Opettaja uhkailee lasta wilma-merkinnöillä
1lk koululainen on useampaan otteeseen kertonut, että opettaja uhkailee häntä punaisilla merkinnöillä. Opettaja on siis sanonut että jos lapsi ei saa tunnilla tehtäviä tehtyä, hän laittaa kotiin tiedoksi punaisen wilma-merkinnän. Opettajan uhkauksen jälkeen lapsi tekee tehtävät ja saakin usein lopulta vihreän merkinnän.
Lapsellani on pulmaa keskittymisessä (ei vielä diagnoosia) ja tällainen uhkailu tuntuu ikävältä. Eikö lasta pitäisi tukea muilla keinoilla?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Eli kakara tottelee kun kevyesti "uhkailee". Ei hänellä siis todellakaan ole mitään oikeaa keskittymishäiriötä. Todennäköisesti sinä vain et pidä hänelle mitään kuria. Kakarastasi kasvaa ongelmatapaus ja siitä sinä tietenkin syytät yhteiskuntaa, vaikka syyllinen olet oikeasti sinä.
Lapsi on oppinut kotoa ettei tarvi totella eikä tule seurausta. Tekee niin muualla myös ja kas diagnoosia etsitään.
Nyky koti ja koulu ei enää vaadi. Rima on laitettu niin alas, ja silti lapset sen alittaa. Vaatimustasoa on nostettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää että armeijassa ei uhkailla millään ei ole käynyt armeijaa. Siellä juurikin uhkaillaan punnertamisella, kasarmin ympäri juoksuttamisella, poistumiskiellolla, oikeusjutuilla (niskurointi esimiestä vastaan -lakipykälä jne) ja monella muulla asialla. Kuria ei voi olla ilman, että tottelemattomuudella on seurauksensa.
Joo kyllähän siellä seurauksia on, mutta uhkailu ei ole siellä mikään opetuskeino nykyään. Olen käynyt armeijan, olin vuoden ja kotiuduin vänrikkinä, ja koskaan ei tarvinnut uhkailla alaisia vaan asiallisuus riitti. Toki en ollut varusmiehenäkään johtamassa sitä huonointa pakotettua ainesta.
Armeijassa kerrotaan etukäteen mitä perseilystä seuraa ja sen jälkeen sillä ei kiristetä.
Pieniä lapsia pitää muistutta
Luuletko, että opettajalla on aikaa aloittaa tehtäviä jokaisen rajoja koettelevan oppilaan kanssa? Luokanopettajalla on oppitunnilla laskennallisesti yksi minuutti käytettävissä oppilaan henkilökohtaiseen ohjaamiseen. Jos luokassa on useampia enemmän tukea tarvitsevia oppilaita niin se minuutti lähtee toisilta oppilailta pois. Opettaja käyttää aikansa niihin, joilla on oppimisen kanssa vaikeuksia, ei niihin, jotka osaavat ja pystyvät, mutta eivät halua aloittaa työskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä omalla lapsellani oli opettajana itseensä tyytyväinen m*lkku. Ilmoitasin kylmöästi, että tästä lähiren en tule Wilmaa avaamaan kertaakaan. Enkä avannut.
Lapsi kävi koulunsa aivan normaalisti loppuun.
Lapset olivat koulussa, kun Wilma myytiin Visma -konsernille. Ilmoitin, että en ole missään tekemisessä ko. yhtiön kanssa. Siihen loppui yhteydenpidot. Lapset kävivät koulunsa normaalisti loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kakara tottelee kun kevyesti "uhkailee". Ei hänellä siis todellakaan ole mitään oikeaa keskittymishäiriötä. Todennäköisesti sinä vain et pidä hänelle mitään kuria. Kakarastasi kasvaa ongelmatapaus ja siitä sinä tietenkin syytät yhteiskuntaa, vaikka syyllinen olet oikeasti sinä.
Lapsi on oppinut kotoa ettei tarvi totella eikä tule seurausta. Tekee niin muualla myös ja kas diagnoosia etsitään.
Nyky koti ja koulu ei enää vaadi. Rima on laitettu niin alas, ja silti lapset sen alittaa. Vaatimustasoa on nostettava.
Tämä käy minulle, mutta sitten pitää nostaa vaatimustasoa myös opettajien suhteen. Ne on ihan samaa ikäluokkaa kuin ne perseestä olevat vanhemmat, ja niissä voi ihan yhtä hyvin olla vikaa. Ei se opettajankoulutus tee ihmisestä mystisesti parempaa.
Ennen oli enemmän opettajia jotka pärjäsi vaikka mille ongelmaperheistä oleville teineille myös väkivallattomin keinoin. Kyllä, silloin oli myös osaamattomia opettajia. Osaamattomuus on vain nyt korvautunut toisenlaisella osaamattomuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää että armeijassa ei uhkailla millään ei ole käynyt armeijaa. Siellä juurikin uhkaillaan punnertamisella, kasarmin ympäri juoksuttamisella, poistumiskiellolla, oikeusjutuilla (niskurointi esimiestä vastaan -lakipykälä jne) ja monella muulla asialla. Kuria ei voi olla ilman, että tottelemattomuudella on seurauksensa.
