Saavatko peruskoulua käyvät lapsesi liian hyviä numeroita? Minun saavat...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo pitkään ihmetellyt, mitä siellä alakouluissa tapahtuu. Oppilailla on seiskalle tultaessa hyvät arvosanat ja joka vuosi entistä heikommat taidot.

Nykyään on ihan tavallista, että oppilas ei pysty kirjoittamaan yhtään kokonaista virkettä täysin oikein. Isot alkukirjaimet ja pisteet olivat ennen itsestäänselvyys, mutta eivät enää. Romaanin lukeminen on suurelle osalle mahdotonta, tai ainakaan luetusta ei ymmärretä juuri mitään. Jo muutaman sivun mittaisen tekstin antaminen luettavaksi tunnilla aiheuttaa tuskan ulahduksia. Lukunopeus on romahtanut. Teinit eivät enää ymmärrä normaaleja sanoja kuten valaistus, rahista, pohje, katkelma jne. Verbin taivuttaminen mallin avullakaan ei onnistu. Oppilaan mielestä "me ei lukenut" on ihan ok.

No, meidän koulussa arvosanat sitten laskevat, mutta tiedän, että on yläkouluja, joissa näin ei käy. Osasyy on huoltajat, jotka eivät tyydy alle kasiin. On myös kouluja, joissa esimies vaa

Lapseni kävi juuri tuollaisen alakoulun, jossa oikeinkirjoitussäännöistä ei piitattu. Ne opetettiin, mutta sen jälkeen sai kirjoittaa miten halusi. Poikani kirjoitti yläkouluun mennessään ilman mitään välimerkkejä tai isoja alkukirjaimia. Kyyti oli kylmää ja punakynä viuhui - onneksi, sillä lapseni oppi kirjoittamaan. Tietysti joku voi kysyä miksi en itse vaatinut lapseltani enemmän. Puhuin asiasta monta kertaa, mutta kun opettaja ei vaadi, niin sitten ei vaadi. Muuten opettaja oli tosi mukava, ja kaiketi koulun toivekin on, että annetaan opettajan olla auktoriteetti. Mutta aikamoinen karhunpalvelushan tuollainen on.

Muutenkin sanoisin, että esim. läksyjä tuli alakoulussa tosi vähän. Kielistä niitä tuli ja niinpä nämä opettajat olivat yleisesti niitä inhotuimpia. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välillä saivat mutta sitten välillä oli joitain ihan täysin käsittämättömiä tapauksia jossa todella kovasta työstä sai ihan naurettavan numeron. Pahin oli kun yläkoulun äidinkielen tunnille piti lukea romaani ja tehdä siitä esittely. Lapseni luki aikuisilla tarkoitetun klassisen romaanitrilogian jossa varmaan tuhat sivua ja teki siitä monisivuisen esittelyn. Opettaja antoi kasin.

Eli siis hajontaa oli ihan liikaa. Välillä aivan mitätön yritys antoi ysin tai kympin ja joskus valtava työ kasin.

No mutta eihän pelkkä työn määrä itsessään tarkoita automaattisesti sen olevan hyvä. Aivan hyvin voit kirjoittaa esseetä päiväkausia, mutta se voi silti olla sata sivua vaikeaselkoista tajunnanvirtaa.

Kun yläkouluikäiset pojat eivät yleensä lue vapaaehtoisesti edes kymmentä sivua niin tuhannen sivun innokkaasta läpi kahlaamisesta pitäisi minusta antaa vähintään mitali.

Mutta luin kyllä itse myös lapseni kirjoitelman ja siinä ei ollut kerrassaan mitään vikaa. Ja olen siis itse suomea yliopistossa lukenut ihminen joten osaan kyllä arvioida muutenkin kuin äidin silmin.

"Sivistystaso on ollut ihan eri luokkaa. Minä muuten sain juurikin isovanhemmiltani lahjaksi tietokirjoja, jopa kokonaisia sarjoja eri aiheista."

No tuossahan se ison vika on. Sivistyksen arvostus on suorastaan romahtanut. Vai kuka osaa nimetä yhtäkään laajasti suosittua ihmistä joka olisi edes jollain tavalla sidoksissa sivistykseen? Päinvastoin, sivistystä pilkataan kaikkialla. Humanisti on haukkumasana ja kaiken turhan koulutuksen ilmentymä jota käyttävät jopa toiset ihan koulutetut ihmiset. Aikanaan arvostettiin filosofeja, kielitieteilijöitä, historioitsijoita jne. Nyt juuri kukaan ei osaa nimetä edes yhtään sellaista.

