Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

Rajoitteet (hänen tapauksessaan "rajoitteet"?) ne on suskisusannakoskellakin.

"esim. feministien ideologisen uhon takia, monesti näillä feministeillä on itsellään kyllä lapsia, mutta silti muille kauppaavat ideologista kukkuaan etenkin nuorille. Kukkua, kuinka jokaisesta lapsettomasta naisesta tulee unelma-ammatissaan loistava, varakas ja superonnellinen, vaikka rakkaus ja perhe ovat kuitenkin niitä asioita, mitä menestyvätkin ihmiset mainitsevat aina ensimmäisenä, kun puhutaan kiitollisuudesta ja saavutuksista."

Tiedätkös mitä. Minusta tuli feministi juuri siksi, että perustin perheen (1 lapsi) ja tajusin, miten epätasa-arvoisessa asemassa olen suhteessa mieheen. 

Meidän vauva oli todella itkuinen ja olisin kaivannut tasapuolisempaa työnjakoa vauvan hoidossa, ettei arki olisi ollut niin kuormittavaa. Kaipasin töihin ja työkavereitani. Aikuisia ihmisiä, joiden kanssa jutella. Mies panosti uraansa ja teki pitkää päivää. Ymmärrän sen kyllä, minäkin olisin tehnyt niin, jos olisin voinut. Minä joustin, kun mies sai keskittyi uraansa. Yritin puhua miehelle, jos hän pitäisi osan vanhempainpäivävapaista, jotta minäkin pääsen töihin. Kituutin minimipäivärahalla, koska keikkatulojani opsikelijana ei laskettu vanhempainpäivärahan laskentaan. Meillä on omat rahat ja molemmat maksaa omat kulunsa ja 50% yhteisistä.

Mihinkään ihmisten ilmoille ei voinut lähteä, koska vauva huusi koko ajan . Ystävät kaikkosi, koska heillä ei ollut vielä lapsia. Myös se oli raskasta, kun joskus tulivat käymään, ja jouduin koko ajan kanniskelemaan itkevää vauvaa. Ei siinä tullut mistän keskustelusta yhtään mitään.

Sitten piste iin päälle: vauvan ollessa vuoden ikäinen, miehen sivusuhde paljastui. Sillä hetkellä tajusin tehneeni kaikki uhraukset mahdollistaakseni miehelle vapaan huvittelun vailla vastuuta. Mahdollisuuden edetä uralla, viihtyä naisseurassa ilman rääkyvää vauvaa, joka keskeyttää aikuisten väliset jutut. Silloin päätin, että jatkossa panostan omaan talouteeni, sillä ei ole mitään takeita siitä, että se mies on siinä maksamassa osuuttaan yhtään mistään. 

"No jos näin sitten käy, niin minkäs teet? Olen toki itsekin miettinyt, että kadunko lapsettomuutta myöhemmin, mutta kun en kertakaikkiaan koe halua perhe-elämään nyt niin pitäisikö minun sitten "varmuuden vuoksi" lisääntyä ja ottaa melko suuri riski sille, että en siitä perhe-elämästä pidä yhtään sen enempää kuin kuvittelinkaan ja koen katkeruutta menetetystä elämästä lapsettomana? Jos jossain vaiheessa koen pilanneeni oman elämäni tällä asenteella ja alan kaipaamaan niitä lapsia, niin se on minun henkilökohtainen ongelmani. Jos taas koen että pilasin elämäni sillä lapsella, niin se on hyvin paljon myös sen lapsen ongelma ja todennäköisesti myös puolisoni kärsisi siitä suuresti. Uutta ihmistä ei siis tehdä vain siksi, että ehkä tulevaisuudessa itken omia valintojani, joista nyt olen varma.

Ja jos ihan realisteja ollaan, niin ei kaikki lapset ole ihania saati sitten helppoja. Jokainen vanhempi rakastaa lastaan ainakin jossain määrin, mutta osa vain siksi että kyseessä on oma lapsi. Et voi päättää lapsen persoonallisuutta tai sitä, millainen ihminen hänestä lopulta tulee. Et voi tehdä juuri mitään, jos lapsi syntyy kehitysvammaisena tai hänellä on neuropsykiatrisia ongelmia heti pienestä pitäen. Et myöskään voi estää lastasi tekemästä virheitä ja pilaamasta omaa elämäänsä, mutta sitten jos niin käy niin se on silti pakko elää siinä vieressä."

Muuten asiaa, mutta eivät kaikki vanhemmat rakasta lastaan. On ihmisiä, jotka eivät kykene rakastamaan ylipäänsä, ketään. Se se vasta lapselle hyvää tekeekin, kun tällainen erehtyy lisääntymään.

