Lue keskustelun säännöt.
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
201/260
|
30.01.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Huutaminen, paiskominen ja seksiin kiristäminen on väkivaltaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Mies lyö ovia rikki lasten läsnäollessa. Jos tuosta ei älyä lähteä, lapset vähintäänx tulee ottaa huostaan.
En ollut siinä vaiheessa vielä lukenut koko ketjua. Mutta tiedän kyllä tapauksen, jossa mies terapian avulla pääsi aggressiivisuudestaan.
Tämä on hänelle tapa. On lap
Jos en olisi 100% varma että puolisoni tekee kaikkensa lastensa eteen eikä koskaan satuttaisi heitä tai heidän edessään viskoisi tavaroita niin olisin jo lähtenyt. Isänä hän on rakastava, osallistuva ja osaa kasvattaa oikein. Kertoo heille kuinka rakastaa ja puuhailee heidän kanssaan todella paljon. Mikäli ero tulisi, ei minun tarvitsisi lasten puolesta olla lainkaan huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
Miksi et lähde? Listaa nykyisen suhteesi plussat ja miinukset rehellisesti.
Lähdin itse kun kaikkien muiden ongelmien lisäksi tajusin että myös mies tarvitsee itselleen hyvän kumppanin. Itse en ollut ollut hyvä.kumppani aikoihin. En halunnut häntä seksuaalisesti, en pystynyt luottamaan häneen, en pystynyt enää ihailema häntä enkä kunnioittamaan. Sääli ja halveksunta oli enää jäljellä. Katkeruus vuosikymmenten laiminlyönnin jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihastuin naiseen joka oli työkaverini, meni monta vuotta päästä eroon ihastumisesta. Luulen hänenkin olleen ihastunut minuun, merkit olivat niin selviä. Jotenkin rakensin mielessäni hänestä täydellisen kuvan mutta tajusin jossain vaiheessa tajusin sen olevan pelkkää itse keksimääni valhetta ja aloin välttelemään häntä. En muun muassa mennyt samaan tiimiin hänen kanssaan tästä syystä. Siitä ei olisi seurannut mitään muuta kuin pettämistä ja särkyneitä sydämiä.
Joskus kävin katsomassa hänen profiiliaan somessa, mutta sekin oli lopettava koska se suorastaan sattui. Unelmoin myös hänen kanssaan elämisestä, onneksi ei enää vuosiin. Nämä on tosi hankalia tilanteita eikä ole takeita onko sen uudenkaan kanssa enää kovin hehkeää 9 vuoden päästä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
Eli mies ei olekaan huutanut ja rikkonut paikkoja sinun ja lasten nähden ja kuullen? Yritä nyt päättää.
Vai onko novellitehtaalla päässyt kaksi linjastoa sekoittumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
Ero tai pariterapia ja mahdollisesti ero. Googleta pariterapiaa. Se todennäköisesti maksaa. Seurakunnan tai kunnan kautta voi olla mahdollista päästä sellaiseen myös, mutta nopeammin tietysti yksityisen kautta. Ei ole oikein teitä kumpaakaan kohtaan nyt elää tuossa suhteessa.
Seurakunnan pariterapiassa ero ei ollut vaihtoehto niin oli aika raskas prosessi. Ei vaikka ongelmat oli meillä isoja (alkoholismi muun muassa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
Eli mies ei olekaan huutanut ja rikkonut paikkoja sinun ja lasten nähden ja kuullen? Yritä nyt päättää.
Vai onko novellitehtaalla päässyt kaksi linjast
Huutaa kyllä, huudamme riidellessämme toisillemme molemmat. Mies rikkoo paikkoja, sekin on totta muttei lastemme edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
Niin, alussa aloittaja katsoi itseään ja suhdettaan miehen silmin. Kaikki on hyvin, kun tottelee, palvelee eikä juttele muiden miesten kanssa, eikä mielellään oikein naistenkaan. Palstaa mies ei ollut hoksannut kieltää.
Ketjun aikana aloittaja on löytänyt oman äänen ja alkanut katsoa elämäänsä itsensä kannalta. Mies on hetkittäin pelottava ja aika paljon pitää tehdä myönnytyksiä, jotta olisi näennäisesti rauha maassa. Hellyyttä voi häneltä ostaa seksillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
Niin, alussa aloittaja katsoi itseään ja suhdettaan miehen silmin. Kaikki on hyvin, kun tottelee, palvelee eikä juttele muiden miesten kanssa, eikä mielellään oikein naistenkaan. Palstaa mies ei ollut hoksannut kieltää.