Ja sitten ihmetellään kun lapset eivät enää opi. No eivät opi kun oppimista ei oikeasti arvosteta kuin vain juhlapuheissa.

Takapuolen hetkutusta ja tyhjän lätisemistä netissä kyllä taas arvostetaan ja siitä maksetaan enemmän kuin professori saa yliopistolla.

"No tuossahan se ison vika on. Sivistyksen arvostus on suorastaan romahtanut."

Samoin yleissivistyksen. Kaikenlaisten visailujen katsominen on nykyään täyttä tuskaa. Kun kysytään jotain tubettajia tai hittikappaleita niin ne tiedetään mutta ei sitten osata nimetä itävallassa puhuttua kieltä neljän vaihtoehdon joukosta tai onko Niili Afrikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että mielipiteeni saa alapeukkuja mutta tässä alkaa melkein toivomaan että Suomeen tulee lisää yksityiskouluja. Hienosti romutettu koko Suomen koulutusjärjestelmä muutamassa vuodessa.

Suuntaus on ollut huono jo pitkään. Vielä 80-luvulla oli yläkoulussa tasokurssit matematiikassa ja englannissa. Sitten ne lakkautettiin.

Nykyään matematiikan opetusta eriytetään jo alakoulussa. Viidesluokkalaiseni luokalla tehdään kolmea eri matematiikan koetta. Itse saa valita, mutta opettaja suosittelee. Kiitettävään todistusnumeroon vaaditaan vaikea koe.

Niin, luokka kuitenkin pysyy samana, jossa on kovin monentasoisia osaajia. Vauhti määrittyy hitaammin etenevien mukaan ja nopeasti etenevät jäävät itse opettelemaan. Sitten onkin lukiossa jännää, kun osa peruskoulun materiaalista tuntuu jääneen jopa pois. 

Vierailija kirjoitti:

No välillä saivat mutta sitten välillä oli joitain ihan täysin käsittämättömiä tapauksia jossa todella kovasta työstä sai ihan naurettavan numeron. Pahin oli kun yläkoulun äidinkielen tunnille piti lukea romaani ja tehdä siitä esittely. Lapseni luki aikuisilla tarkoitetun klassisen romaanitrilogian jossa varmaan tuhat sivua ja teki siitä monisivuisen esittelyn. Opettaja antoi kasin.

Eli siis hajontaa oli ihan liikaa. Välillä aivan mitätön yritys antoi ysin tai kympin ja joskus valtava työ kasin.

Arvosanoja ei anneta sen mukaan, kuinka paljon työtä on tehty vaan sen mukaan, vastaako työ tehtävänantoa ja osoittaako oppilas siinä opetussuunnitelman sisältöjen osaamista. Oppilas saattaa esimerkiksi kirjoittaa sivutolkulla juonireferaattia eli tehdä paljon työtä. Mutta jos minä olen antanut tehtäväksi esimerkiksi arvioida luettua, niin juonireferaatti ei riitä. Tai jos olen opettanut kertojan, miljöö ja teeman käsitteet, mutta oppilas ei puutu ns. esittelyssään niihin mitenkään, niin ei tule hyvää arvosanaa. 

En tiedä, perehtyvätkö vanhemmat tehtävänantoihin ja opsiin riittävästi ollakseen kykeneviä arvioimaan opettajan arviointia. Varmaan harvemmin. Oma kokemukseni on, että aika usein ne äidin kanssa tehdyt "itsenäiset työt" ovat näitä tehtävänannon ohituksia, kun äidillä on ollut ihan oma visio siitä, mitä tässä ollaan tekemässä. Monesti olen oppilaalle sanonut, että tule minulta kysymään, jos on epäselvyyttä, älä äidiltä.  

T. Yläkoulun äikänope

Opetin 20 v sitten yliopistossa. Silloin oli paljon ulkoaopettelijoita ja stressaantuneita opiskelijoita, joilla oli liian suuria vaatimuksia. Luulivat, että tulos tulee ilman työtä ja aina teke oikein, ilman virheitä. Silloin havaitsin, että tämä kehitys tulee menemään metsään. Oikeassa olin. Tulee menemään vielä huonommin.

Suomi tulee taantumaan kaikilla tasoilla. Koulutusvaatimusten lasku, myös yliopistoissa, näkyy kansantaloudessa.

Vierailija kirjoitti:

"Sivistystaso on ollut ihan eri luokkaa. Minä muuten sain juurikin isovanhemmiltani lahjaksi tietokirjoja, jopa kokonaisia sarjoja eri aiheista."

