Lue keskustelun säännöt.
Oikea syy masennukseeni oli pikkulapsiaika
23.01.2025 |
Hei,
Olen 37-vuotias äiti ja tajusin tänään kristallin kirkkaasti miksi olen ollut viimeiset 9 vuotta niin allapäin. Nyt kun lapseni ovat kasvaneet 9- ja 7-vuotiaiksi, olen alkanut saada omaa elämääni takaisin. Olen ymmärtänyt, että yksinkertaisesti inhoan pieniä lapsia. Sitä taistelun ja väännön määrää jokaikisestä asiasta. Sotkua ja huutoa. Se että en saa tehdä haluamani asioita vaan lapset pilaavat musiikin kuuntelun, kävelylenkin yms.
Nyt lapset tykkäävät jo mennä harrastuksiin ja kavereilleen. Nukkuvat yönsä. En oikeasti keksi ainuttakaan hyvää asiaa pikkulapsiajassa. Tavallaan olen siitä myös surullinen ja olo on syyllinenkin. Pitkään olen pohtinut olenko vain todella huono äiti vai mikä minua vaivaa kun jatkuvasti olen väsynyt, ärtynyt, haluton.
Nyt en odota enää masentuneena työpäivän päättymistä että kotona jatkuisi jatkuva läsnäolo ja äidinhuutelu. Jos meille olisi kolmas lapsi jostain mielenhöiriöstä tehty niin varmaan olisi loppunut parisuhde ja mielenterveys.
Tunnistaako kukaan vastaavia ajatuksia? Olen siis nyt onnellinen lapsistani kun olemme selvinneet pikkulapsiajan. En pidä pienistä lapsista enkä pelkää sitä kertoa!! Se on ihan ok!
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni pikkulapsiaika oli ihan mukavaa, erityisesti vauvavuodet.
Nyt alkaa olla raskasta kun nuorempikin täyttää jo 7, hän on ilmeisesti nyt löytänyt oman persoonansa ja yhdistettynä hänen tempperamenttiinsa niin hän ei ole lainkaan sellainen ihminen josta pitäisin jos ei olisi pakko.
Mutta kaipa tätä kestää kun tietää, että tämäkin on vain vaihe, 10-15 vuotta niin lapsikin on jo toivottavasti itsenäistynyt niin, että itse saan taas hengittää, eikä arki ole vain tulipalojen sammutusta ja pahaa mieltä.
7 vuotiaat ovat paljon mukavampia kuin vauvat. Joku järki touhussa!
Ihana, että sun perheessä on käynyt niin. Jos mulla olis vain toi esikoinen niin ehkä olisin samaa mieltä (en oikeasti usko koska vauvat oli niin helppoja), mutta mulle kävi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihanaa pienen lapsen kanssa. Olin yksinhuoltaja ja arki oli rauhallista.
Muutin uuden miehen kanssa yhteen, kun lapsi oli 10 v ja olen tajunnut, että siinä vaiheessa elämäni muuttui raskaaksi. Mies on jotenkin isompi painolasti kuin lapsi. Nyt harkitsen eroa siksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ehtinyt räplätä puhelinta 24/7 ?
Ei ollut hetken rauhaa, ei voinut syödä rauhassa, ei käydä suihkussa rauhassa, vessaankin huudeltiin, ei voinut jutella vieraiden kanssa rauhassa, ei laittaa ruokaa rauhassa, ei siivota rauhassa. Tätä 24/7. Onneksi selvisin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa se arki puskee päälle ja koko ajan väsyttää. Elämä on harmaata paksaa ja maistuu halvalle kahville.
Ei jaksa kuin välttämättömän, jos sitäkään. Ulkoillaan, mutta vain omassa pihassa. Ei puhettakaan, että jaksaisi mennä johonkin monella bussilla eläimiä katsomaan.
Miksi kummassa äidit eivät auta toisiaan? Yksi tai kaksi lähtisi neljän perheen mukuloiden kanssa eläintarhaan, metsäretkelle tai minne nyt lähtevätkin. Kaksi muuta voisivat tehdä mitä nyt kukakin haluaa.
Kuka uskaltaisi ottaa vastuulleen tuollaisen lapsimäärän ja vielä viedä sen jonnekin. Vieraat lapset voi käyttäytyä yllättävällä tavalla. Mitä jos jotain tapahtuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa se arki puskee päälle ja koko ajan väsyttää. Elämä on harmaata paksaa ja maistuu halvalle kahville.
Ei jaksa kuin välttämättömän, jos sitäkään. Ulkoillaan, mutta vain omassa pihassa. Ei puhettakaan, että jaksaisi mennä johonkin monella bussilla eläimiä katsomaan.
Miksi kummassa äidit eivät auta toisiaan? Yksi tai kaksi lähtisi neljän perheen mukuloiden kanssa eläintarhaan, metsäretkelle tai minne nyt lähtevätkin. Kaksi muuta voisivat tehdä mitä nyt kukakin haluaa.
