Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Parisuhde ei ole nykyään muuta kuin ilmaissiivoojan rooli naiselle. 

Ymmärrän, että naiset haluaa asua yksin.

Ei ole myöskään arvostelevia anoppeja eikä tarvitse koskaan olla omaishoitajana. 

Sitä paitsi, jos alat seurustelemaan miehen kanssa, jolla on lapsia niin sen miehen asunnot ja omaisuus menee sen miehen lapsille perinnöksi, ei sulle. 

Nainen on pelkkä ilmaissiivooja ja kokki ja kenties joutuu kuuntelemaan valittamista seksistä. 

Näihin ketjuihin tulee aina vanhempia selittämään kuinka he ovat voineet tehdä "ihan kaikkea samaa kuin lapsettomat" ja kuinka "elämä ei mitenkään muuttunut" lasten myötä. Ensinnäkin, tämä on valetta, koska jos joku elää lasten kanssa täysin samoin kuin ilman lapsia, siitähän tulee lasu ja huostaanotto. Ihan jo arkipäivän asioihin tulee valtava muutos: lapsi pitää vaikkapa ruokkia monta kertaa päivässä. Minun lapsettoman ei tarvitse ruokkia edes itseäni jos en halua. 

Toisekseen kiva, kuvitellaan että joku lapsellinen eläisi täysin samaa elämää kuin minä (mikä on mahdotonta, mutta kuvitellaan), mutta vain lapsen kanssa. Niin - se lapsi pilaa sen elämän minulle! Se on koko jutun pointti, minä en halua elää sitä arkea lapsen kanssa, matkustaa lapsen kanssa, muuttaa ulkomaille lapsen kanssa, tehdä vapaaehtoistyötä lapsen kanssa, käydä kaupassa lapsen kanssa, olla kotona lapsen kanssa jne jne. Se on aivan sama minulle mitä sinä pystyt tekemään lapsesi kanssa, kun minä en niitä halua!

Miksi tätä ei pystytä ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei nyt luoda kuvaa, että se lapsettoman elämä keski-iän jälkeen olisi jotain mielenkiintoista. Kun se nuoruus meni "matkustellessa" ja uusia kokemuksia kartuttaessa (lasten kanssa eläminenhän ei ole "kokemus" lainkaan), niin aika tyhjää se loppu on.

Se on aina yhtä kivaa kun lisääntyneet paljastavat kuinka mielikuvituksetonta ja sisällötöntä heidän elämänsä olisi ilman lapsia - eli lapset on hankittu sisällöksi ja vieläpä heiltä vaaditaan lapsenlapsiakin isovanhempia viihdyttämään. On se niin epäitsekästä ja jaloa, että!

Tiedoksesi: meidän vapaaehtoisesti lapsettomien elämä ei ole tylsää eikä tyhjää ilman lapsia, vaikka sinun olisi. Eikä se sisältö tarkoita jotain "viinilasia ystävän kanssa" vaan vain taivas on rajana. Saa myös nautiskella siellä sohvalla vaan, jos niin halua. Me kun olemme vapaat tekemään tai olemaan tekemättä, toisin kuin lisääntyneet.

Jep, "lasten kanssa eläminenhän ei ole 'kokemus' lainkaan" - me vapaaehtoisesti lapsettomat emme halua sellaista kokemusta!! Sehän se pointti on, emme halua lasten tuomaa "sisältöä" ja "kokemusta". Se on varmasti kivaa niille jotka siitä tykkäävät - me ei tykätä eikä sitä haluta. Miksi vanhempien pitää aina alentuvasti halveksua ja sääliä lapsettomia, että voi voi kun te jäätte kaikesta paitsi ja bla bla bla. Jos lisääntymisen myötä rappeutuvat aivotkin, niin ihan mielelläni jään siitä paitsi.

Pitäisikö minun muka seurustella miehen kanssa jolla on neljä lasta?

