Miten jaksaa kun sisarukset syrjii?

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos olen vanhempieni ainoa lapsi ja minullakin on "vain" yksi lapsi. Sisaruksista tuntuu olevan enemmän riesaa kuin hyötyä. Joskus todellinen luonne tulee esiin vasta perunkirjoituksessa. 

Kun ei ole lasta, ei ole aikuistakaan joka voi syyttää lapsuuttaan kaikista vaikeuksistaan aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis riittämättömyys. Ap.

Se on narsismiin liittyvää. Se on oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään.

Hei älä aikuisen oikeesti viitsi kun et ymmärrä! Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis riittämättömyys. Ap.

Se on narsismiin liittyvää. Se on oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään.

Hei älä aikuisen oikeesti viitsi kun et ymmärrä! Ap.

yhyy, kukaan ei ymmärrä minua, olen uhri, yhyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis riittämättömyys. Ap.

Se on narsismiin liittyvää. Se on oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään.

Hei älä aikuisen oikeesti viitsi kun et ymmärrä! Ap.

yhyy, kukaan ei ymmärrä minua, olen uhri, yhyy

Pilkka osuu vielä omaan nilkkaan!

Niin. Perhettään ei voi valita. Sen voi kyllä valita ettei ole tekemisissä. Itse jätin lapsuudenperheen lopullisesti taajseni nyt kolmikymppisenä. En ole ainoa sisaruksiani joka näin teki. Loput perheestä pyörivät alkoholin ja äärimmäisen narsistisen mummin ja äidin ympärillä. En voinut millään saada edes viileän kohteliaita perhesuhteita toimimaan. 

Olen ihan avoimen katkera epäreilusta kohtalostani. Toisilla kivat vanhemmat ja sisarukset, minulla väkivaltaiset ja sekakäyttävät jotka pyrkivät syyllistämään ja varastamaan. Se ei kuitenkaan tarkoita että miettisin asiaa edes päivittäin. En siis itse näe järkeä uhriutumisessa mutta en anteeksiannossakaan (miksi? anteeksi ei ole pyydetty). Välit poikki viimeisen keskusteluyrityksen jälkeen ja ah mikä rauha ollut maassa jo reilun vuoden. Muutin jopa eri alueelle viimeinkin kun oli töiden puolesta mahdollista. Uusi elämä, hyvät ystävät ja puolison perhe saavat nyt huomioni kun ei pidä koko ajan tuhlata aikaa ja energiaa siihen mätäpesäkkeeseen joka sairaudessaan rypevä syntymäperheeni on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis riittämättömyys. Ap.

Se on narsismiin liittyvää. Se on oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään.

Hei älä aikuisen oikeesti viitsi kun et ymmärrä! Ap.

yhyy, kukaan ei ymmärrä minua, olen uhri, yhyy

Kärjistetty kommentti, mutta valitettavasti tuossa on perää. Keskittyisin sinuna pääsemään eroon tästä uhrimentaliteetista ja olemaan omassa elämässä se henkilö, joka sitä elämää ohjaa ja tekee päätökset. Nyt tunnut menevän vähän kuin lastu laineilla, muiden ohjailtavana ja armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis riittämättömyys. Ap.

Se on narsismiin liittyvää. Se on oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään.

Hei älä aikuisen oikeesti viitsi kun et ymmärrä! Ap.

yhyy, kukaan ei ymmärrä minua, olen uhri, yhyy

Ikäväähän se on, että joutuu hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko oma käytöksesi muita kohtaan ihan ok? Tuntemani perheen nuorimmainen 50+ käyttäytyy törkeästi muita sisaruksiaan kohtaan. 

Varmaan kuin minä. Tosin ne törkeydet on keksittyjä juoruja joita ei ole koskaan tapahtunutkaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa?

En olekkaan enää kuin yhden, harvoin senkään. Mutta kun surettaa et on tämmönen perhe, siitä ei pääse yli. Ap.

 

Se suru kannattaa surra. Anna sille aikaa ja käy vaikka terapiassa juttelemassa, se oikeasti auttaa. Ja sitten päästä irti. Se on surullista, kun on sellainen perhetausta, mutta siihen ei tarvitse jäädä kiinni. Aikuistuttuasi voit valita ihmiset ympärillesi. Ja kyllä, tiedä, mistä puhun.

Niinpä, olis vaan ollu helpompi luovuttaa noiden suhteen jo nuorena. Paljolta ois säästynytkin. Oon vaan niin herkkä että sattuu sieluun saakka. Ap.

Ei kannata jäädä jumiin ajatukseen, että mitä olisi pitänyt tehdä joskus aiemmin. Olet tässä ja nyt: mitä voit tehdä asialle nyt? Ehkä on hyväkin, että et luovuttanut nuorena liian helpolla, se olisi saattanut jäädä painamaan sinua lopuksi ikää.

Tämä on paljon yleisempää kuin uskoisi. Netistä löytyy paljon tukea, esim. Mary Toolan.

"Aina valmis auttamaan" voidaan tulkita eri tavoin. Auttaa voi pyytämättä tai pyydettäessä. Pyytämättä auttaminen voidaan tulkita myös pätemisenä tai turhan neuvomisena. Se voidaan kokea myös vallankäyttönä. Ennen auttamista kannattaakin varmistua, tarvitseeko tai haluaako autettava apua. Moni kaikkien auttaja jakaa neuvoja, ohjeita, ratkaisuja ja mielipiteitään silloinkin kun niitä ei tarvita tai haluta kuulla. Terve aikuinen yleensä tietää mitä elämässään tekee. Ja jos ei tiedä, ottaa itse selvää. Jos aikuinen ihminen kokee tarvitsevansa apua, hän osaa pyytää sitä itse. Kaikkien auttajilla on usein vilpitön halu auttaa. Se on hieno asia. Totettamistapa vaatii toisinaan säätämistä.

