 2 tuntia ja lasku on enemmän kuin 200€, niin kuka hullu työssä käyvä sellaisia summia siivouksesta maksaisi? Vanhuksia käytetään rahallisesti hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee vaan heikkenemään, kun palveluja karsitaan. Hyvinvointialueiden talouskriisi. Apua saa rahalla, mutta kun ei niistä aina tiedä, onko luotettavia. Oma kokemus siivoojasta, joka vei omaisuutta muistisairaalta. Se oli tehnyt sitä monen vanhuksen luona. Siinäpä sitten miettii, mistä löytää rehellinen siivooja. Kotiapua on tarjolla myös, itse en uskaltaisi ottaa muuten kuin julkisen kautta (voi olla myös yksityinen, mutta julkisen puolen hyväksymä yritys). Rahat pois-vedätyksiä tiedän myös. Jos siivoojat käy 2 tuntia ja lasku on enemmän kuin 200€, niin kuka hullu työssä käyvä sellaisia summia siivouksesta maksaisi? Vanhuksia käytetään rahallisesti hyväksi.

Mun isä ostaa palvelut yksityiseltä, mutta kun pari vuotta sitten vanhempieni luona kävi hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja, niin hänellä oli muutamasta yksityisestä esitteitä mukana. Eli nämä oli sellaisia paikkoja, joita julkinen suositteli. Isä valitsi niistä yhden firman ja siltä ostaa sitten haluamansa palvelut. On hoivapalveluyritys ja pääsääntöiseti käyvät vaan joka toinen viikko siivoamassa, mutta jos isältä pitäisi ottaa vaikka verikokeet, niin sieltä saa näytteiden ottajankin kotiin. Isä käy Terveystalossa lääkärissä ja tämän hoivapalveluyrityksen toimisto on ihan Terveystalon vieressä, joten hoitaja hakee Terveystalon labrasta tarvittavat putket ja purkit ja toimittaa sitten sinne näytteineen. Jos isä kävisi julkisella lääkärissä, hoivapavelun hoitaja hakisi putket ja purkit terveyskeskuksen labrasta. Tämä hoivapalveluyritys tekee siis yhteistyötä sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa. Ikää 50, kahden teinin yksinhuoltaja, ja 78- ja 80-vuotiaiden 170 km päässä asuvien vanhempieni ainoa lapsi ja auttaja. 

Eihän tästä tosiaan oikein ulospääsyä ole, kun ei ensinnäkään vanhemmat ole vielä siinä kunnossa että mitään hoivakoteja edes harkittaisiin, pärjäävät ihan perushyvin keskenään arjessa mutta tarvii kyllä säännöllisesti apua esim. lumenluonnit, puutarhatyöt, isompien ostoksien haku autolla, netissä asioiden hoitaminen, isommat siivoukset, palaneiden lamppujen vaihto, pienet remppahommat jne. Eivät he edes pyydä sitä apua, eivät haluaisi olla vaivaksi, mutta ne asiat jäisi sitten vaan hoitamatta jos en auttaisi. 

Ja mielelläni sinänsä autankin, mun vanhemmat on olleet todella hyviä vanhempia, sen oivaltaa varsinkin kun luke

 

"Miksi tämä viesti saa alapeukkua? Voisiko joku perustella, miten voi olla kenenkäån velvoite käydä tekemässä turhia kotitöitä 170 kilometrin päästä, kun koko asia ratkeaisi muuttamalla asuntoon, jossa ei tarvitse tehdä remontteja, piha- ja lumitöitä?"

Jossain maaseudulla remontoitavan talon myynti voi olla toivotonta hommaa, eikä sitä rahaa välttämättä tule niin paljon, että pystyisi kaupunkiasuntoa ostamaan jos sellaista haluaisi.

Nyt vanhusten kanssa rehellinen keskustelu! Sanotte mihin pystytte/ ehditte ja esitätte mitä palveluja on saatavilla.

Nuo lumityöt on aivan hullua lähteä pitkän matkan päästä tekemään! Eiköhän löydy joku talkkariyritys tai nuori joka korvausta vastaan käy tekemässä lähistöltä.

Kyllä vanhus ymmärtää kun jämptisti ja ystävällisesti sanoo. Sama kodin siivous ym- kaikkeen löytyy tekijä ettei lasten

tarvitse stressaantua ja uupua oman elämänsä kustannuksella. Oma isäni, nuuka mies, hyväksyi siivous- ja ateriapalvelut

kun asiasta puhuttiin. Kotihoito toimitti ja jakoi lääkkeet, me lapset jokainen vuoroviikoin kävimme kaupassa ja toimitimme 

laskut maksupalvelukuoressa pankkiin. 

Älkää olko liian kilttejä, siitä vain katkeroituu kun ei enää jaksa kaikkea hoitaa.

makuuhuoneen ikkuna yöksi auki. niinhän ne vanhainkodissakin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Siivous- ja järjestelypalvelut ostatte nyt heti ulkopuolelta. Joka viikko sama ihminen käymään 3-4 tunnin ajaksi ja tekemään kaikkea rästiin jäänyttä pikkuhommaa (siivous, tiski, pyykitä jne.). Ja vielä kuntouttavalla otteella, jossa vanhempasi myös osallistuvat.

Mistä tämmöisiä palveluja saa jotka 3-4 tuntia käy siivoamassa, kuntouttaa jne samalla. Ei ainakaan kunnalta siellä käydään yksi palvelu kerrallaan pikaisesti tai sanotaan heipat jos muistisairaasta asiakkaista on kyse. Koska he sanoo että kaikki hyvin ja kotipalvelu niin luulee ja ovelta tervehtii niin hommat jää tekemättä näin on mutta laskutus kulkee. Yksityinen on kallista ja harvoilla ikäihmisillä ei ole varaa satoja euroja maksaa.