Olen aloittanut elämäntapamuutoksen ja se häiritsee läheisiäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm, älä yritä asettua muiden yläpuolelle.

Näissä on melkein aina kyse siitä, että se toinen kokee alemmuuden tunnetta ja suuttuu siksi. Ei siitä, että muutosta tekevä tuputtaisi paremmuuttaan toiselle.

Luulen, että asia tosiaan on näin. Itse en kerro muille tai tuputa elämäntapamuutostani, mutta tottakai painonpudotuksen näkee päälle päin. Osa kommentoi ja kyselee, että mitä olen tehnyt, mutta hassua on ollut se, että osa alkaa selittelemään minulle, että heillä pitäisi tehdä itselläkin elämäntapamuutos ja selittävät syitä sille. Ihan kuin jotenkin tuomitsisin tai ajattelisin yhtään mitään muiden tavasta elää. Ja varsinkin kun tiedostan todella hyvin, että elämäntapamuutos ei ole helppo eikä sitä voi monestikaan vaan päättää. 

Yhden kerran olen ollut tilanteessa, jossa paikan "emäntä" on loukkaantunut oikeasti siitä, että en jaksanut syödä enempää. Ja hän siis sen todellakin toi esille. Siinä sitten yritin syödä ja maha oli todella kipeä, ettei vaan toiselle tulisi paha mieli 😅

Ilmiö on ihan todellinen ja olen siihen usein törmännyt. Itse en juurikaan juo alkoholia ja tutut ihmiset ovat siihen tottuneet mutta olen huomannut sivusta miten monille jotka yrittävät vähentää juomista silti yritetään tuputtaa viinaa.

Välillä tuntuu jopa tosi loukkaavalta miten ajattelemattomasti läheiset ja kaverit yrittävät kampittaa ylipainon tai juomisongelman kanssa kamppailevaa ihmistä joka yrittää korjata elintapojaan.

Luulen että se on juuri tuo tarve rikoskumppanille. Ja ehkä kuvitellaan että ollaan tosi reiluja kun yritetään saada kaveri mukaan nauttimaan herkuista tai humalasta miettimättä mitä siitä hänelle seuraa pitkällä tähtäimellä. Voi olla että pohjalla on myös tuota asennetta että luuletkos olevasi meitä parempi häh. Vaikka lihavalla kieltäytyjällä voi olla viimeinen hetki välttää pian puhkeava diabetes kun taas sillä hoikemmalla herkuttelijalla ei välttämättä ole ongelmaa asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs sen Alkon tuputtaminen jos ei halua juoda niin pidetään outona kaverini melkein kaikki suurkuluttajia ottavat melkein joka päivä.129

Tämäkin on totta. En ole absolutisti, mutta käytän harvakseltaan alkoholia. Vuosikausia sitä tuputettiin ja ihmeteltiin. Nykyään ihmetellään ääneen, jos otankin alkoholia. 

Dulle on vsrmaan kerääntynyt ympärille heruttelijoita, kuten itsekin olit. Mä en oo koskaan dyönyt karkkeja tsi juonut limsaa jne eikä kukaan niitä mulle tuputakaan. 

Tuttua. Ja ärsyttävää. Itse olen normaalipainoinen ja liikunnallinen. Mutta syyspuolella tuli syötyä miten sattuu. Juotua paljon kahveja makusiirapilla. Leivoksia ja muita herkkuja muka joulun piikkiin jo lokakuusta lähtien. Ja se näkyi ja tuntui. Ruoansulatus meni sekaisin. Iho meni hirveään kuntoon. Väsytti ja ahdisti. Niveliin sattui. Puhumattakaan siitä, että kroppa turposi parissa kuukaudessa ja vaatteet alkoi kiristää. Pissatti ihan koko ajan. 

Vuoden alusta otin herkuttoman linjan. Päätin puuttua ennen kuin on liian vaikeaa päästä eroon kaikista noista vaivoista. Ja apua miten ihmiset ovat suhtautuneet. Aika raskasta kuunnella jatkuvasti sitä: Mutta ethän sä ole lihava. Sä liikut niin paljon, että ei sussa mikään näy. Etkö sä nyt yhden palan voi ottaa? Onko sulla syömishäiriö? Ei puhettakaan, että kukaan tukisi. Eikä auta, että kertoo motiivin olevan terveydelliset syyt eikä ulkonäkö. Lähestyn neljänkymppiä. En ole mikään nuori, mutta en niin vanhakaan, että haluaisin alkaa keräämään itselleni kokoelmaa eri vaivoista, jotka voin välttää vain syömällä fiksummin.

