Lue keskustelun säännöt.
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Ero on myös miehelle iso mahdollisuus ottaa oma elämä haltuun. Otin eron ja mies suorastaan puhkesi kukkaan vaikka eroa vastustikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hän on minua paljon isokokoisempi ja muutama ovikin mennyt iskusta rikki. Ei hän koskaan minua löisi mutta ahdistus on kovasti läsnä. Lapset eivät ole tätä nähneet mutta vanhempi osaa laskea yks plus yks miksi ovessa on reikä tai kuulevat kovan riitelymme ja aistivat kireän ilmapiirin."
Kannattaa erota, jos ei halua enempää sairasta mallia väittää lapsilleen.
Mies on kontrolloiva sika, mutta samalla ei mikään tyhmä, kun varmaan jo kesällä tajusi, että se kohtaaminen oli merkitykseltään isompi kuin vain jonkun tyypin kanssa puhumista. Mies tietää (alitajuisesti tajuaa) ja sä valehtelet.
Kovat on kulissit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astut ansaan, mies hakee sinusta "kaadon" ja jatkaa matkaansa. Jätä kuitenkin nykyinen miehesi, koska et selvästikään rakasta tai arvosta häntä, on väärin roikottaa miestä tuollaisessa tilanteessa.
Tämä. Jos mielii uutta, pitää luopua vanhasta.
Vai mitä ap luulet, haluaisiko rakas miehesi edelleen jatkaa perheidylliä kanssasi, jos tietäisi mitä olet puuhannut kesästä asti? Tämä on sinulle opetus: joko lopetat haihattelut ja heräät nyt välittömästi todellisuuteen arvostamaan miestäsi ja elämääsi, tai lopetat avioliiton.
Tiedän että jättäisi minut samantien. En vain pysty kertomaan asian oikeaa laitaa ja tästä toisesta miehestä koska koen tarvetta suojella häntä vaikka itseän
Kerron nyt suoraan millaista lapsillamme on ollut kesän jälkeen jolloin riitelymme kunnolla alkoi ottaa uusia ulottuvuuksia. He ovat 9 ja 11. Vanhempi on herkkä aistimaan ja havoinnoimaan ympäristöä ja huomaa pienetkin yksityiskohdat, on henkisesti ikäistään ehkä vanhempi. Nuorempi vielä leikkii eikä täysin ymmärrä aikuisten välisiä suhteita.
Ovat saaneet kuulla monia huutoriitojamme. Mieheni aloitteesta ne ovat lähteneet, ei ole päässyt yli tästä kesän kohtaamisesta. Eli siis tästä juttelutuokiosta. Kun hänellä on paha päivä ja yliajattelee se nousee aika-ajoin taas esille ja taas käydään asiaa huutamalla läpi. Itse en jaksaisi siitä jauhaa ja turhaudun huutamalla takaisin. Oikeassahan hän on kun tenttaa olinko/olenko ihastunut. Enhän voi hänelle sitä myöntää. Fyysistä ei riitelymme ole mutta mies käyttäytyy todella uhkaavasti tulemalla kasvojeni eteen silmät paloa täynnä ja menen silloin aivan lukkoon enkä pysty ajattelemaan/sanottamaan enää mitään.
Tässä ehkä syy miksi eroaminen myös pelottaa. Hän on minua paljon isokokoisempi ja muutama ovikin mennyt iskusta rikki. Ei hän koskaan minua löisi mutta ahdistus on kovasti läsnä. Lapset eivät ole tätä nähneet mutta vanhempi osaa laskea yks plus yks miksi ovessa on reikä tai kuulevat kovan riitelymme ja aistivat kireän ilmapiirin.
Enemmän meillä on tasaista arkea mutta välillä tilanteet kärjistyy näinkin äärimmilleen. Tämä kuulostaa kirjotettuna ihan kauhealta..
Siltä varalta, että tarina on tosi: lähdepä nyt ihan heti suosiolla turvakotiin. Lasten kanssa. Eropaperit vetämään sieltä käsin ja muutto uuteen, salaiseen osoitteeseen turvakodin ohjeiden mukaisesti.