Joo kyllähän siellä seurauksia on, mutta uhkailu ei ole siellä mikään opetuskeino nykyään. Olen käynyt armeijan, olin vuoden ja kotiuduin vänrikkinä, ja koskaan ei tarvinnut uhkailla alaisia vaan asiallisuus riitti. Toki en ollut varusmiehenäkään johtamassa sitä huonointa pakotettua ainesta.
Armeijassa kerrotaan etukäteen mitä perseilystä seuraa ja sen jälkeen sillä ei kiristetä.
Luuletko, että opettajalla on aikaa aloittaa tehtäviä jokaisen rajoja koettelevan oppilaan kanssa? Luokanopettajalla on oppitunnilla laskennallisesti yksi minuutti käytettävissä oppilaan henkilökohtaiseen ohjaamiseen. Jos luokassa on useampia enemmän tukea tarvitsevia oppilaita niin se minuutti lähtee toisilta oppilailta pois. Opettaja käyttää aikansa niihin, joilla on oppimisen kanssa vaikeuksia, ei niihin, jotka osaavat ja pystyvät, mutta eivät halua aloittaa työskentelyä.
Kuten sanoin, puhun kokemuksesta. Jos koko luokka kokeilee rajojaan, opettaja on jo epäonnistunut luottamuksen rakentamisessa. Aloittamisen vaikeus on myös vaikeus, johon on parempia keinoja.
Ja kun homman saa toimimaan, ei tuota tarvitse tehdä joka hiton tunnilla vaan siinä opetetaan lapsi asteittain aloittamaan itse. Taas puhuu kokemus.
Kun ei haluta uhkailla lapsia niin sen seurauksena joka viidennellä lapsella on adhd-diagnoosi ja vähintään toisella mokomalla adhd-epäily.
Parin jo aikuisen lapsen vanhempana tiedän sen, että lasten määreet asioissa ovat lasten määreitä ja heillä menee vielä alakoulussa tunnit ja päivät sekaisin. Opettaja on saattanut sanoa jostakin asiasta pari kertaa, mutta lapsen mielestä sitä on tapahtunut usein. Jos ap on järkevä niin sanoo lapselleen, että alappas sitten tekemään niitä tehtäviä niin opettaja antaa positiivista palautetta.
Siis mikä on ongelma? Ikivanha lasten kasvatuskeino on tuo uhkailukin. Sitä paitsi mikä tässä on ongelma, koska lapsesi saa sitten tehtyä ne tehtävät? Eikö lopputulos ole hyvä ja uhkailu paikallaan, koska kykenee kuitenkin suoriutumaan annetusta jutusta. Eri asia, jos kyse olisi lapsesta, joka ei pysty ja sitten uhkaillaan koko ajan päälle.
Kyllä minunkin lapseni kertoi pienempänä ja vieläkin yläkouluiässä, että meinasi saada merkinnän yms. Mutta oli sitten hiljaa, kun ope sanoi, että seuraavasta tulee yms. En ymmärrä, miten tämä olisi ongelma. Hyvä, että lapsi tottelee sentään opettajaa sitten siinä vaiheessa ja me olemme riittävän pelottavia vanhempia, kun tietää kotona joutuvansa selvitykseen, jos tulee huonoja merkintöjä koulusta. Nyt ysiluokalla ja käytösnumero 9. Ei täydellinen poika, mutta mukava, aktiivinen ja osaa yläkoulussakin lopettaa heti höpötyksen, kun näkee opettajan ärsytyskäyrän nousevan.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei haluta uhkailla lapsia niin sen seurauksena joka viidennellä lapsella on adhd-diagnoosi ja vähintään toisella mokomalla adhd-epäily.
Ja sitten ne on autisteja, kun ovat tottuneet, ettei mitään epämiellyttävää tarvitse tehdä ja saa valikoida. Sitten siitä tulee peli, että lapsi kieltäytyy siitä ja tästä, ja ahdistuu ja kiukuttelee. Sen sijaan, että kakara laitettaisiin kuriin, niin teini-iässä aletaan etsiä dg:tä ja sehän on autismin kirjo. Siitähän se tulee. Todellisuudessa tuollainen lievä autisti on yhtä kuin rajatta kasvatettu, omaehtoinen kiukuttelija monesti. Tottakai toiset on itsepäisempiä kuin toiset. Kurin puutetta valtaosalla silti.
Vierailija kirjoitti:
Oppilaan velvollisuus on toimia koulun sääntöjen ja ohjeiden mukaan.
No jos on nynny niin ehkä nyt sitten. Mä sanoin samassa tilanteessa yläasteella ollessani opettajille, että siinähän laittavat. Välillä laittoivat välillä eivät, mutta paskaakaan en välittänyt, ja tein sen, mikä omasta mielestäni oli oikein
Entä jos muita keinoja on yritetty, mutta eivät ole auttaneet? Onko syyn ja seurauksen kertominen uhkailua? Onko? Ihanko oikeasti?
