Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?
Lapsi on 7-vuotias ja on tietysti nähnyt niitä tilanteita eli tietää kyllä sinänsä asian mutta ei sitä että siksi olen eroamassa. Mikä on paras tapa selittää lapselle miksi äiti ottaa eron isästä? Kertoa totuus vai valehdella jotain? Ainoa syy siihen miksi haluan erota on miehen harjoittama henkinen väkivalta eli mitään toista pientä syytä en voi sanoa jos haluan pysyä totuudessa. Mies ei edes halua erota, vain minä haluan eli en voi väittää että äiti ja isä nyt yhdessä vain päätti näin.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt yksi kirjoittaja yrittää kannustaa naisia siihen, että lapsia pitäisi opettaa hyväksymään huono kohtelu ja väkivaltainen käytös parisuhteessa. Toivottavasti kukaan ei haksahda uskomaan tämän kirjoittajan neuvoja ja ajatuksia.
t. Eräs, joka joutui elämään lapsuutensa väkivaltaisen isäpuolen varjossa
Kukaan ei ole noin sanonut. Miksi keksit tuollaista? Kukaan ei ole sanonut, että pitää hyväksyä huono kohtelu. Lapsen huonoa kohtelua on myös se, että eronneet vanhemmat haukkuvat toisiaan lapselle. Se, että vanhempi mielestään kertoo totuuksia ei sitä muuksi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen perheen, jossa eron syynä oli äidin diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Lapselle kerrottiin, että vanhemmat eivät tule toimeen keskenään, ja lapsi oli sen myös omin silmin nähnyt. En oikein näe mitään lisäarvoa sillä, että pienelle lapselle aletaan kertoa oikeita diagnooseja ja vielä vähemmän luulotteluja.
Jos äidillä/isällä on faktisesti persoonallisuushäiriö, niin se todellakin näkyy myös hänen toiminnassa lasta kohtaan. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää selittää tilanne (ihan diagnoosein) lapselle, jotta lapsi ymmärtää kyse olevan sairaudesta, ei normaalista käytöksestä.
Eihän persoonallisuushäiriö ole sairaus.
Eipä se myöskään ole terve tila. Vaan tila, jolle on olemassa sairausluokituksen mukainen diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nähdäkseni voit sanoa niin, että "joskus kun ihmiset eivät vain tule toimeen keskenään, on parempi muuttaa erilleen ja elää eri asunnoissa omaa elämää. Ja nyt on niin, että äiti ja isi riitelee liikaa ja äidillä on sen vuoksi aina paha mieli. Eikä äiti ja isi ole saaneet asioita sovittua, vaikka on yritetty. Tulee vaan jatkuvasti lisää riitaa ja taas paha mieli. Siksi on parempi, että me eroamme."
Sitten ette tee lapsesta mitään matkalaukkua, vaan asuminen joko toisen luona ja tapaamiset tai vuoroviikkoina vaikka 6 viikkoa ja 6 viikkoa ja siinä väliviikonloppuina ja vaikka keskiviikko-iltaisin toinen on tapaava vanhempi ja asiat sovitaan KIRJALLISESTI paperille. Lapset tarvitsee pysyvyyttä. Vuodessa on kuitenkin 52-53 viikkoa, mieti jos itse joka viikko muuttaisit.....
Henkistä väkivalta
Tuossa tapauksessa se ero on pienempi paha. Lapset kärsivät nykytilanteesta eniten.
Vanhempi voi myös ihan rauhassa kertoa lapselle, että kyllä, minä päätin, että eroamme. Ja syynä olivat aikuisten riidat.
Ei lapselta voi eikä saa ostaa synninpäästöä eropäätöksestä. Lapsi ei ole siihen päätökseen millään tavalla vastuullinen eikä lapsi tarvitse myöskään kaikkea informaatiota eroon johtaneista asioista. Lapselle riittää tieto, että aikuiset päättivät, lapsen etu edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt yksi kirjoittaja yrittää kannustaa naisia siihen, että lapsia pitäisi opettaa hyväksymään huono kohtelu ja väkivaltainen käytös parisuhteessa. Toivottavasti kukaan ei haksahda uskomaan tämän kirjoittajan neuvoja ja ajatuksia.
t. Eräs, joka joutui elämään lapsuutensa väkivaltaisen isäpuolen varjossa
Kukaan ei ole noin sanonut. Miksi keksit tuollaista? Kukaan ei ole sanonut, että pitää hyväksyä huono kohtelu. Lapsen huonoa kohtelua on myös se, että eronneet vanhemmat haukkuvat toisiaan lapselle. Se, että vanhempi mielestään kertoo totuuksia ei sitä muuksi muuta.
Kyllä vain olet sanonut noin.
Vai mitä sinun mielestä naisen pitäisi sanoa lapselle, jos isä huutaa lapsen kuullen äidistä haukkunasanoja kuten h uora ja vastaavia? Kyllä se vain silloin on objektiivinen totuus, että isä niin teki ja lapsi sen kuuli. Jos äiti sanoo silloin lapselle, että isä teki todella väärin ja siksi otan eron, niin ei se kyllä millään mittapuulla ole sitä että äiti haukkuisi isää lapselle. Olet ihan pihalla kun et tätä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi voi myös ihan rauhassa kertoa lapselle, että kyllä, minä päätin, että eroamme. Ja syynä olivat aikuisten riidat.
Ei lapselta voi eikä saa ostaa synninpäästöä eropäätöksestä. Lapsi ei ole siihen päätökseen millään tavalla vastuullinen eikä lapsi tarvitse myöskään kaikkea informaatiota eroon johtaneista asioista. Lapselle riittää tieto, että aikuiset päättivät, lapsen etu edellä.
