Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Jos aiot jättää liiton miehesi kanssa niin ole reilu ja tee se mahdollisimman pian. Muista myös kertoa miehellesi totuus asioista. Tällaisen asian salaaminen / kieltäminen paljastuessaan muuta kautta on pahinta myrkkyä miehellesi erotuskan lisäksi.
Tuskaa se ero tulee miehelle olemaan jokatapauksessa, mutta jos et pääse asiasta yli etkä ympäri niin parempi vaihtoehto se on kuin jatkaa väkisin roikkumista.
Miehesi ansaitsee mahdollisuuden myös hakea oma onnensa, petoksessa eläminen on väärin.
Niimpä. Aika ajoin näistä saa lukea lehtien lööpeistä.
Jos toinen osapuoli olisi näissä tapauksissa tajunnut kertoa totuuden ja lähteä ajoissa olisi muutama perhe vielä hengissä!
Pahimmillaan tuollainen petos vie kaikki hautaan lapsia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?
KYLLÄ todellakin VOI, älä ole niin sinisilmäinen.
Miksei hän sitten mene kanssani suudelmia pidemmälle?
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi.
Eli jos tuo mies ei olisi jarrutellut, niin olisitte jo päätyneet seksiin. Eli sua on ihan pitänyt jarrutella.
Mä muuten veikkaan, että tuo toinenkin mies on muuten varattu. Mikään muu ei selitä sitä, miksi mies jarruttelisi.
Et vain ole kehdannut myöntää tähän ketjuun, että toi mies on jo varattu.
Kysyit: Onko ihmisillä pitkissäkin suhteissa pitkiä henkeviä keskusteluita ja kiihkeää kanssakäymistä? Yhteistä tekemistä ja paljon keskusteltavaa? Meillä kun noita ei ole ja niitä kaipaan..
Kyllä on, 20 vuotta pitkä liitto ja on hyvinkin kiihkeää sekä keskusteltavaa riittää. Usein saattaa tulla jo päivällä vihjailevaa viestiä. Tee siinä sitten töitä kun on vain illan nautinnot mielessä. Tehdään myös asioita yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
oo toi mies on ihan uskomaton. Uskomaton rakastaja, vie ihanille lomille ja ostaa lahjoja ja viimeksi teki kolmen ruokalajin illallisen. On ihan epäuskonen olo ja voi ollakin että tämä on vaan yksinkertaisesti liian hyvää ollakseen totta. Nautin silti joka ikisestä hetkestä ja olen aivan rakastunut ja edelleen sekaisin. Ollaan oltu kohta vuosi yhdessä aika tiiviisti vaikka ei yhdessä vielä asutakaan..en voi uskoa että tällainen onni käveli vastaan tässä iässä.
Kuulostaa narsistin rakkauspommitus-vaiheelta. Seuraava vaihe on arvostelu, mollaaminen, yhteydenpidon väheneminen, huomiota saat enää murusina sen verran, että pysyt koukussa. Sen jälkeen yleensä hylkäys ja sitten hän pyörittelee muita (ellei jo nyt pyörittele muita sun ohella). Sitten rakkauspommittaa sut takaisin koukkuunsa, leikkii taas hetken, kunnes taas käydään koko sykli läpi.
Tuollainen suhde voi kestää jopa vuosikymmeniä.
Vaimosta voi tehdä huo*an mutta huo*asta ei kannata tehdä vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi.
Eli jos tuo mies ei olisi jarrutellut, niin olisitte jo päätyneet seksiin. Eli sua on ihan pitänyt jarrutella.
Mä muuten veikkaan, että tuo toinenkin mies on muuten varattu. Mikään muu ei selitä sitä, miksi mies jarruttelisi.
Et vain ole kehdannut myöntää tähän ketjuun, että toi mies on jo varattu.
Olen tietänyt miehen jo vuosia, ei ole sillä tavalla täysin uusi tuttavuus. Nyt vain pääsimme jutteluasteelle ja tiedän hänen olevan sinkku.
