Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

Mutta eihän sitä omistusasuntoa ole mikään pakko olla heti lapsen syntyessä. Ei se ensimmäiseen ainakaan viiteen vuoteen tajua mitään siitä onko rahaa vai ei ja miten kaverit asuu. Eli on aikaa kohentaa tilannettaan, vaikkei kaikki olisikaan "valmista" lapsen syntyessä. Siis olettaen että on koulutus ja töitä kuitenkin, ihan tyhjän päälle ei tietysti kannata lasta tehdä. 

Toivottavasti päättävät pian, sitä odotellessa; sit juhlitaan ettei tarvi enää maksaa ehkäisystä

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

 

 

Tämä! Muistan lapsuudestani sen, kuinka luokallani ne lapset, jotka asuivat kerrostalossa tai rivitalossa, syntymäpäivä juhliin kutsuttiin vain lapsen parhaat pari kaverit. Osalla lapsilla siellä kerrostalo tai rivitalo asunnossa oli muutama koristeet ja rajallinen määrä varattu syötävää. 

Sitten ne luokan pari rikkaaseen perheeseen syntyneet lapset. Joka ikinen vuosi nämä vanhemmat kutsuivat koko luokan lapsensa syntymäpäivä juhliin ja itsekin aina lapsena ihmettelin sitä kuinka luokkakaverilla oli pihassa hieno auto, iso omakotitalo, koko talo koristeltu, pöydässä kaikkea naposteltavaa ja useampi kakku, leikkejä ja pelejä, sekä aina, joka vuosi vanhemmat antoivat lapsille kotiin  pieni lahjakassi. 

Lapsena jo mietin ja kuuntelin muiden lasten juttuja, ja vasta vuosia siitä myöhemmin ymmärsin, että nuo vanhemmat tuskin kutsuivat luokan lapset juhliin vain siksi, koska halusivat antaa kaikille lapsille hauskat juhlat tai eivät halunneet aiheuttaa kenellekään oman lapsen luokkakaverille pahaa mieltä. Ymmärsin, että kun ne kerrostalo tai rivitalossa asuvien lapset lähtivät juhlista, monet heistä kyselivät vanhemmilta miksi meillä ei ole sitä, miksi meillä ei ole tätä esimerkiksi oma huone vaan joutuu jakamaan sisaruksen kanssa, miksi hänellä on niin paljon leluja jne, koska kyllähän se varmasti joidenkin lasten vanhemmille tuntui kurjalta tai pahalta selittää lapselle miksi sillä luokkakaverilla on se kaikki, mutta heillä ei, koska joka vuosi juhlien jälkeen, myös omat ystäväni ihmettelivät sitä miten erilaista niiden kahden luokkakaverin elämä oli. 

Oikeastihan opintojen aikana/loppusuoralla olisi hyvä hetki hankkia lapsia, jos siis opiskelee sellaista hyvin työllistävää alaa ja puoliso samoin (tai on jo töissä). Ihan pienet lapset ei paljoa kuluta, kelan tuilla elää ihan hyvin kun on opiskelijana tottunut pieneen elintasoon. Sitten kun pääsee työelämään, ei tarvitse jäädä töistä vanhempainvapaille jne. ja lasten kasvaessa on jo työssäkäyvän elintaso. Mutta, harvat alat on enää niin työllistäviä että oikeasti voisi luottaa siihen että töitä saa, maailma on sekava ja epävarma, asunnot on niin kalliita että vaatii vuosien säästämistä saada omarahoitusosuus kasaan jos tarvitsee sen perheasunnon, ja toisaalta harva haluaa niin nuorena sitoutua, ei löydy pysyvää parisuhdetta, halutaan reissata ja halutaan parempaa elintasoa. Nuorten usko ja luottamus tulevaan on heikompaa kuin aikaisemmin ja huonommaksi vaan menee. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan opintojen aikana/loppusuoralla olisi hyvä hetki hankkia lapsia, jos siis opiskelee sellaista hyvin työllistävää alaa ja puoliso samoin (tai on jo töissä). Ihan pienet lapset ei paljoa kuluta, kelan tuilla elää ihan hyvin kun on opiskelijana tottunut pieneen elintasoon. Sitten kun pääsee työelämään, ei tarvitse jäädä töistä vanhempainvapaille jne. ja lasten kasvaessa on jo työssäkäyvän elintaso. Mutta, harvat alat on enää niin työllistäviä että oikeasti voisi luottaa siihen että töitä saa, maailma on sekava ja epävarma, asunnot on niin kalliita että vaatii vuosien säästämistä saada omarahoitusosuus kasaan jos tarvitsee sen perheasunnon, ja toisaalta harva haluaa niin nuorena sitoutua, ei löydy pysyvää parisuhdetta, halutaan reissata ja halutaan parempaa elintasoa. Nuorten usko ja luottamus tulevaan on heikompaa kuin aikaisemmin ja huonommaksi vaan menee. 