Kaikki vanhemmat eivät myöskään todellakaan pysy lapsensa rinnalla tuli mitä tuli. Älkäämme katsoko näitä asioita ruusunpunaisten lasien läpi.

Vierailija kirjoitti:

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

njaa niin mitäs ne mahdollisuudet on. vakityö + lisähommia toiminimellä. ja siitä ehkä mahdollisuuksien puitteessa siirtyminen pelkkään yrittäjyyteen. joku remonttien teko tulee mieleen, ei hajua millä muulla vois ees jotenkin vaurastua, duunarina

Vierailija kirjoitti:

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

Ja pian heillä on jo 40-vuotiaana se tilanne, että töitä ei tarvitse enää tehdä koska omistusasunnosta tulee säännölliset tulot. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, miten ihmiset yleensä väittää. Uskon että kovin moni nelikymppinen ei ole tuollaisessa tilanteessa, että lapset muuttanut jo pois kotoa ja töitä ei tarvitse pian enää tehdä ja voi tehdä vapaa-ajalla mitä huvittaa. Mutta lapset eivät ole aina menestykselle este, se riippuu ihmisten uravalinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

njaa niin mitäs ne mahdollisuudet on. vakityö + lisähommia toiminimellä. ja siitä ehkä mahdollisuuksien puitteessa siirtyminen pelkkään yrittäjyyteen. joku remonttien teko tulee mieleen, ei hajua millä muulla vois ees jotenkin vaurastua, duunarina

Isäni rakensi 10 vuoden aikana 10 taloa, yhden vuodessa sekä kävi lisäksi palkkatöissä, rakastaa työtään ja tykkää puuhastella ja suunnitella kaikkea uutta koko ajan. Omistusasunnoilla vaurastuu.

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

Aika kaukana on sun todellisuus nykyajasta. Nykyaikaisilla rakennuamääräyksillä mikään tee-se-itse- mies ei taloa rakenna.

Jotkut tunnekylmät tai autistiset velat yms.

Esimerkiksi miehet, joilla ei ole lapsia? Ajatteletko heistä samalla tavalla, että ovat kaikki tunnekylmiä autisteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

Aika kaukana on sun todellisuus nykyajasta. Nykyaikaisilla rakennuamääräyksillä mikään tee-se-itse- mies ei taloa rakenna.

Ei hän ole ihan mikä vaan tee-se-itse mies😂 ikinä ei ole ollut rakennusmääräyksistä mitään ongelmaa. On hän kyllä varmasti keskivertoa älykkäämpi, haluaa oppii koko ajan uutta ja talon rakennus ylipäätään on suuri kiinnostuksen kohde. Sähköasentajan koulutuksen ansiosta ei tarvitse edes palkata sähköasentajaa erikseen laittamaan taloon sähköt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

njaa niin mitäs ne mahdollisuudet on. vakityö + lisähommia toiminimellä. ja siitä ehkä mahdollisuuksien puitteessa siirtyminen pelkkään yrittäjyyteen. joku remonttien teko tulee mieleen, ei hajua millä muulla vois ees jotenkin vaurastua, duunarina

Isäni rakensi 10 vuoden aikana 10 taloa, yhden vuodessa sekä kävi lisäksi palkkatöissä, rakastaa työtään ja tykkää puuhastella ja suunnitella kaikkea uutta koko ajan. Omistusasunnoilla vaurastuu.

eli rakennusala. suvussa kanssa oli tämmösiä mitkä aikanaan teki juuri rakentamalla ihan hyvää tiliä. tietty myös siihen aikaan "maan tapa" oli jättää verot usein maksamatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

njaa niin mitäs ne mahdollisuudet on. vakityö + lisähommia toiminimellä. ja siitä ehkä mahdollisuuksien puitteessa siirtyminen pelkkään yrittäjyyteen. joku remonttien teko tulee mieleen, ei hajua millä muulla vois ees jotenkin vaurastua, duunarina

Isäni rakensi 10 vuoden aikana 10 taloa, yhden vuodessa sekä kävi lisäksi palkkatöissä, rakastaa työtään ja tykkää puuhastella ja suunnitella kaikkea uutta koko ajan. Omistusasunnoilla vaurastuu.

Heh. Aika vaikeeta toi olis, jos tarvis huolehtia lapsista samalla. Äitis on mahdollistanut ton isälles osaltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa koittaa viedä lapsia välillä mummolaan hoitoon, jotta säästää päiväkodin hoitomaksuissa. 