Yhdessä ollaan aina tultu siihen tulokseen ettei voida mennä suudelmia pidemmälle ennenkuin tunnetaan toisemme tarpeeksi hyvin. Ja niin että se tulisi sitten luonnostaan eikä "tavataan siellä klo 18", käydään sängyssä ja näkemiin. Ehkä olen ollut halukkaampi osapuoli menemään hieman pidemmälle ja mies pysäyttänyt ajatuksen..
Vierailija kirjoitti:
Kysyit: Onko ihmisillä pitkissäkin suhteissa pitkiä henkeviä keskusteluita ja kiihkeää kanssakäymistä? Yhteistä tekemistä ja paljon keskusteltavaa? Meillä kun noita ei ole ja niitä kaipaan..
Kyllä on, 20 vuotta pitkä liitto ja on hyvinkin kiihkeää sekä keskusteltavaa riittää. Usein saattaa tulla jo päivällä vihjailevaa viestiä. Tee siinä sitten töitä kun on vain illan nautinnot mielessä. Tehdään myös asioita yhdessä.
Eikä. Kuulostaa unelmalta. Olet onnekas. Tuollaista minäkin haluaisin.. Mies varmaan innostuisi jos tuollasia viestejä lähettäisin mutta kun ei ole himoa niin en voi sellaisia viestejä lähetellä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?
KYLLÄ todellakin VOI, älä ole niin sinisilmäinen.
Miksei hän sitten mene kanssani suudelmia pidemmälle?
Koska hän on itsekin varattu. Et ole vain kertonut sitä meille.
Mies sai kuulla juttelusta, raivostui siitä, ja nyt on riidelty kuukausitolkulla. Hyi helvetti, tuollaista kontrollointia en sietäisi hetkeäkään. Ja tuo mies "ansaitsee" parempaa monen mielestä. Alan ymmärtää vaimoa.
Millä ajalla ap käy tuon äijän kanssa pussailemassa?
Niin ettei aviomies epäile mitään.
Sanotko lähteväsi kävelylle vai miten?
Eikö oma mies epäile mitään?
Niin , miten tuo rieatastelu hoidetaan?
Olet todellakin kivittämisen ansainnut.
"Mielenkiinnonkohteet". Tulee mieleen joku lapsen varhaiskasvatussuunnitelma.
Vierailija kirjoitti:
Millä ajalla ap käy tuon äijän kanssa pussailemassa?
Niin ettei aviomies epäile mitään.
Sanotko lähteväsi kävelylle vai miten?
Eikö oma mies epäile mitään?
Totta kai epäilee, näkee, haistaa merkit. Tietää! Fiksut ei alennu moista kysymään, vaan seuraavat naurettavaa näytelmää ikäänkuin vierestä. Vittuunnuttua tarpeeksi alkaa olemaan täysin röyhkeän sietämätön käytökseltään ja kiristää pettäjän pinnan sietokyvyn äärirajoille.
Loppu.
Mulla oli kausi, jolloin kaipasin jotain muuta kuin sitä tavallista arkea mieheni kanssa. Päädyin itsekin pussailemaan toisen miehen kanssa, sille tasolle jäi onneksi. Ymmärsin myöhemmin, miksi näin oli käynyt, ja käsittelin asian mieheni kanssa.
Tuosta on nyt 8 vuotta ja yhdessä ollaan edelleen. Arki on välillä turhauttavaa, mutta en koe enää kiusausta muita miehiä kohtaan, vaan luen sitten eroottista kirjallisuutta ja fiilistelen itsekseni.
Olet aktiivisesti pitänyt yhteyttä toiseen mieheen, tapaillut häntä aviomiehesi selän takana ja suudellut häntä. Etkä tunne tippaakaan syyllisyyttä.
Mitäpä tuohon nyt voi sanoa. Olet pettäjä. Mutta ei se ole kuolemansynti.
Selkeästi et rakasta miestäsi, joten eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus ja oma aika on hyvä ajatus. Ethän anna miehesi rajoittaa niitä tai kavereiden näkemistä. Huolestutti myös kuvaus miehesi tavasta riidellä. Lapset kyllä kuulevat tilanteet vaikkevät kommentoisi jälkeenpäin mitään. Ottaako mies vastuun käytöksestään, ilman selittelyjä?
