Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

 

Ja tontti ja talomateriaalit olivat ilmaisia? Töissä ei isukin tarvinnut käydä rakentaessa?

Tottakai tarvitsi, teki samalla palkkatöitä. Ahkeruudella pääsee aika pitkälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

 

Ja tontti ja talomateriaalit olivat ilmaisia? Töissä ei isukin tarvinnut käydä rakentaessa?

Mäkin tiedän yhden, jolla oli työnantajan kanssa diili, että työnantaja lomautti tämän raksaukon aina siksi aikaa, kun rakensi perheelleen taas uutta taloa. Ansiosidonnainen juoksi ja mies rakensi. Sitten talo myyntiin ja takaisin palkkatöihin. 3 taloa rakensivat näin. 

Vierailija kirjoitti:

En halua. Maailmassa on 8 MILJARDIA ihmistä, alkaisko jo riittää? Jos teette niin tehkää vain yksi pliis <3

suomen väkiluku on jo jyrkässä laskussa. ei se maailman väestöongelmaa ratkaise että ne jotka ei jo lapsia hanki hankkii niitä vielä vähemmän. samalla kun jossain päin maailmaa väkiluku tuplautuu joka 20. vuos tai jotain

Vierailija kirjoitti:

Meidän vauva oli kyllä niin vaativa, ettei siinä olisi minkäännäköinen opiskelu onnistunut sivussa. Koko ajan piti kanniskella, hyssytellä, hypyytellä itkevää vauvaa. Sekä yöllä, että päivällä. Nukuttu ei koko vuonna. Vauvan kanssa ei voinut käydä edes kahvilassa tai kavereita tapaamassa, koska se huuto oli "kuin sikaa olis tapettu" (näin mies sen ilmaisi). Se huuto häiritsi muita ihmisiä niin paljon, että tuli pahoja katseita eikä se ollut itsellekään mukavaa. Ei siinä pystynyt kenenkään kanssa juttelemiseen keskittymään..

Olin ikionnellinen, kun vauva alkoi vuoden ikäisenä nukkua ja pääsin töihin aikuisten seuraan. 

Niinpä. Pahimmillaan vauva-arki on kuin olisit vankilassa. Jatkuvasti rääkyvän lapsen kanssa et voi mennä minnekään ja auta armias jos satut asumaan kerrostalossa niin naapureillakin menee hermot. Ei tuo aika kaikille ole mitään auvoista ja mielestäni on ihan ok ja täysin ymmärrettävää ettei kaikki halua lapsia ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vauvojen sylissä pitäminen ja näkeminen lisää tutkitusti niin sanottua vauvakuumetta."

Ja nyt mun pitäisi mennä siis hankiimaan itselleni vauvakuume lähentelemällä toisten vauvoja. Mutta miksi mun pitäis mennä etsimään, missä se vauvakuume piileksii?

tossa varmaan oletetaan että ihmisillä on tuttuja ja kavereita eikä ne vaan homehdu kaiket päivät sisällä jotain av-palstaa lukien

Ei vieläkään vastaa kysymykseen MIKSI pitäisi hankkia vauvakuume.

Ehkä sinäkin tykkäisit koirista ja haluaisit koiran, jos menisit viettämään niiden kanssa aikaa? Ymmärrätkö pointin...

Tässä pidetään lisäksi naisia ja erityisesti lisääntymisikäisiä nuoria naisia ihan idiootteina ja tahdottomina heittopusseina. Kuin Pa

Aika hyvin kuvasit nykynuoren. Nuoruuteen kuuluu olla mustavalkoinen mielipiteissään ja kuvitella, että se oma "mielipide" on ihan itse hankittu ja täysin ainutlaatuinen. Nyt on tärkeää olla vela ja kuvitella, että se on jotenkin hienoa. Kohta lapsenteko on taas muodissa. Silloin nämä nykyvelat on niitä katkeria mummoja, jotka ryystää laatikkoviiniä ja kuvittelee, että se elämä silloin vegaanina siellä Thaimaassa oli jotain aivan ainutlaatuista. Vaikka täsmälleen samanlaisia oman elämänsä lumihiutaleita oli kaikki paikat väärällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

 

Ja tontti ja talomateriaalit olivat ilmaisia? Töissä ei isukin tarvinnut käydä rakentaessa?

