Saavatko peruskoulua käyvät lapsesi liian hyviä numeroita? Minun saavat...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan ainoa, jonka omasta mielestä omat lapset eivät saa liian hyviä numeroita. Lapset ovat poikia, jotka harrastavat muun muassa lukemista (historia, fantasia) ja musiikkia. 

Minun nähdäkseni nykypäivän koulussa on paljolti kyse siitä, kuka jaksaa nähdä vaivaa esitelläkseen opettajalle monipuolista osaamistaan ja motivaatiotaan, ja joka jaksaa tsempata toisia tai ainakin esittää.

Se, miten introverttiin poikaan ja hänen osaamiseensa suhtaudutaan, riippuu pitkälti opettajan persoonasta ja varmaan myös siitä, onko luokassa tilaa tällaiselle persoonalle, joka ei työnnä itseään esiin. 

Näin kärjistettynä omat lapseni ovat lukeneet alakouluiässä Tolkienia ja naapurin tyttö Ella-kirjoja, ja naapurin tytöllä on ollut äikästä se kymppi, koska hän on ollut aktiivinen keskustelija, tsempannut äänekkäästi heikompia lukijoita ja tuonut niitä Ella-kirjoja kouluunkin. 

Vain koulussa ja koulutehtävissä annetut näytöt huomioidaan arvioinnissa. Ennen oli toisin ja vaikkapa maajoukkuejääkiekkoilija saattois saada automaattisesti liikunnasta kympin.

Jos lapsesi ei anna koulussa näyttöjä osaamisestaan (erilaisia tapoja on valtavasti), ei ope voi lähteä arvailemaan hänen olevan oikeasti hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yläkouluasiat eivät näytä ollenkaan helpoilta. Historian, fysiikan, kemian tehtävät ainakin näyttävät tosi vaikeilta. Joskus kuulee valitettavan, että peruskoulun matematiikan vaatimustaso on laskenut vuosien myötä. Miten se on mahdollista, kun omassa ystäväpiirissä monetkin aikuiset valittavat, että eivät ymmärrä esim. yläkoulun matematiikasta mitään, kun pitäisi omia lapsia auttaa. Jos siis sitä matikkaa on ennen osattu paremmin ja enemmän.

Ei aikuisuus valitattavasti tarkoita sitä, että osaa matematiikkaa. Osa aikuisista osaa matematiikan soveltavia tehtäviä helposti, osa taas on ihan pihalla.

Näinpä. Ainakin 1980-1990-luvulla oli ihan itsestään selvää, etteivät vanhemmat osanneet auttaa läksyissä. Koulussa kuunneltiin ja kotona yritettiin itse. Periaatteessa keskikoulun käynyt isäni oli lukenut matematiikassa ja kielissä samat oppimäärät kuin yläkoululaiset, ja tämän palstan mukaan varmaan paljon paremminkin, koska kaikki oli oppikoulussa paremmin kuin peruskoulussa, mutta käytännössä hän ei puhunut yhtään ruotsia tai englantia, ja samoin yläkoulun algebra oli aivan hepreaa. Kansakoulun käynyt äitini veti jarrut pohjaan jo ekalla luokalla kun matematiikka alkoi joukko-opilla. 

Minusta tuli kympin oppilas, ja sen verran ehkä oma tausta vaikuttaa, että annan lasteni häärätä kouluhommissa juurikaan niihin puuttumatta. 

No välillä saivat mutta sitten välillä oli joitain ihan täysin käsittämättömiä tapauksia jossa todella kovasta työstä sai ihan naurettavan numeron. Pahin oli kun yläkoulun äidinkielen tunnille piti lukea romaani ja tehdä siitä esittely. Lapseni luki aikuisilla tarkoitetun klassisen romaanitrilogian jossa varmaan tuhat sivua ja teki siitä monisivuisen esittelyn. Opettaja antoi kasin.

Eli siis hajontaa oli ihan liikaa. Välillä aivan mitätön yritys antoi ysin tai kympin ja joskus valtava työ kasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yläkouluasiat eivät näytä ollenkaan helpoilta. Historian, fysiikan, kemian tehtävät ainakin näyttävät tosi vaikeilta. Joskus kuulee valitettavan, että peruskoulun matematiikan vaatimustaso on laskenut vuosien myötä. Miten se on mahdollista, kun omassa ystäväpiirissä monetkin aikuiset valittavat, että eivät ymmärrä esim. yläkoulun matematiikasta mitään, kun pitäisi omia lapsia auttaa. Jos siis sitä matikkaa on ennen osattu paremmin ja enemmän.