Aikuisena ne ravaa kylässä ja tuputtaa lapsenlapsia hoitoon ja miehen rahat menee lastenlasten lahjoihin ja omaisuus meneekin jo perinnöksi sen lapsille. 

En todellakaan ala omaishoitajaksi tohon komboon. 

Mielummin kudon villapaitoja vuokra-asunnossani.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te lapsista rakkaina puhuvien kommenttien alapeukuttajat edes, miten vihaa tihkuvilta vaikutatte? 

Itsereflektion paikka. Mistä kaikesta se inho kumpuaa? 

Mä vihaan ja alapeukutan jos haluan! 

Vierailija kirjoitti:

Asunnosta voi jäädä käteen myös velkaa tai se voi olla homeasunto. 

No näihin voi melko pitkälti itse vaikuttaa ottamalla asioista selvää ja varautumalla eri skenaarioihin. Asuntoa ostaessa pitää muistaa oma vastuu eikä kuvitella että yhteiskunta ottaa kopin jos jotain sattuu.

Kuntotarkastus/ isännöintitodistus/ taloyhtiön talousasiat ym tarvittavat selvitykset.

Velkaa ei pitäisi jäädä jos huomioi taloutensa tasapainon oikein, hankkii vakuutukset ja huoltaa talonsa ajallaan, tietysti myös sijainti ja muut pitää ottaa huomioon. Pitää varautua myös pitkäaikaiseen sairauteen ja kuolemaan.

Sorry, että sun vanhemmille tuli ero. 

Sun isä ei ole kauhean kiinnostava, kun deitti ilmoituksessa lukee, että sillä on neljä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnosta voi jäädä käteen myös velkaa tai se voi olla homeasunto. 

No näihin voi melko pitkälti itse vaikuttaa ottamalla asioista selvää ja varautumalla eri skenaarioihin. Asuntoa ostaessa pitää muistaa oma vastuu eikä kuvitella että yhteiskunta ottaa kopin jos jotain sattuu.

Kuntotarkastus/ isännöintitodistus/ taloyhtiön talousasiat ym tarvittavat selvitykset.

Velkaa ei pitäisi jäädä jos huomioi taloutensa tasapainon oikein, hankkii vakuutukset ja huoltaa talonsa ajallaan, tietysti myös sijainti ja muut pitää ottaa huomioon. Pitää varautua myös pitkäaikaiseen sairauteen ja kuolemaan.

Kuntotarkastukseen ei voi luottaa pelkästään. 

Vierailija kirjoitti:

Sorry, että sun vanhemmille tuli ero. 

Sun isä ei ole kauhean kiinnostava, kun deitti ilmoituksessa lukee, että sillä on neljä lasta. 

 

Eli sen on aina P. A

Ja mitään kahdenkeskistä seurustelua ei paljon ole. 

Ei kiitos.

Etsikää äitipuoli ja jouluruokien tekijä muualta. 

Voi apua mitä ongelmaisia tässäkin ketjussa on... Samoja madonlukuja spämmäävät ketjusta toiseen, siinä elämänsisältö :(

No, en kyllä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla on neljä lasta, vaikka ne lapset olisi aikuisia. Nehän ravaa kylässä joka viikonloppu ja lapset mukana. 

Nuorten pitäisi opiskella korkakoulussa saadakseen edes jotain työtä, tehdä 75-vuotiaaksi asti töitä, maksaa 25% eläkevakuutusmaksuja, hoitaa vanhemmat, ja maksaa vuokraa eläkeläisomistajille, jotka pääsivät töihin kädenpuristuksella ja eläkkeelle noin 60-vuotiaana, maksoivat 7% eläkevakuutusmaksua ja joilla oli 8 sisarusta hoitamassa vanhempia.

Ja siihen pitäisi vielä tehdä kakarat.

Jos oikeasti tälle haluttaisiin jotain tehdä, niin omaisuutta verotettaisiin 5% vuodessa ja rahat annettaisiin työikäisille ja sitä nuoremmille.

