Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?

Ei tuo ole enää mitään henkistä pettämistä. Pidät yhteyttä mieheen jota haluat ja olet pitänyt siitä huolimatta että miehesi on sanonut ettei arvosta sellaista.

Mitä olisit itse mieltä, pettäisikö miehesi "henkisesti" jos hän olisi tullut sinulle sanomaan että pitää yhteyttä naiseen jota on aiemmin ihastellut ja ihastelee vieläkin?

Sinä petät jo nyt ja siinä ei oie henkisyydellä mitään tekoa. Mikään asia ei muuttuisi vaikka olisitte jo panneet säännöllisesti

Kyllä. Olen kirjoittanut aiemmin että pettämistä tämä täysin on. 

Ja myös sen että minusta tuntuu ettei se tuntuisi minusta missään jos miehelläni olisi salarakas. Tilanne jopa ratkeaisi..

Miten reagoisit jos kuulisit miehesi toimineen näin selkäsi takana puoli vuotta? Onko käynyt mielessä että juuri tämän huo*autumisesi vuoksi varautuminen toisen lähellä kasvaa, kehonkielen reaktiot voimistuvat ja seksuaalivietti murenee. Viestittelet vieraille miehille ja pohdit parisuhdettasi ventovieraiden kanssa täällä? Vaikka luulet olevasi mitä luulet, ei miehesi ole typerä. Todennäköisesti aistinut tämän kaiken jo ajat sitten ja mennyt jo eteenpäin. Etenkin jos hänen on noin helppo puhua että "rakastammekohan edes toisiamme".  Odottaa vain milloin saat suusi puhtaaksi ja lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi sun aviomies ei ole turvallinen mies, jos yhtään räyhää. Itse olin elänyt koko elämäni turvattomasti enkä edes tiennyt millaista on olla oikeasti turvassa,  kunnes tapasin nykyisen mieheni. Aivoissa oli että kun olen niin vahva nainen niin pystyn ja jaksan kannattelemaan koko sirkuksen. Nyt vasta tajuan että vahva nainen tarvitsee rinnalleen vielä vshvemman miehen.

Aluksi mua nauratti ihan pissat housussa kun se huolehti mun lämpimästä pukeutumisesta ja levosta ja ruoasta. Huolehti minusta!! minä kun olin aiemmin kannatellut vuosikymmenet koko lapsiperhettä ja exmiestä kolmantena lapsena siinä sivussa. Uusi mies on vahva ja rauhallinen, ei koskaan korota ääntään. Ja mun ei ole tarvinnut kertaakaan olla "äitimoodissa" hänen seurassaan. Kertaakaan. 

Nykyisen MIEHEN motto onkin "Älä kulta stressaa mistään, asiat järjestyy aina, ja jos ei järjestyy minä järjestän" ja h

Joo toi mies on ihan uskomaton. Uskomaton rakastaja, vie ihanille lomille ja ostaa lahjoja ja viimeksi teki kolmen ruokalajin illallisen. On ihan epäuskonen olo ja voi ollakin että tämä on vaan yksinkertaisesti liian hyvää ollakseen totta. Nautin silti joka ikisestä hetkestä ja olen aivan rakastunut ja edelleen sekaisin. Ollaan oltu kohta vuosi yhdessä aika tiiviisti vaikka ei yhdessä vielä asutakaan..en voi uskoa että tällainen onni käveli vastaan tässä iässä.

Pidät lapsiasi tilanteessa, jossa toinen aikuinen lyö reikiä seiniin?

Jos tuo on käsityksesi lasten suojelemisesta, niin tämä on enemmän viranomaisasia kuin palstakeskustelun paikka. 

Miksi ihmeessä olet päätynyt perustamaan perheen miehesi kanssa, jos et voi olla itsesi hänen seurassaan, ette ole ystäviä, eikä teillä ole juteltavaa/tehtävää toistenne kanssa? Veikkaan, että pelkkä seksuaalinen kiinnostus on tuohon johtanut. Kun sekin tietysti jossain vaiheessa häviää, teillä ei ole mitään. Ihan kummallista, mihin ihmiset tekevät lapsia. 

Kaikkien ihmisten elämä on tylsää arkea, eikä se johdu puolisostasi. Jos haluat elämääsi lisää iloa, sinun pitää itse sitä siihen löytää. 