Ei aikuisuus valitattavasti tarkoita sitä, että osaa matematiikkaa. Osa aikuisista osaa matematiikan soveltavia tehtäviä helposti, osa taas on ihan pihalla.

Näinpä. Ainakin 1980-1990-luvulla oli ihan itsestään selvää, etteivät vanhemmat osanneet auttaa läksyissä. Koulussa kuunneltiin ja kotona yritettiin itse. Periaatteessa keskikoulun käynyt isä

Ero nykypäivään oli siinä että ennen myös kouluja käymättömät vanhemmat olivat yleensä kovinkin koulutusmyönteisiä ja kannustivat lapsiaan koulunkäyntiin ja lukemaan vaikka itse eivät olleen lukeneita. Nykyään taas on paljon asennetta jossa vanhemmat eivät juuri kannusta oppimaan ja kotona näytetään mallia lähinnä somessa roikkumiseen. Ennen kodeissa luettiin paljon enemmän sekä kirjoja että sanomalehtiä, katsottiin yhdessä tv-uutisia jne. Siinä lapset saivat ihan konkreettisesti nähdä että aikuisten maailmaan kuului asioiden tietämine  ja osaaminen sekä uuden oppiminen.

Hyvä havainto, 64. Minunkin isäni ja äitini katsoivat aina uutiset ja lukivat lehdet, vaikkei matematiikassa auttaminen onnistunutkaan. Vaikka lasten ja aikuisten maailmat olivat tietyllä tavalla eriytyneet, tuli kyllä selväksi että asioista kuului tietää jos oli aikuinen, ja selvittää jos oli lapsi.

-se jota kommentoit.

"Tämäpä tämä. Minulla on yläkoululainen jolla on selektiivinen mutismi. Saa kokeista hyviä arvosanoja ja tekee koulussa tekee tehtäviä ahkerasti, kuuntelee, osallistuu kaikkeen missä ei tarvitse puhua ääneen (muiden kuin parin lähimmän kaverin kanssa), läksyt aina tehtynä, mutta koska ei viittaa, osallistu isompaan keskusteluun, ilmaise vahvoja mielipiteitä tai muuten tuo itseään esiin, se vaikuttaa arvosanoihin laskevasti ja lähes jokaiselta opettajalta sai joulun keskusteluissa palautteen että pitäisi viitata enemmän"

Onko siis lapsellasi ihan diagnoosi tästä selektiivisestä mutismista vai miten asia ei ole opettajien tiedossa? Onhan ihan selvää että jos tällainen diagnoosi on olemassa niin tuntiaktiivisuuden ei pidä enää vaikuttaa samalla tavalla numeroihin?

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä tutkimus. Tytöistä 89 prosentilla kiitettävä arvosana äidinkielessä todistuksessa - kuitenkin 16% kaikista osallistujista ylsi kiitettävään suoritukseen objektiivisessa kokeessa. Mitä siellä koulussa tapahtuu?

Ei omia lapsia - en tiedä nykykoulusta mitään. Mulla on aineenopen pätevyys äidinkielessä ja kirjallisuudessa, mutta en ole työskennellyt alalla.

Kouluissa löhötään säkkituoleissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä havainto, 64. Minunkin isäni ja äitini katsoivat aina uutiset ja lukivat lehdet, vaikkei matematiikassa auttaminen onnistunutkaan. Vaikka lasten ja aikuisten maailmat olivat tietyllä tavalla eriytyneet, tuli kyllä selväksi että asioista kuului tietää jos oli aikuinen, ja selvittää jos oli lapsi.

-se jota kommentoit.

Kyllä. Ja se mitä ainakin itse olen omien lasteni kanssa yrittänyt tehdä on keskustelu. Siis oikea järkevä maailman asioista keskustelu jossa ei mennä vain jollain "lasten tasolla" vaan selitetään aikuisten asioita niin kuin ne ovat. Silloin lapset tajuavat maailman monimutkaisuuden ja sen että siellä pitää oikeasti tietää todella paljon jos haluaa selvitä ja päästä eteenpäin. Kaikkea ei voi aina vain googlata vaan ne maailman perusasiat pitää tietää valmiiksi ja sen päälle voi sitten rakentaa.