Mä en yhtään ymmärrä, että pitäisi olla omistusasunto ennen kuin yrittää lasta saada. Helpompaahan se on jäädä vanhempainvapaille, kun ei tarvitse lainaa maksaa. Vuokralla pääsee yleensä halvemmalla (kuin maksaa lainaa ja vastiketta) ja siitä on myös helppo vaihtaa halvempaan tarvittaessa. Vuokralainen saa myös tarvittaessa asumistukea, mutta omistusasuja ei saa.

Asumme siis itse vuokra-asunnossa, toinen tekee väitöskirjaa ja toinen on määräaikaisessa työssä, mutta olemme silti yrittäneet jo pidempään saada lasta. 

Lasten ensimmäiset vuodet ovat vieläpä halvempia, sillä silloin voi lapsen ruokkia rintamaidolla, eikä myöhemminkään pieni lapsi paljoa syö. Pienelle kelpaa hyvin kirpparivaatteet, eikä tarvitse ostaa kaikenlaisia vempaimia kun vertailu muihin ei ole vielä alkanut. Maksullisia harrastuksiakaan ei vielä tarvitse.

Ehkä asiat riippuu aiemmista kokemuksista. Vaikka olen elänyt yksinhuoltajaperheessä, niin silti minulla on aina ollut kaikki hyvin, eikä mitään ole puuttunut. Uskon, että asiat kyllä järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnosta voi jäädä käteen myös velkaa tai se voi olla homeasunto. 

No näihin voi melko pitkälti itse vaikuttaa ottamalla asioista selvää ja varautumalla eri skenaarioihin. Asuntoa ostaessa pitää muistaa oma vastuu eikä kuvitella että yhteiskunta ottaa kopin jos jotain sattuu.

Kuntotarkastus/ isännöintitodistus/ taloyhtiön talousasiat ym tarvittavat selvitykset.

Velkaa ei pitäisi jäädä jos huomioi taloutensa tasapainon oikein, hankkii vakuutukset ja huoltaa talonsa ajallaan, tietysti myös sijainti ja muut pitää ottaa huomioon. Pitää varautua myös pitkäaikaiseen sairauteen ja kuolemaan.

 

 

 

Kuntotarkastukseen ei voi luottaa pelkästään. 

 

En väittänytkään niin- varautua voi myös muilla tavoilla. Omistusasumista demonisoivat usein ne, joilla ei ole mitään kokemusta asunnon tai kiinteistön omistamisesta. On paljonkin asioita joilla riskejä voi pienentää, kuntotarkastus on vain yksi muiden joukossa ja sekin täytyy tehdä hyvin tarkasti ja asiantuntevasti.

Vierailija kirjoitti:

Luin tuon uutisen. Yhtä tyhjän kanssa taas tuo ja kyseinen tutkija haluaa että nuorille puhutaan enemmän lapsien teosta eli toisin sanoen kyseinen tutkija haluaa painostaa nuoria lisääntymään. Ei hyvä tää. 

Suurin lähitulevaisuuden trendi - ellei Suomeen tule sotaa - tulee pikemminkin olemaan vastentahtoinen lapsettomuus, kun ihmiset heräävät elämänsä tyhjyyteen ilman jälkikasvua. Etenkin naisten kohdallahan lisääntymisen rajat tulevat nopeasti vastaan. Vaikka feministit kuinka hehkuttavat, niin monikaan ei saa mieleistään työuraa - ja elämykset, nähtävyydet yms. kun tulee koettua ja niihin jopa kyllästyttyä. Rakkaus ja perhe ovat tärkeintä elämässä, tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Lapset saavat monet ihmiset ponnistelemaan enemmän, myös taloudellisesti - ja lapset kannattaa hankkia, ,kun vielä jaksaa vs. keski-iän väsymys ja krempat. Ja kun omat vanhemmat, sisarukset, ystävät yms. jaksavat vielä seurustella ja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Näihin ketjuihin tulee aina vanhempia selittämään kuinka he ovat voineet tehdä "ihan kaikkea samaa kuin lapsettomat" ja kuinka "elämä ei mitenkään muuttunut" lasten myötä. Ensinnäkin, tämä on valetta, koska jos joku elää lasten kanssa täysin samoin kuin ilman lapsia, siitähän tulee lasu ja huostaanotto. Ihan jo arkipäivän asioihin tulee valtava muutos: lapsi pitää vaikkapa ruokkia monta kertaa päivässä. Minun lapsettoman ei tarvitse ruokkia edes itseäni jos en halua. 