Vierailija kirjoitti:

"Aina valmis auttamaan" voidaan tulkita eri tavoin. Auttaa voi pyytämättä tai pyydettäessä. Pyytämättä auttaminen voidaan tulkita myös pätemisenä tai turhan neuvomisena. Se voidaan kokea myös vallankäyttönä. Ennen auttamista kannattaakin varmistua, tarvitseeko tai haluaako autettava apua. Moni kaikkien auttaja jakaa neuvoja, ohjeita, ratkaisuja ja mielipiteitään silloinkin kun niitä ei tarvita tai haluta kuulla. Terve aikuinen yleensä tietää mitä elämässään tekee. Ja jos ei tiedä, ottaa itse selvää. Jos aikuinen ihminen kokee tarvitsevansa apua, hän osaa pyytää sitä itse. Kaikkien auttajilla on usein vilpitön halu auttaa. Se on hieno asia. Totettamistapa vaatii toisinaan säätämistä.

Oikeasti puhuminen tarkoittaa, että muiden pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö: kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Jaxuhali, ap. 

Ap jos olisit ainoa lapsi ei sinulla olisi sisaruksia ja tilanne oliai sama kuin jos nyt katkaiset välit sisaruksiisi. Miksi et katkaise ja jatka elämääsi tyytyväisenä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aina valmis auttamaan" voidaan tulkita eri tavoin. Auttaa voi pyytämättä tai pyydettäessä. Pyytämättä auttaminen voidaan tulkita myös pätemisenä tai turhan neuvomisena. Se voidaan kokea myös vallankäyttönä. Ennen auttamista kannattaakin varmistua, tarvitseeko tai haluaako autettava apua. Moni kaikkien auttaja jakaa neuvoja, ohjeita, ratkaisuja ja mielipiteitään silloinkin kun niitä ei tarvita tai haluta kuulla. Terve aikuinen yleensä tietää mitä elämässään tekee. Ja jos ei tiedä, ottaa itse selvää. Jos aikuinen ihminen kokee tarvitsevansa apua, hän osaa pyytää sitä itse. Kaikkien auttajilla on usein vilpitön halu auttaa. Se on hieno asia. Totettamistapa vaatii toisinaan säätämistä.

Oikeasti puhuminen tarkoittaa, että muiden pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö: kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus

Niin, aloittajaa kehotettiin nostamaan se katse sieltä omasta navasta peiliin...ja nyt häntä ei ymmäretä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis riittämättömyys. Ap.

Se on narsismiin liittyvää. Se on oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään.

Hei älä aikuisen oikeesti viitsi kun et ymmärrä! Ap.

yhyy, kukaan ei ymmärrä minua, olen uhri, yhyy

Tää on tää sama häirikkö monessa ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

"Aina valmis auttamaan" voidaan tulkita eri tavoin. Auttaa voi pyytämättä tai pyydettäessä. Pyytämättä auttaminen voidaan tulkita myös pätemisenä tai turhan neuvomisena. Se voidaan kokea myös vallankäyttönä. Ennen auttamista kannattaakin varmistua, tarvitseeko tai haluaako autettava apua. Moni kaikkien auttaja jakaa neuvoja, ohjeita, ratkaisuja ja mielipiteitään silloinkin kun niitä ei tarvita tai haluta kuulla. Terve aikuinen yleensä tietää mitä elämässään tekee. Ja jos ei tiedä, ottaa itse selvää. Jos aikuinen ihminen kokee tarvitsevansa apua, hän osaa pyytää sitä itse. Kaikkien auttajilla on usein vilpitön halu auttaa. Se on hieno asia. Totettamistapa vaatii toisinaan säätämistä.

Tämä ei ole ainoa ongelma siinä, että on aina valmis auttamaan. Voi ihan tosissaan olla, että toinen osapuoli pyytää aina vain. Mutta sekin voi olla ongelma, kannattaa lukea tuo vedä rajat perheessä ja erityisesti läheisriippuvuuden teemasta. Vaikka joku aina pyytäisi, siihen ei tarvitse aina olla valmis vastaamaan. Vaikka olisi kyse perheenjäsenestä.

Katsomalla kaikki Krishnamurtin videot youtubesta.

Osanottoni sinulle. Meillä on vähän pienempi lapsikatras, ja minä nuorimpana suunnilleen sinun ikäinen. Koko ikäni olen ollut vanhimman sisareni syntipukki. Hän ei ota mitään vastuuta omista tekemisistään vaan syyttää aina ja ikuisesti kaikkia muita. En olisi tällaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä, jos ei "pakosta" olisi pakko. Etsi itsellesi uusi perhe ystävistä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Maailmassa on kuitenkin ihan oikeasti ihaniakin ihmisiä olemassa. Ei kannata pilata elämää olemalla sylkykuppina muille.

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olisit ainoa lapsi ei sinulla olisi sisaruksia ja tilanne oliai sama kuin jos nyt katkaiset välit sisaruksiisi. Miksi et katkaise ja jatka elämääsi tyytyväisenä? 

Voi että, eihän se ois millään lailla sama! Ap.

Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset tosin saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.