Taas joku simppeli elämänkallubesserwisserkyylä miettii pyytämättä milloin vapaaehtoisesti lapsettomankin olisi paras aika hankkia lapset (joita vela ei siis halua ja vaikka ei halua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan opintojen aikana/loppusuoralla olisi hyvä hetki hankkia lapsia, jos siis opiskelee sellaista hyvin työllistävää alaa ja puoliso samoin (tai on jo töissä). Ihan pienet lapset ei paljoa kuluta, kelan tuilla elää ihan hyvin kun on opiskelijana tottunut pieneen elintasoon. Sitten kun pääsee työelämään, ei tarvitse jäädä töistä vanhempainvapaille jne. ja lasten kasvaessa on jo työssäkäyvän elintaso. Mutta, harvat alat on enää niin työllistäviä että oikeasti voisi luottaa siihen että töitä saa, maailma on sekava ja epävarma, asunnot on niin kalliita että vaatii vuosien säästämistä saada omarahoitusosuus kasaan jos tarvitsee sen perheasunnon, ja toisaalta harva haluaa niin nuorena sitoutua, ei löydy pysyvää parisuhdetta, halutaan reissata ja halutaan parempaa elintasoa. Nuorten usko ja luottamus tulevaan on heikompaa kuin aikaisemmin ja huonommaksi vaan menee. 

Taas joku simppeli elämänkallubesserwisserkyylä miettii pyytämättä milloin vapaaehtoisesti lapsettomankin olisi paras aika hankkia lapset (joita vela ei siis halua ja vaikka ei halua).

Taas joku daiju vela joka kuvittelee kaikkien kommenttien koskevan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse jäin lapsettomaksi eikä siihen ole mitään kummempaa syytä. Ei vain löytynyt sopivaa kumppania ajoissa, kun miehet haluavat lykätä lapsen tekoa ja yksinään kaikki olisi ollut liian vaikeaa. Miksi tämä lapsien teko sysätään täysin naisille, kun varsin hyvin tiedetään, että miehetkin ovat ekana aborttia ehdottamassa, jos vahinko käy. Yksinhuoltajiakin kohdellaan kuin alinta saastaa. 

Noh, noh. Minä olin pienten lasten yksinhuoltaja 2000-luvun alussa eikä minua koskaan kohdeltu kuin "alinta saastaa". Missä minua sillä tavalla olisi kohdeltu? Töissä kävin, lapset oli päiväkodissa ja meidän elämä oli ihan mukavaa ja tavallista, vaikkei rahaa ollut ylimääräiseen. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja nykyään lapset on yliopistossa, ja muuttaneet jo pois kotoa. Elämä on ollut rikasta ja antoisaa, enkä muista ikinä saaneeni huonoa kohtelua yh-statukseni takia. 

n51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

 

 

Tämä! Muistan lapsuudestani sen, kuinka luokallani ne lapset, jotka asuivat kerrostalossa tai rivitalossa, syntymäpäivä juhliin kutsuttiin vain lapsen parhaat pari kaverit. Osalla lapsilla siellä kerrostalo tai rivitalo asunnossa oli muutama koristeet ja rajallinen määrä varattu syötävää. 

