Lue keskustelun säännöt.
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole enää vain henkistä pettämistä jos olette suudelleet? Ainakin minun monogamisessa suhteessani se laskettaisiin jo ihan oikeaksi pettämiseksi, etenkin tuon salaa viestittelyn kanssa.
Ei sulla varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa tuo mies ja keskittyä luomaan omaan parisuhteeseen sitä kadonnutta yhteyttä.
Myönsin aiemmin että kyllä se ihan fyysistä pettämistä on. Nostin framille isommin tämän henkisen pettämisen tason koska sitä tässä on enemmän kuin fyysistä. Pettämistä mikä pettämistä, kaikki. Tunteiden piilottamista ja kulissia. Meillä on mieheni kanssa yhteys mutta omalta osaltani kaveripohjalta. Tiedän mitä oikea rakkaus on koska tunnen sen lapsiani kohtaan mutta en miestäni kohtaan. Jäänkö suhteeseen etsimään sitä kadonnutta tunnetta? Kuinka pitkään sitä kuuluu etsiä ennenkuin vuodet on vierineet hukkaan? Jos sitoutu
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet päätynyt perustamaan perheen miehesi kanssa, jos et voi olla itsesi hänen seurassaan, ette ole ystäviä, eikä teillä ole juteltavaa/tehtävää toistenne kanssa? Veikkaan, että pelkkä seksuaalinen kiinnostus on tuohon johtanut. Kun sekin tietysti jossain vaiheessa häviää, teillä ei ole mitään. Ihan kummallista, mihin ihmiset tekevät lapsia.
Kaikkien ihmisten elämä on tylsää arkea, eikä se johdu puolisostasi. Jos haluat elämääsi lisää iloa, sinun pitää itse sitä siihen löytää.
Uusi suhde voi tuntua huumaavalta, mutta se johtuu siitä, että se on uusi, ettekä te elä sitä arkea yhdessä, jota elät miehesi kanssa. Jos sinulla on nyt tylsää, on sinulla sitä muidenkin kanssa.
Hän oli turvallinen, periaatteellinen ja kunnollinen sekä luotettava. Eli täysin sitä mitä haluan lasteni isäksi. Enpä vaan nuorena ja naiivina tajunnut että pitäisi siinä olla intohimoa, kemiaa ja oikeaa yhteyttäkin. Nyt ollaankin sitten tässä tilanteessa täysin solmussa.
Mä luulin, että kyse olisi siitä, että pyörittelet mielessäsi toista miestä ja tämä olisi sitä henkistä pettämistä.
Vaikea sanoa. Jos nykyinen on ilmiselvästi huono, mitä ap:n ei ole, on valinta helpompi.
Meilläkin ollut suvantovaiheita etenkin lapsien myötä, ja lähes kaikilla on pitkän parisuhteen varrella joitain ihastumisia, mitä olen kuullut ja itse elänyt.
Sitoutumista ja rakkautta osoittaa myös se kun toinen sairastuu ja toinen pysyy rinnalla, kun lapsiarki on raskasta ja jos joskus koitetaan kuitenkin helliä ja tehdä jotain kaksin. Himo ei aina liekehdi, ja miehiä ilm. usein ns. panettaa enemmän.
Ap on himoissaan ja rakastuminen voi olla tulossa jos siihen lähtee, mutta onko sen väärti rikkoa se mitä on, voisiko sillä ihastumisella hiukan liekittää elämäänsä ja silti päättää sitoutua.. perhe? Tiedän, hirveän uhrautuvaa, ei "oman tien" vai onko.. pidemmän päälle palkitsee. Itsellä ollut näin. Ihana kun on hyvinvoivia lapsia, perusmuuri (ja oikeasti hauska ja hottis) mies ja olla ihan rakastunut, taas, 15 v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi näyttää rakkauttaan sinua kohtaan?
Miten kestät, kun turvallisuus, jota ennen priorisoit kovin, murenee?
Hänessä on kaksi puolta. Kun on saanut minulta "rakkautta" sängyssä niin lepertelee, ostaa kukkia, halaa, pussaa, puhuu nätisti. Kun tästä kuluu aikaa tai torjun muutaman kerran niin nälvii, huomauttelee negatiivisesti kaikesta ja kylmettyy. Olen huomannut vuosien varrella että nämä liittyy tuohon fyysiseen kanssakäyntiin. Tunnelma muuttuu heti kireäksi jos olen pari kertaa torjunut. Niinpä annan hänelle vain siksi etten kestä sitä painostavaa ilmapiiriä vaikkei seksissä mitään vikaa ole mutta en tunne himoa.