Tottakai tarvitsi, teki samalla palkkatöitä. Ahkeruudella pääsee aika pitkälle. 

 

Ajattelet siis, että ollaan laiskoja. Mä olen ainakin ollut nuoresta asti maatilahommissa mukana, sitten heti 18v palkkatöihin kesäksi, siitä suoraan opiskelemaan ja sen alan keikkatyötä opiskelujen ohessa. Valitettavasti palkat naisvaltaisella alalla oli huonoja, joten vaihdoin alaa ja opiskelin 2,5 vuodessa insinööriksi. Nyt insinöörihommissa. 

Talolaina on, siitä maksettu n. puolet (vuokraan menis ihan yhtä paljon rahaa, eikä pääomaa kertyis). Hain pankista lainaa talon rakentamista varten. Arvaas mitä? Pankki ei myöntänyt, vaikka omaisuutta on jo kertynyt tähän 30v ikään mennessä reilun 100 000€ edestä ja palkkakin mulla on 4000€/kk. Revi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hankkii tarpeeks lapsia niin vanhimmat sisarukset voi jossain vaiheessa jo nakittaa osaan hoitotyötä 😁"

 

Näinhän se toimii luontevasti isommissa perheissä. Lapset ottavat vastuuta pienemmistään ja ymmärtävät jo pienenä, mitä vastuu ja yhteen hiileen puhaltaminen tarkoittaa. Tätä on vaikea käytännössä järjestää yhden lapsen perheissä. 

Ja sitten nämä lapset ei ehkä aikuisena halua lapsia, koska kokevat että eivät saaneet elää lapsuuttaan vaan joutuivat vanhempien jatkeeksi hoitamaan sisaruksia. Tai he hankkivat vaan yhden tai kaksi lasta, jotta voivat korjata omaa lapsuuden kokemustaan ja välttää sen, että omat lapset joutuvat kokemaan heidän lapsuutensa. Vanhemmilla ei ole kuin rajallisesti aikaa, sitä ei mitenkään voi jakaa kaikille lapsille tasaisesti jos lapsia on paljon. Lapsia ei kannata hankkia ollenkaan, jos niiden tehtävä

Toisin kuin nykyään opetetaan (ja oppi on näemmä mennyt perille), ihminen ei tule onnelliseksi pyöriessään oman napansa ympärillä. Ihminen on tyytyväinen ja terve, kun saa elää isommassa yhteisössä, jossa häntä tarvitaan. Tähän ei välttämättä kelpaa nykymallin mukainen uusperhe tai joku uus kommu nistien kehittämä kommuunisysteemi. Ihmislasta suojaa parhaiten biologia, eli omat vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat. Näillä on biologinen insentiivi huolehtia jälkikasvusta mahdollisimman hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään ymmärrä, että pitäisi olla omistusasunto ennen kuin yrittää lasta saada. Helpompaahan se on jäädä vanhempainvapaille, kun ei tarvitse lainaa maksaa. Vuokralla pääsee yleensä halvemmalla (kuin maksaa lainaa ja vastiketta) ja siitä on myös helppo vaihtaa halvempaan tarvittaessa. Vuokralainen saa myös tarvittaessa asumistukea, mutta omistusasuja ei saa.

Asumme siis itse vuokra-asunnossa, toinen tekee väitöskirjaa ja toinen on määräaikaisessa työssä, mutta olemme silti yrittäneet jo pidempään saada lasta. 

Lasten ensimmäiset vuodet ovat vieläpä halvempia, sillä silloin voi lapsen ruokkia rintamaidolla, eikä myöhemminkään pieni lapsi paljoa syö. Pienelle kelpaa hyvin kirpparivaatteet, eikä tarvitse ostaa kaikenlaisia vempaimia kun vertailu muihin ei ole vielä alkanut. Maksullisia harrastuksiakaan ei vielä tarvitse.

