Miten jaksaa kun sisarukset syrjii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Pitää myös muistaa, että kenenkään kokemus ei ole väärä. Useinhan yritetään

Jos henkilöllä on persoonallisuushäiriö, niin hänen kokemuksena voivat olla todella kaukana todellisuudesta. 

-ohis

Hänen kokemuksensa on silti todellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ai ei ole näin toivotonta?

Toki mieleltään terveistä ihmisistä voi saada hyvänpäiväntuttuja myös rikkinäisemmästäkin taustasta kotoisin oleva ihminen, mutta sen syvällisempään vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin mieleltään terveiden ihmisten kanssa rikkinäisellä ihmisellä ei ole mitään asiaa ennen kuin paranemisprosessi on läpikäyty. Toki jollain yksittäisillä ihmisillä voi käydä tuuri ja he saattavat jollain ilveellä tämän ihmeen tehdä vaikka eivät olisikaan vielä täysin eheytyneitä.

Ei ole niin toivotonta, että sen takia ei pitäisi jättää ongelmallista perhettä taakseen. Kyllä on mahdollista löytää parempia ihmissuhteita. Jos se ei onnistu, suosittelen lämpimästi psykoterapiaa, sitä voi saada myös Kelan tukemana, vaikka onhan se kallista silloinkin. Itsellä on takana kolme vuotta ja kyllä, se auttoi. Eikä ole niinkään että "terveiden" ihmisten kanssa "rikkinäisellä" ei olisi mitään asiaa. Tämä ei ole 0/1 asia, vaan jatkumo, jolla me kaikki sijaitsemme. Toiset on enemmän ja toiset vähemmän rikki. Eikä se estä ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei ole näin toivotonta?

Toki mieleltään terveistä ihmisistä voi saada hyvänpäiväntuttuja myös rikkinäisemmästäkin taustasta kotoisin oleva ihminen, mutta sen syvällisempään vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin mieleltään terveiden ihmisten kanssa rikkinäisellä ihmisellä ei ole mitään asiaa ennen kuin paranemisprosessi on läpikäyty. Toki jollain yksittäisillä ihmisillä voi käydä tuuri ja he saattavat jollain ilveellä tämän ihmeen tehdä vaikka eivät olisikaan vielä täysin eheytyneitä.

Sellaista ihmistä ei olekaan joka täyttäisi juuri minun nirsot ja narsistiset tarpeeni. Rikkinäiset ihmiset ovat helvetin itsekkäitä. He tarvitsevat muita rakastamaan itsensä ehjäksi. 

Kyllä mä oon löytänyt oikeita ystäviä kun oon joutunut jättämään vinoutuneen perheeni. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Pitää myös muistaa, että kenen

 

Hänen kokemuksensa on silti todellinen.

Kokemukset ovat ohimeneviä elämän ilmiöitä.

Kokemukset ovat ohimeneviä elämän ilmiöitä.

Mutta kaikista ei ole buddhaksi, useimmat tarvitsevat vaikeiden kokemusten käsittelyä jälkikäteen jollain tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

yhyy, kukaan ei ymmärrä JUURI minua, olen uhri, yhyy

Mikä sinua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oon löytänyt oikeita ystäviä kun oon joutunut jättämään vinoutuneen perheeni. Onneksi.

Niin, hyvä kun uskalsit. Ystävät ovat niin monta kertaa parempia kuin vinoutuneet sukulaiset.