Miten jaksaa kun sisarukset syrjii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa?

En olekkaan enää kuin yhden, harvoin senkään. Mutta kun surettaa et on tämmönen perhe, siitä ei pääse yli. Ap.

Mitä jos antaisi anteeksi lapsuutesi ja aikuistuisit? Aikuisuus ei ole paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahja toivelistoja miten muiden tulisi juuri minua kohdella. Oleellisinta nyt kuitenkin on se, että on empatiaan kykeneviä ihmisiä ympärillään. Ja meidän pitäisi lopettaa höpöttäminen siitä, että juuri sillä on väliä, jakavatko ihmiset saman DNA:n.

Melko ristiriitainen tämä sinun vastauksesi APlle. Ensin sanot että APllä ei saisi olla toiveita siitä että ihmiset ympärillä kohtelisivat APtä kunnioituksella ja kauniisti ja empaattisesti. Seuraavassa lauseessa kuitenkin kumoat oman väitteesi ja sanot että pitäisi olla ympärillä ihmisiä jotka ovat empaattisia. Yritä jo päättää mitä mieltä olet ja lakkaa jankuttamasta tuota samaa p a s k a a joululahjatoivelistoista.

Tosiasia on, että ihminen joka on kasvanut lapsuutensa huonossa ympäristössä joutuu helposti sosiaaliseen tyhjiöön irroittautuessaan sairaasta lapsuudenperheestään. Voi olla erittäin hankala päästä integroitumaan normaalien ihmisten joukkoon, koska he luontaisesti karsastavat sairaassa ympäristössä aikaansa viettäneitä ihmisiä. Vuosien terapian jälkeen saattaa onnistua, jos edes silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oma käytöksesi muita kohtaan ihan ok? Tuntemani perheen nuorimmainen 50+ käyttäytyy törkeästi muita sisaruksiaan kohtaan. 

Varmaan kuin minä. Tosin ne törkeydet on keksittyjä juoruja joita ei ole koskaan tapahtunutkaan.

Eri

Tässä tapauksessa on kilometrien mittaisia wa keskusteluita. Ei tarvitse keksiä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oma käytöksesi muita kohtaan ihan ok? Tuntemani perheen nuorimmainen 50+ käyttäytyy törkeästi muita sisaruksiaan kohtaan. 

Mä oon ollu ihan liian kiltti, aina valmis auttamaan. Mutta niinhän se on että " riittämättömyys on maailman palkka." AP.

Suu sanoo kyllä vaikka kurkussa on nousemassa ei. Älä tee tänään sitä minkä voit huomenna teettää toisella. Olen AP. Kanssasi hyvin samankaltainen ja sitä määrätyt ihmiset ovat taitavia käyttämään hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Niin, muistikuviin vaikuttaa olennaisesti se, minkälainen käsitys yksilöllä on itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa?

En olekkaan enää kuin yhden, harvoin senkään. Mutta kun surettaa et on tämmönen perhe, siitä ei pääse yli. Ap.

Mitä jos antaisi anteeksi lapsuutesi ja aikuistuisit? Aikuisuus ei ole paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahja toivelistoja miten muiden tulisi juuri minua kohdella. Oleellisinta nyt kuitenkin on se, että on empatiaan kykeneviä ihmisiä ympärillään. Ja meidän pitäisi lopettaa höpöttäminen siitä, että juuri sillä on väliä, jakavatko ihmiset saman DNA:n.

Melko ristiriitainen tämä sinun vastauksesi APlle. Ensin sanot että APllä ei saisi olla toiveita siitä että ihmiset ympärillä kohtelisivat APtä kunnioituksella ja kauniisti ja empaattisesti. Seu

Oleellisinta nyt kuitenkin on se, että on empatiaan kykeneviä ihmisiä ympärillään, ei ihmisiä jotka jakavat saman DNA:n.

- eri

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Niin, muistikuviin vaikuttaa olennaisesti se, minkälainen käsitys yksilöllä on itsestään.

Ja jos ihminen "tehdään" huonoksi, hän lopulta alkaa uskomaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

yhyy, kukaan ei ymmärrä JUURI minua, olen uhri, yhyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

yhyy, kukaan ei ymmärrä JUURI minua, olen uhri, yhyy

Vain minulla ja vain minulla on ollut helvetin vaikea lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

yhyy, kukaan ei ymmärrä JUURI minua, olen uhri, yhyy

Lopeta tuo yhyyttelysi. Tässäkin niin asiallinen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

yhyy, kukaan ei ymmärrä JUURI minua, olen uhri, yhyy

Vain minulla ja vain m

Elämme uhriutumisen kulttuurissa. Ihmiset kokee olevansa jollakin tapaa uhreja ja liitoittelevat itseensä kohdistuvia negatiisia asioita. Ja syyllinen on aina joku muu. Kyllä se oli julmaa muutama vuosi sitten itsekin tajuta, että omaa vikaa ne omat teot ovat. Ei siinä mikään muu auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Pitää myös muistaa, että kenenkään kokemus ei ole väärä. Useinhan yritetään mitätöidä toisen (huonoa) kokemusta, jos oma muistikuva on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa?