Pitäisikö sen tuntua vielä näinkin pitkässä suhteessa?
Kuinka nuori tai uusavuton oikein olet.
Ystäväpiirissäni kukaan ei ole ollut näinkään pitkässä suhteessa joten minulla ei ole vertailukohteita.. Olen yli kolmekymppinen. Tiedän arvoni tai luulen tietäväni mutta olen myös kiltti ja miellyttämishaluinen. Edellinen 5 vuoden suhteeni päättyi minun aloitteestani eroon koska en tuntenut muuta kuin kaveruutta. Oli helppo lähteä kun ei ollut lapsia. Exäni kärsi tästä pitkään koska rakasti minua ja koin vuosia pitkään omantunnontuskia ja tuska kaikkosi vasta kun hän löysi vierelleen uuden rakkauden vuosien päästä. Nyt pelkään että historia toistaa itseään..
Anna toistaa. Eroja aikuisten ihmisten elämissä melkein jokaisella tapahtuu ja niin niistä päästään myös yli vaikka se aikansa ja itkunsa ottaa.
Eihän se ole mikään perusta suhteelle ja syy jäädä suhteeseen kun pelkää ettei ex löydä uutta kumppania. Taidat olla vähän liiankin kiltti ja miellyttämishaluinen oman itsesi kustannuksella. Sellainen ei ole tervettä. Jos et omin voimin saa erottua, menisin puhumaan terapeutille näistä asioista, jotka sinua estävät eron toteuttamisessa. Kuten tuo liiallinen ja sinulle itsellesi haitallinen exän pärjäämisen miettiminen ja siitä tunnetason vastuunkanto. Ajatuksesi vaikuttaisivat olevan jonkin verran vääristyneitä. Saisit perspektiiviä sekä tsemppiä ihmiseltä, jonka ammattina on nähdä ne tavat joilla ihmismieli kampittaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet päätynyt perustamaan perheen miehesi kanssa, jos et voi olla itsesi hänen seurassaan, ette ole ystäviä, eikä teillä ole juteltavaa/tehtävää toistenne kanssa? Veikkaan, että pelkkä seksuaalinen kiinnostus on tuohon johtanut. Kun sekin tietysti jossain vaiheessa häviää, teillä ei ole mitään. Ihan kummallista, mihin ihmiset tekevät lapsia.
Kaikkien ihmisten elämä on tylsää arkea, eikä se johdu puolisostasi. Jos haluat elämääsi lisää iloa, sinun pitää itse sitä siihen löytää.
Uusi suhde voi tuntua huumaavalta, mutta se johtuu siitä, että se on uusi, ettekä te elä sitä arkea yhdessä, jota elät miehesi kanssa. Jos sinulla on nyt tylsää, on sinulla sitä muidenkin kanssa.
Hän oli turvallinen, periaatteellinen ja kunnollinen sekä luotettava. Eli täysin sitä mitä haluan lasteni isäksi. Enpä vaan nuorena ja n
Toi mies ei todellakaan ole turvallinen tippaakaan jos lyö reikiä seinään ja painostaa seksiin et vaan nää sitä nyt
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Mies lyö ovia rikki lasten läsnäollessa. Jos tuosta ei älyä lähteä, lapset vähintään tulee ottaa huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet päätynyt perustamaan perheen miehesi kanssa, jos et voi olla itsesi hänen seurassaan, ette ole ystäviä, eikä teillä ole juteltavaa/tehtävää toistenne kanssa? Veikkaan, että pelkkä seksuaalinen kiinnostus on tuohon johtanut. Kun sekin tietysti jossain vaiheessa häviää, teillä ei ole mitään. Ihan kummallista, mihin ihmiset tekevät lapsia.
Kaikkien ihmisten elämä on tylsää arkea, eikä se johdu puolisostasi. Jos haluat elämääsi lisää iloa, sinun pitää itse sitä siihen löytää.
Uusi suhde voi tuntua huumaavalta, mutta se johtuu siitä, että se on uusi, ettekä te elä sitä arkea yhdessä, jota elät miehesi kanssa. Jos sinulla on nyt tylsää, on sinulla sitä muidenkin kanssa.