Ap käytä järkeäsi, niin tuosta asiasta ei koskaan keskustella 

Ystävätkään eivät aina sulata jos laihtuu. Itsekin olen saanut piikittelyä, jonka takana kateus. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö on ihan todellinen ja olen siihen usein törmännyt. Itse en juurikaan juo alkoholia ja tutut ihmiset ovat siihen tottuneet mutta olen huomannut sivusta miten monille jotka yrittävät vähentää juomista silti yritetään tuputtaa viinaa.

Välillä tuntuu jopa tosi loukkaavalta miten ajattelemattomasti läheiset ja kaverit yrittävät kampittaa ylipainon tai juomisongelman kanssa kamppailevaa ihmistä joka yrittää korjata elintapojaan.

Luulen että se on juuri tuo tarve rikoskumppanille. Ja ehkä kuvitellaan että ollaan tosi reiluja kun yritetään saada kaveri mukaan nauttimaan herkuista tai humalasta miettimättä mitä siitä hänelle seuraa pitkällä tähtäimellä. Voi olla että pohjalla on myös tuota asennetta että luuletkos olevasi meitä parempi häh. Vaikka lihavalla kieltäytyjällä voi olla viimeinen hetki välttää pian puhkeava diabetes kun taas sillä hoikemmalla herkuttelijalla ei välttämättä ole ongelmaa asian kanssa. 

 

Olen hoikka, mutta sukurasitteen vuoksi on pakko korjata elintapoja, koska diabetes puhkeaa muuten ihan kohta. Sitä onkin kiva selittää muille. Not.

En itse saa sellaista kuvaa, että AP edes olisi asiaa mitenkään "hehkuttanut". Hän on vain sanonut, että hänelle riittää muutama pala suklaata. Herkut myös mahtuvat ruokavalioon: kohtuudella. Kaikki ei pysty syömään edes pientä levyllistä

Muille tulee herkästi olo, että paheksut heidän valintojaan ja ajattelet nyt olevasi jotenkin parempi kuin he. Kun lopetin itse alkoholin käyttämisen mutta tapasin edelleen ystäviäni samaan tapaan kuin ennenkin, sain useammankin purkauksen että nytkö olen muka niin paljon heitä parempi, vaikka kieltäydyin vain kohteliaasti juomista ja viihdyin mielestäni aivan yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Tuttua on eikä tarvitse olla edes keskellä elämäntapamuutosta vaan normaalipainoisuus riittää, ainakin näin keski-iässä. Mulle ei makea maistu ja joka ikinen kerta on sitä silmien pyörittelyä kun en ota kakkua, pullaa, piirakkaa, mokkapalaa, leivonnaista tai mitä näitä oli.

Ylipainoisten ystävien kanssa en enää edes viitsi mennä ravintolaan syömään kun en jaksa kuunnella sitä kommentointia. Miks et ota alkuruokaa? Ai sä vaihdat ne kermaperunat kasviksiin? Kai me kaikki otetaan jälkiruoka? jne.

Vierailija kirjoitti:

Ystävätkään eivät aina sulata jos laihtuu. Itsekin olen saanut piikittelyä, jonka takana kateus. 

Kateus kateus.

Vierailija kirjoitti:

Ystävätkään eivät aina sulata jos laihtuu. Itsekin olen saanut piikittelyä, jonka takana kateus. 

Ovatko nämä ihmiset todellakin "ystäviä"?

Miettikääpä sitä. Kunnon ystävä toivoo toiselle aina hyvää ja on iloinen tämän puolesta, jos tämä onnistuu siirtymään terveellisempään ruokavalioon. 

Aivan käsittämätöntä, ettei oikealle ystävälle voi kertoa pitävänsä huolta terveydestään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on eikä tarvitse olla edes keskellä elämäntapamuutosta vaan normaalipainoisuus riittää, ainakin näin keski-iässä. Mulle ei makea maistu ja joka ikinen kerta on sitä silmien pyörittelyä kun en ota kakkua, pullaa, piirakkaa, mokkapalaa, leivonnaista tai mitä näitä oli.

Ylipainoisten ystävien kanssa en enää edes viitsi mennä ravintolaan syömään kun en jaksa kuunnella sitä kommentointia. Miks et ota alkuruokaa? Ai sä vaihdat ne kermaperunat kasviksiin? Kai me kaikki otetaan jälkiruoka? jne.

Tuo on kyllä outoa, että kai me kaikki otetaan jälkiruoka. Sitä kuulee niin paljon. Olen lihava, mutta en silti pysty syömään paljoa kerralla, joten jossain ravintolassa jälkiruoka ei vaan millään onnistu. Ei sen puoleen, en kyllä pidä kakuistakaan. Silti aina valtavasti ihmettelyä miksi en syö paljoa kerralla.

Joku on taas päättänyt sunnuntaidarrassa lopettaa herkuttelun ja nyt ollaan niin zeniä 😂

Voi sitä mielipahan määrää kun alkais näille tuputtajille sanoa että kannattaakohan sun tota nyt syödä :D