Nälvinnän sijaan miehesi pitäisi vietellä sinut seksiin eikä kiristää. Olet hänelle pano ja perheen pitäjä, et muuta. Et ihminen, et rakastettu.
Sairasta touhua.
Millainen tämä uusi mies on, kun kerran suutelee varattua naista? En luottaisi häneen ja en usko että hän tulee luottamaan sinuun.
on varmaan sun kans, kun ei halua sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi näyttää rakkauttaan sinua kohtaan?
Miten kestät, kun turvallisuus, jota ennen priorisoit kovin, murenee?
Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.
Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?
No niin. Älkää enää vastailko tälle trollille.
Rakkautta on haluta toiselle hyvää, ei kiristää toista täyttämään omat tarpeensa. Mitä kerrot tuosta miehestä, häntä en sääli. Hyvä, että tunnemaailmasi on avartunut. Seuraa sisintäsi. Lapsetkin kukoistavat, kun saavat äidin, joka voi olla arjessa koko ajan oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole enää vain henkistä pettämistä jos olette suudelleet? Ainakin minun monogamisessa suhteessani se laskettaisiin jo ihan oikeaksi pettämiseksi, etenkin tuon salaa viestittelyn kanssa.
Ei sulla varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa tuo mies ja keskittyä luomaan omaan parisuhteeseen sitä kadonnutta yhteyttä.
Ero on yhtä lailla vaihtoehto. Se järkevämpi siitä päätellen mitä Ap on kirjoittanut. Ihan riippumatta siitä onko sydämessä uusi rakkaus tai ei.
Toi sun aviomies ei ole turvallinen mies, jos yhtään räyhää. Itse olin elänyt koko elämäni turvattomasti enkä edes tiennyt millaista on olla oikeasti turvassa, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Aivoissa oli että kun olen niin vahva nainen niin pystyn ja jaksan kannattelemaan koko sirkuksen. Nyt vasta tajuan että vahva nainen tarvitsee rinnalleen vielä vshvemman miehen.
Aluksi mua nauratti ihan pissat housussa kun se huolehti mun lämpimästä pukeutumisesta ja levosta ja ruoasta. Huolehti minusta!! minä kun olin aiemmin kannatellut vuosikymmenet koko lapsiperhettä ja exmiestä kolmantena lapsena siinä sivussa. Uusi mies on vahva ja rauhallinen, ei koskaan korota ääntään. Ja mun ei ole tarvinnut kertaakaan olla "äitimoodissa" hänen seurassaan. Kertaakaan.
Nykyisen MIEHEN motto onkin "Älä kulta stressaa mistään, asiat järjestyy aina, ja jos ei järjestyy minä järjestän" ja hän myös OIKEASTI järjestää.
Luoja mä palvon ja rakastan tätä miestä yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi näyttää rakkauttaan sinua kohtaan?
Miten kestät, kun turvallisuus, jota ennen priorisoit kovin, murenee?
Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.
Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?
No niin. Älkää enää vastailko tälle trollille.
Kuulostaako tämä todella niin pahalta että luulet trolliksi. Kyllä tämä ihan totta valitettavasti on. Olen sanonut puolisolleni että seksillä kiristäminen on henkistä väkivaltaa ja välillä ymmärtänyt tämän ja välillä sitten taas unohtuu. Hän tienaa enemmän ja maksaa isomman osan taloudesta. Minä hoidan enemmän kotia ja vien lapsia harrastuksiin/kouluun ym ajatustyö. Tuntuu että koska hänellä on taloudellinen valta niin minun kuuluu vain alistua tuohon. Hän on kyllä erinomainen isä lapsilleen ja hyvällä tuulella myös hyvä aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astut ansaan, mies hakee sinusta "kaadon" ja jatkaa matkaansa. Jätä kuitenkin nykyinen miehesi, koska et selvästikään rakasta tai arvosta häntä, on väärin roikottaa miestä tuollaisessa tilanteessa.
Tämä. Jos mielii uutta, pitää luopua vanhasta.
Vai mitä ap luulet, haluaisiko rakas miehesi edelleen jatkaa perheidylliä kanssasi, jos tietäisi mitä olet puuhannut kesästä asti? Tämä on sinulle opetus: joko lopetat haihattelut ja heräät nyt välittömästi todellisuuteen arvostamaan miestäsi ja elämääsi, tai lopetat avioliiton.