Sitten ne luokan pari rikkaaseen perheeseen syntyneet lapset. Joka ikinen vuosi nämä vanhemmat kutsuivat koko luokan lapsensa syntymäpäivä juhliin ja itsekin aina lapsena ihmettelin sitä kuinka luokkakaverilla oli pihassa hieno auto, iso omakotitalo, koko talo koristeltu, pöydässä kaik

Ei nyt käynyt selväksi että miksi nämä vanhemmat siis mielestäsi kutsui kaikki lapset, jos ei reiluuden tai juhlien järjestämisen ilon takia? Esitelläkseen leveää elämäänsä ja aiheuttaakseen kateutta? 

Yleensähän lapsijoukossa helpoimmalla pääsee se keskiverto, jolla on se keskitason  koti ja muutenkin tavallisesti kaikki. 

Joo ei toki kannata olla mitään omistusasuntoa ensin. Se on kiva maksaa 1000€ vuokraa tai yli kerrostalokolmiosta, vuokran noustessa 20-50€/vuosi ja asumistuen laskiessa saman verran. Lainaa et tule tossa tilanteessa enää saamaan, vaikka et edes olisi pienituloisin. 

 

Silloin 15 vuotta sitten kun olen itsekin lapset saanut, maailma oli vielä eri. Jos tänä päivänä tekee lapsia ilman todella vakaata, taloudellista tilannetta, niin pähkähullua touhua. Onneksi nuoret on fiksuja ja jättää lapsentekohommat myöhemmäksi tai kokonaan pois, jos ei ole edellytyksiä niistä huolehtia. Tämä yhteiskunta ei siinä ainakaan enää auta; ihan minimijutut terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen hoidetaan, mutta noissakin hävitään jo monelle muulle maalle. Suomi=pahoinvointivaltio. 

 

t. Kahden lapsen yh 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jäin lapsettomaksi eikä siihen ole mitään kummempaa syytä. Ei vain löytynyt sopivaa kumppania ajoissa, kun miehet haluavat lykätä lapsen tekoa ja yksinään kaikki olisi ollut liian vaikeaa. Miksi tämä lapsien teko sysätään täysin naisille, kun varsin hyvin tiedetään, että miehetkin ovat ekana aborttia ehdottamassa, jos vahinko käy. Yksinhuoltajiakin kohdellaan kuin alinta saastaa. 

Noh, noh. Minä olin pienten lasten yksinhuoltaja 2000-luvun alussa eikä minua koskaan kohdeltu kuin "alinta saastaa". Missä minua sillä tavalla olisi kohdeltu? Töissä kävin, lapset oli päiväkodissa ja meidän elämä oli ihan mukavaa ja tavallista, vaikkei rahaa ollut ylimääräiseen. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja nykyään lapset on yliopistossa, ja muuttaneet jo pois kotoa. Elämä on ollut rikasta ja antoisaa, enkä muista ikinä saaneeni huonoa kohtelua yh-statukseni takia. 

Joo minä tunnen kyllä useita yksinhuoltajia eikä heitä mitenkään sen huonommin nähdäkseni kohdella. Jopa uusia kumppaneita tuntuvat löytävän, ihan sellaisia kunnon miehiä, vaikka tällä palstalla väitetään ettei ole mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan opintojen aikana/loppusuoralla olisi hyvä hetki hankkia lapsia, jos siis opiskelee sellaista hyvin työllistävää alaa ja puoliso samoin (tai on jo töissä). Ihan pienet lapset ei paljoa kuluta, kelan tuilla elää ihan hyvin kun on opiskelijana tottunut pieneen elintasoon. Sitten kun pääsee työelämään, ei tarvitse jäädä töistä vanhempainvapaille jne. ja lasten kasvaessa on jo työssäkäyvän elintaso. Mutta, harvat alat on enää niin työllistäviä että oikeasti voisi luottaa siihen että töitä saa, maailma on sekava ja epävarma, asunnot on niin kalliita että vaatii vuosien säästämistä saada omarahoitusosuus kasaan jos tarvitsee sen perheasunnon, ja toisaalta harva haluaa niin nuorena sitoutua, ei löydy pysyvää parisuhdetta, halutaan reissata ja halutaan parempaa elintasoa. Nuorten usko ja luottamus tulevaan on heikompaa kuin aikaisemmin ja huonommaksi vaan menee. 