Toisekseen kiva, kuvitellaan että joku lapsellinen eläisi täysin samaa elämää kuin minä (mikä on mahdotonta, mutta kuvitellaan), mutta vain lapsen kanssa. Niin - se lapsi pilaa sen elämän minulle! Se on koko jutun pointti, minä en halua elää sitä arkea lapsen kanssa, matkustaa lapsen kanssa, muuttaa ulkomaille lapsen kanssa, tehdä vapaaehtoistyötä lapsen kanssa, käydä kaupassa lapsen kanssa, olla kotona lapsen kanssa jne jne. Se on aivan sama minulle mitä si

Minä olen 90-luvun lapsi maalta, jossa oli tuolloin ihan normi, että vanhemmat oli töissä ja lapset paineli pitkin maita ja mantuja keskenään. Pienimmät lapset sidottiin rattaisiin, jotta pysyivät paikallaan iltalypsyn ajan. 

Tänäpäivänä tuollainen ei tulisi kyseeseenkään, heti olisi lasu ja poliisi oven takana.

Meidän eskari-ikäinen otettiin kiinni kirjastontätien toimesta, kun hän oli palauttamassa kirjaa naapurissa olevaan kirjastoon (50m). Pikkukylässä, ei missään kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään ymmärrä, että pitäisi olla omistusasunto ennen kuin yrittää lasta saada. Helpompaahan se on jäädä vanhempainvapaille, kun ei tarvitse lainaa maksaa. Vuokralla pääsee yleensä halvemmalla (kuin maksaa lainaa ja vastiketta) ja siitä on myös helppo vaihtaa halvempaan tarvittaessa. Vuokralainen saa myös tarvittaessa asumistukea, mutta omistusasuja ei saa.

Asumme siis itse vuokra-asunnossa, toinen tekee väitöskirjaa ja toinen on määräaikaisessa työssä, mutta olemme silti yrittäneet jo pidempään saada lasta. 

Lasten ensimmäiset vuodet ovat vieläpä halvempia, sillä silloin voi lapsen ruokkia rintamaidolla, eikä myöhemminkään pieni lapsi paljoa syö. Pienelle kelpaa hyvin kirpparivaatteet, eikä tarvitse ostaa kaikenlaisia vempaimia kun vertailu muihin ei ole vielä alkanut. Maksullisia harrastuksiakaan ei vielä tarvitse.

Ehkä asiat riippuu aiemmista kokemuksista. Vaikka olen elänyt yksinhuoltajaperheessä, niin silti minulla on aina ollut kaikki hyvin, eikä mitään ole puuttunut. Uskon, että asiat kyllä järjestyy.

Jos lainan määrä on mitoitettu oikein omiin tuloihin nähden, niin siinä tapauksessa se lainan maksu on aina parempi kuin vuokra. Perheellisten vuokra-asunnot ovat suhteettoman kalliita eikä ole lainkaan hyvä merkki, jos joutuu vaihtamaan vuokra-asunnossa halvempaan (= usein pienempään tai kauemmas palveluista) jo siinä vaiheessa, kun perhettä perustaa.