No tuossahan se ison vika on. Sivistyksen arvostus on suorastaan romahtanut. Vai kuka osaa nimetä yhtäkään laajasti suosittua ihmistä joka olisi edes jollain tavalla sidoksissa sivistykseen? Päinvastoin, sivistystä pilkataan kaikkialla. Humanisti on haukkumasana ja kaiken turhan koulutuksen ilmentymä jota käyttävät jopa toiset ihan koulutetut ihmiset. Aikanaan arvostettiin filosofeja, kielitieteilijöitä, historioitsijoita jne. Nyt juuri kukaan ei osaa nimetä edes yhtään sellaista.

Ja sitten ihmetellään kun lapset eivät enää opi. No eivät opi kun oppimista ei oikeasti arvosteta kuin vain juhlapuheissa.

Takapuolen hetkutusta ja tyhjän lätisemistä netissä kyllä taas arvostetaan ja siitä maksetaan enemmän kuin professori saa yliopistolla.

Olen osin ihan samaa mieltä. Kävin peruskouluni kasarilla, jolloin koulussa vielä opettiin jotain. Aika tavallista kuitenkin oli, että vapaa-ajalla tehtiin kaikenlaista aika tyhjänpäiväistä. Yläasteaikana lähinnä kuunneltiin musiikkia ja haaveltiin pojista. Koulu kuitenkin ajoi päihimme jonkinlaisen yleissivistyksen.

Poikani on nyt teini ja koulu on huonontunut paljon. Toisaalta joskus on iloisia poikkeksia, hänen yläkoulun hissan ja yh:n opettajansa olivat aivan loistavia. Paneutuivat opetukseen, olivat kiinnostuneita kaikesta ja teettivät paljon ajattelua vaativia tehtäviä. Myös työrauha oli heidän tunneillaan paras, heitä kunnioitettiin. Poikani kiinnostui tosissaan noista aiheista, opiskelee nyt lukiossa ja haaveilee yliopisto-opinnoista.

Paljon parjattu netti on täynnä myös fiksuja juttuja. Ainakin yläkouluikäisenä poika katseli mm. historiaa käsitteleviä yotube-videoita. Joskus katsoimme niitä yhdessä ja kyllä siellä oli minusta laadukkaita juttuja. Poika kavereineen on jutellut paljon myös mm. politiikasta; minä ja kaverini emme tienneet siitä nuorina juuri mitään.

Ehkä tässä näkyy paljon puhuttua eriytymistä: opinhaluisille vain taivas on rajana, kun niitä toisia ei enää suomalainen koululaitos pelasta kuten minut aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välillä saivat mutta sitten välillä oli joitain ihan täysin käsittämättömiä tapauksia jossa todella kovasta työstä sai ihan naurettavan numeron. Pahin oli kun yläkoulun äidinkielen tunnille piti lukea romaani ja tehdä siitä esittely. Lapseni luki aikuisilla tarkoitetun klassisen romaanitrilogian jossa varmaan tuhat sivua ja teki siitä monisivuisen esittelyn. Opettaja antoi kasin.

Eli siis hajontaa oli ihan liikaa. Välillä aivan mitätön yritys antoi ysin tai kympin ja joskus valtava työ kasin.

 

 

Arvosanoja ei anneta sen mukaan, kuinka paljon työtä on tehty vaan sen mukaan, vastaako työ tehtävänantoa ja osoittaako oppilas siinä opetussuunnitelman sisältöjen osaamista. Oppilas saattaa esimerkiksi kirjoittaa sivutolkulla juonireferaattia eli tehdä paljon työtä. Mutta jos minä olen antanut tehtäväksi esimerkiksi arvioida luettua, ni

Äiti on koulunsa käynyt. Ne läksyt ovat lapsen läksyjä. Lapsen pitää oppia. 

kyllä. yleistieto ja laskutaito huonompia kuin itsellä oli mut paremmat nrot. ehkä kirjat ja opetus/ vaativuus muuttuneet. käytäntö eli soveltaminen nykyään vsikeaa

"Arvosanoja ei anneta sen mukaan, kuinka paljon työtä on tehty vaan sen mukaan, vastaako työ tehtävänantoa ja osoittaako oppilas siinä opetussuunnitelman sisältöjen osaamista."

Tämän toki ymmärrän. Tässä kyseisessä tapauksessa oppilas kuitenkin sekä teki huomattavasti vaadittua enemmän työtä että teki siitä tehtävänannon mukaisen ja hyvin kirjoitetun kirjoituksen. Olen itse kielialan ihminen ja vanhempani opettajia joten tiedän kyllä varsin hyvin miten näitä arvostellaan. Ja minun on hyvin hankala kuvitella että tuolla luokka-asteella joku iso määrä oppilaita pystyisi tekemään jotenkin vielä ratkaisevasti paremman suorituksen jolla sitten saisi kiitettävän.