Ainakin tuntuu että varmaan tämänkin takia omat lapset ovat pärjänneet koulussa tosi hyvin kun on ollut kaikenlaista perustietoa jo valmiiksi eikä kaikkea ole tarvinnut oppia alusta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Aivan naurettavaa käsien heiluttelua on koulunkäynti kuudennella ja viidennellä olevilla lapsillani. Mitään ei tarvitse kokeiden eteen tehdä, läksyjen laatua ei valvo kukaan. Ihan mitä puutaheinää vaan kirjoittaa, kuittaantuu läksy tehdyksi. Yksi ainekirjoitus on toisella ollut koko vuotena tähän asti, toisella ei yhtään. Kokeissa ei koskaan ole ollut esseetä. Enkun kokeessa saa valita 10 lauseesta 5, jotka haluaa kirjoittaa. Ei siis tarvitse kaikkea osata, siitä ei koskaan jää kiinni kun voi valita vain helpot kohdat. Älyvapaata touhua.

Ovat aivan pihalla opiskelusta ja silti keskiarvo kiitettävä. Kyllä tulee vaikeat ajat lukiossa kun yhtäkkiä pitäisi opetella opiskelemaan ja näkemään vaivaa.

Tuo on kyllä harmillista kaikkien kannalta. Jos oikeasti osaat ja panostat niin saat saman numeron kuin se joka ei tehnyt mitään. Ja jos et osaa niin et opikaan, koska "suoritus" hyväksyttiin jo. Tämän takia Suomi ei menesty, koska menestymiseen ei ohjata eikä siitä palkita.

Vierailija kirjoitti:

No välillä saivat mutta sitten välillä oli joitain ihan täysin käsittämättömiä tapauksia jossa todella kovasta työstä sai ihan naurettavan numeron. Pahin oli kun yläkoulun äidinkielen tunnille piti lukea romaani ja tehdä siitä esittely. Lapseni luki aikuisilla tarkoitetun klassisen romaanitrilogian jossa varmaan tuhat sivua ja teki siitä monisivuisen esittelyn. Opettaja antoi kasin.

Eli siis hajontaa oli ihan liikaa. Välillä aivan mitätön yritys antoi ysin tai kympin ja joskus valtava työ kasin.

No mutta eihän pelkkä työn määrä itsessään tarkoita automaattisesti sen olevan hyvä. Aivan hyvin voit kirjoittaa esseetä päiväkausia, mutta se voi silti olla sata sivua vaikeaselkoista tajunnanvirtaa.

Kuulostaa oudolta. Vielä 15 vuotta sitten ainakin minun käymässäni alakoulussa kirjoitettiin 5. ja 6. luokalla joka kuukausi kotiläksynä kirja-arvostelu luetusta vähintään noin 100-sivuisesta kirjasta. Lisäksi piti opetella kaikenmaailman allatiivit ja illatiivit, joita en enää edes muista. Ja nämä siis vaadittiin siihen, ettei jää luokalle.

Muistan kyllä että jo 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa arvosanoja pyöristettiin aktiivisuuden ja käyttäytymisen perusteella, mikä oli mielestäni väärin, varsinkin kun hiljaisella pojalla aina alennettiin. Ylioppilaskirjoitukset olivat loistava poikkeus, kun kympin oppilaat saivat M:iä ja kasin oppilaat Laudatureita. Itselleni fysiikan/kemian ja ruotsin opettajat tulivat kättelemään ja halaamaan asenteella wtf. Jokin valtakunnallinen koe 8. ja 9. luokalla olisi hyvä. 8. luokka siksi että motivoituisi viimeiseen vuoteen peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yläkouluasiat eivät näytä ollenkaan helpoilta. Historian, fysiikan, kemian tehtävät ainakin näyttävät tosi vaikeilta. Joskus kuulee valitettavan, että peruskoulun matematiikan vaatimustaso on laskenut vuosien myötä. Miten se on mahdollista, kun omassa ystäväpiirissä monetkin aikuiset valittavat, että eivät ymmärrä esim. yläkoulun matematiikasta mitään, kun pitäisi omia lapsia auttaa. Jos siis sitä matikkaa on ennen osattu paremmin ja enemmän.

Ei aikuisuus valitattavasti tarkoita sitä, että osaa matematiikkaa. Osa aikuisista osaa matematiikan soveltavia tehtäviä helposti, osa taas on ihan pihalla.