Ehkä asiat riippuu aiemmista kokem

"Jos lainan määrä on mitoitettu oikein omiin tuloihin nähden, niin siinä tapauksessa se lainan maksu on aina parempi kuin vuokra. Perheellisten vuokra-asunnot ovat suhteettoman kalliita eikä ole lainkaan hyvä merkki, jos joutuu vaihtamaan vuokra-asunnossa halvempaan (= usein pienempään tai kauemmas palveluista) jo siinä vaiheessa, kun perhettä perustaa..."

Vauvan tai pienen/pienten lasten kanssa ei välttämättä tarvitse vielä asua perheasunnossa, vaan pienempikin käy. Myönnän, että omistusasumisen tulee yleensä lopulta halvemmaksi, mutta mitä olen itse tehnyt laskuja, niin meille tulee tällä hetkellä halvemmaksi asua tässä vuokrakaksiossa kuin ostaa oma. Vaikka muuttaisimme kantakaupungistä Helsingin lähiöön. Elämä voi olla vakaata vuokra-asunnossakin. 

Ja ymmärrän, että kaikki eivät voi imettää tai että lapsi kasvaa nopeasti, jonka takia vaatteita tarvitaan ostaa usein. Silti pienen lapsen kanssa kulut ovat vielä pienet. 

Ja vaikka nyt meillä ei olisi varaa omistusasuntoon (tai oikeastaan halua muuttaa huonompaan kuin nyt vuokralla) tai meillä ei ole vakituisia työpaikkoja, niin uskon kuitenkin, että meillä tulee jossain vaiheessa olemaan varaa ja työtilanteemme vakiintuu (olemme korkeakoulutettuja kaupungissa, jossa heille on töitä). Kaiken tämän myötä meillä on myös paremmin varaa panostaa materiaalisesti lapseemme.

Emme kärsi köyhyydestä, vaikka meillä ei ole vakituisia työpaikkoja tai omistusasuntoa. Olne ollut joskus työttömänä valmistumiseni jälkeen, mutta minulla ei jäänyt siitä mitään traumaa. En ole myöskään kärsinyt köyhyydestä opiskelijana tai missään vaiheessa elämääni, vaikka olisin ollut vähävarainen. Nytkin tuloni ovat pienet. Meillä on silti varaa lapsiin ja meillä on varaa antaa heille se, mitä he tarvitsevat. Siihen ei tarvita omistusasuntoa vauva-aikana, jos koskaan.

"Aika hyvin kuvasit nykynuoren. Nuoruuteen kuuluu olla mustavalkoinen mielipiteissään ja kuvitella, että se oma "mielipide" on ihan itse hankittu ja täysin ainutlaatuinen. Nyt on tärkeää olla vela ja kuvitella, että se on jotenkin hienoa. Kohta lapsenteko on taas muodissa. Silloin nämä nykyvelat on niitä katkeria mummoja, jotka ryystää laatikkoviiniä ja kuvittelee, että se elämä silloin vegaanina siellä Thaimaassa oli jotain aivan ainutlaatuista. Vaikka täsmälleen samanlaisia oman elämänsä lumihiutaleita oli kaikki paikat väärällään."

Minkäs ikäisenä sä teit lapsia? Nuorena, kenties?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tehdä lapsia tänne? Joka puolella toitotetaan sota on tulossa, kaikesta lejkataan, hinnat nousevat yms. 

Miksi tänne kukaan tekisi lapsia?

Rauhotu. Sotaa on toitotettu aina ja hinnat on tulleet aika reilusti alas viime vuodesta (ainakin ruuan). 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tunnekylmät tai autistiset velat yms. toki eri asia, mutta hekin saisivat tajuta, etteivät keskivertoihmiset jaa samaa kokemus- ja tunnemaailmaa. Jankjankwänkwänkwääwää...

Velat haluavat vain (elä ja anna elää -motolla) elää rauhassa omaa lapsetonta elämäänsä muita kuormittamatta

vs.

Lapselliset kiukuttelevat (haarovälipeikkojensa kanssa kilpaa) ja puuttuvat aina muiden "väärin elävien" yksityisasioihin.