Uusi suhde voi tuntua huumaavalta, mutta se johtuu siitä, että se on uusi, ettekä te elä sitä arkea yhdessä, jota elät miehesi kanssa. Jos sinulla on nyt tylsää, on sinulla sitä muidenkin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti näin. Ero on parempi. Huumasta ja rakastumisesta sen verran, että niinkuin tuolla kirjoiteltiin se sumentaa järjen. Tuntuu, että se "meidän juttu" on aivan erilainen, kukaan muu ei ymmärrä tätä tunetta ja sidettä tuohon salarakkaaseen ja tämä on juuri sitä täyttä rakkautta, ei se kyllä useinkaan ole jos sitä salassa pitää tehdä. Se on vaan hormooneja. Eihän addiktikaan tunnusta olevansa addikti. Eroa ja ota omaa aikaa. Etsi uusi kummppani johon rakastut. Minäkin erosin jo nuorena, ilman lapsia, nyt saman puolison kanssa jo 25 vuotta ja yhä rakkautta.

No itse pidän salarakasta koska ero aika tuore eikä kumpikaan vielä halua esitellä rakasta lapsilleen enkä halua että eksä luulee että ero johtui salarakkaasta, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin ollaan erittäin vakavalla mielellä liikkeessä

Höpön löpön. Olin henkisesti ottanut eron eksästä jo vuosia sitten. Salarakas taas on sinkku. Tämän salarakkaan kanssa aloitin suhteen kauan sen jälkeen kun olin ilmoittanut eksälle että ero tulee ja hettänyt sormuksen nurkkaan. Erossa vaan kestää että asumiskuviot ja muut järjestyy. Avioliittoni aikana 23 vuotta, olin 110% uskollinen

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoisit jos kuulisit miehesi toimineen näin selkäsi takana puoli vuotta? Onko käynyt mielessä että juuri tämän huo*autumisesi vuoksi varautuminen toisen lähellä kasvaa, kehonkielen reaktiot voimistuvat ja seksuaalivietti murenee. Viestittelet vieraille miehille ja pohdit parisuhdettasi ventovieraiden kanssa täällä? Vaikka luulet olevasi mitä luulet, ei miehesi ole typerä. Todennäköisesti aistinut tämän kaiken jo ajat sitten ja mennyt jo eteenpäin. Etenkin jos hänen on noin helppo puhua että "rakastammekohan edes toisiamme".  Odottaa vain milloin saat suusi puhtaaksi ja lähtee. 

Valitettavasti se ei tuntuisi miltään mutta koska hän on parempi ihminen kuin minä, tiedän myös ettei hän sellaista tekisi. Mieheni on ollut samanlainen ja puhunut tuosta "rakastammeko toisiamme" jo monia vuosia. Heittänyt myös usein puolivitsillä että pitäisikö erota niin saatais välillä omaakin aikaa perhearjen keskellä. Itse en vitsaile erojutuilla vaan jos otan puheeksi niin silloin olen tosissani..

Ymmärrät varmaan etten voi avautua tästä ystävilleni? Ne luottoystävät joille voisin avautua olisivat puolellani aivan sama mikä tilanne. Nyt tarvitsen ulkopuolisia ja objektiivisia näkemyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!

Tiedän täysin tekeväni väärin. Olen jumissa. Voin suhteessani huonosti kun se tuntuu väärältä ja haluaisin miehellenikin ihmisen joka osaa arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin kuuluu. Mutta mieheni rakastaa minua täysillä enkä tiedä mitä teen..

Eihän sinua rakastaisi, jos tietäisi millainen m ulkku olet.

Tämä on aivan päivänselvä asia, ero tulille.  EI OLE PAKKO kärvistellä surkeassa liitossa. Ei ole pakko!!!

Lähtökohtaisesti kannattaa istua alas ja miettiä miten saisi nykyisen suhteensa toimimaan. Sen etuna on tuttu ennakoitava puoliso jonka kanssa voi keskustella asioista, yhteinen koti ja mahdollisesti yhteiset lapset. Uuteen ihastukseen liittyy valtava määrä epävarmuustekijöitä.

Boldattuna se olennainen. Niinpä, jos voi. Mutta jos sitä keskusteluyhteyttä ei alun perinkään ole oikeasti ollut niin ei se viriä tässä vaiheessakaan enää.