Tiedän että jättäisi minut samantien. En vain pysty kertomaan asian oikeaa laitaa ja tästä toisesta miehestä koska koen tarvetta suojella häntä vaikka itseän
Kuulostaa kauhealta, koska se on kauheaa. Ei teidän suhde ole hyvällä pohjalla eikäse tule tuosta muuttumaan. Lähde. Ihan sama mitä muut tuomitsevat. Sinä se paremmin tiedät kuin he onko sulla huono olla suhteessa vai ei ja minkä verran siedät ja jaksat. Ei huutoriitoja ja vastaavaa kyllä tarvitse sietää tai jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti näin. Ero on parempi. Huumasta ja rakastumisesta sen verran, että niinkuin tuolla kirjoiteltiin se sumentaa järjen. Tuntuu, että se "meidän juttu" on aivan erilainen, kukaan muu ei ymmärrä tätä tunetta ja sidettä tuohon salarakkaaseen ja tämä on juuri sitä täyttä rakkautta, ei se kyllä useinkaan ole jos sitä salassa pitää tehdä. Se on vaan hormooneja. Eihän addiktikaan tunnusta olevansa addikti. Eroa ja ota omaa aikaa. Etsi uusi kummppani johon rakastut. Minäkin erosin jo nuorena, ilman lapsia, nyt saman puolison kanssa jo 25 vuotta ja yhä rakkautta.
Erotkaa. Lapset voivat jäädä nykyiseen kotiin tulevan exäsi kanssa ja itse pääset elämässä eteenpäin omaan kotiisis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi sun aviomies ei ole turvallinen mies, jos yhtään räyhää. Itse olin elänyt koko elämäni turvattomasti enkä edes tiennyt millaista on olla oikeasti turvassa, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Aivoissa oli että kun olen niin vahva nainen niin pystyn ja jaksan kannattelemaan koko sirkuksen. Nyt vasta tajuan että vahva nainen tarvitsee rinnalleen vielä vshvemman miehen.
Aluksi mua nauratti ihan pissat housussa kun se huolehti mun lämpimästä pukeutumisesta ja levosta ja ruoasta. Huolehti minusta!! minä kun olin aiemmin kannatellut vuosikymmenet koko lapsiperhettä ja exmiestä kolmantena lapsena siinä sivussa. Uusi mies on vahva ja rauhallinen, ei koskaan korota ääntään. Ja mun ei ole tarvinnut kertaakaan olla "äitimoodissa" hänen seurassaan. Kertaakaan.
Nykyisen MIEHEN motto onkin "Älä kulta stressaa mistään, asiat järjestyy aina, ja jos ei järjestyy minä järjestän" ja hän myös OIKEASTI järjestää.
Luoja mä
Wau, onpa ihana mies. Olen ollut äitimoodissa vuosia ja huolehtinut miehestä kuin neljännestä lapsesta. Kesän kriisin jälkeen otti itseään niskasta kiinni ja on osallistunut enemmän. Sanoo suoraan että pelkää että jätän hänet jos ei tee mitään. Tuleeko se sitten edes omasta halusta ja tuleeko jo liian myöhään.. niimpä..
Vierailija kirjoitti:
Varmasti näin. Ero on parempi. Huumasta ja rakastumisesta sen verran, että niinkuin tuolla kirjoiteltiin se sumentaa järjen. Tuntuu, että se "meidän juttu" on aivan erilainen, kukaan muu ei ymmärrä tätä tunetta ja sidettä tuohon salarakkaaseen ja tämä on juuri sitä täyttä rakkautta, ei se kyllä useinkaan ole jos sitä salassa pitää tehdä. Se on vaan hormooneja. Eihän addiktikaan tunnusta olevansa addikti. Eroa ja ota omaa aikaa. Etsi uusi kummppani johon rakastut. Minäkin erosin jo nuorena, ilman lapsia, nyt saman puolison kanssa jo 25 vuotta ja yhä rakkautta.
No itse pidän salarakasta koska ero aika tuore eikä kumpikaan vielä halua esitellä rakasta lapsilleen enkä halua että eksä luulee että ero johtui salarakkaasta, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin ollaan erittäin vakavalla mielellä liikkeessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi näyttää rakkauttaan sinua kohtaan?