 

Tai sitten ihan vaan sen takia, että lapset saa olla isovanhempien kanssa ja isovanhemmat lasten kanssa. Ideaalitilannehan se olisi, että lasten ei tarvitsisi mennä tarhaan, vaan voisivat olla vanhempien ja/tai isovanhempien kanssa kouluikään saakka. Ja käydä vaikka jossain kerhossa neli-viisivuotiaina. 

 

 

 

No, kahdesta lapsesta toi päiväkotimaksu voi olla 500 euroa kuukaudessa riippuen tuloista.

Mitä sitten?

En halua. Maailmassa on 8 MILJARDIA ihmistä, alkaisko jo riittää? Jos teette niin tehkää vain yksi pliis <3

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

Ja tontti ja talomateriaalit olivat ilmaisia? Töissä ei isukin tarvinnut käydä rakentaessa?

Kundit ostaa pätkällä kalliin bemarin ja asuvat kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

Aika kaukana on sun todellisuus nykyajasta. Nykyaikaisilla rakennuamääräyksillä mikään tee-se-itse- mies ei taloa rakenna.

Ei hän ole ihan mikä vaan tee-se-itse mies😂 ikinä ei ole ollut rakennusmääräyksistä mitään ongelmaa. On hän kyllä varmasti keskivertoa älykkäämpi, haluaa oppii koko ajan uutta ja talon rakennus ylipäätään on suuri kiinnostuksen kohde. Sähköasentajan koulutuksen ansiosta ei tarvitse edes palkata sähköasentajaa erikseen laittamaan taloon sähköt. 

No jospa mä tästä kanssa ryhdyn sitten talon rakennushommiin? Saa ainakin lapsien teko sitten hetken olla jäissä. 

Tarvii muuten nykyään olla tosi hyvät tulot tai pesämuna, että saa ylipäätään lainaa rakentamiseen. Lainaa ei jaeta niinkuin sillon ennen.

Vierailija kirjoitti:

En halua. Maailmassa on 8 MILJARDIA ihmistä, alkaisko jo riittää? Jos teette niin tehkää vain yksi pliis <3

Totta. Tai adoptoikaa. Hukumme paskaan. Terv. vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista? Ei kaikki ihmiset halua elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Suomessakin on ihan mahdollista vaurastua amispohjalta jos vain osaa hommansa ja on selvät tavoitteet, eikä aleta perus duunareiksi isoille firmoille. 

njaa niin mitäs ne mahdollisuudet on. vakityö + lisähommia toiminimellä. ja siitä ehkä mahdollisuuksien puitteessa siirtyminen pelkkään yrittäjyyteen. joku remonttien teko tulee mieleen, ei hajua millä muulla vois ees jotenkin vaurastua, duunarina

Isäni rakensi 10 vuoden aikana 10 taloa, yhden vuodessa sekä kävi lisäksi palkkatöissä, rakastaa työtään ja tykkää puuhastella ja suunnitella kaikkea uutta koko ajan. Omistusasunnoilla vaurastuu.

Heh. Aika vaikeeta toi olis, jos tarvis huolehtia lapsista samal

Osaltaan, mutta toisaalta silloin molemmilla oli yhtä raskas työ. Kumpikaan ei ole ikinä valittanut ja oikeastaan se oli äitini unelma olla lasten kanssa läsnä, koska omassa lapsuudessaan näin ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te lapsista rakkaina puhuvien kommenttien alapeukuttajat edes, miten vihaa tihkuvilta vaikutatte? 

Itsereflektion paikka. Mistä kaikesta se inho kumpuaa? 

Siitä, kun tätä rakkautta tuputetaan ihmiselle, joka on ilmaissut ettei halua lapsia. Kyllä minä uskon, että omat lapset on niille vanhemmilleen rakkaita. Niin pitääkin olla. Sen sijaan ärsyttää, kun itse sanoo ettei pidä lapsista ja että ei sellaista halua sen enempää kuin ostaa sitä täälläkin mainittua hevosta, niin eikö heti joku tule sitä viestiä kommentoimaan näillä rakkausviesteillä. Minä "tihkun vihaa", koska minun kommenttini sisältö näin sivuutetaan ja se nähdään mahdollisuutena päästä mainostamaan omaa täydellistä pikkulapsielämää ja ties mitä. Siitä omasta lapsesta kert

Onko sulle onnettomalle siunaantunut lapsiakin? Kirjoitteletko niillekin viestit watsappiin isolla rivivälillä kopipeistaten vanhoja viestejä? Onko lapset jo kyllästyneet tähän? Me ollaan.