Sitäkin ihmettelen, miksi tätä trolliksi huudetaan, kun maa on täynnä näitä tarinoita. Eli yhteen mennään, kun tunnetaan, että on sosiaalinen pakko ja niitä yhteisiä arvoja löytyy sen verran, että molemmat haluaa perheen. Lisäksi tuo, että nainen näissä suhteissa taantuu jonnekin kodinkoneen ja hu oran välimaastoon, eli tekemään kaikki kodin työt ja antamaan puolipakolla vaikka ei haluta on äärimmäisen tavallista. Miehiäkin kenelle tämä passaa ja valvovat reviiriään = ei saa edes jutella muiden kanssa löytyy pilvin pimein.

Aika hälyttävä seikka on sekin, että ap on jo luopunut entisistä ystävistään, eikä edes saa heitä tavata, koska sehän on heti "viihteellä" olemista, on todella hälyttävää.

Siitä en sano mitään, onko uusi mies tähän ratkaisu, mutta ei hän kyllä ongelmakaan ole. Kyllä se on tässä liitossa ja siinä, että ap kokee, että tunteistaan huolimatta hänellä ei ole oikeutta edes ajatella itseään, saati eroa.

Kiinnitin huomiota aloituksessa myös tähän:

Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.

On suuri ongelma, kun ollaan näennäisyhteensopivat. Paperilla kaikki hyvin, siis. Sillä jos ajattelen omaa pitkää liittoani, voin todeta, että meillä on täsmälleen samoin, mutta sillä erotuksella, että juuri nämä erilaiste kiinnostuksen kohteet ovat tuoneet parisuhteeseen paljon. Puhumme ja keskustelemme juuri niiden vuoksi paljon. Kun ei oikein tiedä tuosta asiasta, mutta toista se kiinnostaa, riittää juttua. Olemme myös mukana toisen tekemisissä silloin tällöin muuten vaan, vaikka se ihan oma juttu ei olekaan. Ja ennen kaikkea: saamme omaa aikaa, tuulettaa omaa päätä itsekseen.

Mutta tämä kun vaatii sen, että se ei ole yksipuoleista. Eli että tässäkin asiassa vain toinen ottaa ja toinen antaa ja/tai luopuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoisit jos kuulisit miehesi toimineen näin selkäsi takana puoli vuotta? Onko käynyt mielessä että juuri tämän huo*autumisesi vuoksi varautuminen toisen lähellä kasvaa, kehonkielen reaktiot voimistuvat ja seksuaalivietti murenee. Viestittelet vieraille miehille ja pohdit parisuhdettasi ventovieraiden kanssa täällä? Vaikka luulet olevasi mitä luulet, ei miehesi ole typerä. Todennäköisesti aistinut tämän kaiken jo ajat sitten ja mennyt jo eteenpäin. Etenkin jos hänen on noin helppo puhua että "rakastammekohan edes toisiamme".  Odottaa vain milloin saat suusi puhtaaksi ja lähtee. 

Valitettavasti se ei tuntuisi miltään mutta koska hän on parempi ihminen kuin minä, tiedän myös ettei hän sellaista tekisi. Mieheni on ollut samanlainen ja puhunut tuosta "rakastammeko toisiamme" jo monia vuosia. Heittänyt myös usein puolivitsillä että pitäisikö erota niin saatais

Parempi ihminen, joka huutaa ja lyö reikiä seiniin pienten lasten nähden?

Jotain tasoa nyt näihin juttuihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehesi näyttää rakkauttaan sinua kohtaan? 

Miten kestät, kun turvallisuus, jota ennen priorisoit kovin, murenee? 

Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.

Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?

Kuinka nuori tai uusavuton oikein olet. Tietenkin pitäisi tuntua. Eihän suhteessa olemisessa ole mitään järjenhiventäkään jos kaikki ne isot syyt joiden vuoksi niihin ryhdytään tippuu ajan myötä pois. Kymmenen vuotta on vielä lyhyt aika. Rakkautta ei muutamakaan vuosikymmen juoksuta kuiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?

Ei tuo ole enää mitään henkistä pettämistä. Pidät yhteyttä mieheen jota haluat ja olet pitänyt siitä huolimatta että miehesi on sanonut ettei arvosta sellaista.