Miten kestät, kun turvallisuus, jota ennen priorisoit kovin, murenee?
Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.
Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?
No niin. Älkää enää vastailko täl
Kuulostaako tämä todella niin pahalta että luulet trolliksi. Kyllä tämä ihan totta valitettavasti on. Olen sanonut puolisolleni että seksillä kiristäminen on henkistä väkivaltaa ja välillä ymmärtänyt tämän ja välillä sitten taas unohtuu. Hän tienaa enemmän ja maksaa isomman osan taloudesta. Minä hoidan enemmän kotia ja vien lapsia harrastuksiin/kouluun ym ajatustyö. Tuntuu että koska hänellä on taloudellinen valta niin minun kuuluu vain alistua tuohon. Hän on kyllä erinomainen isä lapsilleen ja hyvällä tuulella myös hyvä aviomies.
Miehet ei reagoi sanoihin, vaan tekoihin,
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?
Ei tuo ole enää mitään henkistä pettämistä. Pidät yhteyttä mieheen jota haluat ja olet pitänyt siitä huolimatta että miehesi on sanonut ettei arvosta sellaista.
Mitä olisit itse mieltä, pettäisikö miehesi "henkisesti" jos hän olisi tullut sinulle sanomaan että pitää yhteyttä naiseen jota on aiemmin ihastellut ja ihastelee vieläkin?
Sinä petät jo nyt ja siinä ei oie henkisyydellä mitään tekoa. Mikään asia ei muuttuisi vaikka olisitte jo panneet säännöllisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi sun aviomies ei ole turvallinen mies, jos yhtään räyhää. Itse olin elänyt koko elämäni turvattomasti enkä edes tiennyt millaista on olla oikeasti turvassa, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Aivoissa oli että kun olen niin vahva nainen niin pystyn ja jaksan kannattelemaan koko sirkuksen. Nyt vasta tajuan että vahva nainen tarvitsee rinnalleen vielä vshvemman miehen.
Aluksi mua nauratti ihan pissat housussa kun se huolehti mun lämpimästä pukeutumisesta ja levosta ja ruoasta. Huolehti minusta!! minä kun olin aiemmin kannatellut vuosikymmenet koko lapsiperhettä ja exmiestä kolmantena lapsena siinä sivussa. Uusi mies on vahva ja rauhallinen, ei koskaan korota ääntään. Ja mun ei ole tarvinnut kertaakaan olla "äitimoodissa" hänen seurassaan. Kertaakaan.
Nykyisen MIEHEN motto onkin "Älä kulta stressaa mistään, asiat järjestyy aina, ja jos ei järjestyy minä järjestän" ja h
*kolmannesta
Itsehän olen sitten laiskistunut koska tämä tilanne vie minulta niin paljon voimia. En tiedä onko masennusta vai mitä ettei jaksa touhuta entiseen malliin. Piristyn aina kun olen tämän toisen miehen kanssa ollut tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti näin. Ero on parempi. Huumasta ja rakastumisesta sen verran, että niinkuin tuolla kirjoiteltiin se sumentaa järjen. Tuntuu, että se "meidän juttu" on aivan erilainen, kukaan muu ei ymmärrä tätä tunetta ja sidettä tuohon salarakkaaseen ja tämä on juuri sitä täyttä rakkautta, ei se kyllä useinkaan ole jos sitä salassa pitää tehdä. Se on vaan hormooneja. Eihän addiktikaan tunnusta olevansa addikti. Eroa ja ota omaa aikaa. Etsi uusi kummppani johon rakastut. Minäkin erosin jo nuorena, ilman lapsia, nyt saman puolison kanssa jo 25 vuotta ja yhä rakkautta.
No itse pidän salarakasta koska ero aika tuore eikä kumpikaan vielä halua esitellä rakasta lapsilleen enkä halua että eksä luulee että ero johtui salarakkaasta, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin ollaan erittäin vakavalla mielellä liikkeessä
Mikä pettämällä alkaa se pettämällä päättyy. Ikävää mutta usein täysin totta.
Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.
Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?