Näinpä. Ainakin 1980-1990-luvulla oli ihan itsestään selvää, etteivät vanhemmat osanneet auttaa läksyissä. Koulussa kuunneltiin ja kotona yri

Kyllä vaan. Löysin aikoinaan isovanhempieni jäämistöstä (kaupunkilaisia mutta duunareita) vaarini todistuksia jonkin sivistysseuran(?) opinnoista. Oli töissä veturikuskina, mutta opiskeli ainakin kieliä tuon kautta. Löysin myös käsin kirjoitettuja, kauniita kutsuja milloin minnekin kissanristiäisiin ("Ottakaa toki myös Rouvanne mukaan!"). Myös miehiltä tulleet kutsut olivat siistiä kaunoa, ei puhettakaan mistään harakanvarpaista.

Sivistystaso on ollut ihan eri luokkaa. Minä muuten sain juurikin isovanhemmiltani lahjaksi tietokirjoja, jopa kokonaisia sarjoja eri aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa sekavasti kirjoitettua. Täsmennys: Siis lasten kokeet ja koulun vaatimustaso ovat niin alhaalla, että hyviä numeroita tulee helposti. Lasten todellinen osaaminen jää hyvistä numeroista huolimatta mielestäni liian alhaiseksi.

Kyllä se avaus oli aivan selkeä, itse asiassa tämän palstan yleisen avausviestien tason huomioon ottaen melkein mitalin arvoisesti kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä havainto, 64. Minunkin isäni ja äitini katsoivat aina uutiset ja lukivat lehdet, vaikkei matematiikassa auttaminen onnistunutkaan. Vaikka lasten ja aikuisten maailmat olivat tietyllä tavalla eriytyneet, tuli kyllä selväksi että asioista kuului tietää jos oli aikuinen, ja selvittää jos oli lapsi.

-se jota kommentoit.

Kyllä. Ja se mitä ainakin itse olen omien lasteni kanssa yrittänyt tehdä on keskustelu. Siis oikea järkevä maailman asioista keskustelu jossa ei mennä vain jollain "lasten tasolla" vaan selitetään aikuisten asioita niin kuin ne ovat. Silloin lapset tajuavat maailman monimutkaisuuden ja sen että siellä pitää oikeasti tietää todella paljon jos haluaa selvitä ja päästä eteenpäin. Kaikkea ei voi aina vain googlata vaan ne maailman perusasiat pitää tietää valmiiksi ja sen päälle voi sitten rakentaa.

Ainakin tuntuu että varmaan tämänkin takia omat lapset ovat pärjänneet koulussa tosi hyvin kun on ollut kaikenlaista perustietoa jo valmiiksi eikä kaikkea ole tarvinnut oppia alusta saakka.

Tämä on totta.

Lisäksi on yksi juttu, jonka joskus luin jostain Internetistä. En löydä enää linkkiä, mutta se meni suunnilleen näin:

"Koulun suurin valhe on, että meille opetetaan, että on tosi hyvä, jos vaikkapa matematiikan tehtävistä saa 90 prosenttia oikein. 90% kokeessa antaa myös loistavan arvosanan. Tällä opiskelijat oppivat, että on erinomaista, jos saa yhdeksän asiaa kymmenestä oikein. Todellinen maailma on kuitenkin erilainen. Jos tekee työtä teknillis-matemaattisella alalla, pitää saada kaikki laskut oikein. Kaiken aikaa. Jos sillan lujuuslaskelmien alalaskuista ja oletuksista joka kymmenes on väärin, saa parhaassa tapauksessa potkut, mutta pahimmassa tapauksessa silta rakennetaan, se romahtaa ja ihmisiä kuolee. Oikeassa oleminen 9 kertaa 10:stä ei riitä mihinkään."

Tiedän, että asia on monisyisempi, enkä nyt tarkoita sitä, että arvostelua pitäisi koventaa niin, että vain täysin oikeat koevastaukset kelpuutetaan. Mutta tämä on asia, joka on hyvä muistaa, etenkin jos haluaa töihin alalle, jolla tarvitaan matemaattisia taitoja. Se ei ole niin kuin filosofia tai politiikka tai muut vastaavat, joissa voi bullshitata itseään pitkällekin tietämättä oikeasti mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että mielipiteeni saa alapeukkuja mutta tässä alkaa melkein toivomaan että Suomeen tulee lisää yksityiskouluja. Hienosti romutettu koko Suomen koulutusjärjestelmä muutamassa vuodessa.