Mitä olisit itse mieltä, pettäisikö miehesi "henkisesti" jos hän olisi tullut sinulle sanomaan että pitää yhteyttä naiseen jota on aiemmin ihastellut ja ihastelee vieläkin?

Sinä petät jo nyt ja siinä ei oie henkisyydellä mitään tekoa. Mikään asia ei muuttuisi vaikka oli

Kyllä. Olen kirjoittanut aiemmin että pettämistä tämä täysin on. 

Ja myös sen että minusta tuntuu ettei se tuntuisi minusta missään jos miehelläni olisi salarakas. Tilanne jopa ratkeaisi..

Mikset vain eroa kun suhde ja sun tunnepuoli on tuolla tolalla? Siis niitä ei ole. Olisit täysin valmis eroamaan kuhan miehesi olisi aloitteellinen erossa. Ei tässä ole minusta mikään neuvojen kyselyn paikka, vaan selkeä yksi suunta ja se on ero.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä olet päätynyt perustamaan perheen miehesi kanssa, jos et voi olla itsesi hänen seurassaan, ette ole ystäviä, eikä teillä ole juteltavaa/tehtävää toistenne kanssa? Veikkaan, että pelkkä seksuaalinen kiinnostus on tuohon johtanut. Kun sekin tietysti jossain vaiheessa häviää, teillä ei ole mitään. Ihan kummallista, mihin ihmiset tekevät lapsia. 

Kaikkien ihmisten elämä on tylsää arkea, eikä se johdu puolisostasi. Jos haluat elämääsi lisää iloa, sinun pitää itse sitä siihen löytää. 

Uusi suhde voi tuntua huumaavalta, mutta se johtuu siitä, että se on uusi, ettekä te elä sitä arkea yhdessä, jota elät miehesi kanssa. Jos sinulla on nyt tylsää, on sinulla sitä muidenkin kanssa. 

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se on yksinkertaisen mielen yksinkertainen yksinkertaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehesi näyttää rakkauttaan sinua kohtaan? 

Miten kestät, kun turvallisuus, jota ennen priorisoit kovin, murenee? 

Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.

Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?

Kuinka nuori tai uusavuton oikein olet. Tietenkin pitäisi tuntua. Eihän suhteessa olemise

Ystäväpiirissäni kukaan ei ole ollut näinkään pitkässä suhteessa joten minulla ei ole vertailukohteita.. Olen yli kolmekymppinen. Tiedän arvoni tai luulen tietäväni mutta olen myös kiltti ja miellyttämishaluinen. Edellinen 5 vuoden suhteeni päättyi minun aloitteestani eroon koska en tuntenut muuta kuin kaveruutta. Oli helppo lähteä kun ei ollut lapsia. Exäni kärsi tästä pitkään koska rakasti minua ja koin vuosia pitkään omantunnontuskia ja tuska kaikkosi vasta kun hän löysi vierelleen uuden rakkauden vuosien päästä. Nyt pelkään että historia toistaa itseään.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?

Ei tuo ole enää mitään henkistä pettämistä. Pidät yhteyttä mieheen jota haluat ja olet pitänyt siitä huolimatta että miehesi on sanonut ettei arvosta sellaista.

Mitä olisit itse mieltä, pettäisikö miehesi "henkisesti" jos hän olisi tullut sinulle sanomaan että pitää yhteyttä naiseen jota on aiemmin ihastellut ja ihastelee vieläkin?

Sinä petät jo nyt ja siinä ei oie henkisyydellä m

Tää on ihan totta, niin olisinkin. Mutta kun hän ei ole. Tämä on niin s**tanan vaikea yrittää yksipuolisesti lähteä ja rikkoa koko perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoisit jos kuulisit miehesi toimineen näin selkäsi takana puoli vuotta? Onko käynyt mielessä että juuri tämän huo*autumisesi vuoksi varautuminen toisen lähellä kasvaa, kehonkielen reaktiot voimistuvat ja seksuaalivietti murenee. Viestittelet vieraille miehille ja pohdit parisuhdettasi ventovieraiden kanssa täällä? Vaikka luulet olevasi mitä luulet, ei miehesi ole typerä. Todennäköisesti aistinut tämän kaiken jo ajat sitten ja mennyt jo eteenpäin. Etenkin jos hänen on noin helppo puhua että "rakastammekohan edes toisiamme".  Odottaa vain milloin saat suusi puhtaaksi ja lähtee. 