Pystyttekö keskustelemaan mitä kumpikin odottaa suhteelta? Jos henkinen yhteys puuttuu, puuttuu paljon. Voisiko esim. asumisero olla väliaikainen ratkaisu, saisit rauhassa miettiä mitä haluat ja tilanne selkenisi. Voimia ap.
Mieheni ei sinäänsä selkeästi rajoita jos haluan lähteä kavereita tapaamaan mutta aistin ja huomaan nälvivästä tavasta keskustella kanssani normaaleja asioita jos kerron haluavani lähteä vaikka viihteelle, ettei hän asiasta pidä. Ei luota minuun. Aina tullut riita jos on jostain kuullut että olen edes hetken jutellut jonkun miehen kanssa.
Olikos se Vettenterä, joka tapasi kirjoittaa sinäänsä? Oikea muotohan on sinänsä :)
Mietin vain, kun satu pitenee eikä oikein täsmää. Aloituksen pariskunta on ollut yhdessä 9 v, vanhemman lapsen ikä on 11 v (käy ilmi myöhemmästä viestistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus ja oma aika on hyvä ajatus. Ethän anna miehesi rajoittaa niitä tai kavereiden näkemistä. Huolestutti myös kuvaus miehesi tavasta riidellä. Lapset kyllä kuulevat tilanteet vaikkevät kommentoisi jälkeenpäin mitään. Ottaako mies vastuun käytöksestään, ilman selittelyjä?
Pystyttekö keskustelemaan mitä kumpikin odottaa suhteelta? Jos henkinen yhteys puuttuu, puuttuu paljon. Voisiko esim. asumisero olla väliaikainen ratkaisu, saisit rauhassa miettiä mitä haluat ja tilanne selkenisi. Voimia ap.
Mieheni ei sinäänsä selkeästi rajoita jos haluan lähteä kavereita tapaamaan mutta aistin ja huomaan nälvivästä tavasta keskustella kanssani normaaleja asioita jos kerron haluavani lähteä vaikka viihteelle, ettei hän asiasta pidä. Ei luota minuun. Aina tullut riita jos on j
Vettenterän kompastuskivi oli eteenkään (po. etenkään), mutta Munchausen by internet on sangen yleinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus ja oma aika on hyvä ajatus. Ethän anna miehesi rajoittaa niitä tai kavereiden näkemistä. Huolestutti myös kuvaus miehesi tavasta riidellä. Lapset kyllä kuulevat tilanteet vaikkevät kommentoisi jälkeenpäin mitään. Ottaako mies vastuun käytöksestään, ilman selittelyjä?
Pystyttekö keskustelemaan mitä kumpikin odottaa suhteelta? Jos henkinen yhteys puuttuu, puuttuu paljon. Voisiko esim. asumisero olla väliaikainen ratkaisu, saisit rauhassa miettiä mitä haluat ja tilanne selkenisi. Voimia ap.
Mieheni ei sinäänsä selkeästi rajoita jos haluan lähteä kavereita tapaamaan mutta aistin ja huomaan nälvivästä tavasta keskustella kanssani normaaleja asioita jos kerron haluavani lähteä vaikka viihteelle, ettei hän asiasta pidä. Ei luota minuun. Aina tullut riita jos on j
Olikos se Vettenterä, joka tapasi kirjoittaa sinäänsä? Oikea muotohan on sinänsä :)
Mietin vain, kun satu pitenee eikä oikein täsmää. Aloituksen pariskunta on ollut yhdessä 9 v, vanhemman lapsen ikä on 11 v (käy ilmi myöhemmästä viestistä).
Joo en jaksa uskoa, että 13 sivua ap jaksaa sepustaa, eikä tule ilmi, että toinen lapsista on lapsipuoli (ilmeisesti ei hänen, sillä ed. suhteessa ei ollut lapsia, käy ilmi ketjusta).
Noloa kyllä olen lukenut koko roskan :D
Mies ja traumat samassa lauseessa on sama asia, kuin että miehellä on housuissa vagina. Hyi olkoon