Kaikki eivät voi imettää ensimmäisiä vuosia. Jos maitoa ei tule niin sitä ei tule. Pieni lapsi ei ehkä syö paljon, mutta rahaa menee vaippoihin ja muuhun välttämättömään. Kirpparivaatteetkaan ei ole ilmaisia, vaikka ovat halpoja, ja niitä pitää ostaa koko ajan uusia kun lapsi kasvaa. Minusta perheellistymiseen ei pidä lähteä ajatuksella, että ensimmäiset vuodet ovat halpoja joten nykyisessä tilanteessa siihen on varaa. Se lapsi kasvaa ja kulut myös, mutta jos ei olisi heti varaa ylläpitää vaikka sitä päiväkoti-ikäistä, niin voiko olettaa että parin vuoden päästä sitten siihen pystyy?

Usko siihen, että asiat vaan järjestyy on itselläni koko ajan enemmän koetuksella sitä mukaa, kun tulee uusia kurjistuksia ja työttömyys kasvaa. Ja ei, tämä ei edes koske itseäni suoraan, olen töissä käyvä ihminen enkä saa tukia, mutta katson silti tilannetta kauhuissani. Omistusasunto ei tietenkään ole mikään pakollinen hankinta ennen sitä lasta, mutta todellakin pidän järkevänä että perheen perustamista ajattelevat loisivat ensin jonkilaisen vakaan taloudellisen perustan, mille sitten on sen lapsenkin hyvä syntyä. Oma asunto on yksi vakauden ja pysyvyyden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyjen ammattien miehet pettää. 

Ne löytää jopa omalta työpaikalta uuden naisen ja sitten olet itse köyhyyteen tuomittu. 

 

 

Ja muilla naisilla on myös luottamus mennyt.

Ei lapsia noiden kanssa eikä kyllä myöhemminkään seurustelusuhdetta. Ne on nainut puoli kaupunkia, kuka sellaisen miehen haluaa. 

Jep, tämä myös. Apinalaumahenkinen ristiin siittäminen, lasten rahalla omistelu sekä äidin hoivan mitätöinti ja äitiysväkivalta rehottavat tässä maassa todella rajusti nimenomaan "heikossa asemassa" olevien perheissä, siis niiden jotka eivät ole kiinnostuneita tuhoamaan puolisoidensa ja lastensa elämiä petoksilla, lakimiehillä, lasuilla ja muulla pahuudella. Katsokaa nyt hyvä ihme tilastoja ja miettikää mikä menee pieleen. Sitten nuo yh

Tämä. Yritän nykyään ajatella, kuin mies. Minulla on oikeus haluta hyväpalkkaiseen työhön. Minulla on oikeus luoda uraa. Minä saan haluta ja arvostaa sellaisia asioita, mitä miehetkin arvostavat. Viittaan kintaalla syyllistävät ja arvostelevat kommentit, koska jos olisin mies, niitä ei tulisi. 

En tiiä, mun omat vanhemmat sai minut 20-vuotiana, mutta molemmilla oli jo vakityö, iso omakotitalo, eikä kyse ollut mistään perinnöistä. Tehkööt ihmiset mitä haluaa, mutta nuori ikä ei vaikuta aina lapsen lähtökohtiin, vaan jos haluaa lapsen nuorena ja tekee valtavasti töitä sen eteen että lapsi saa hyvän elämän ei siinä ole mitään vikaa. Se oli heidän unelmansa. Ihan keskiluokkaisen lapsuuden sain elää ja vanhempani olivat kyllä huomattavasti kypsempiä ikäisekseen ja kasvattivat minut hyvin. Nyt 20-vuotiaana he ovat 40-vuotiaita ja saavat elää rentoa elämää vielä monta vuosikymmentä, kun lapset on muuttaneet pois kotoa. Lisäksi 10 omistusasuntoa kerääntynyt, vaikka lapset oli hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te lapsista rakkaina puhuvien kommenttien alapeukuttajat edes, miten vihaa tihkuvilta vaikutatte? 

Itsereflektion paikka. Mistä kaikesta se inho kumpuaa? 

 

Mä vihaan ja alapeukutan jos haluan! 

 

Varsinainen esimerkki. Lapsistas kasvaa varmasti muut huomioon ottavia mallikansalaisia...