Valitettavasti se ei tuntuisi miltään mutta koska hän on parempi ihminen kuin minä, tiedän myös ettei hän sellaista tekisi. Mieheni on ollut samanlainen ja puhunut tuosta "rakastammeko toisiamme" jo monia vuosia. Heittänyt myös usein puolivitsillä että pitäisikö erota niin saatais

Et sä tällaiseen näin selvään tilanteeseen tarvitse mitään ulkopuolisia näkemyksiä. Johan sen itse sanot: ei tuntuisi miltään. Et tarvitse vauvapalstaa tai ystäviäsi sanomaan että eroa eikä tuossa ole mitään järkeä.

Miten hän on "parempi ihminen kuin sinä", vaikka huutaa, on sairaalloisen mustasukkainen, pelottaa sinua ja lyö reikiä seiniin...

Mitä tarvitset on ravistelua, koska olet sokea ja jotenkin jumissa siinä ajatuksessa ettei suhteista tai miehestäsi saisi erota.

Minulla on hieman samanlainen tilanne päällä. Olen viestitellyt välillä erään vanhan tuttavan kanssa. Emme ole tavanneet tai puhuneet mistään intiimistä, mutta huomaan että olen ihastunut häneen. 

Ap:n tavoin olen hukkunut arkeen. Oma mies on tuntunut jo pitkään etäiseltä eikä osoita kiinnostusta henkisellä tasolla minuun. 

Ai että tuntuu mukavalta kun joku kyselee kuulumisia ja esittää jatkokysymyksiä ja haluaisi tavata.

En aio kuitenkaan nähdä tätä miestä. 

Nautin hetken ihastuksen tunteesta ja yritän ehkä korjata omalta osaltani parisuhteen. 

Tärkeä kysymys on: onko tämä mies sinkku ja onko hän tosissaan kanssasi? Jos hän on vapaa, tosissaan kanssasi ja koet että voit luottaa suhteeseenne ja tähän mieheen, niin ok. Itse kävisin perustavanlaatuisen ja vakavan keskustelun tämän miehen kanssa, jotta hänkin ymmärtäisi kuinka tosissani olen. Jos kaikki menisi hyvin, niin kannatan eroa ja uudelle suhteelle tilan antamista. Mutta siinä on toki riski, että alkuhuuman jälkeen mies jättää. Tosin tuo mies ei kuulosta siltä, vaan että on tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu?

"Pari lasta" menettävän kodin ja joutuvat reppureissaamaan viikko-viikko-oravanpyörässä.

Koska eihän edes itseään etsivä äityli voi lapsiaan hyljätä isän kanssa asumaan, kun rakastaa heitä niin helvetisti.

Tässä (kuvitteellisessa) tapauksessa olisi tosiaan paras, että lapset jäävät isälle -

aloittaja on viestiensä perusteella melko lailla kaukana penaalin terävimmästä kynästä. 

Okei. Ymmärrän täysin että sanot noin, en voi sietää itsekkään pettäjiä. Mikä sinusta tekee minusta tyhmän? Tämä aidosti kiinnostaa. En koskaan kuvitellut joutuvani tähän tilanteeseen. Kuvittelin että ihmisen elämä menee niin että tavataan puoliso, tehdään lapset, mennään naimisiin (ehkä järkisyistä ja koska näin kuuluu tehdä?), hankitaan talo. Nyt jota

Ehkä et oikeasti tiedä, mitä haluat, vaan elät vain niin kuten luulet, että sinun tulee elää. Toiseksi ihmiset menevät naimisiin rakkaudesta, eivät siksi, että niin kuuluu tehdä. Tietysti siihen liittyy järkisyitä kuten taloudellinen turva esim. toisen kuollessa. Kolmanneksi tunnut etsivän onnea jostain itsesi ulkopuolelta (tyyliin onni ovat puoliso, lapset ja omakotitalo). Voit olla onnellinen aivan yksin, mutta yleensä ihmiset ovat onnellisia ollessaan yhteydessä muihin ihmisiin ja saadessaan tehdä hyvää muille. Nyt et niin toimi.