Siksi kun kaikki ovat hyvin väsyneitä. Toisten toimintakyky ei kärsi niin nopeasti tai ollenkaan vaan pystyvät silti toimimaan ja retkeilemään, siivoamaan, kokkaamaan ja julkaisemaan ihania kuvia somessa.
Ite ei jaksa pestä edes aina hampaita iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva unenpuute. En vaan pärjännyt sen kanssa. 1 tai 2 huonosti nukuttua yötä, niin mulla alkaa jo toimintakyky kärsiä.
Yli neljä vuotta huonoja öitä. Henki meinasi lähteä ja mitään ei jaksanut tehdä.
Nyt pienin lapsista on 7v. Ihana tapaus. Mutta vauvat on onneksi jo tässä elämässä tehty.
Mulla sama paitsi 5v meni unenpuutteessa t. Ap
I feel you two ja laitan vuodella paremmaksi. Meillä siihen, että kaikki nukkuivat kokonaisia öitä meni kuusi vuotta kahden lapsen kanssa. KUUSI VUOTTA ilman, että saisi normaalin yöunen. Kyllä se vähän sekopäiseksi tekee eikä tuollaiseen kyllä osaa kukaan maailmassa varautua. Ja juu, ei tukiverkkoja. Nada.
Ap on narsisti jonka mielestä kaikki mikä ei mene heti hänen mielensä mukaan on hirveää vääntöä. Niin itserakas että vihaa omia lapsia ja haluaa muilta hyväksyntää. Olet ap pelle eikä sua rakasta tai kunnioita oikeasti kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa se arki puskee päälle ja koko ajan väsyttää. Elämä on harmaata paksaa ja maistuu halvalle kahville.
Ei jaksa kuin välttämättömän, jos sitäkään. Ulkoillaan, mutta vain omassa pihassa. Ei puhettakaan, että jaksaisi mennä johonkin monella bussilla eläimiä katsomaan.
Miksi kummassa äidit eivät auta toisiaan? Yksi tai kaksi lähtisi neljän perheen mukuloiden kanssa eläintarhaan, metsäretkelle tai minne nyt lähtevätkin. Kaksi muuta voisivat tehdä mitä nyt kukakin haluaa.
Ei ne jaksa. Kun ei ole nukkunut vuosiin ei tee mieli tarjoutua retkeilemään yhtään kenenkään kanssa saati lauman päättömiä mekastajia, joilla on kakka housussa ja olet niistä vastuussa etteivät hyppää kalliolta tai syötä itseään leijonille. Yhdenkin lapsen kaitseminen vaatii 110% valppauden. Lisää siihen lisää lapsia ja mieti setti uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa se arki puskee päälle ja koko ajan väsyttää. Elämä on harmaata paksaa ja maistuu halvalle kahville.
Ei jaksa kuin välttämättömän, jos sitäkään. Ulkoillaan, mutta vain omassa pihassa. Ei puhettakaan, että jaksaisi mennä johonkin monella bussilla eläimiä katsomaan.
Miksi kummassa äidit eivät auta toisiaan? Yksi tai kaksi lähtisi neljän perheen mukuloiden kanssa eläintarhaan, metsäretkelle tai minne nyt lähtevätkin. Kaksi muuta voisivat tehdä mitä nyt kukakin haluaa.
Kuka uskaltaisi ottaa vastuulleen tuollaisen lapsimäärän ja vielä viedä sen jonnekin. Vieraat lapset voi käyttäytyä yllättävällä tavalla. Mitä jos jotain tapahtuisi?
Elämässä tuppaa tapahtumaan asioita.
Etkö muka ollut koskaan lapsena serkkujen, sukulaisten, kavereiden ym. kanssa mökeillä, retkillä ja muilla?? Sellaista se elämä on.
Paitsi että nykyajan vanhemmat on hysteerisiä ja 17-vuotiaat vielä "lapsia" jotka ei osaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa se arki puskee päälle ja koko ajan väsyttää. Elämä on harmaata paksaa ja maistuu halvalle kahville.
Ei jaksa kuin välttämättömän, jos sitäkään. Ulkoillaan, mutta vain omassa pihassa. Ei puhettakaan, että jaksaisi mennä johonkin monella bussilla eläimiä katsomaan.
Miksi kummassa äidit eivät auta toisiaan? Yksi tai kaksi lähtisi neljän perheen mukuloiden kanssa eläintarhaan, metsäretkelle tai minne nyt lähtevätkin. Kaksi muuta voisivat tehdä mitä nyt kukakin haluaa.