Enkä halua yleistää että tämä olisi joku normaali tapa miten opettajat "sorsivat" joitain vaan enemmänkin se kummallinen poikkeama siitä miten helposti yleensä saa kiitettäviä ilman että suoriutuu mitenkään poikkeuksellisen hyvin tai ponnistelee lainkaan.

"Olen osin ihan samaa mieltä. Kävin peruskouluni kasarilla, jolloin koulussa vielä opettiin jotain. Aika tavallista kuitenkin oli, että vapaa-ajalla tehtiin kaikenlaista aika tyhjänpäiväistä. Yläasteaikana lähinnä kuunneltiin musiikkia ja haaveltiin pojista. Koulu kuitenkin ajoi päihimme jonkinlaisen yleissivistyksen."

Ihan samaa mieltä. Itse ajattelen että silloin hömppä tajuttiin paljon laajemmin vain hömpäksi ja sitä kulutettiin ihan vain ajanvieteeksi. Sen ei ajateltukaan olevan jotain sen hienompaa vaan se "oikea maailma" ja "oikea tieto" oli sitten erikseen. Nyt se ero on osalla varmaan vähän hämärtynyt.

"Toisaalta joskus on iloisia poikkeksia, hänen yläkoulun hissan ja yh:n opettajansa olivat aivan loistavia. Paneutuivat opetukseen, olivat kiinnostuneita kaikesta ja teettivät paljon ajattelua vaativia tehtäviä. Myös työrauha oli heidän tunneillaan paras, heitä kunnioitettiin. Poikani kiinnostui tosissaan noista aiheista, opiskelee nyt lukiossa ja haaveilee yliopisto-opinnoista."

On tosiaan paljon opettajasta kiinni miten saa oppilaat innostumaan. Onneksi on myös vielä hyviäkin opettajia.

"Paljon parjattu netti on täynnä myös fiksuja juttuja. Ainakin yläkouluikäisenä poika katseli mm. historiaa käsitteleviä yotube-videoita. Joskus katsoimme niitä yhdessä ja kyllä siellä oli minusta laadukkaita juttuja. Poika kavereineen on jutellut paljon myös mm. politiikasta; minä ja kaverini emme tienneet siitä nuorina juuri mitään."

Tämäkin on totta. Noita vain pitäisi enemmän markkinoida nuorille. Algoritmit eivät noita suoraan oikein tarjoa jos niitä ei erikseen hae.

Luin jostain, että lukiossa ja varsinkin peruskoulussa nykyään saadaan arvosanoja 10-8 samalla tietotasolla kuin olisit saanut arvosanan 8-6 15 vuotta sitten. Ja todennäköisesti se 2009 vuoden lapsi (joka sai esim 7 kokeesta) tietäisi enemmän kuin 9 saava lapsi nykyisin. 

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä tutkimus. Tytöistä 89 prosentilla kiitettävä arvosana äidinkielessä todistuksessa - kuitenkin 16% kaikista osallistujista ylsi kiitettävään suoritukseen objektiivisessa kokeessa. Mitä siellä koulussa tapahtuu?

Ei omia lapsia - en tiedä nykykoulusta mitään. Mulla on aineenopen pätevyys äidinkielessä ja kirjallisuudessa, mutta en ole työskennellyt alalla.

Onhan tuota testattu erilaisilla sokkotesteillä ja yllättävän moni opettaja antoi tytöille parempia arvosanoja kuin pojille vaikka mitään perustetta sille ei ollut. Myös omassa lähisuvussa on kokemusta tästä.

Aika hankala toi tuntiaktiivisuus, jos on poika. Aktiivisuus voi nostaa arvosanoja, mutta jos on arvoasteikon ala- tai keskivaiheilla, voi pahimmassa tapauksessa menettää henkensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä tutkimus. Tytöistä 89 prosentilla kiitettävä arvosana äidinkielessä todistuksessa - kuitenkin 16% kaikista osallistujista ylsi kiitettävään suoritukseen objektiivisessa kokeessa. Mitä siellä koulussa tapahtuu?

Ei omia lapsia - en tiedä nykykoulusta mitään. Mulla on aineenopen pätevyys äidinkielessä ja kirjallisuudessa, mutta en ole työskennellyt alalla.

Onhan tuota testattu erilaisilla sokkotesteillä ja yllättävän moni opettaja antoi tytöille parempia arvosanoja kuin pojille vaikka mitään perustetta sille ei ollut. Myös omassa lähisuvussa on kokemusta tästä.