Hän oli turvallinen, periaatteellinen ja kunnollinen sekä luotettava. Eli täysin sitä mitä haluan lasteni isäksi. Enpä vaan nuorena ja n
Luulen että tuo on aika yleistä. Älä siis ruoski itseäsi liikaa Ap. Se ei auta tilanteen ratkeamiseen, rohkeuden keräämiseen ja muutoksen toteuttamiseen yhtään. Mennään nuorena yhteen vääristä syistä ja puutteellisilla kokemuksilla. Ei olla vielä kohdattu rakkautta niin ei ihan tiedetäkään mitä se on ja miltä se ja yhteyd voi parhaimmillaan voi tuntua. Kolme-nelikymppisenä sitten havahdutaan asiaan jollakin tavalla. Ei olla onnellisia ja on huono olla. Tuntee olevansa hukassa eikä tiedä kuuluuko tuntua siltä miltä tuntuu vai ei. Ei ehkä tiedetä mitä elämältä oikeastaan halutaankaan ja kuka itse on. Voi olla että omat rajatkin ja itsetunto on hämärtyneet kun pyrkii vain suorittamaan elämään ja olemaan muiden silmissä kunnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kannattaa istua alas ja miettiä miten saisi nykyisen suhteensa toimimaan. Sen etuna on tuttu ennakoitava puoliso jonka kanssa voi keskustella asioista, yhteinen koti ja mahdollisesti yhteiset lapset. Uuteen ihastukseen liittyy valtava määrä epävarmuustekijöitä.
Boldattuna se olennainen. Niinpä, jos voi. Mutta jos sitä keskusteluyhteyttä ei alun perinkään ole oikeasti ollut niin ei se viriä tässä vaiheessakaan enää.
Sitäkin ihmettelen, miksi tätä trolliksi huudetaan, kun maa on täynnä näitä tarinoita. Eli yhteen mennään, kun tunnetaan, että on sosiaalinen pakko ja niitä yhteisiä arvoja löytyy sen verran, että molemmat haluaa perheen. Lisäksi tuo, että nainen näissä suhteissa taantuu jonnekin kodinkoneen ja hu oran välimaastoon, eli tekemään kaikki kodin työt ja antamaan puolipakolla vaikka ei haluta on äärimmäisen tavallista. Miehiäkin kenelle tämä passaa ja valvovat reviiriään = ei saa edes jutella muiden kanssa löytyy pilvin pimein.
Aika hälyttävä seikka on sekin, että ap on jo luopunut entisistä ystävistään, eikä edes saa heitä tavata, koska sehän on heti "viihteellä" olemista, on todella hälyttävää.
Siitä en sano mitään, onko uusi mies tähän ratkaisu, mutta ei hän kyllä ongelmakaan ole. Kyllä se on tässä liitossa ja siinä, että ap kokee, että tunteistaan huolimatta hänellä ei ole oikeutta edes ajatella itseään, saati eroa.
Kiinnitin huomiota aloituksessa myös tähän:
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
On suuri ongelma, kun ollaan näennäisyhteensopivat. Paperilla kaikki hyvin, siis. Sillä jos ajattelen omaa pitkää liittoani, voin todeta, että meillä on täsmälleen samoin, mutta sillä erotuksella, että juuri nämä erilaiste kiinnostuksen kohteet ovat tuoneet parisuhteeseen paljon. Puhumme ja keskustelemme juuri niiden vuoksi paljon. Kun ei oikein tiedä tuosta asiasta, mutta toista se kiinnostaa, riittää juttua. Olemme myös mukana toisen tekemisissä silloin tällöin muuten vaan, vaikka se ihan oma juttu ei olekaan. Ja ennen kaikkea: saamme omaa aikaa, tuulettaa omaa päätä itsekseen.
Mutta tämä kun vaatii sen, että se ei ole yksipuoleista. Eli että tässäkin asiassa vain toinen ottaa ja toinen antaa ja/tai luopuu.
Viisaita sanoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono omatunto varmaankin on jäänyt ihastumisen tunteen alle. Ihastuminen voi olla tunteena niin voimakas, ettei siinä paljon muuta huomaa. Ja kun tuohon sisältyy myös se, että suhde olisi kielletty niin se lisää jännitystä entisestään. Koska ihastus ja jännitys on yhteydenpidon takia päällä koko ajan niin ei ehdi tuntea huonoa omaatuntoa.