Suuntaus on ollut huono jo pitkään. Vielä 80-luvulla oli yläkoulussa tasokurssit matematiikassa ja englannissa. Sitten ne lakkautettiin.

Nykyään matematiikan opetusta eriytetään jo alakoulussa. Viidesluokkalaiseni luokalla tehdään kolmea eri matematiikan koetta. Itse saa valita, mutta opettaja suosittelee. Kiitettävään todistusnumeroon vaaditaan vaikea koe.

75: En tiedä, olenko oikeutettu edes kommentoimaan, kun itse olen opiskellut yliopistossa muun muassa sitä pahamaineista filosofiaa. Mutta argumentointisi on kovin ihmeellistä.

Koulussa ollaan lapsia ja nuoria. Siellä ollaan opettelemassa erilaisia tehtäviä. Oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. 9/10 on loistava suoritus, jos tehtävät ovat vaikeita tai soveltavia. Ja joka kokeessa onkin hyvä olla sellaisia tehtäviä, jotka haastavat myös parhaita oppilaita.

Jos jokainen asiat suunnilleen hallitseva oppilas saisi joka kokeessa 10/10 tehtävää oikein, ei kenenkään tarvitsisi koskaan poistua mukavuusalueeltaan. Eli oppimista ei tapahtuisi. Kokeessa ei voisi olla soveltavia tehtäviä lainkaan.

Toinen juttu on sitten, kun siltainsinööri tekee siltaa. Hän on alansa ammattilainen ja vastuussa sillan kestävyydestä. Hän on harjoitellut lukemattomia kertoja lujuuslaskentaa - ja toivottavasti myös vähän hankalampia keissejä. Häneltä voi vaatia, että laskelmat ovat oikein, koska hän on lapsena ja nuorena kehittänyt aivojaan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Sama oli minulla aikoinaan, ei tarvinnut alakoulussa eikä yläkoulussa paljon laittaa tikkua ristiin ja kiitettäviä tuli. Lukiossa piti jo välillä vähän opiskella, ainakin pitkää matikkaa, kirjoitin E:n keskiarvolla. Yliopistossakin meni kandiin asti hyvin ja aika vaivatta, mutta gradu onkin edelleen 10v myöhemmin tekemättä... Koen kyllä alisuoriutuneeni koko opiskeluajan, siis että kapasiteettia olisi ollut enempäänkin, mutta en koskaan oppinut sellaiseen puurtamiseen opintojen eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yläkouluasiat eivät näytä ollenkaan helpoilta. Historian, fysiikan, kemian tehtävät ainakin näyttävät tosi vaikeilta. Joskus kuulee valitettavan, että peruskoulun matematiikan vaatimustaso on laskenut vuosien myötä. Miten se on mahdollista, kun omassa ystäväpiirissä monetkin aikuiset valittavat, että eivät ymmärrä esim. yläkoulun matematiikasta mitään, kun pitäisi omia lapsia auttaa. Jos siis sitä matikkaa on ennen osattu paremmin ja enemmän.

Ei aikuisuus valitattavasti tarkoita sitä, että osaa matematiikkaa. Osa aikuisista osaa matematiikan soveltavia tehtäviä helposti, osa taas on ihan pihalla.

Näinpä. Ainakin 1980-1990-luvulla oli ihan itsestään selvää, etteivät vanhemmat osanneet auttaa läksyissä. Koulussa kuunneltiin ja kotona yritettiin itse. Periaatteessa keskikoulun käynyt isä

Minun piti alakoulussa neuvoa opettajalle miten tietty lasku lasketaan 😅 omat vanhemmat ja jopa täysin kouluttamaton mummonikin osasi laskea paremmin ja auttoivat myös meitä lapsia läksyissä. 

Meillä on lapset pienessä koulussa, 5 ja 6 luokilla. Eikä ainakaan todistukseen liian helposti saa hyviä numeroita. Molemmat on hyviä etenkin matematiikassa ja englannissa, kokeissa aina 9-10, samoin äidinkieli. Todistuksessa kuitenkin aina se 9. Muut aineet sitten 8-9. Ovat rauhallisia ja vähän ujoja, joten varmaan pudottaa numeroita että ei ole tunneilla niin äänessä. Muutenkin tuo koulu on vielä aika samankaltainen kuin ennen vanhaan. Jokaista luokkaa on vain yksi, joten ei mikään iso koulu. Ikävä kyllä sitten ylä-aste tulee olemaan iso. Varmaan iso muutos sinne siirtyä.