Minulla ei ole lapsia, mutta tuossa tulikin syy miksi en enää juurikaan ole tekemisissä perheellistyneiden ex-kavereideni kanssa. Hyvin selväksi on tullut että heidän mielestä olen lapsettomana vähempiarvoinen ja elän muutenkin vääränlaista elämää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivät amiksen. Isä rakensi yksin oman talonsa sähköasentajana ja itseoppineena. Joskus ei tarvi mitään sen kummempaa koulutusta että saa omat unelmansa toteen.

 

Ja tontti ja talomateriaalit olivat ilmaisia? Töissä ei isukin tarvinnut käydä rakentaessa?

Tottakai tarvitsi, teki samalla palkkatöitä. Ahkeruudella pääsee aika pitkälle. 

 

Ajattelet siis, että ollaan laiskoja. Mä olen ainakin ollut nuoresta asti maatilahommissa mukana, sitten heti 18v palkkatöihin kesäksi, siitä suoraan opiskelemaan ja sen alan keikkatyötä opiskelujen ohessa. Valitettavasti palkat naisvaltaisella alalla oli huonoja, joten vaihdoin alaa ja opiskelin 2,5 vuodessa insinööriksi. Nyt insinöörihommissa. 

En ajattele että muut olisivat laiskoja, vaan että muut saattavat käyttää ahkeruuttaan ihan hukkaan, asioihin mitä ei hyödytä pitkällä tähtäimellä. 

"Ihminen on tyytyväinen ja terve, kun saa elää isommassa yhteisössä, jossa häntä tarvitaan."

Niinkuin esimerkiksi vaikkapa töissä? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tunnekylmät tai autistiset velat yms. toki eri asia, mutta hekin saisivat tajuta, etteivät keskivertoihmiset jaa samaa kokemus- ja tunnemaailmaa. Jankjankwänkwänkwääwää...

Velat haluavat vain (elä ja anna elää -motolla) elää rauhassa omaa lapsetonta elämäänsä muita kuormittamatta

vs.

Lapselliset kiukuttelevat (haarovälipeikkojensa kanssa kilpaa) ja puuttuvat aina muiden "väärin elävien" yksityisasioihin.

 

Minulla ei ole lapsia, mutta tuossa tulikin syy miksi en enää juurikaan ole tekemisissä perheellistyneiden ex-kavereideni kanssa. Hyvin selväksi on tullut että heidän mielestä olen lapsettomana vähempiarvoinen ja elän muutenkin vääränlaista elämää.  

oikeasti perheellisillä ja lapsettomilla ei taida olla ihan hirveästi yhteistä. niin täysin ne lapset muuttaa elämän

"En ajattele että muut olisivat laiskoja, vaan että muut saattavat käyttää ahkeruuttaan ihan hukkaan, asioihin mitä ei hyödytä pitkällä tähtäimellä. "

Niinkuin esimerkiksi kotiäitiyteen? 

Vierailija kirjoitti:

"Aika hyvin kuvasit nykynuoren. Nuoruuteen kuuluu olla mustavalkoinen mielipiteissään ja kuvitella, että se oma "mielipide" on ihan itse hankittu ja täysin ainutlaatuinen. Nyt on tärkeää olla vela ja kuvitella, että se on jotenkin hienoa. Kohta lapsenteko on taas muodissa. Silloin nämä nykyvelat on niitä katkeria mummoja, jotka ryystää laatikkoviiniä ja kuvittelee, että se elämä silloin vegaanina siellä Thaimaassa oli jotain aivan ainutlaatuista. Vaikka täsmälleen samanlaisia oman elämänsä lumihiutaleita oli kaikki paikat väärällään."

Minkäs ikäisenä sä teit lapsia? Nuorena, kenties?

Toisilla se mustavalkoisuus menee ohi iän myötä, toisilla ei näköjään koskaan. Tai onhan sulla vielä toivoa!