On mahdollista, että suhde mieheesi on huono ja silloin kannattaa miettiä onko suhdetta lainkaan edellytyksiä jatkaa. Mutta ihastuminen toiseen ei aina kerro siitä, että parisuhde olisi väärä. Ihastuminen usein kertoo meillee siitä mitä asioita elämäämme toivoisimme tai mistä koemme jäävämme paitsi. Se voi liittyä parisuhteeseen tai sitten ei. Mutta koska ihastumiseen voi olla monia syitä niin kannattaa olla tarkkana ja itselle rehellinen. Ihastuneena se kotona oleva puoliso voi tuntua hyvinkin ärsyttävältä ja sitten alkaa keksimällä keksiä huonoja asioita puolisostaan tai alkaa suurennella tämän huonoja puolia.
Pitkäaikaisen puolison on vaikea kilpailla uuden ihastuksen kanssa, koska uutuudenviehätystä ei enää ole. Uuden ihastuksen kohdalla varmaan puolet asioista on fantasiaa. Kuvitellaan kaikkia ihania asioita mitä voitaisiin tehdä yhdessä ja toisaalta nähdään vain ne toisen hyvät puolet, koska ei joudu elämään arkea tämän kanssa. Siksi se uusi on helppo nähdä ihanana sielunkumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Mies lyö ovia rikki lasten läsnäollessa. Jos tuosta ei älyä lähteä, lapset vähintäänx tulee ottaa huostaan.
En ollut siinä vaiheessa vielä lukenut koko ketjua. Mutta tiedän kyllä tapauksen, jossa mies terapian avulla pääsi aggressiivisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet päätynyt perustamaan perheen miehesi kanssa, jos et voi olla itsesi hänen seurassaan, ette ole ystäviä, eikä teillä ole juteltavaa/tehtävää toistenne kanssa? Veikkaan, että pelkkä seksuaalinen kiinnostus on tuohon johtanut. Kun sekin tietysti jossain vaiheessa häviää, teillä ei ole mitään. Ihan kummallista, mihin ihmiset tekevät lapsia.
Kaikkien ihmisten elämä on tylsää arkea, eikä se johdu puolisostasi. Jos haluat elämääsi lisää iloa, sinun pitää itse sitä siihen löytää.
Uusi suhde voi tuntua huumaavalta, mutta se johtuu siitä, että se on uusi, ettekä te elä sitä arkea yhdessä, jota elät miehesi kanssa. Jos sinulla on nyt tylsää, on sinulla sitä muidenkin kanssa.
Hän oli turvallinen, periaatteellinen ja kunnollinen sekä luotettava. Eli täysin sitä mitä haluan lasteni isäksi. Enpä vaan nuorena ja n
Jos intohimolla tarkoitetaan alkuhuumaa, niin ei sitä nyt ole kellään alun jälkeen (eikä sitä edes tarvita alussa). Mutta toista voi rakastaa ja kokea seksuaalista viehätystä vuosikymmeniä. Ensiksi itselle etsitään hyvä kumppani ja vasta sitten sen kanssa mahdollisesti yritetään lasta. Ehkä sinulla on niin hyviä ja läheisiä muita ystäviä, että et ole kaivannut yhteyttä ja läheisyyttä kumppanisi kanssa, etkä siksi ole sellaisia etsinyt.
Jatkaisin avioliitossa koska tämä ihastuminen voi laantua ja loppua. Minun mielestä et vielä kuitenkaan ole pettänyt niin että pitäisi erota vaikka olettekin suudelleet. Joskus avioliitto on niin arkea että tuollainen ihastuminen ja huomio piristää mutta joka suhteeseen tulee arki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Mies lyö ovia rikki lasten läsnäollessa. Jos tuosta ei älyä lähteä, lapset vähintäänx tulee ottaa huostaan.
En ollut siinä vaiheessa vielä lukenut koko ketjua. Mutta tiedän kyllä tapauksen, jossa mies terapian avulla pääsi aggressiivisuudestaan.
Eli ei muuta kuin kokeilemaan, jatkuuko hakkaaminen ja huutaminen! Loistavaa :))
Minäkin neuvoisin käymään puhumassa parisuhdeterapeutille yksinään. Vaikuttaa siltä että todella haluat erota, mutta tuskailet niin voimakkaasti sen kanssa miten ero satuttaa miestäsi ja vaikuttaa lapsiin ettet tunnu pystyvän siihen. Et ehkä luota omiin tuntemuksiisikaan ja koe niitä riittäväksi perusteeksi eroon. Tarvitsisit tukea, rohkaisua ja jonkun valamaan sinuun uskoa siihen että teet oikein, vaikka se sattuukin ja saat sattumisesta huolimattakin erota itsesi vuoksi. Tarvitset jonkun ammattilaisen sanomaan sinulle ettet ole kohtuuton tai kamala ihminen kun viet eron läpi. Et ole, mutta sinusta tuntuu siltä niin voimakkaasti ettet usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Mies lyö ovia rikki lasten läsnäollessa. Jos tuosta ei älyä lähteä, lapset vähintäänx tulee ottaa huostaan.