Kyllä kannattaa ensin hankkia työpaikka, koska vanhempainvapaa on ansiosidonnainen. 

Mikä uusi ilmiö tämä nyt on. Samasta aiheesta puhuttiin jo 10v sitten kun omaa esikoistani odotin, ja jo ennen sitäkin kun aiheeseen liittyvillä foorumeilla pyörin (mm täällä, silloin tämä oli vielä vauva-aiheinen). No, itse uskallettiin kyllä rikkoa tätä kaavaa ja hyvin meni, nykyään on omakotitalo ja keskiluokkainen elämä. 

Mutta, maailma on mennyt kyllä tosi paljon epävarmempaan ja sekavampaan suuntaan koko ajan, että en ihmettele että lapsentekohalut vähenee koko ajan. 

Jos haluaa lapset nuorena, kannattaa etsiä fiksu amismies! He tienaavat jo parikymppisenä ja pystyvät elättämään puolisoaan opiskelu-/ pikkulapsiaikana. Yllättävän monella amisalalla on myös hyvä palkka, esim. sähköala. Myöskään töitä eivät tuo kotiin, joten aikaa riittää lapsille ja puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

Mutta eihän sitä omistusasuntoa ole mikään pakko olla heti lapsen syntyessä. Ei se ensimmäiseen ainakaan viiteen vuoteen tajua mitään siitä onko rahaa vai ei ja miten kaverit asuu. Eli on aikaa kohentaa tilannettaan, vaikkei kaikki olisikaan "valmista" lapsen syntyessä. Siis olettaen että on koulutus ja töitä kuitenkin, ihan tyhjän päälle ei tietysti kannata lasta tehdä. 

 

Näinhän normaalit ihmiset tekeekin. Mekin ostettiin eka kaksio kun oltiin kaksin ja siihen syntyi esikoinen, sit ostettiin kolmio jnpp. Ei ollut pakko olla kartanoa ennen lapsia😃

Vierailija kirjoitti:

Aina noin on ajateltu.  Oma exäni asetti lastenteon ehdoksi valmistumisen, auton ja omakotitalon. Ei noita tarvita. Suurin osa maailman lapsista kautta aikojen on syntynyt köyhyyteen!

Ja traumatisoitunut siitä köyhyydestä. Vanhemmilla on aika paljon vähemmän resursseja huolehtia lapsen tarpeista, jos joutuu kituuttamaan rahojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

 

 

Ei ennen näin ajateltu, te olette vaan itsekkäitä! 

Mitä itsekästä on lapsettomuudessa? Ei ne tulevat lapset enää sun eläkettäsi maksele ahne paska 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa lapset nuorena, kannattaa etsiä fiksu amismies! He tienaavat jo parikymppisenä ja pystyvät elättämään puolisoaan opiskelu-/ pikkulapsiaikana. Yllättävän monella amisalalla on myös hyvä palkka, esim. sähköala. Myöskään töitä eivät tuo kotiin, joten aikaa riittää lapsille ja puolisolle.

Tai sit opiskelee itse sähköasentajaksi? Pääsee ite niille hyville palkoille. Nykypäivän miehet harvemmin oikeasti haluaa elättää. Toki poikkeuksiakin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

 

 

Tämä! Muistan lapsuudestani sen, kuinka luokallani ne lapset, jotka asuivat kerrostalossa tai rivitalossa, syntymäpäivä juhliin kutsuttiin vain lapsen parhaat pari kaverit. Osalla lapsilla siellä kerrostalo tai rivitalo asunnossa oli muutama koristeet ja rajallinen määrä varattu syötävää. 