Vuokra-asujana voin vakuuttaa että tää on ihan per-C:stä lapsen kanssa. Kaupungin vuokra-asunnossa vielä menettilisi, koska vuokra olisi kohtuullinen ja jos asunnon menettäisi itsestä riippumattomista syistä (esim. remontti, vesivahinko) niin kaupunki vastaisi korvaavaan vuokra-asuntoon siirtämisestä. Mutta niitä ei vaan ole kaikille tarvitseville, joten mekin olemme yksityisten vuokranantajien armolla ja maksamme siitä järkyttävää hintaa. Jos ei muusta syystä niin usein joutuu muuttamaan parissa vuodessa kun vuokranantaja on hilannut vuokran niin ylös ettei ole enää varaa. Jokainen varmasti ymmärtää että lapsettomalle tuollainen jatkuva muutto on helpompaa kuin lapsiperheelle jonka lapsen pitäisi voida käydä lähikoulua. Jos sopivaa asuntoa ei alueelta vaan löydy, vaihtuu koulu ja kaveritkin aina asunnon mukana.

Omistuskoti ja raha tuo vakautta.

"Toisin kuin nykyään opetetaan (ja oppi on näemmä mennyt perille), ihminen ei tule onnelliseksi pyöriessään oman napansa ympärillä. Ihminen on tyytyväinen ja terve, kun saa elää isommassa yhteisössä, jossa häntä tarvitaan. Tähän ei välttämättä kelpaa nykymallin mukainen uusperhe tai joku uus kommu nistien kehittämä kommuunisysteemi. Ihmislasta suojaa parhaiten biologia, eli omat vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat. Näillä on biologinen insentiivi huolehtia jälkikasvusta mahdollisimman hyvin."

Jos nyt väkisin haluat tämän näkökulman vetää mukaan, niin sanottakoon myös että kuvaillun kaltaisia yhteisöjä ei enää juuri ole ja vika on yhteiskunnassa eikä yksilöissä. En myöskään usko, ettäkö uusperhe tai läheiset ystävät ei voisi toimia yhteisönä siinä missä verisukulaisten muodostama perhe. Yhteisöhän on vain niin hyvä, kuin siinä olevien ihmisten keskinäiset suhteet. Mikään yhteisö ei voi hyvin, jos sillä ei ole riittäviä henkisiä tai materiaalisia resursseja joista kaikki saavat osansa. Ja puhun nyt ensisijassa perheestä enkä mistään kommunistisysteemistä. Liian iso perhe tarkoittaa väistämättä vähemmän resursseja lasta kohti ja jos resursseja on alkujaankin niukasti, niin siitä ei välttämättä riitä edes yhdelle lapselle.

Biologinen insentiivi huolehtia omista jälkeläisistään on se, miten asioiden pitäisi olla. Se ei ole todellisuus, missä moni lapsi elää.

Vierailija kirjoitti:

"En ajattele että muut olisivat laiskoja, vaan että muut saattavat käyttää ahkeruuttaan ihan hukkaan, asioihin mitä ei hyödytä pitkällä tähtäimellä. "

 

Niinkuin esimerkiksi kotiäitiyteen?

Ei, vaan sellaisiin töihin jotka oikeasti pitkällä tähtäimellä tuottaa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

"esim. feministien ideologisen uhon takia, monesti näillä feministeillä on itsellään kyllä lapsia, mutta silti muille kauppaavat ideologista kukkuaan etenkin nuorille. Kukkua, kuinka jokaisesta lapsettomasta naisesta tulee unelma-ammatissaan loistava, varakas ja superonnellinen, vaikka rakkaus ja perhe ovat kuitenkin niitä asioita, mitä menestyvätkin ihmiset mainitsevat aina ensimmäisenä, kun puhutaan kiitollisuudesta ja saavutuksista."

Tiedätkös mitä. Minusta tuli feministi juuri siksi, että perustin perheen (1 lapsi) ja tajusin, miten epätasa-arvoisessa asemassa olen suhteessa mieheen. 

Meidän vauva oli todella itkuinen ja olisin kaivannut tasapuolisempaa työnjakoa vauvan hoidossa, ettei arki olisi ollut niin kuormittavaa. Kaipasin töihin ja työkavereitani. Aikuisia ihmisiä, joiden kanssa jutella. Mies panosti uraansa ja teki pitkää päivää. Ymmärrän sen kyllä, minäkin olisin tehnyt niin, jos olisin voinut. Minä joustin, kun m

Miten yllättävää, että nähtyäsi feminismin valon, miehesi ajautui toisen syliin :)