En ollut siinä vaiheessa vielä lukenut koko ketjua. Mutta tiedän kyllä tapauksen, jossa mies terapian avulla pääsi aggressiivisuudestaan.
Tämä on hänelle tapa. On lapsesta asti reagoinut vihaan paiskomalla jonkun esineen. Monet puhelimet on menneet säpäleiksi. Koskaan ei toisen omaisuutta vaan on rauhotuttuaan nöyrästi korjannut mitä rikki on mennyt. Tiedän varmaksi sen että jos koskaan erehtyisi fyysisesti koskemaan minuun, viheltäisin pelin poikki. Valitettavasti sairaalla tavalla joskus olen toivonut näin jotta saisin syyn lähteä ilman omantunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin neuvoisin käymään puhumassa parisuhdeterapeutille yksinään. Vaikuttaa siltä että todella haluat erota, mutta tuskailet niin voimakkaasti sen kanssa miten ero satuttaa miestäsi ja vaikuttaa lapsiin ettet tunnu pystyvän siihen. Et ehkä luota omiin tuntemuksiisikaan ja koe niitä riittäväksi perusteeksi eroon. Tarvitsisit tukea, rohkaisua ja jonkun valamaan sinuun uskoa siihen että teet oikein, vaikka se sattuukin ja saat sattumisesta huolimattakin erota itsesi vuoksi. Tarvitset jonkun ammattilaisen sanomaan sinulle ettet ole kohtuuton tai kamala ihminen kun viet eron läpi. Et ole, mutta sinusta tuntuu siltä niin voimakkaasti ettet usko.
Parisuhdeterapia on minulle hyvin kaukainen käsite. Miten tällaiselle pääsee? Onko kunnallisia vai pelkästään yksityisiä? Puhut aivan faktaa, tarvitsisin vain jonkun luomaan uskoa siihen että ok joskus miettiä itseään ja lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä kysymys on: onko tämä mies sinkku ja onko hän tosissaan kanssasi? Jos hän on vapaa, tosissaan kanssasi ja koet että voit luottaa suhteeseenne ja tähän mieheen, niin ok. Itse kävisin perustavanlaatuisen ja vakavan keskustelun tämän miehen kanssa, jotta hänkin ymmärtäisi kuinka tosissani olen. Jos kaikki menisi hyvin, niin kannatan eroa ja uudelle suhteelle tilan antamista. Mutta siinä on toki riski, että alkuhuuman jälkeen mies jättää. Tosin tuo mies ei kuulosta siltä, vaan että on tosissaan.
Ei. Tämä ei ole tärkeä kysymys ollenkaan. Tärkeä kysymys on, mitä teet nyt, kun olet havainnut nämä suhteessasi olevat ongelmat. Se ei ole mitenkään riippuvaista siitä, mikä tai mitä tämä toinen mies on. Nimenomaan tärkeä kysymys on, mitä tekisit ilman tätä toista miestä?
Haluatko jatkaa avioliittoasi nyt kun olet tarkastellut sitä hieman syvällisemmin kuin aiemmin olet tehnyt? Unohda kokonaan näistä pohdiskeluista tämä tai muut miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa ja hän sinun, teidän tulisi käydä pariterapiassa. Teillä tuntuu olevan ongelmia. Terapiassa voitte myös pohtia sitä, että haluatteko jatkaa yhdessä vai ette. Siksi aikaa voit unohtaa tämän ihastuksesi. Jos koet, että suhteenne on ohi, niin ehkä kannattaisi ensin olla yksin, jotta löydät sen kadotetun itsesi. Jos ihastuksesi vielä myöhemmin tuntuu oikealta, voisitte alkaa tapailemaan.
Mies lyö ovia rikki lasten läsnäollessa. Jos tuosta ei älyä lähteä, lapset vähintäänx tulee ottaa huostaan.
En ollut siinä vaiheessa vielä lukenut koko ketjua. Mutta tiedän kyllä tapauksen, jossa mies terapian avulla pääsi aggressiivisuudestaan.
Tämä on hänelle tapa. On lapsesta asti reagoinut vihaan paiskomalla jonkun esine
Miksi et siis välitä lastesi turvallisuudesta?
Näin varmasti kannattaa toimia jos ei ole ton isompia ongelmia