Sitten ne luokan pari rikkaaseen perheeseen syntyneet lapset. Joka ikinen vuosi nämä vanhemmat kutsuivat koko luokan lapsensa syntymäpäivä juhliin ja itsekin aina lapsena ihmettelin sitä kuinka luokkakaverilla oli pihassa hieno auto, iso omakotitalo, koko talo koristeltu, pöydässä kaik

Tapahtuiko tää Intiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan opintojen aikana/loppusuoralla olisi hyvä hetki hankkia lapsia, jos siis opiskelee sellaista hyvin työllistävää alaa ja puoliso samoin (tai on jo töissä). Ihan pienet lapset ei paljoa kuluta, kelan tuilla elää ihan hyvin kun on opiskelijana tottunut pieneen elintasoon. Sitten kun pääsee työelämään, ei tarvitse jäädä töistä vanhempainvapaille jne. ja lasten kasvaessa on jo työssäkäyvän elintaso. Mutta, harvat alat on enää niin työllistäviä että oikeasti voisi luottaa siihen että töitä saa, maailma on sekava ja epävarma, asunnot on niin kalliita että vaatii vuosien säästämistä saada omarahoitusosuus kasaan jos tarvitsee sen perheasunnon, ja toisaalta harva haluaa niin nuorena sitoutua, ei löydy pysyvää parisuhdetta, halutaan reissata ja halutaan parempaa elintasoa. Nuorten usko ja luottamus tulevaan on heikompaa kuin aikaisemmin ja huonommaksi vaan menee. 

Kyllä kannattaa ensin hankkia työpaikka, koska vanhempainvapaa on ansiosidonnainen. 

Niin, toisaalta taas pudotus kotihoidontuella jäädessä on pienempi jos ei ole isot tulot ollutkaan. Ja asumislisät kompensoi tuota eroa, jos asuu vuokralla. Moni omassa tilavassa perheasunnossa asuva sanoo, että pakko mennä töihin lapsen ollessa ihan pieni, että saa lainat maksettua. Mutta yksilöllistä se on mikä kenellekin sopii ja toimii, tokihan sitä kuitenkin toivoisi että ne jotka lapsia toivoo (ja on niistä kykenevä huolehtimaan) niitä myös saa, eikä lapsenteko venyisi taloudellisista syistä niin pitkälle ettei enää onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan opintojen aikana/loppusuoralla olisi hyvä hetki hankkia lapsia, jos siis opiskelee sellaista hyvin työllistävää alaa ja puoliso samoin (tai on jo töissä). Ihan pienet lapset ei paljoa kuluta, kelan tuilla elää ihan hyvin kun on opiskelijana tottunut pieneen elintasoon. Sitten kun pääsee työelämään, ei tarvitse jäädä töistä vanhempainvapaille jne. ja lasten kasvaessa on jo työssäkäyvän elintaso. Mutta, harvat alat on enää niin työllistäviä että oikeasti voisi luottaa siihen että töitä saa, maailma on sekava ja epävarma, asunnot on niin kalliita että vaatii vuosien säästämistä saada omarahoitusosuus kasaan jos tarvitsee sen perheasunnon, ja toisaalta harva haluaa niin nuorena sitoutua, ei löydy pysyvää parisuhdetta, halutaan reissata ja halutaan parempaa elintasoa. Nuorten usko ja luottamus tulevaan on heikompaa kuin aikaisemmin

Niin, kunhan kumpikaan vanhemmista ei käy töissä. Asumislisä menee sen siliän tien, kun jompi kumpi saa palkkaa. Ei ollut todellakaan mitään herkkua minimillä olla (500€/kk). Ei se riittänyt mihinkään.