Mun mielestä on hyvä, että lapsen perseily ja tekemättä jättämiset raportoidaan myös mulle. Lapsihan ei niistä kerro minulle. En pysty käsitellä lapsen kanssa epäkohtia, joista en tiedä. Toki ne positiiviset tuntimerkinnät ovat mukavampia kuin ne muut.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos muita keinoja on yritetty, mutta eivät ole auttaneet? Onko syyn ja seurauksen kertominen uhkailua? Onko? Ihanko oikeasti?
Mun mielestä on hyvä, että lapsen perseily ja tekemättä jättämiset raportoidaan myös mulle. Lapsihan ei niistä kerro minulle. En pysty käsitellä lapsen kanssa epäkohtia, joista en tiedä. Toki ne positiiviset tuntimerkinnät ovat mukavampia kuin ne muut.
Jos muita keinoja on kokeiltu eivätkä toimi, se on jo syy merkinnälle. Siksi "seurauksien kertomiseen" ei pitäisi päätyä usein. Korkeintaan kerran tai pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hidastelu on tahallista niin sitten se harjoittelu on käytännössä rangaistus.
Ei, kyllä sillä on koulutuksellinen tarkoitus. Ja se oikeasti toimii - kun ihminen laitetaan tekemään jotain tietyllä tavalla uudelleen ja uudelleen, sillä käy enää hyvin harvoin mielessä poiketa viivyttelemällä tahallaan.
Nämä on niitä juttuja joita nykyopet ei osaa. Jos joku ei suju, sitä harjoitellaan sitten asteittain muun tekemisen lomassa ja tämä taas tukee sitä muuta vuorovaikutusta.
Jos vastustus on tarpeeksi kovaa niin ei se auta vaikka asiaan pyrkisi luomaan rutiinia ja vaikka olisi sosiaalinen paine. Tämä korostuu erityisesti lapsilla joilla on tapana voimakkaasti vastustaa aika mitättömiäkin asioita.
Ihania nämä "ikinä en ole wilmaa avannut enkä avaa!". Mahtava asenne! On ärsyttävä järjestelmä, mutta kyllä mua ainakin kiinnostaa yhteistyö koulun kanssa, mun lapsen parhaaksi. En ole saanut yhtään turhaa viestiä saanut.
Provo. Ei 1lk oppilailla ole noita merkintöjä missään koulussa. Onko luokassa joku sijainen jolle annettu wilma- tunnukset. Onko erityisen vilkas ja tottelematon?
Montako vuotta lapsella on ollut älypuhelin?
Jaa. Meil ope laittaa vaan punasii, ei mitään hyvii koska on niin vanha et haluaa vaan ne huonot laittaa. Musta laitonta sekin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hidastelu on tahallista niin sitten se harjoittelu on käytännössä rangaistus.
Ei, kyllä sillä on koulutuksellinen tarkoitus. Ja se oikeasti toimii - kun ihminen laitetaan tekemään jotain tietyllä tavalla uudelleen ja uudelleen, sillä käy enää hyvin harvoin mielessä poiketa viivyttelemällä tahallaan.
Nämä on niitä juttuja joita nykyopet ei osaa. Jos joku ei suju, sitä harjoitellaan sitten asteittain muun tekemisen lomassa ja tämä taas tukee sitä muuta vuorovaikutusta.
Jos vastustus on tarpeeksi kovaa niin ei se auta vaikka asiaan pyrkisi luomaan rutiinia ja vaikka olisi sosiaalinen paine. Tämä korostuu erityisesti lapsilla joilla on tapana voimakkaasti vastustaa aika mitättömiäkin asioita.
No siihen ei sitten varmasti auta enää se uhkailukaan. Siihen auttaa vain jos saat luottamuksen siihen oppilaaseen. Se ei missään nimessä tarkoita kurittomuutta, silloin pitää olla tarpeeksi vahva aikuinen.
Sanon suoraan että esimerkiksi vähän heikommista yh-perheistä tulevien isättömien poikien kohdalla se miesopettaja saattaa olla oikeasti ainoa ratkaisu, jolla saadaan homma rullaamaan. Ei kaikki opettajat osaa opettaa kaikkia lapsia, eikä tarvitsisikaan. Opettajien henkilölohtaisia vahvuuksia pitäisi painottaa enemmän.
Tuo Wilma hommakin on ihan naurettavaa, kun ihan normaali koulutehtävistä annetaan positiivisia merkintöjä. Kun Wilma on tyhjä on kaikki sujuu. Kun siellä on vihreää niin on tapahtunut erityisen hyvää. Punainen huonoa. Älkää opettajat laittako niitä merkintöjä ihan tavallisesta koulutyöstä vai onko luppoaikaa niin paljon kirjoitteluun? Teidänhän täytyy ne merkinnät laittaa sitten ihan jokaiselle oppilaalle, joka työskentelee.