Tuo varmasti pätee sellaiseen keskivertoon seiskan ja kasin poikaan. Mutta oman kokemukseni mukaan taas ne todella hyvät pojat ovat usein niitä opettajien suosikkeja kun ovat sen verran harvinaisia jo poikien joukossa. Ainakin itse koen kahden kiltin ja oppivaisen pojan äitinä että moni opettaja suosi välillä poikiani ja välillä numerot olivat parempia kuin he ihan aina ansaitsivatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välillä saivat mutta sitten välillä oli joitain ihan täysin käsittämättömiä tapauksia jossa todella kovasta työstä sai ihan naurettavan numeron. Pahin oli kun yläkoulun äidinkielen tunnille piti lukea romaani ja tehdä siitä esittely. Lapseni luki aikuisilla tarkoitetun klassisen romaanitrilogian jossa varmaan tuhat sivua ja teki siitä monisivuisen esittelyn. Opettaja antoi kasin.

Eli siis hajontaa oli ihan liikaa. Välillä aivan mitätön yritys antoi ysin tai kympin ja joskus valtava työ kasin.

No mutta eihän pelkkä työn määrä itsessään tarkoita automaattisesti sen olevan hyvä. Aivan hyvin voit kirjoittaa esseetä päiväkausia, mutta se voi silti olla sata sivua vaikeaselkoista tajunnanvirtaa.

Kun yläkouluikäiset pojat eivät yleensä lue vapaaehtoisesti edes kymmentä sivua niin tuhanne

En tarkoittanut että lapsesi kirjoitelmassa olisi mitään vikaa ollut. Tullut vain joskus nähtyä sellaisia kirjoituksia joihin on varmasti käytetty aikaa ja sivujakin on reilusti, mutta asiasisältö aika heppoista.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa varastossa vielä olla 90 luvun peruskoulun oppikirjoja. Pitänee kaivaa ne esiin ja ryhtyä vertailemaan tämän päivän oppikirjoihin.

Tätä vanhempien (ja koulujen) pitäisi enemmän tehdä.

Vierailija kirjoitti:

"Tämäpä tämä. Minulla on yläkoululainen jolla on selektiivinen mutismi. Saa kokeista hyviä arvosanoja ja tekee koulussa tekee tehtäviä ahkerasti, kuuntelee, osallistuu kaikkeen missä ei tarvitse puhua ääneen (muiden kuin parin lähimmän kaverin kanssa), läksyt aina tehtynä, mutta koska ei viittaa, osallistu isompaan keskusteluun, ilmaise vahvoja mielipiteitä tai muuten tuo itseään esiin, se vaikuttaa arvosanoihin laskevasti ja lähes jokaiselta opettajalta sai joulun keskusteluissa palautteen että pitäisi viitata enemmän"

Onko siis lapsellasi ihan diagnoosi tästä selektiivisestä mutismista vai miten asia ei ole opettajien tiedossa? Onhan ihan selvää että jos tällainen diagnoosi on olemassa niin tuntiaktiivisuuden ei pidä enää vaikuttaa samalla tavalla numeroihin?

On ihan diagnoosi. Lapsi itse ei halua tietoa kouluun koska ei halua olla erilainen, ja hoitotahon suositus oli että tätä kunnioitetaan, koska lapsen ohi toimiminen voisi aiheuttaa ison askel taaksepäin siitä edistyksestä mitä on saatu. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että mielipiteeni saa alapeukkuja mutta tässä alkaa melkein toivomaan että Suomeen tulee lisää yksityiskouluja. Hienosti romutettu koko Suomen koulutusjärjestelmä muutamassa vuodessa.

Ja "hienoa", kun omien lasten koulutaipaleet ovat osuneet juuri tähän romujaksoon.

Lukiolaisen kanssa on ihmetelty sitäkin, että miten voi olla, että lukion opetus ei edes tähtää L:n kirjoittamiseen. Eli opetus ei ole L:n tasoista, vaan kurssimateriaalesta käydään pahimmillaan läpi vain reilu puolet. Siksi joillain kursseilla L:ään tähtäävien opiskelijoiden täytyy hylätä opetuksen seuraaminen jo kurssin alkumetreillä ja edetä opettajan opetustahtia rivakammin itseopiskellen koko kurssi.

Lukiolaiseni esitti kotona huolensa tästä asiasta, jolloin äitinä ja itsekin opettajana totesin, että unohda se tuntiopetus, siitä ei tule olemaan sinulle mitään hyötyä. Ja että noin huonossa opetuksessa sinun on itse otettava vastuu siitä, että opit kaikki kurssiasiat etkä vain opetetut. Näin ikävä kyllä.