Olen joutunut henkisen väkivallan uhriksi parisuhteessa. Samanlaista kuin ap täällä kuvannut. Meillä tosin ei ollut lapsia. Mutta vaikka olisikin ollut, niin mikään mahti maailmassa ei olisi ikinä saanut minua nimittämään sitä miehen harjoittamaa henkistä väkivaltaa aikuisten riidoiksi. Ei ne mitään riitoja ikinä olleet. Se oli vain ja ainoastaan sitä, että ex huutaen haukkui minua milloin mistäkin ja käyttäytyi aggressiivisesti. Yleensä katsoin ihmeissäni ja kauhuissani niitä hänen kohtauksia. Usein rupesin myös järkytyksen vuoksi itkemään. Älä ikinä koskaan tule enää sanomaan, että siinä olisi ollut kyseessä joku riita tai että pitäisi muille väittää sen olleen aikuisten riita.
Tottahan lapsi tajuaa tuossa tilanteessa miksi äiti ottaa eron. Tyhmää on jos äiti ei suostu puhumaan asiasta suoraan lapsen kanssa vaan yrittää vaieta asian kadoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Selität sitten vasta kun lapsi on vanhempi, nyt voit vain sanoa ettei ole hyvä olla yhdessä. Lapsille on myös hyviä kirjoja, joissa käsitellään eroa.
Et selitä silloinkaan.
Miten hemmetin itsekeskeisiä paskiaisia olette että lapsen hyvinvointi ei kiinnosta tuon vertaa?! Itse pitää omaa myrkkyä päästä vuodattamaan, viis lapsista
Tuo sun henkinen väkivalta lasta kohtaan on miljoona kertaa pahempaa. Oksettaa tällaiset vanhemmat. 🤢🤮
Hämmentävää luettavaa tämä ketju. Yllättävän harva on naisen tai lapsen puolella. Sen sijaan väkivaltaisen miehen tekoja käsketään hyssyttelemään. Taitaa vastaajista moni olla itse syyllistynyt henkiseen väkivaltaan kun noin kirjoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun henkinen väkivalta lasta kohtaan on miljoona kertaa pahempaa. Oksettaa tällaiset vanhemmat. 🤢🤮
Tämä kommentti kaipaisi nyt vähän perusteluja. Ap yrittää pelastaa lapsen siltä, ettei lapsi joutuisi enää kuuntelemaan isän h uoritteluja.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Se ettet mieti pätkääkään asiaa lapsen kannalta, vaan oman katkeroituneen persauksesi.
Lapsen etu ei selvästi kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Se ettet mieti pätkääkään asiaa lapsen kannalta, vaan oman katkeroituneen persauksesi.
Lapsen etu ei selvästi kiinnosta
Jaa. Minusta kyllä aapeen aloitusteksi koski nimenomaan sitä mikä olisi lapsen edun kannalta parasta. Outoa että sinä tulkitsit sen noin ikävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää luettavaa tämä ketju. Yllättävän harva on naisen tai lapsen puolella. Sen sijaan väkivaltaisen miehen tekoja käsketään hyssyttelemään. Taitaa vastaajista moni olla itse syyllistynyt henkiseen väkivaltaan kun noin kirjoittavat.
Lapsen puolella just moni on, kun kritisoi ap:ta, joka käyttäytyy itsekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun henkinen väkivalta lasta kohtaan on miljoona kertaa pahempaa. Oksettaa tällaiset vanhemmat. 🤢🤮
Tämä kommentti kaipaisi nyt vähän perusteluja. Ap yrittää pelastaa lapsen siltä, ettei lapsi joutuisi enää kuuntelemaan isän h uoritteluja.
Se että ap alkaa mustamaalaamaan lapselle tämän vanhempaa, on erittäin tuhoisaa lapsen kannalta. Molemmat vanhemmat on lapselle rakkaita.
Ja veikaanpa vahvasti, että lapsi on nähnyt äidin puoleltakin paljon sellaista, mitä lapsen ei kuulu todistaa. Nehän vaan jätetään aina kertomatta tai niitä puolustellaan.
Jospa jätät selittämättä.
Selitä pariterapeutille mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Se ettet mieti pätkääkään asiaa lapsen kannalta, vaan oman katkeroituneen persauksesi.
Lapsen etu ei selvästi kiinnosta
Jaa. Minusta kyllä aapeen aloitusteksi koski nimenomaan sitä mikä olisi lapsen edun kannalta parasta. Outoa että sinä tulkitsit sen noin ikävällä tavalla.
Ei, vaan hän haluaa kuulla komppaamista, et on ok haukkua miestä lapselle. Muut kommentit ei kiinnosta. Haluaa kertoa muka totuuden. Totuus eroperheissä on äärimmäisen harvoin, jos silloinkaan, vain toisen osapuolen kertomuksissa. Mitähän kaikkea lapsiparka joutunut todistamaan.
Tätähän vois kysyä asiantuntijalta, vaikka perheterapeutilta ennemmin kuin katkeroilta muilta eronneilta mammoilta, jotka haukkuvat lapsilleen toista vanhempaa. Mutta olisiko vastaukset sitten yhtä mieluisia? Terapeutti saattaa nimittäin ajatella ensisijaisesti lapsen etua ja tunteita eikä katkeran mamman
Sano että olit dille ja otit paskan miehen, ja nyt siitä on päästävä eroon.
Joo, et selitä mitään 7-vuotiaalle. Armahda lasta, ja pyri antamaan hänelle mahdollisimman hyvä lapsuus.
Eihän persoonallisuushäiriö ole sairaus.