Ketjun aikana aloittaja on löytänyt oman äänen ja alkanut katsoa elämäänsä itsensä kannalta. Mies on hetkittäin pelottava ja aika paljon pitää tehdä myönnytyksiä, jotta olisi näennäisesti rauha maassa. Hellyyttä voi häneltä ostaa seksillä.
#Ja nyt tuli palstan päivystävä psykologi sanoittamaan tilannetta. ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
No ei kuulu jäädä odottelemaan kun ei mitään tunteitakaan ole. Kirja Kiltteydestä kipeät voisi auttaa sinua. Ketjusta on saanut sen kuvan ettet kestä aiheuttaa pettymyksiä muille ja uhraat itsesi hyvinkin pitkälle varjellessasi muiden tasaista hyvää mieltä. Et kestä olla muiden negatiivisten ja vaikeiden tunteiden 'syy', joten mieluummin sivuutat omat tarpeesi ja halusi. Sen johdosta voit huonosti ja elämä on jatkuvaa ristiriitaa ja hiertämistä sisäisen ja ulkoisen välillä. Pinnaon kireällä, kuormittaa, elämä väsyttää ja masentaa. Mielen tasolla ehkä arvostatkin itseäsi mutta käytännön toimien tasolla sinä olet se viimeinen jonka otat huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
No ei kuulu jäädä odottelemaan kun ei mitään tunteitakaan ole. Kirja Kiltteydestä kipeät voisi auttaa sinua. Ketjusta on saanut sen kuvan ettet kestä aiheuttaa pettymyksiä muille j
Hei kiitos, kuulostaa täysin minulta. Tutustun tuohon kirjaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
Eli mies ei olekaan huutanut ja rikkonut paikkoja sinun ja lasten nähden ja kuullen? Yritä nyt päättää.
Huutaa kyllä, huudamme riidellessämme toisillemme molemmat. Mies rikkoo paikkoja, sekin on totta muttei lastemme edessä.
Eli lapset kuuntelevat omissa huoneissaan, kun huudatte toisillenne ja mies särkee ovia?
Olisiko aika herätä?
Tarina taisi päättyä tähän umpikujaan. Uutta odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta kehkeytyi muuta kuin mitä se oli alunperin: Nainen petti miestään, sillä oli kyllästynyt elämäänsä. Oikeasti arki on ihan hyvää ja perhe-elämä sujuvaa. Nyt nainen elääkin väkivaltaisessa parisuhteessa, josta ei uskalla lähteä.
En elä väkivaltaisessa suhteessa. Elän suhteessa jossa en tunne ilmeisesti mitään puolisoani kohtaan ja kipuilen sitä kuuluuko tälläiseen suhteeseen jäädä odottelemaan vai uskallanko päästää irti. Erotan tämän ihastuksen nyt tästä kontektista vaikka hänen ansiostaan silmäni on avautuneet nykyisen suhteeni tilaan ja vaikka hän ajatuksiani sekoittaakin.
Eli mies ei olekaan huutanut ja rikkonut paikkoja sinun ja lasten nähden ja kuullen?
Kuka ei ikinä huuda riidellessä? Ja paisko ovia.
Toivottavasti varattuja pussaileva äijä saa pataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti vähättelet tekemisiäsi. Henkisesti suutelet toisen miehen kanssa. Jos teillä on miehesi kanssa samat arvot ja periaatteet, niin sun touhut on hänelle varmasti ihan ok. Miehesi ja lapsesi ansaitsevat parempaa.
Tämä on totta. Ei suudelmat tosiaan ole pelkkää henkistä pettämistä. Täyttä pettämistä ne on. Mutta miksi en tunne siitä huonoa omaatuntoa? Olenko ihmisenä jotenkin rikki?
Oletko ottanut huomioon, että myös tuo sinun henkinen puolesi on ylittänyt täyden pettämisen rajan. Et arvosta miestäsi pätkän vertaa.
Ei hänkään arvosta minua. Pettänyt jatkuvasti. Pisin suhde toiseen kesti ainakin 6 vuotta. Joulutkin olen ollut yksin kun miehrn on pitänyt mennä toisen naisen äidin luokse joulun viettoon. Nyt saa vihdoin kokea mikä on karman laki.