Minulla on 1 lapsi. On helpompaa olla sen yhden lapsen kanssa kuin ottaa vastuulle vaikka 3 muuta muksua tuohon päälle. Plus pienillä lapsilla ikäerot tuntuu herkästi ja se tekee hoitamisesta hankalaa. Vauvan kanssa on oltava jatkuvasti. 1 v tarvitsee jatkuvaa vahtimista, ettei kiipeä jonnekin tai riko jotakin. 3 v kaipaa jo eri tavalla yhdessä leikkimistä, mutta 5 v:llä voi olla hyvin erilaiset leikit kuin pari vuotta nuoremmalla.
Vaikka lapsiarki välillä väsyttää, niin helpommalla pääsee olemalla sen oman lapsen kanssa kuin ottamalla köörin vastuulleen. Puhumattakaan vastuista.
Onnettomuus onnettomuudessa on se, että kun vihdoin ne lapsoset alkaa nukkumaan, sitten ei enää itse osaa.
Joudun syömään lääkettä, että pystyn nukkumaan läpi yön, suurinpiirtein.
Lapset antaa onneksi kiriä univelkaa kiinni viikonloppuna. Teen aamupalan jääkaappiin illalla ja lapset tuijottaa aamulla ruutua monta tuntia. Voisi taas syyllistyä, mutta jos en nuku tulen kirjaimellisesti hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se lapsi olla vaikea 7-9-vuotiaanakin.
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se lapsi olla vaikea 7-9-vuotiaanakin.
Voi olla, että lapsen kanssa on hyviä hetkiä vain hyvin harvoin. Sukulaisen lapsi oikeasti syntyi sosiopaattina ja kehittyi huippuunsa pikkuhiljaa.
Kidutti eläimiä, poltti roskiksia, tuhosi muiden omaisuutta. Kaikki oli varpaillaan hänen ympärillään.
Äitinsä katkaisi lopulta välit kokonaan lapseensa. Perheen kaksi muuta lasta on ihan tavan tallaajia. Käyvät töissä, on omia lapsia jne
Mä inhosin sitä, kun lapsi oli jotain 1-2-vuotias. Koko ajan piti vahtia, ettei se kaadu päin jotain kovaa ja satuta itseään. Leikit oli vaan sellaista tavaroiden heittelyä tai heiluttelua. Ulkona piti itse tehdä kaikki hiekkakakut ja vahtia, ettei muksu oikeasti syö niitä. Bussissa kiljuttiin, kun haluttiin pois vaunuista, mutta se oli vaikeaa, kun oli yksin liikenteessä.
Lapsi täyttää kohta neljä ja nyt hänen kanssaan leikkiminen ja puuhailu alkaa olla jo hauskaa. Leikeissä on joku järki, kun leikitään autoilla tai rakennetaan jotain palikoilla. Sen lisäksi lapsi leikkii itsekseenkin jo ihan kiitettävästi. Bussimatkatkin on kivoja, kun lapsi tykkää istua penkillä ja katsella kommentoiden maisemia. Lapsi tykkää leipomisesta ja ruoanlaitosta, joten on hauskaa puuhailla yhdessä keittiössä. Tänään esimerkiksi tehtiin keksejä.
Oliko elämäsi vain masentavaa vai todettiinko masennus jota lääkittiin ?
Tuohon masennukseen vaikuttaa monikin asia. Suomi lapsivastainen maa, syyllistäminen, haukkuminen. Naisten pitää hoitaa vaativa ammatti, koti, lapset ja illat juosta salilla että kelpaisi miehelle. Mun lapsen isä vielä haukkui kehoni 2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Myöhemmin tietenkin työkiireisiin vedoten ulkoisti minulle myös isyyden. Pakko myöntää että pikkulapsiaika oli kauheaa, mutta se johtui sairaista aikuisista ja ulkopuolisten vihamielisyydestä. Harva oikeasti auttaa ja kannustaa.
Ennen vanhaan on ollu 10 tenavaa ja maatila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään pienistä lapsista yleisesti, mutta en elää heidän kanssaan 24/7. Minä vain olen sellainen isompien lasten äiti, johtuu varmaan siitä että olen aina ollut todella itsenäinen ja yksin viihtyvä. Parisuhteessakaan en voi sietää jatkuvaa iholla oloa ja roikkumista.
Juuri näin. Minusta olisi ihan ok olla pienen lapsen hoitajana esim 2h päivässä tai välillä viikonloppuja. Jatkuvasti päivästä päivään se on aivan älyttömän uuvuttavaa. En jaksaisi miestäkään niin tiiviisti. Pikkulapsiaika tuntui koko ajan tavallaan raiskatulta kun oma keho oli muiden käytössä koko ajan. Henkisesti ja fyysisesti syliä nostelua kuolaa kuuntele katso äitiiiii t ap
Säkin voit olla nepsy.
Miksi kummassa äidit eivät auta toisiaan? Yksi tai kaksi lähtisi neljän perheen mukuloiden kanssa eläintarhaan, metsäretkelle tai minne nyt lähtevätkin. Kaksi muuta voisivat tehdä mitä nyt kukakin haluaa.