En olekkaan enää kuin yhden, harvoin senkään. Mutta kun surettaa et on tämmönen perhe, siitä ei pääse yli. Ap.

Mitä jos antaisi anteeksi lapsuutesi ja aikuistuisit? Aikuisuus ei ole paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahja toivelistoja miten muiden tulisi juuri minua kohdella. Oleellisinta nyt kuitenkin on se, että on empatiaan kykeneviä ihmisiä ympärillään. Ja meidän pitäisi lopettaa höpöttäminen siitä, että juuri sillä on väliä, jakavatko ihmiset saman DNA:n.

Melko ristiriitainen tämä sinun vastauksesi APlle. Ensin sanot että APllä ei saisi olla toiveita siitä että ihmiset ympärillä kohtelisivat APtä kunnioituksella ja kauniisti ja empaattisesti. Seu

Ei se nyt näin toivotonta ole. Ja paremmin sitä itse voi, jos ei kuluta energiaansa perheeseen, jonka kanssa menee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon, että on ison perheen ainoa tyttö ja nuorin voi liittyä paljon sellaista, joka ei näy ulkopuolisille. Ilkeät kommentoijat täällä eivät voi mitenkään käsittää, ja miten voisivatkaan, jos itsellä ei ole mitään kokemusta sellaisesta lapsuudesta, joka oli pääosin huono.

Olen itsekin ison perheen nuorin, väärää sukupuolta ja selvästi vahinko. Kyllä se näkyi, vaikka kukaan ei sanonut suoraan mitään niin vaistosin kyllä olevani ylimääräinen. Kun koko lapsuus ja nuoruus kului niissä merkeissä, niin vaati aikaa päästä pois siitä kuopasta. Nuorena ei ollut mitään eväitä tehdä irtiottoa, ja nykyään sillä ei ole enää väliä. Sen se kuitenkin sai aikaan, että en anna toisten kohdella itseäni huonosti.

yhyy, kukaan ei ymmärrä JUURI minua, olen uhri, yhyy

Lopeta tuo yhyyttelysi

Lopeta itse näille turhakkeille vastaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Pitää myös muistaa, että kenenkään kokemus ei ole väärä. Useinhan yritetään mitätöidä toisen (huonoa) kokemusta, jos oma mui

Jos henkilöllä on persoonallisuushäiriö, niin hänen kokemuksena voivat olla todella kaukana todellisuudesta. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Pitää myös muistaa, että kenenkään kokemus ei ole väärä. Useinhan yritetään mitätöidä toisen (huonoa) kokemusta, jos oma mui

Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Mutta muistikuvat eivät tallennu aivoihimme tietokoneen tiedoston kaltaisena kopiona alkuperäisistä tapahtumainkuluista. Sen sijaan ne rakennetaan muistelemisen aikana heränneistä mielikuvista. Muistikuvien rakentumiseen taas vaikuttavat monenlaiset huomaamattomat odotukset ja olettamukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Näin. Tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen vaikuttaa myös perheen lasten ikä, ikäero ja kehitystaso. Sama tilanne voidaan kokea tai muistaa eri tavoin. Joskus ihmettelen, kuinka erilaisia ihmisiä samassa perheessä voikaan olla. 

Pitää myös muistaa, että kenenkään kokemus ei ole väärä. Useinhan yritetään mitätöidä toisen (huonoa) kokemusta, jos oma mui

Jokaisen kokemusta on tärkeää kunnioittaa. Kokemusta ei pidä vähätellä tai mitätöidä. Kokemus jostain asiasta tai tilanteesta ei kuitenkaan objetktiivisesti tarkasteltuna ole välttämättä absoluuttinen totuus.

Ai ei ole näin toivotonta?

Toki mieleltään terveistä ihmisistä voi saada hyvänpäiväntuttuja myös rikkinäisemmästäkin taustasta kotoisin oleva ihminen, mutta sen syvällisempään vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin mieleltään terveiden ihmisten kanssa rikkinäisellä ihmisellä ei ole mitään asiaa ennen kuin paranemisprosessi on läpikäyty. Toki jollain yksittäisillä ihmisillä voi käydä tuuri ja he saattavat jollain ilveellä tämän ihmeen tehdä vaikka eivät olisikaan vielä täysin eheytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei ole näin toivotonta?

Toki mieleltään terveistä ihmisistä voi saada hyvänpäiväntuttuja myös rikkinäisemmästäkin taustasta kotoisin oleva ihminen, mutta sen syvällisempään vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin mieleltään terveiden ihmisten kanssa rikkinäisellä ihmisellä ei ole mitään asiaa ennen kuin paranemisprosessi on läpikäyty. Toki jollain yksittäisillä ihmisillä voi käydä tuuri ja he saattavat jollain ilveellä tämän ihmeen tehdä vaikka eivät olisikaan vielä täysin eheytyneitä.

Äskeinen siis vastauksena kommentoijalle numero 54. Lainaustoiminto on syvältä tällä palstalla.